Se alkoi harmittomana mutta johti ennennäkemättömään tuhkajumiin. Suomalaisgeologi Hanna Kaasalainen seurasi purkauksen kehittymistä Islannissa alusta asti.

Teksti: Hanna Kaasalainen

Se alkoi harmittomana mutta johti ennennäkemättömään tuhkajumiin. Suomalaisgeologi Hanna Kaasalainen seurasi purkauksen kehittymistä Islannissa alusta asti.

Julkaistu Tiede -lehdessä 6/2010.Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 20. maaliskuuta useat Islannin geotieteilijät heräsivät puhelimen pirinään. Eyjafjallajökull-tulivuori oli alkanut purkautua. Aluksi ei tiedetty, kuinka suuri purkaus oli ja ryöppysikö se jäätikön peittämästä keskuskraatterista. Siksi lähialueet evakuoitiin varmuuden vuoksi muutamassa tunnissa. Yhtä nopeasti tutkijatkin olivat jo havaintolennolla Islannin rannikkovartioston lentokoneella. Selvisi, että purkaus oli pieni ja tuotti laavaa tulivuoren reuna-alueella. Purkausrako sijaitsi kuin onnen kaupalla Fimmvörduhals-nimisellä jäästä vapaalla kaistaleella kahden jäätikön, Myrdalsjökullin ja Eyjafjallajökullin, välissä. Siksi tässä vaiheessa ei ollut välitöntä vaaraa katastrofaalisesta jäätikkötulvasta eli jökulhlaupista, jollaisia syntyy, kun purkaus sulattaa jäätikköä. Heti ei myöskään ollut odotettavissa suurta määrää laavan ja veden räjähdysmäisessä kohtaamisessa muodostuvaa tuhkaa, joka tiedettiin riskiksi lentoliikenteelle. Eyjafjallajökullin purkauksista on kuitenkin niukasti kokemusta, sillä niitä on sattunut 1 100 viime vuoden aikana tätä ennen vain kolmesti. Yksi purkauksista kesti vain päiviä, toinen katkonaisesti yli vuoden. Ensimmäisenä päivänä sää esti tutkijoita pääsemästä Fimmvörduhalsin purkauspaikalle, joka sijaitsi kilometrin korkeudessa. Kiirettä kuitenkin piti: rannikkovartioston lentokoneella tehtiin ilmahavaintoja, satelliittitietoja tilattiin ja purkausta edeltänyttä seuranta-aineistoa tulkittiin. Lisäksi tutkijoiden piti tehdä tiivistä yhteistyötä pelastus- ja evakuointiviranomaisten kanssa ja tiedottaa paikallisväestölle tilanteesta.

Purkausta osattiin odottaaTyö Eyjafjallajökullin parissa ei toki alkanut tästä, sillä Islannin kaikkia tulivuoria seurataan jatkuvasti. Eyjafjallajökullilla on ilmennyt jaksoittaista levottomuutta jo lähes 20 vuoden ajan. Pohjoismaisen vulkanologian keskuksen Rikke Pedersenin mukaan purkaus ei alkanut odottamatta, vaikka medioissa niin väitettiin. Magman havaittiin liikkuvan maankuoressa Eyjafjallajökullin alla vuoden 2009 keväällä ja uudelleen joulukuussa. Tähän viittasi kuoren muodonmuutos, jota seurattiin Islannin ilmatieteenlaitoksen ja yliopiston ylläpitämällä gps-mittausverkostolla. Maaliskuun alussa eli muutamaa viikkoa ennen purkausta maankuori muokkaantui yhä nopeammin. Vielä ei kuitenkaan oltu varmoja, milloin purkaus saavuttaisi maanpinnan – vai jäisikö se pinnanalaiseksi, kuten vuosina 1994 ja 1999. Helmikuussa ja vielä muutamaa päivää ennen purkauksen alkua Islannin yliopiston geofyysikko Sigrun Hreinsdottir ryhmineen lisäsi alueelle uusia gps-laitteita mittausten täsmentämiseksi.Juuri ennen purkausta gps-mittaukset rekisteröivät hyvin voimakasta muodonmuutosta. Silti purkauksen alkuhetki tuli tutkijoille yllätyksenä, koska tässä tapauksessa siihen ei liittynyt tavanomaista tietynlaisen järistyssignaalin voimistumista. Tieto purkauksen alkamisesta saatiin, kun silminnäkijä raportoi hehkusta Eyjafjallajökullin yllä.

