Väestö vanhenee kaikkialla, mutta erityisesti kehitysmaissa. Harmaa vallankumous muuttaa yhteiskunnat.

TEKSTI:Jani Kaaro

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Väestö vanhenee kaikkialla, mutta erityisesti kehitysmaissa. Harmaa vallankumous muuttaa yhteiskunnat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä

2/2001


 


Sanonnan mukaan "vanhoja ämmiä sataa taivaalta". Sellainen päätelmä saattaa tulla mieleen, kun tutustuu Maailman terveysjärjestön WHO:n tilastoihin: vanhuksia on maapallolla enemmän kuin koskaan.

- Tänä vuonna monissa teollisuusmaissa ohitetaan raja, jonka jälkeen yli 60-vuotiaita on enemmän kuin alle 14-vuotiaita, sanoo WHO:n asiantuntija Ingrid Keller. Erityisen silmiinpistävää on naisten suuri määrä. Lähes jokaisessa maassa naiset elävät miehiä pidempään.

Muutos vie ihmiskunnan uuteen maailmanhistorialliseen tilanteeseen. Aiemmin työikäisten resurssit on käytetty väestöpyramidin pohjalla olevien lasten hyödyksi, mutta tulevaisuudessa resurssivirta kääntyy - ja on jo monin paikoin kääntynyt - pyramidin huipulla sijaitseville vanhuksille.

Suomessakin on jo kymmenen viime vuotta puhuttu eläkepommista, mutta maailmanlaajuisen tilanteen edessä kotoinen pommimme kutistuu poksahdukseksi. Valtaosa maailman vanhuksista elää kehitysmaissa, jotka joutuvat lähitulevaisuudessa massiivisten haasteiden eteen. Kasvavan vanhusväestön aiheuttama paine kohdistuu suurimmillaan sinne, missä resurssit ovat pienimmät ja peruspalvelut riittämättömät.

Muutos räjähdysmäisen nopea

Kuolleisuus on laskenut ja ihmiset elävät pidempään. Myös syntyvyys on laskenut ja laskee edelleen lähes kaikkialla maailmassa.

Tiedemiehet kutsuvat prosessia, jossa olojen parantuminen johtaa eliniän kasvuun ja syntyvyyden alenemiseen, demografiseksi transitioksi. Länsimaissa tämä muutos koettiin 1800-luvulla teollisen vallankumouksen kynnyksellä, mutta nyt se on totta myös monissa kehitysmaissa. Demografinen transitio on biologisen antropologian suurimpia kysymyksiä. Miksi syntyvyys alenee silloin, kun resurssit lasten kasvattamiseen paranevat?

Keskeinen ero kehittyneiden ja kehitysmaiden välillä on muutoksen vauhdissa. Esimerkiksi Ranskassa kesti 114 vuotta, että vanhusväestön osuus lisääntyi seitsemästä prosentista 14 prosenttiin. Teollistuneille yhteiskunnille jäi hyvin aikaa varautua muutokseen. Kehitysmailta tämä etu puuttuu. Esimerkiksi Kiinassa vastaava lisäys tapahtuu vain kolmessakymmenessä vuodessa.

Tautikartta muuttuu

Väestön ikääntyminen kehitysmaissa johtuu osaksi infektiotautien tehostetusta torjunnasta. Infektiotaudit rasittavat ihmisiä erityisesti elämän alkumetreillä, ja jos lapsi niistä selviää, hänellä on hyvät mahdollisuudet korkeaan ikään.

Infektiotautien hellittäessä astuvat uudenlaiset sairaudet esiin. Esimerkiksi Chilessä epidemiologinen muutos on jo täysin selkeä. 1900-luvun alussa chileläisten tärkeimmät kuolinsyyt olivat hengitystieinfektiot (20 %) ja muut infektiotaudit (12 %). Vuosisadan lopussa kuolinsyistä tärkeimmät olivat sydänsairaudet (31 %) sekä syövät (23 %). Ihmiset saavuttavat nyt kehitysmaissakin iän, jossa monet vanhuusiän sairauksista, kuten syövät ja sydänsairaudet, tulevat esiin. Ennusteiden mukaan jo muutamassa vuosikymmenessä kroonisten sairauksien painopiste siirtyy länsimaista kehitysmaihin.

Kaupungistuminen käy sydämeen

Sydänsairaudet yhdistetään usein länsimaihin, mutta ne ovat merkittävä tappaja myös kehitysmaissa. Poikkeuksena on vain Saharan eteläpuolinen Afrikka, jossa ihmiset kuolevat edelleen infektiotauteihin. Siellä sydänvioista yleisin on niin sanottu sydämen reumakuume, joka johtuu nimenomaan lukuisista bakteeri- ja virusinfektioista.

- Tätä nykyä kehitysmaiden sydäntautilukuja lisäävät kaupungistuminen ja sen myötä muuttuvat elämäntavat, toteaa Keller. Tupakka, alkoholi, istumatyö ja rasvainen ruoka ovat aiheuttaneet rajusti leviävän sydänsairausongelman, jonka painopiste on urbaanissa Intiassa ja entisissä sosialistisissa maissa. Ihmiset kuolevat valtimonkovettumistautiin jo alle 50-vuotiaina.

Teollistuneissa maissa valtimonkovettumistauti on samoin ensimmäisellä sijalla, mutta lääkityksellä ja ennalta ehkäisevällä tiedottamisella taudin esiintyminen lykätään korkeampaan ikään.

