Kuva: Wikimedia Commons
Kuva: Wikimedia Commons

Auringon lämpö herättelee sekä ihmiset että monenlaiset pörriäiset nauttimaan Suomen suvesta.

Useimpia ötököitä ei ihminen edes huomaa, mutta ne, joista on erityistä harmia, ovat yleisesti tunnettuja. Sanahistoria todistaa, että samoista kiusanhengistä on puhuttu tuhansien vuosien ajan: kärpänen, paarma ja sääski tunnetaan etäsukukieliä myöten.

entisaikaan lajien erottelu ei ollut niin tarkkaa kuin se on nykyisessä luonnontieteessä. Samankaltaisuus riitti luokittelun perustaksi. Tästä antaa loistavan esimerkin Mikael Agricola, joka suomensi psalmissa 78 mainitut tuholaiset turilaiksi ja lisäsi reunaselityksen:

”Turilaat ovat puolittain matelevaiset ja maalliset piskuiset eläimet, niin kuin hiiret, rotat, myyrät, sisäliskot, muurahaiset ja muut pahat ja häijyt madot, puolittain lentäväiset, kuin ovat paarmat, vaapsaiset, sääsket, hyttiset, kimalaiset, kastiset ja kaikkinaiset kärväiset, puolittain molemmista osalliset kuin hämhäkit, luteet, täit, koit ja muut vahingolliset turilaat.”

Raamatun nykysuomennoksessa turilaat on korvattu paarmoilla.  Paarmat mainitaan myös Mooseksen toisessa kirjassa, jossa kerrotaan Egyptin vitsauksista. Juuri vastaavaa kohtaa ei löydy Agricolalta, mutta vuoden 1642 Bibliassa ovat vastineina tässäkin turilaat. Joissakin muissa käännöksissä puhutaan paarmojen sijaan kärpäsistä.

Agricola valisti kansaa myös kääntämällä Raamatun erisnimiä suomeksi. Niinpä kärpänen löytyy hänen teoksistaan Markuksen evankeliumin reunahuomautuksesta, jossa hän selittää, mikä on Beelsebub: se ”on niin paljo kuin isokärväinen, vaapsainen eli kärväisten kuningas”.

Nykyisessä Raamatussa nimi on asussa Belsebul, mutta sen alkuperäisestä muodosta ja merkityksestä ei ole varmaa tietoa. Alkuosa tarkoittaa herraa, mutta jälkiosasta on monia selityksiä ja väännöksiä. Yhden mukaan nimi tosiaan tarkoittaa ’kärpästen herraa’. Pahuuden voimista on joka tapauksessa kysymys. Saastassa sikiävää kärpästä on jo muinoin pidetty sairauksien ja kuoleman lähettiläänä.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2012