Toistaiseksi Kuussa liehuu vain Yhdysvaltain lippu, mutta viisi muutakin valtiota suunnittelee kuumatkoja. Kiertolaisemme kiinnostaa myös yksityisiä yrityksiä. Miten Kuun käy? Tuleeko siitä Kuumaa, missä markkinavoimat jylläävät kuin Maan maissa?


muutakin valtiota suunnittelee kuumatkoja. Kiertolaisemme kiinnostaa
myös yksityisiä yrityksiä. Miten Kuun käy? Tuleeko siitä Kuumaa, missä
markkina¬voimat jylläävät kuin Maan maissa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2006

Sisältö jatkuu mainoksen alla


Totta se on. Kaikki tuntuvat haluavan Kuuhun. Tonttikauppakin on käynnistynyt. Internetistä löytyy jo lukuisia yrityksiä, jotka tarjoavat näköalatontteja Kuusta. Noin 2,5 miljoonaa ostajaakin on kuulemma löytynyt.

Meistä kukaan ei tietenkään kirjoita luottokorttinsa numeroa mokomien firmojen nettisivuille, sillä ei Kuuta tarvitse ostaa. Se on meidän kaikkien yhteistä omaisuutta.

Kysymys Kuun omistuksesta on vielä tietenkin teoreettinen, eihän Kuussa ole herran aikoihin edes käynyt kukaan. Liikennettä ollaan kuitenkin aloittelemassa uudelleen. Tällä kertaa jo kuusi valtiota - jos Eurooppa lasketaan valtioksi - tavoittelee Kuuta taivaalta. Kuuhun halajavat myös yritykset, esimerkiksi energiantuottajat.

Riittävätkö lipun pystytys ja tieteelliset tulokset tuleville Kuun kävijöille? Vai mitä Yhdysvaltain, Venäjän, Intian, Kiinan, Japanin ja Euroopan avaruusjärjestöt ja yksityiset rahoittajat havittelevat satoja miljoonia maksavien kuumatkojensa vastineeksi?


Enää ei sokkona alas

Apollo 11:n kapteeni Neil Armstrong katseli heinäkuussa 1969 huolestuneena alla avautuvaa maisemaa. Kuumoduuli Eaglen lentokorkeus oli enää 300 metriä, ajoaine oli loppumaisillaan, eikä tasaista laskeutumispaikkaa näkynyt. Armstrong kuitenkin ohjasi aluksen turvallisesti alas, ja ensimmäiset ihmiset astuivat Kuun kamaralle.

Parin muunkin Apollon lentäjät joutuivat turvautumaan käsiohjaukseen, mutta perille päästiin.

Tulevilla matkoilla kiertolaisellemme aiotaan laskeutua paremmin eväin. Lähivuosina Kuuta kiertävät luotaimet etsivät ja kartoittavat tarkasti mahdolliset laskeutumispaikat, joten astro-, kosmo- ja taikonauttien pitäisi päästä autopiloteilla alas asti. Riskejä ei haluta ottaa.

Kartoituksen tarve ja tiukat turvavaatimukset eivät ole yllätys. Onhan siitä ensi joulukuussa jo 34 vuotta, kun ihminen viimeksi liikkui Kuussa. Odottamatonta ei liene sekään, että myös matkojen tavoitteet ovat muuttuneet.


Konkari tähyää Marsiin

Apollo-lentojen tarkoitus oli osoittaa, että yhdysvaltalainen pystyy laskeutumaan Kuuhun ennen neuvostoliittolaista. Totta kai miehitetyillä lennoilla tehtiin tiedettäkin, mutta kaikkea siivitti kilpailuhenki.

Nyt nuoret avaruusvaltiot Kiina ja Intia kohottavat Kuu-hankkeilla omanarvontuntoaan. Intialaiset pitävät jo Kuun kiertoradalle menoa kansallista itsetuntoa kasvattavana saavutuksena.

Japanissa ja Euroopassa miehitetyt lennot voidaan nähdä miehuuskokeena, jossa avaruusosaaminen lopullisesti punnitaan. Näytön paikka on myös venäläisillä, sillä neuvostoaikaiset saavutukset alkavat unohtua.