Aluksi laava virtasi rauhallisestiFimmvörduhalsin purkauspaikalle päästyään Islannin yliopiston vulkanologit vannoivat seuraavansa purkauksen kulkua alusta loppuun. Eri vaiheet dokumentoitiin sekä itse paikalla että havaintolennoilta, ja purkaustuotteista kerättiin näytteitä. Purkauksen alussa notkeasti juoksevaa 1 100-asteista laavaa suihkusi puolen kilometrin pituisesta raosta. Myöhemmin aktiivisuus raossa keskittyi ja purkausaines kasautui kartiomaiseksi kraatteriksi. Laavan lisäksi purkautui hieman tefraa eli erikokoisia kappaleita tuhkasta vulkaanisiin pommeihin. Purkauksen jatkuttua kymmenen päivää avautui toinenkin rako, joka jatkoi vielä ensimmäisen hiivuttua. Laavan edetessä lumisella vuorella syntyi vesihöyryn aiheuttamia räjähdyksiä, vaikka purkaus muuten oli hyvin rauhallinen. Jokilaaksoihin johtavissa jyrkissä kanjoneissa muodostui komeita, jopa kahdensadan metrin korkuisia laavaputouksia. Kun Fimmvörduhalsin laavapurkaus kirjattiin loppuneeksi 12. huhtikuuta, tuhannet ihmiset olivat vaeltaneet, lentäneet tai ajaneet Myrdalsjökullin yli todistaakseen pientä ja turvallisena pidettyä mutta näyttävää purkausta.

Iso rytinä alkoi 14.4.Tutkijoilla oli kuitenkin aavistus tulevasta. Pidettiin hyvin mahdollisena, että voisi alkaa uusi purkaus Eyjafjallajökullin pääkraatterissa – jäätikön alla. Maankuoren havaittiin kohoavan koko tulivuoren ympärillä.Myöhään illalla 14. huhtikuuta rekisteröitiinkin sarja maanjäristyksiä, joita seurasi purkauksen alkuun viittaava järistyssignaali. Niinpä tulivuorta ympäröivät alueet evakuoitiin heti aamuyöstä. Samaan aikaan vahvistettiin Islannin rannikkovartioston, ilmatieteen laitoksen ja yliopiston havaintolennolla purkauksen käynnistyneen ja nähtiin pilvien yläpuolelle nouseva purkauspilvi.Ei epäilystäkään, tästä seuraisi jökulhlaup. Monia Islannin tulivuoria peittää jää, ja katastrofaaliset sulavesitulvat ovat niiden pahimpia paikallisia riskejä. Kun purkauksen sulattaman veden paine kasvaa jään alla niin suureksi, että jäätikkö kohoaa riittävästi, veden ja purkaustuotteiden seos syöksyy esiin. Sitä voi virrata tuhansia tai kymmeniätuhansia kuutiometrejä sekunnissa. Katlan ympäriltä sitä arvioidaan vuonna 1918 ryöpynneen jopa 300 000 kuutiometriä sekunnissa – kolmanneksen enemmän kuin Amazonjoesta. Jäätikkötulvat ovat toistuvasti pyyhkineet Islannin etelärannikkoa, ja suuri osa sen alavista maista koostuukin tulvien kuljettamista aineksista. Etelä-Islannissa ja myös muualla maan suurten jäätiköiden läheisyydessä seurataan jatkuvasti jokien virtausta, pinnankorkeutta ja sähkönjohtavuutta, ja jos tietyt arvot ylittyvät, kytkeytyy automaattinen hälytys. Sähkönjohtavuutta tulva muuttaa vaikuttamalla veteen liuenneiden yhdisteiden määrään.

