Nuorilla ja varttuneilla työntekijöillä on palkkioista erilaisia näkemyksiä, ja palkitsemistutkijan mielestä aineettomat edut kannustavat usein paremmin kuin raaka raha.


ja palkitsemistutkijan mielestä aineettomat edut kannustavat usein
paremmin kuin raaka raha.




Jes! Perjantaina firman toimitusjohtaja kertoo edellisen vuoden huipputuloksesta ja retostelee menestyksellä oikein telkkariuutisissa. Rintaa saavat röyhistää työntekijätkin, sillä voitosta on luvattu lohkaista kunnon bonukset kaikille mukana olleille. Mitä sillä saisikaan? Uuden tietokoneen, täydennystä kesägarderobiin ja kevätloman etelän auringossa?

Komento takaisin. Maanantaina ilmoitetaan, ettei bonuksia jaetakaan, sillä "tavoitteeksi asetettua osakekohtaista tulosta ei saavutettu". Mitä hittoa? Marssitaan ulos!

-  Jos henkilöstö kokee, ettei palkitsemisjärjestelmä ole oikeudenmukainen, reaktiot ovat voimakkaita, tietää projektipäällikkö Kiisa Hulkko, joka valmistelee väitöskirjaa tulospalkkauksen tavoista ja toimivuudesta Teknillisen korkeakoulun Palkitsemisen tutkimusohjelmassa.


Yksilöille vai yhteisölle?

Suomalaiset suhtautuvat tulospalkkaukseen ideana myönteisesti, ja vain harvat sitä kokeilleet haluaisivat lakkauttaa järjestelmän. Tulospalkkaa pidetään yleensä mukavana ekstrana. Toteutusta voisi sen sijaan monien mielestä parantaa.

- Omassa aineistossani vain joka neljännen yrityksen henkilöstö on tyytyväinen tulospalkkaukseen ja arvioi sen vaikuttavan myönteisesti organisaation tavoitteisiin ja toimintaan, Kiisa Hulkko sanoo.

Tyytymättömyyttä aiheuttavat useimmiten palkitsemisjärjestelmän todellinen tai koettu epäoikeudenmukaisuus ja perisuomalainen kateus. Meidän on vaikea hyväksyä bonuksia, jos jäämme itse ilman.

Ristivetoa ilmenee myös ikäluokkien välillä. Viime vuonna valmistuneen Työsuojelurahaston selvityksen mukaan nuori polvi pitää yksilöllistä palkitsemista luonnollisena menettelynä, kun taas varttuneemmat korostavat yhteisöllisyyttä ja koko henkilöstön palkitsemista.

Kiisa Hulkon mukaan suhtautumiseroja synnyttää myös työkulttuuri. Esimerkiksi kunnallisessa hoivatyössä epäillään yksilöllistä palkitsemista. Sitä pidetään melkeinpä automaattisesti epätasa-arvoisena. Toista äänipäätä edustavat erilaiset myyntiorganisaatiot, joissa palkanmuodostus on pitkään perustunut provisioihin.


Raha sopii ohjaajaksi

Hyvät keinot palkitsemisen kehittämiseksi ovat kullankalliit, sillä tulospalkkaus yleistyy vauhdilla: yli puolet yksityisen sektorin palkansaajista on jo nyt sen piirissä, ja julkinen ala tulee nopeasti perässä.

Työstä palkitsemisen muotoja on monia, mutta yleisimmin käytetään rahaa - kenties siksi, että se voi toimia motivaattorina niin lattiatason työntekijöillä kuin huippujohtajilla. Monille raha on onnistumisen mittari: mitä enemmän euroja saa, sitä paremmin on onnistunut.

Kiisa Hulkon mielestä raha toimii palkitsemismuotona parhaiten silloin, kun organisaation toimintaa halutaan ohjata tiettyyn suuntaan.

- Jos halutaan myydä enemmän, annetaan henkilökohtaisia provisioita tai palkitaan myyntikilpailun voittaja. Jos taas halutaan uusia ideoita, annetaan bonuksia toteuttamiskelpoisista aloitteista tai keksinnöistä.


Työ palkitsee paljon

- Aina raha ei kuitenkaan ole paras tapa palkita henkilöstöä, Kiisa Hulkko arvioi.

- Miksi me teemme kivoja asioita työn ulkopuolella? Emme rahan vuoksi. Siksi työnteonkin motivaattoreita voivat olla itsensä toteuttaminen, uran luominen tai asiantuntijuuden kehittäminen.

Hulkon mukaan tuloksellisuutta lisäävät parhaiten "palkkiot", jotka vahvistavat ihmisten luontaista suuntautumista. Tästä näkökulmasta katsoen tehokkaimpia palkitsemisen muotoja ovat mahdollisuus itsensä kehittämiseen, säännöllinen palaute työstä ja oikeudenmukainen johtaminen.

Tällaiset aineettomat palkitsemiset ovat osoittautuneet hyviksi erityisesti silloin, kun nykyiset työntekijät halutaan sitouttaa yritykseen. - Hyväkään palkka ei pidä, jos työ on tylsää tai pomot ikäviä, Hulkko tiivistää.


Edut kannattaa muistaa

Henkilöstön houkutteluun soveltuvat puolestaan hyvä peruspalkka ja henkilöstöedut.

Työnantaja voi antaa monenlaisia rahanarvoisia etuja, kunhan selvittää niiden verotuskohtelun.

- Takavuosina työsuhde-etuina annettiin esimerkiksi vesisänkyjä, nyt yleistymään päin ovat eläkevakuutukset. Eksoottisin työsuhde-etu, josta olen kuullut, on työsuhdehevonen, Hulkko valottaa.

Yhä useammin rekrytoitavia kiinnostavat myös etenemismahdollisuudet ja se, miten  työn ja perhe-elämän yhdistäminen onnistuu.

- Ihmiset toivovat palkkioksi vapaa-aikaa tai - niin kuin eräässä tutkimassamme yrityksessä - paria viikkoa "projektivapaata", aikaa, jolloin ennättäisi järjestellä pöytäänsä ja päätään.

Kiisa Hulkon omassa työyhteisössä, TKK:n Työpsykologian ja johtamisen laboratoriossa, on paljon jokapäiväisiä palkitsevia elementtejä: mielekäs työ, itsenäisyys, joustavat työajat, mahdollisuus kehittyä ja kouluttautua ja suorittaa tutkinto, josta palkitaan vielä erikseen.

- Tulospalkkauksessa olemme kuitenkin lapsenkengissä, palkitsemistutkija paljastaa.



Lisää aiheesta: www.palkitseminen.tkk.fi



Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25797
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.