Kohta puudutus on piikitön, ja porauksen hoitaa plasmasuihku.

Tekniikka-palsta

Teksti: Maria Korteila

Kohta puudutus on piikitön, ja porauksen hoitaa plasmasuihku.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2012

1. Geeli korvaa piikin

Puuduttaminen on monen hammaslääkäripelkoisen pelastus, mutta puudutusneulakaan ei tunnu mukavalta. Jos Cambridgen yliopiston tutkijat Britanniassa saavat kaupallistettua löytönsä, piikkejä ei enää tarvita. Ikeneen siveltävä geeli hoitaa puudutuksen.

Geelin teho pohjautuu perulaisesta sademetsästä löydettyyn kasviin, parakrassiin, jota paikalliset heimot ovat käyttäneet puuduttamiseen ja lääkintään. Parakrassin sisältämä aine imeytyy ikenen läpi ja puuduttaa hermopäät tehokkaasti yhden tunnin ajaksi. Testeissä ei ole ilmennyt sivuvaikutuksia.

Lääkeyrtteihin perehtynyt antropologi Francoise Freedman törmäsi puuduttavaan luonnonaineeseen sattumalta viettäessään aikaa perulaisen alkuperäisheimon parissa. Nyt hän on perustanut yrityksen geelin kaupallistamista varten ja arvioi saavansa tuotteensa markkinoille vuonna 2014.

2. Ei enää poran ääntä

Jo pelkkä hammasporan ääni saa monen tolaltaan, mutta kohta siitä ei tarvitse kärsiä. Lontoon King’s Collegen hammasinstituutissa kehitetty äänensyöjä toimii taustamelua vaimentavien kuulokkeiden tapaan. Laite muuttaa kaikki äänet digitaalisiksi, ja potilaan korviin päästetään putsattu ääni.

Kun hammasporan ääntä seurataan erityisten mikrofonien avulla, digitaalisen signaalinkäsittelyn keinoin voidaan tuottaa sille käänteinen ääniaalto. Se kumoaa alkuperäisen poran äänen, joten potilas saa kuulokkeisiinsa äänimaailman, jossa poraa ei ole.

Koska suodatus vaikuttaa vain poran ääneen, puheyhteys hammaslääkärin ja potilaan välillä säilyy normaalina. Halutessaan potilas voi liittää kuulokkeet vaikka omaan mp3-soittimeensa ja kuunnella hoidon aikana mielimusiikkiaan.

3. Plasmaharja ei satuta

Nykyiset hammasporatkin voivat pian jäädä historiaan. Reikiintynyttä hammasluuta ei ole pakko jyrsiä pois fyysisesti, kun avuksi otetaan kemia.

Yhdysvalloissa Missourin yliopisto on kehittänyt perinteisen poran tilalle plasmaharjan. Paikkaaminen plasmaharjalla on kehittäjiensä mukaan kivutonta ja jopa perinteistä menetelmää tehokkaampaa.

Plasmaharjan kaasusuihku puhdistaa ja desinfioi reiän puolessa minuutissa aiheuttamansa kemiallinen reaktion avulla. Syntyvä ”viileä liekki” kiinnittää myös paikan nykyistä lujemmin.

Laboratoriotesteissä prototyyppi on osoittautunut toimivaksi, eikä haitallisia sivuvaikutuksia ole. Toisin kuin mekaaniset ja laserporat plasmasuihku ei ruhjo eikä kuumenna hampaan herkkiä hermoja, kehittäjät väittävät.

4. Nanopaikka parantaa

Reikien paikkaaminen pelkällä keraamilla tai komposiittimuovilla voi pian olla vanhanaikaista, kun uusi mullistava paikka-aine alkaa yleistyä. Yhdysvaltalaisen Marylandin yliopiston hammaslääketieteilijät ovat kehittäneet nanoteknisen paikka-aineen, joka tappaa haitallisia bakteereja.

Se sisältää nanohopeaa ja muita antibakteerisia aineita, jotka tuhoavat tehokkaasti kaikki reiässä olevat bakteerit. Normaalisti paikan alle jää poraamisen jälkeenkin pieni bakteerikerros.

Paikan kiinnittämisessä taas käytetään hyväksi kalsiumfosfaatin nanohiukkasia. Niiden ansiosta hammas korjaa bakteerien heikentämää mineraalikoostumustaan, ja rakenne tervehtyy. Testeissä uusi paikkamateriaali on ollut myös kestävämpi kuin perinteiset paikka-aineet.

5. Tatuointi valvoo terveyttä

Hampaiden hoitamisen tärkeyttä on tapana korostaa sanonnalla ”terve suu, terveempi elämä”. Tulevaisuudessa hampaat saattavat olla vielä suuremmassa roolissa hyvinvointimme portinvartijoina.

Yhdysvaltalaisen Princetonin yliopiston tutkijat ovat valmistaneet atominpaksuisesta hiilikalvosta eli grafeenista hampaaseen kiinnitettävän nanoilmaisimen, joka näyttää tatuointitarralta mutta tunnistaa haitallisia bakteereja. Tutkijoiden visiona on saada tatuointi hälyttämään esimerkiksi ruokamyrkytysbakteereista ja muista haitta-aineista. Myös jotkin sairaudet voisivat paljastua hengitysilman sisältämistä kaasuista.

Grafeeni on istutettu ohueen silkkikalvoon, joka tekee tatuoinnista sekä joustavan että biohajoavan. Tekniikka toimii jo lehmän hampaan kokoluokassa. Pienentäminen ihmisen purukalustoon sopivaksi vie vielä aikaa.

6. Uusi hammas kantasoluista

Tätä innovaatiota joudumme todennäköisesti odottamaan enemmän kuin pari vuotta, mutta jonain päivänä sekin on arkipäivää: poistetun hampaan tilalle voi kasvattaa uuden omista kantasoluista.

Tähän saakka moinen on onnistunut hiirikokeissa, mutta nyt suomalaiset tuovat ratkaisun lähemmäksi ihmistä. Helsingin yliopiston tutkijoiden ansiosta uusien hampaiden synnyn taustalla olevat kantasolut pystytään ensimmäistä kertaa tunnistamaan merkkigeenein. Niiden avulla on ainakin periaatteessa mahdollista ohjata kantasolut erilaistumaan oikeaan suuntaan ja muodostamaan hampaan soluja.

Ehkä siis myös implantit ja tekohampaat jäävät porien ja piikkien lisäksi tulevaisuudessa historiaan.

Maria Korteila on Tiede-lehden toimittaja.

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

Koulujen lukukausi lähestyy loppuaan. Pian tulevat ne ajat, jolloin taas kerran pähkäillään, sopiiko päättäjäisissä laulaa suvivirttä vai ei.

Aiempien vuosien kädenvääntö on osoittanut, että virttä voivat iloisin mielin ja henkisesti häiriintymättä laulaa muutkin kuin luterilaista uskoa tunnustavat. Yhdessä laulaminen vahvistaa yhteistä tunnekokemusta enemmän kuin juhlapuheen kuuntelu.

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa virrellä tarkoitetaan yleensä kirkolliskokouksen hyväksymää hengellistä yhteislaulua, mutta tämä ei ole virsi-sanan vanhin eikä ainoa merkitys.

Virsi on alkanut vakiintua tietynlaisen kirkkolaulun nimitykseksi vasta luterilaisen reformaation myötä.

Reformaation ohjelmaan kuului seurakunnan ottaminen mukaan jumalanpalveluksiin aktiivisesti virsiä laulamalla. Sitä ennen laulusta olivat huolehtineet papit ja heidän koulutetut avustajansa. Muutoksesta seurasi epäilemättä kirkkomusiikin tason dramaattinen lasku, ainakin väliaikaisesti.

Virsi-sana on esihistoriallisella ajalla saatu balttilainen laina, joka alun perin lienee tarkoittanut sanaa tai puhetta. Suomalaisessa kansankulttuurissa virsi on ollut pitkän kertovan runon nimitys. Kalevalan henkilögalleriaan kuuluu virsikäs eli runsaasti runoja taitava Vipunen, ja hänen muistissaan olevaa runovarastoa nimitetään sanaiseksi arkuksi tai virsilippaaksi.

Pitkiä runomuotoisia kertomuksia on tyypillisesti esitetty laulamalla. Laulettu sana kuuluu paremmin ja kauemmas kuin puhuttu. Sävelmä ja kalevalainen runomitta antavat sisällölle muodon, joka on helpompi muistaa ja toistaa kuin vapaa puhe.

Suvivirrelle antaa erityistä viehätystä sanan alkuosa suvi. Se on ikivanha kesää merkitsevä perintösana, jota on käytetty länsimurteissa, mutta nykyään se tuntuu runolliselta ja ylätyyliseltä, kun se on yleiskielessä jo aikoja sitten korvattu itämurteista poimitulla kesä-sanalla. Virressä vaikutelmaa tehostaa vielä alkusointuinen sanayhdistelmä suvi suloinen.

Muissakin tapauksissa suvi on tehokas tunnelman luoja. Suvisunnuntai on autuaan rauhallinen ja kaunis. Suvituuli on lempeä ja lauha, suvipäivä lämmin ja suviyö romanttinen. Kesän alkaessa suunnitellaan proosallisesti aikatauluja ja lasketaan rahoja, mutta suven kynnyksellä haaveillaan tulevan suven parhaista hetkistä.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 6/2018 

PÄÄKIRJOITUS

Eläköön uteliaisuus

Leikkisä mieli ja villit ideat potkivat maailmaa eteenpäin.

 

PÄÄUUTISET

Ystävyys syntyy 200 tunnissa

Läheinen suhde rakentuu yhteisissä riennoissa omalla ajalla.

Lintu suuntii kompassisilmin

Se näkee magneettikentän valoherkän proteiinin ansioista.

Ydin poikii mustia aukkoja

Linnunradan jättimäiselle Sagittarius A:lle löytyi 12 kaveria.

Atlantin merivirta jarruttaa

Hidastuminen varmistui sekä pinnalta että pohjalta.

 

ARTIKKELIT

Seitsemän mahdollista maailmanloppua

Kauhuskenaarioita riittää, mitä sanovat tutkijat.
Uhkaako jokin Maata meidän elinaikanamme?

Keskity! Siihen voi oppia

Ärsyketulva ei pääse häiritsemään tekemisiä,
kun käyttää aivojen toiminnanohjausjärjestelmää.

Kaikkien aikojen kalajuttu

Lohenpoikasten ei tarvitse kasvaa kassissa.

Opioidikriisi alkoi
joka kodin lääkkeestä

1800-luvulla oopiumia käyttivät kaikki.
Se oli halpaa ja hoiti vaivan kuin vaivan.

Antiaine kätkee mysteerin

Kyse on koko universumin olemassaolosta.

Otto Wille Kuusinen
käänsi takkia tarvittaessa

Punaisten ideologi teki itänaapurissa komean uran
pitämällä omana tietonaan, mitä mieltä asioista oli.

 

TIEDE VASTAA

Osaako norsu hypätä?

Missä digitaalinen tieto säilyy pisimpään?

Mihin avaruus laajenee?

Kuka syö Itämeren kalat?

Mikä on Tiede-lehden hiilijalanjälki?

Mistä johtuu raskauspahoinvointi?

 

KIRJAT

Remonttireiskana avaruudessa

Scott Kelly vietti vuoden Kansainvälisellä avaruusasemalla.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
ehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Virsi kantoi kauas

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.