Jäätikkötulva sulki tietAamulla sulavesiä virtasi jo jäätikön reuna-alueilta. Siksi Islannin yliopiston tutkimusprofessori Sigurdur Reynir Gislason ryhmineen lähti välittömästi matkaan päästääkseen tulva-alueelle, ennen kuin tiet katkeaisivat. Gislasonin erikoisalaa on tulvan kuljettama aines. Tulivuoren hienojakoisen tuhkan pinnalla on muun muassa fluorideja, klorideja ja metalleja, jotka liukenevat helposti veteen ja voivat ennen mereen huuhtoutumistaan aiheuttaa ongelmia vesistöille, kasveille ja eläimille.Tutkijan näkökulmasta helppo liukenevuus tarkoittaa, että jos aineiden pitoisuuksia halutaan mitata luotettavasti, tuhka ei ole saanut olla kosketuksissa veteen tai lumeen.Näyte, jonka Gislason keräsi laskeutuvasta tuhkasta, saatiin seuraavana päivänä kollegoiden analysoitavaksi Reykjavikiin helikopterikyydillä. Tiet oli nimittäin tällä välin katkaistu, jotta tulva pääsisi vapaasti virtaamaan etelään. Seuraavien päivien ajan tulvat jatkuivat mutta eivät saavuttaneet ennusteita eivätkä enää myöskään ensimmäisen päivän huippua, joka oli ollut muutama tuhat kuutiometriä sekunnissa.

Tuhka valtasi lentoreititPian purkauksen alkamisen jälkeen huomion keskipisteeksi nousivat tuhkan liikkeet. Laavan ja veden kohdatessa muodostui hyvin hienojakoista tuhkaa, ja voimakkaat tuulet kuljettivat sitä Islannista kaakkoon kohti Luoteis-Eurooppaa. Hienojakoisuus on yksi syy siihen, että tuhka levisi ilmakehään niin tehokkaasti. Laaja-alaisia tuhkapilviennusteita laatii Britannian ilmatieteen laitos. Islannin ilmatieteen laitoksessa mallinnetaan tuhkan leviämistä noin 500 kilometrin säteelle purkauspaikasta ja arvioidaan, missä kerrostuvan tuhkan paksuus voisi ylittää yhden millimetrin. Laitos kerää tietoa paikallisesta tuhkalaskeumasta sääasemilta, satelliittikuvista ja yleisön raporteista, joille on perustettu nettisivu. Laskeumaa kartoittaa myös Islannin yliopiston tutkija Gudrun Larsen, joka on kollegoineen asentanut keräysasemia purkauksen ympäristöön.Purkauspilven korkeus vaihtelee purkauksen voimakkuuden mukaan ja on kahdesta ja puolesta kilometristä ylöspäin mitattavissa Islannin ilmatieteen laitoksen säätutkalla. Kun korkeustiedon yhdistää sääasemien havaintoihin, voi ennustaa pilven kulkeutumista. Ensimmäisinä päivinä purkauspilvi oli tutkan mukaan korkeimmillaan yhdeksässä kilometrissä ja nousi seuraavina päivinä viiteen–seitsemään, ajoittain kahdeksaan kilometriin. Lisäksi Islannin ilmatieteen laitos mittaa salamointia, jota usein tapahtuu jäätikönalaisten purkauspilvien sisällä ja joka kiihtyy purkauksen voimistuessa.

Miksi räjähdysvoima hiipui?18. huhtikuuta purkauksen räjähdysvoiman havaittiin heikentyneen, ja vastaavasti purkauspilven korkeus laski. Järistyksistä mitattu signaali ei kuitenkaan heikentynyt, ja tutkijat yrittivät kuumeisesti selvittää, mitä tämä merkitsi.Magman pullistama maankuori oli gps-havaintojen mukaan palautumassa, mikä viittasi pinnanläheisen magmasäiliön tyhjenemiseen. Silti purkaus ei ollut loppumassa. Purkautuneen aineksen määrää ja gps-havaintoja vertaamalla kävi myös selväksi, ettei pelkkä pinnanläheinen säiliö riittänyt. Magmasta osan oli pakko tulla syvemmältä. Oli mahdollista, että räjähdysvoiman heikentyminen johtui purkauksen eristymisestä jäästä ja vedestä. Toisaalta magman koostumus oli voinut muuttua. Nyt oli tarvetta geokemistille, joka osaisi arvioida tapahtumien kulkua tutkimalla purkausaineksen kemiaa.

Syy selvisi tuhkaa tutkittaessaIslannin yliopiston tutkijoiden mukaan Fimmvörduhalsilla purkauksen ensi vaiheessa pulppusi basalttista magmaa. Sellaista syntyy tyypillisesti merenpohjan laattojen erkanemiskohdissa, jollaisessa Islanti sijaitsee. Se on notkeasti juoksevaa ja purkautuu siksi yleensä suhteellisen rauhallisesti. Kuitenkin jos se joutuu tekemiseen veden tai jään kanssa, syntyy tuhkaa tuottavia räjähdyksiä. Jos kontakti jäähän myöhemmin katkeaa, purkaus voi taas jatkua rauhallisena laavavirtana.Eyjafjallajökullin keskuskraatterista 14. huhtikuuta alkaen purkautunut materiaali oli kuitenkin tuhkasta määritetty sitkeämmäksi andesiittiseksi magmaksi, joka voi purkautua räjähdysmäisesti ilman vettäkin. Uudet näytteet osoittivat, ettei koostumus ollut muuttunut. Se, että räjähdysalttius heikkeni muttei päättynyt, merkitsi siis siirtymistä jään ja magman vuorovaikutuksesta räjähdysmäiseen magmaattiseen purkaukseen. Eri magmatyyppien räjähdysalttius riippuu paitsi niiden sitkeydestä myös kaasupitoisuudesta. Kun paine laskee magman kohotessa maankuoressa, kaasut pyrkivät erilleen kuin hiilidioksidikuplat kuohuviinipulloa avatessa. Eyjafjallajökullin magmasta vapautuvia kaasuja, kuten vesihöyryä, hiili- ja rikkidioksidia, vetykloridia ja fluoridia, ovat analysoineet islantilaisten avustamat italialaiset ja brittiläiset tutkijat, mutta tuloksia vasta odotellaan.

Loppua on mahdoton ennustaaToukokuun alkupäivinä maankuori oli Eyjafjallajökullin kaakkoispuolella alkanut gps-mittausten mukaan jälleen kohota. Tämän sekä vuorenalaisten pienten maanjäristyssarjojen on tulkittu kertovan uuden, syvältä tulevan magman noususta. Toukokuun alun jälkeen onkin seurannut taas räjähdysmäisempi vaihe ja päivittäistä vaihtelua aktiivisuudessa. Purkaus jatkuu, eikä merkkejä loppumisesta vielä kirjoitushetkellä eli toukokuun puolivälissä ole. Tämänhetkisin tiedoin kestoa ei voi ennustaa.Tutkijoille näissä purkauksissa riittää yhä oppimista. Näyttävä osa työstä tehdään tulivuoren juurella ja ylilennoilla mutta valtaosa kuitenkin tietokoneen ääressä ja laboratoriossa. Vaikka lentoliikenteen normalisoituessa suuren yleisön kiinnostus kääntyy muualle ja tutkijoidenkin alkuinnostus hieman hiipuu, tutkimustyö ja tulosten tulkinta jatkuvat vuosia. Kun seuraava purkaus tulee, olemme taas kokeneempia.

Hanna Kaasalainen on suomalainen geologi, joka tekee väitöskirjaansa Islannin yliopiston osana toimivassa Pohjoismaisessa vulkanologian keskuksessa.Artikkeli perustuu Islannin ilmatieteen laitoksen ja Islannin yliopiston päivittäisiin raportteihin purkauksen etenemisestä, keskusteluihin Islannin yliopiston tutkijoiden kanssa ja kirjoittajan omiin havaintoihin.Purkauksesta Pohjoismaisen vulkanologian keskuksen sivuilla: www.earthice.hi.is/page/ies_Eyjafjallajokull_eruption

Tulivuorten saari

Islannissa, joka sijaitsee maankuoren laattojen erkanemiskohdan päällä Atlantin keskiselänteellä, on 30 aktiivista tulivuorta. Osa tulivuorista on osittain tai kokonaan jäätiköiden peitossa. Purkauksia on keskimäärin kerran 4–5 vuodessa. 1900-luvulla niitä oli Vestmannasaarten Surtseylla ja Heimaeylla sekä mantereen Askjalla, Kraflalla, Kverkfjöllillä, Heklalla, Katlalla, Grimsvötnillä ja Bardarbungalla. Kahta viimeksi mainittua peittää suuri jäätikkö Vatnajökull. Islannin purkausten historiassa on ollut kaksi tapausta, jotka kahden viime vuosituhannen tilastoissa ylittävät muut mitoiltaan maailmanlaajuisestikin: Eldgjan purkaus vuosina 934–938 ja Lakin purkaus 1783–1784. Edellinen tuotti laavaa noin 18 kuutiokilometriä, jälkimmäinen noin 15. Lisäksi syntyi valtavat määrät rikkidioksidia. Viime vuosikymmeninä aktiivisimpia ovat olleet Grimsvötn ja Hekla. Grimsvötn on purkautunut vuosina 1983, 1996, 1998, ja 2004, Hekla 1947, 1970, 1980, 1991 ja 2000. Kummankin on ajateltu olevan valmis seuraaviin purkauksiin lähivuosina, koska seurantamittausten lukemat ovat kohonneet viime kerran tasolle.

Islanti varautuu

Jatkuvaa tulivuorivahtia pitävät yhteistyönä Islannin ilmatieteen laitos ja Islannin yliopisto sekä sen osana toimiva Pohjoismainen vulkanologian keskus. Pääasiassa tarkkaillaan gps-laittein ja satelliitein maankuoren muodonmuutosta eli deformaatiota ja seismografein sen järinää eli seismistä aktiivisuutta. Nämä sekä kaasupurkausten ja muun geotermisen aktiivisuuden voimistuminen tulivuorten ympärillä kertovat sulan kiviaineksen eli magman liikkeistä maankuoressa. Seurannan ansiosta Islannissa on onnistuttu varautumaan etukäteen esimerkiksi vuonna 1975 Kraflan, 2000 Heklan ja 2004 Grimsvötnin purkaukseen. Se, kuinka varhain tilanne pystytään ennakoimaan, kuitenkin vaihtelee. Tulivuori usein muuttuu purkausjakson aikana eikä välttämättä käyttäydy samoin seuraavalla kerralla. Seisminen aktiivisuuskin voi vaihdella ilman purkausta.

Entä jos Katla riehaantuu?

Eyjafjallajökullin purkaus sai pohtimaan, saattaako myös pahamaineinen naapuri Katla havahtua. Näillä kahdella tulivuorella on purkaushistorian perusteella jonkinlainen yhteys, mutta sen mekanismia ei toistaiseksi ymmärretä. Joka tapauksessa Katla voi riehaantua yksinkin, sillä Islannin historialliselta ajalta eli 1 100 viime vuodelta Eyjafjallajökullilta tunnetaan vain kolme tätä edeltänyttä purkausta, Katlalta peräti 20.1900-luvulla Katlalla on ollut suuri purkaus vuonna 1918. Vuosina 1955 ja 1999 arvellaan sattuneen pienet purkaukset: niin pienet, etteivät ne saavuttaneet jäätikön pintaa. Katlaa on tarkkailtu varuillaan 2000-luvun alkupuolelta asti ja erityisesti viime kuukausina, mutta toistaiseksi ei ole havaittu mitattavia purkauksen enteitä. Katlaa peittää Myrdalsjökull-jäätikkö. Veden ja magman vuorovaikutus tekee purkauksista räjähdysmäisiä, ja lisäksi Katlasta purkautuvan magman koostumus vaihtelee notkeasti virtaavasta basalttisesta kaikkein sitkaimpaan ja räjähdysaltteimpaan tyyppiin, ryoliittiseen. Tuhoisimpina uhkina lähialueille pidetään jäätikkötulvia. Vuoden 1918 tulvavirtauksen arvioidaan olleen noin satakertainen Eyjafjallajökullin viimehuhtikuisen tulvan huippuun verrattuna.

ma 22.3.Tulivuorenpurkaus Islannissa – satoja evakuoitiinLähes 200 vuotta lepotilassa olleen tulivuoren purkaus yllätti seismologit. Helsingin Sanomat

pe 26.3.Tulivuorenpurkaus voimistuu IslannissaSuomalainen vulkanolgi Hanna Kaasalainen pääsee Eyjafjallavuorelle perjantaina."Kaikesta innosta huolimatta on muistettava, että kuollut vulkanologi on turha vulkanologi." HS

ke 15.4.Satoja evakuoitiin Islannissa tulivuorenpurkauksen takia HSTulivuoren tuhka sotkee Finnairin lentoja – myös Heathrow kiinni Taloussanomat.fi

to 16.4.Euroopan taivas hiljeniIslannin tuhkapilvi sulki lentokentät myös Suomessa HS

Ilmavoimien koneet hakivat näytteitä HS

la 17.4.Jo lähes kolme neljästä lennosta peruttu Euroopassa HS.fiTuhkapilvi ei haittaa lintuja HS

su 18.4.Lento vaihtui nyt näppärästi nettikokoukseen HSIhmiset etsivät ja tarjosivat kimppakyytejä Facebookissa HS.fi

ma 19.4.Hallitus virittelee kriisivalmiuttaLentokielto Suomessa jatkuu yhä, muu Eurooppa voi alkaa aueta. HSTulivuorenpurkaus kylvää tuhoa Islannin maaseudulleAurinko pimeni, jäätiköltä tulvii sulamisvesiä ja pellot ovat tuhkapölyn peittämiä. Osa alueen asukkaista on sokissa. HS

ti 20.4.Lentoyhtiöiden järjestö IATA haukkui ”toimettomia” EU-hallituksia HS

ke 21.4.Työpaikat varisevat tuhkaanEuroopan lentoliikenteen kaaos vaikuttaa Afrikassa asti. HSTuhkapilvet väistynevät Euroopasta ensi viikolla HS.fi

to 22.4.Matkustajat seilasivat lähemmäksi kotiaTukholmasta Helsinkiin kulkeneen Mariellan hytit oli myyty loppuun. HS

Tuhkapilvi voi haitata Nokian liiketoimintaa HS.fi

pe 23.4.Suomen ilmatila voi olla tänä aamuna tuhkaton HS

YK: Tuhka verottaa Euroopan matkailua 300 miljoonalla päivässä HS.fi

su 25.4.Jos sähköpostikansiossa ”Lennot” ei ole vähintään kaksia lippuja, alkaa ahdistaa. (– –) Ennen tuhkapilveä ajattelimme, että meillä on oikeus lentää. Joku helvetin tulivuori!!! Mikä se oikein luulee olevansa? HS, Reetta Rädyn kolumni

ti 27.4.Islanti jälleen tuhkamottiin HS.fi

la 1.5.Suuri kevätsiivousTulivuorenpurkaus toi Islantiin aikamoisen sotkun, sillä vulkaaninen tuhka on ihan omanlaistaan likaa. HS

ti 4.5.Irlanti rajoittaa jälleen lentoja tuhkan takia HS

ma 17.5.Tuhkapilvi saattaa vielä palata Suomeen HS.fi

su 23.5.Islannin tulivuorenpurkaus lakannut ainakin toistaiseksi(– –) on liian varhaista arvioida, onko tulivuoren toiminta kokonaan ohi. HS.fi

Suomalaistutkija havaitsi, että maaseudun monimuotoinen luonto saattaa suojata koiria allergialta. Se antaa tukea biodiversiteettihypoteesille.

Kaupunkilaiskoirilla on enemmän allergioita kuin maaseudulla asuvilla. Vähiten allergioita on koirilla, jotka elävät maalla maalaismaiseen tapaan monilapsisessa, muitakin eläimiä omistavassa perheessä ja saavat ulkoilla vapaasti kotipihalla.

Tällaisia asioita koirista Jenni Lehtimäki sai selville väitöstutkimuksessaan, josta Helsingin Sanomat kertoo jutussaan.

Ihmisistä tosin ei samanlaista yhteyttä löytynyt allergioiden ja asuinpaikan väliltä.

Lehtimäki testasi biodiversiteettihypoteesia. Sen mukaan immuunijärjestelmämme häiriintyy ja allergian tapaiset tulehdusperäiset sairaudet lisääntyvät, kun ympäristön monimuotoisuus hupenee ja me altistumme entistä vähemmille luonnon mikrobeille.

Väitöskirja koostui neljästä tutkimuksesta, joista kaksi käsitteli lapsia ja kaksi lemmikkikoiria.

Kummassakaan lapsitutkimuksessa ei löytynyt merkittävää yhteyttä allergioiden ja ihon mikrobien tai luonnon monimuotoisuuden välillä.

Toisin oli lemmikkien laita. Koiranomistajille suunnatun kyslytutkimusken mukaan sairaimpia olivat kaupunkilaiskoirat, joista noin 17 prosentilla oli allergiaa. Maalla osuus oli viitisen prosenttia.

”Kysely osoittaa ensimmäistä kertaa urbaanin ympäristön ja muun nisäkkään kuin ihmisen allergian välisen yhteyden”, Lehtimäki kertoo.

Vielä selvemmän näytön tarjoaa neljäs tutkimus, johon osallistui yhteensä 170 labradorinnoutajaa ja suomenlapinkoiraa.

Se paljasti, että eniten allergioista kärsivät kaupungissa esimerkiksi kerrostalossa asuvat koirat, joilla on ”urbaani elämäntyyli”. Niiden hoidosta vastaa yksi ihminen, joka harrastaa monenlaista ja lenkkeilee paljon koiran kanssa.

Harvinaisimpia allergiat ovat maalaiseen tapaan maalla elävillä koirilla. Niiden iholla on viljalti ympäristöstä peräisin olevia bakteereja.

Lehtimäki ihmettelee, miksi ympäristön ja allergian yhteys tuli ilmi koirilla muttei lapsilla.

”Allergia on monimutkainen sairaus ja ihmiselämä on monimutkaista, mikä saattaa piilottaa ympäristön vaikutuksen”, hän miettii.

Täysin piiloon ihminen ei kuitenkaan jäänyt. Kyselytutkimuksessa paljastui, että jos allergia vaivaa koiraa, omistajakin on todennäköisesti allergikko. Tämä johtuu epäilemättä jostain yhteisestä tekijästä koiran ja omistajan elämäntavoissa tai ympäristössä.

”Maaseutumaisessa ympäristössä koiran ja ihmisen elimistö altistuu mikrobeille, jotka jollakin tavalla tukevat immuunijärjestelmän toimintaa”, Lehtimäki toteaa.

Kysely

Uskotko biodiversiteettihypoteesiin?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.