Sydäntautien arvellaan ohittavan infektiotaudit kehitysmaiden väestön tappajana ja invalidisoijana vuonna 2020. Tilannetta synkistää vielä se, että infektiotautien väheneminen ei tarkoita niiden katoamista. Ne ovat vielä pitkään riesa monessa maassa. Vanhojen tautien lisäksi kehitysmaiden terveydenhuolto saa kannettavakseen pussillisen uusia - tällä kertaa kroonisia - sairauksia.






Uusi kuva kehitysmaista

Vanhukset eivät ensi näkemältä sovi siihen kuvaan, jota meille kehitysmaista perinteisesti tarjotaan. Kehitysmaissahan syntyy paljon lapsia ja ihmiset kuolevat nuorena. Vielä vähemmän kuvaan sopii naisten suuri osuus. Naistenhan pitäisi kuolla aikaisin lukuisten synnytysten aiheuttamiin komplikaatioihin.

Kuitenkin vanhusten määrä kehitys-maissa lisääntyy jatkuvasti. Esimerkiksi Brasilian vanhusväestö kasvaa vuoteen 2025 mennessä nykyisestä 13 mil-joonasta 32 miljoonaan. Indonesiassa, Kolumbiassa, Keniassa ja Thaimaassa lisäys on samana aikana vielä suurempi - 300-400 prosentin luokkaa. Vuonna 2025 vanhuksia arvioidaan maapallolla olevan 1,2 miljardia.

Koska naiset elävät miehiä kauemmin, leskeydestä on muodostunut osa naisten yhteistä kokemusta kaikkialla maail-massa. Yksin Kiinassa arvioidaan olevan 21,5 miljoonaa leskirouvaa.


Sukusiteet heltiävät

Hoitoa tarvitsevien ihmisten määrä kasvaa, ja miljoonan dollarin kysymys on, kuka heidät hoitaa. Kysymys on todella kipeä, sillä hoitoa tarvitsevat ihmiset on aina koettu taakaksi kaikissa ihmisyhteisöissä. On myös ajateltu, että kysymys olisi kipeämpi länsimaille, sillä kehitysmaissa perheen ja suvun voimakkaat siteet turvaavat vanhusten hoidon.

Kellerin mukaan kehitysmaiden sosiaaliset instituutiot muuttuvat kuitenkin nopeasti, eikä enää voida olettaa, että perhe ja suku ilman muuta huolehtisivat vanhuksista. Esimerkiksi Afrikassa on jopa rohkaistu perinteisten, useita sukupolvia käsittäneiden perheyhteisöjen purkamiseen, sillä niiden on katsottu olevan taloudellisen kehityksen tiellä.

Raju muuttoliike maaseudulta kaupunkiin on johtanut paitsi voimakkaaseen kaupungistumiseen myös perhesiteiden heikkenemiseen. Aikuiset ja nuoret ovat muuttaneet kaupunkeihin etsimään työtä ja parempaa elämää, mutta työkyvyttömät vanhukset ovat jääneet autioituvalle ja köyhtyvälle maaseudulle.

Tytär on turva

Mitään järisyttäviä, uusia ja mediaseksikkäitä vastauksia vanhusten hoitoon tuskin tulevaisuudessa edes nähdään. Päinvastoin, jos tämän päivän ratkaisut antavat mitään suuntaviivoja, ihmiskunta joutuu turvautumaan yhä perinteisempiin malleihin. Riippumatta siitä, ollaanko kehitys-maissa vai teollisuusmaissa, vanhusten hoidosta ja kaikesta


muustakin hoivatyöstä vastaavat naiset. Heidän merkityksensä korostuu väistämättä harmaantuvassa maailmassa.

Onkin paradoksaalista, että samaan aikaan kun perheen ja suvun merkitys kehitysmaissa murenee, länsimaissa turvaudutaan yhä enemmän perheisiin, joille suunnataan erilaisia tukijärjestelmä.

Yhdysvalloissa vanhempiaan hoivaavista suurin osa on naisia: osa-aikaisesti hoitavista jopa 77 prosenttia ja kokopäivätoimisistakin 30 prosenttia. Vanha kansanviisaus, jonka mukaan lapset ovat paras tulevaisuuden turva, on tarkentunut yhdeltä osin: lapsen on oltava tytär.

Aids iskee raskaimmin isoäiteihin

Vanhusten hoidosta puhuttaessa unohdetaan usein, että myös vanhukset hoivaavat. Niin länsi- kuin kehitysmaissa he usein hoitavat kumppaniaan niin kauan kuin jaksavat ja näin keventävät yhteiskunnan hoitotaakkaa.

Kehitysmaissa vanhukset huolehtivat myös nuoremmista. Koska aids-epidemia koettelee pahimmillaan koko perhettä, ainoa työkykyinen ihminen taloudessa on usein isoäiti, jonka vastuulle jää perheenjäsenten hoitaminen ja kotitalouden pyörittäminen. Joidenkin kommenttien mukaan aids iskee raskaimmin juuri Afrikan isoäiteihin.

Keller kuvaa maailman harmaantumista hiljaiseksi vallankumoukseksi, joka muuttaa yhteiskunnan kaikkia puolia ja johon siksi on varauduttava jo nyt. Vaikka nuoret Internet-miljonäärit esiintyvätkin julkisuudessa tulevaisuuden tekijöinä, tulevaisuus näyttää silti olevan vanhojen naisten.

Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla