Toistaiseksi Kuussa liehuu vain Yhdysvaltain lippu, mutta viisi muutakin valtiota suunnittelee kuumatkoja. Kiertolaisemme kiinnostaa myös yksityisiä yrityksiä. Miten Kuun käy? Tuleeko siitä Kuumaa, missä markkinavoimat jylläävät kuin Maan maissa?


muutakin valtiota suunnittelee kuumatkoja. Kiertolaisemme kiinnostaa
myös yksityisiä yrityksiä. Miten Kuun käy? Tuleeko siitä Kuumaa, missä
markkina¬voimat jylläävät kuin Maan maissa?


Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2006



Totta se on. Kaikki tuntuvat haluavan Kuuhun. Tonttikauppakin on käynnistynyt. Internetistä löytyy jo lukuisia yrityksiä, jotka tarjoavat näköalatontteja Kuusta. Noin 2,5 miljoonaa ostajaakin on kuulemma löytynyt.

Meistä kukaan ei tietenkään kirjoita luottokorttinsa numeroa mokomien firmojen nettisivuille, sillä ei Kuuta tarvitse ostaa. Se on meidän kaikkien yhteistä omaisuutta.

Kysymys Kuun omistuksesta on vielä tietenkin teoreettinen, eihän Kuussa ole herran aikoihin edes käynyt kukaan. Liikennettä ollaan kuitenkin aloittelemassa uudelleen. Tällä kertaa jo kuusi valtiota - jos Eurooppa lasketaan valtioksi - tavoittelee Kuuta taivaalta. Kuuhun halajavat myös yritykset, esimerkiksi energiantuottajat.

Riittävätkö lipun pystytys ja tieteelliset tulokset tuleville Kuun kävijöille? Vai mitä Yhdysvaltain, Venäjän, Intian, Kiinan, Japanin ja Euroopan avaruusjärjestöt ja yksityiset rahoittajat havittelevat satoja miljoonia maksavien kuumatkojensa vastineeksi?


Enää ei sokkona alas

Apollo 11:n kapteeni Neil Armstrong katseli heinäkuussa 1969 huolestuneena alla avautuvaa maisemaa. Kuumoduuli Eaglen lentokorkeus oli enää 300 metriä, ajoaine oli loppumaisillaan, eikä tasaista laskeutumispaikkaa näkynyt. Armstrong kuitenkin ohjasi aluksen turvallisesti alas, ja ensimmäiset ihmiset astuivat Kuun kamaralle.

Parin muunkin Apollon lentäjät joutuivat turvautumaan käsiohjaukseen, mutta perille päästiin.

Tulevilla matkoilla kiertolaisellemme aiotaan laskeutua paremmin eväin. Lähivuosina Kuuta kiertävät luotaimet etsivät ja kartoittavat tarkasti mahdolliset laskeutumispaikat, joten astro-, kosmo- ja taikonauttien pitäisi päästä autopiloteilla alas asti. Riskejä ei haluta ottaa.

Kartoituksen tarve ja tiukat turvavaatimukset eivät ole yllätys. Onhan siitä ensi joulukuussa jo 34 vuotta, kun ihminen viimeksi liikkui Kuussa. Odottamatonta ei liene sekään, että myös matkojen tavoitteet ovat muuttuneet.


Konkari tähyää Marsiin

Apollo-lentojen tarkoitus oli osoittaa, että yhdysvaltalainen pystyy laskeutumaan Kuuhun ennen neuvostoliittolaista. Totta kai miehitetyillä lennoilla tehtiin tiedettäkin, mutta kaikkea siivitti kilpailuhenki.

Nyt nuoret avaruusvaltiot Kiina ja Intia kohottavat Kuu-hankkeilla omanarvontuntoaan. Intialaiset pitävät jo Kuun kiertoradalle menoa kansallista itsetuntoa kasvattavana saavutuksena.

Japanissa ja Euroopassa miehitetyt lennot voidaan nähdä miehuuskokeena, jossa avaruusosaaminen lopullisesti punnitaan. Näytön paikka on myös venäläisillä, sillä neuvostoaikaiset saavutukset alkavat unohtua.

Avaruuslentojen konkarilla Yhdysvalloilla on jo toiset tavoitteet. Presidentti George W. Bush on kiteyttänyt kuumatkojen tarkoituksen erittäin selvästi: sinne mennään harjoittelemaan miehitettyä Marsin-matkaa.


Vesi herätti innostuksen

Apollo-ohjelman päätyttyä Kuu on saanut köllöttää taivaallisessa rauhassaan. Tavallaan se heräsi uudelleen eloon vasta 1998, kun Yhdysvaltain Lunar Prospector -luotain löysi sen navoilta vesijäätä. Marsiin menoa ajatellen vetinen Kuu olisi upea juttu.

Kuuhun tarvitaan näet kuuasema, jossa voidaan harjoitella avaruudessa elämistä ja testata pitkän¬matkan menopelien tekniikkaa. Aseman pyörittäminen taas vaatii vettä, eikä sitä haluttaisi rahdata maasta, koska se tulee kalliiksi: hintaa kertyy litraa kohti jopa 20 000 euroa.

Ensi vaiheessa on siis tarkoitus kartoittaa Kuun vesivarat. Riittääkö vettä harjoitusleirien juomaksi? Voidaanko Marsin-matkalaisten vesileilit täyttää Kuu-ukon varastoista? Saadaanko rakettimoottoreihin ajoainetta hajottamalla vettä hapeksi ja vedyksi?

Jos kysymyksiin saadaan myönteiset vastaukset, Kuuta voidaan käyttää paitsi avaruuselämän harjoitusleirinä myös välipysäkkinä Maasta Marsiin. Huoltovarikoksikin se sopii. Kuun pienestä vetovoimasta olisi hyvä lähettää huoltoaluksia punaiselle planeetalle.


Bisnes haastaa periaatteet

Kuka päättää, mikä maa, organisaatio tai yritys tuottaa veden ja jalostaa ajoaineen? Kuka vartio vesihanaa? Kuka omistaa huoltoasemat? Kenen annetaan louhia kuuperää kuuaseman rakennuksiin?

Yhdistyneiden kansakuntien 5. joulukuuta 1979 hyväksymä päätöslauselma (34/68) sanelee, että Kuu - kuten kaikki muutkin taivaankappaleet Maata lukuun ottamatta - on ihmiskunnan yhteistä perintöä, jota yksikään valtio, järjestö, yritys tai yksityinen henkilö ei voi omistaa eikä käyttää omiin tarpeisiinsa.

Miten käy jalojen periaatteiden, kun paikalle 2014 saapuvat venäläiset? Energia-nimisen yrityksen johtaja Nikolai Sevatjanov on jo ilmoittanut, että Kuuhun nousee tehdas, joka hyödyntää helium-3-isotooppia.

Helium-3 sopii polttoaineeksi tulevaisuuden puhtaisiin fuusiovoimaloihin, mutta sitä ei juuri ole täällä maapallolla. Laskelmien mukaan 80 tonnia vuodessa riittäisi tyydyttämään koko maailman energiantarpeen. Jos hinta vastaisi nykyisiä energianhintoja, tonnista voisi periä noin neljä miljardia dollaria.

Myyjän kassat täyttyisivät, mutta laajamittainen louhiminen näkyisi pian Maahankin!

Kenelläkään ei vielä kuitenkaan ole välineitä edes Kuussa pistäytymiseen. Vielä on siis toivoa. Ehkä Kuu onnistutaan pitämään samanlaisena tutkijoiden paratiisina kuin etelämanner.


Näillä kuu kartoitetaan
Kuuta tutkitaan urakalla. Ennen kuin Kuusta voidaan valita turvallisia laskeutumispaikkoja, tarvitaan paljon lisää tietoa sen pinnanmuodoista ja geologiasta.


LUOTAIMILLA KIERTORADALTA







































LÄHTÖ LÄHETTÄJÄ LUOTAIN TEHTÄVÄ
2003 Esa Smart-1
2007 Japani Lunar-A
2007 Japani Selene
2007 Kiina

Intia Chandrayaan-1
2008 Yhdysvallat
2012 Venäjä Luna-Glob

ROBOTEILLA PINNALTA


Lähtö/Lähettäjä
2010 Yhdysvallat 
2012 Kiina
2016 Japani
2017 Kiina


Tehtävä:
Robottilaskeutujilla harjoitellaan alas menoa, kartoitetaan laskeutumisalueita, tarkennetaan luotaimilla kerättyjä tietoja ja haetaan näytteitä kuuperästä.

Esan SMART-1: www.esa.int/SPECIALS/SMART-1/index.html  Nasan LRO: lunar.gsfc.nasa.gov/  Intian avaruusjärjestö: www.isro.org/


Miehitetyillä alustava aikataulu
Jos kaikki sujuu odotetusti, ihminen astuu uudelleen Kuun kamaralle jo kuuden-seitsemän vuoden päästä.


Lähtö/ Lähettäjä
2012-2014 Energia, Venäjä
2018 Yhdysvallat
2013-2033 Kiina
2024 Esa
2025 Japani
Intia tutkii miehitetyn kuulennon mahdollisuutta, mutta päätöksiä ei ole tehty.


Palstan pitäjä Leena Tähtinen on tähtitieteen dosentti, vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25799
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1194
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.