Avaruuslentojen konkarilla Yhdysvalloilla on jo toiset tavoitteet. Presidentti George W. Bush on kiteyttänyt kuumatkojen tarkoituksen erittäin selvästi: sinne mennään harjoittelemaan miehitettyä Marsin-matkaa.


Vesi herätti innostuksen

Apollo-ohjelman päätyttyä Kuu on saanut köllöttää taivaallisessa rauhassaan. Tavallaan se heräsi uudelleen eloon vasta 1998, kun Yhdysvaltain Lunar Prospector -luotain löysi sen navoilta vesijäätä. Marsiin menoa ajatellen vetinen Kuu olisi upea juttu.

Kuuhun tarvitaan näet kuuasema, jossa voidaan harjoitella avaruudessa elämistä ja testata pitkän¬matkan menopelien tekniikkaa. Aseman pyörittäminen taas vaatii vettä, eikä sitä haluttaisi rahdata maasta, koska se tulee kalliiksi: hintaa kertyy litraa kohti jopa 20 000 euroa.

Ensi vaiheessa on siis tarkoitus kartoittaa Kuun vesivarat. Riittääkö vettä harjoitusleirien juomaksi? Voidaanko Marsin-matkalaisten vesileilit täyttää Kuu-ukon varastoista? Saadaanko rakettimoottoreihin ajoainetta hajottamalla vettä hapeksi ja vedyksi?

Jos kysymyksiin saadaan myönteiset vastaukset, Kuuta voidaan käyttää paitsi avaruuselämän harjoitusleirinä myös välipysäkkinä Maasta Marsiin. Huoltovarikoksikin se sopii. Kuun pienestä vetovoimasta olisi hyvä lähettää huoltoaluksia punaiselle planeetalle.


Bisnes haastaa periaatteet

Kuka päättää, mikä maa, organisaatio tai yritys tuottaa veden ja jalostaa ajoaineen? Kuka vartio vesihanaa? Kuka omistaa huoltoasemat? Kenen annetaan louhia kuuperää kuuaseman rakennuksiin?

Yhdistyneiden kansakuntien 5. joulukuuta 1979 hyväksymä päätöslauselma (34/68) sanelee, että Kuu - kuten kaikki muutkin taivaankappaleet Maata lukuun ottamatta - on ihmiskunnan yhteistä perintöä, jota yksikään valtio, järjestö, yritys tai yksityinen henkilö ei voi omistaa eikä käyttää omiin tarpeisiinsa.

Miten käy jalojen periaatteiden, kun paikalle 2014 saapuvat venäläiset? Energia-nimisen yrityksen johtaja Nikolai Sevatjanov on jo ilmoittanut, että Kuuhun nousee tehdas, joka hyödyntää helium-3-isotooppia.

Helium-3 sopii polttoaineeksi tulevaisuuden puhtaisiin fuusiovoimaloihin, mutta sitä ei juuri ole täällä maapallolla. Laskelmien mukaan 80 tonnia vuodessa riittäisi tyydyttämään koko maailman energiantarpeen. Jos hinta vastaisi nykyisiä energianhintoja, tonnista voisi periä noin neljä miljardia dollaria.

Myyjän kassat täyttyisivät, mutta laajamittainen louhiminen näkyisi pian Maahankin!

Kenelläkään ei vielä kuitenkaan ole välineitä edes Kuussa pistäytymiseen. Vielä on siis toivoa. Ehkä Kuu onnistutaan pitämään samanlaisena tutkijoiden paratiisina kuin etelämanner.


Näillä kuu kartoitetaan
Kuuta tutkitaan urakalla. Ennen kuin Kuusta voidaan valita turvallisia laskeutumispaikkoja, tarvitaan paljon lisää tietoa sen pinnanmuodoista ja geologiasta.


LUOTAIMILLA KIERTORADALTA







































LÄHTÖ LÄHETTÄJÄ LUOTAIN TEHTÄVÄ
2003 Esa Smart-1
2007 Japani Lunar-A
2007 Japani Selene
2007 Kiina

Intia Chandrayaan-1
2008 Yhdysvallat
2012 Venäjä Luna-Glob

ROBOTEILLA PINNALTA


Lähtö/Lähettäjä
2010 Yhdysvallat 
2012 Kiina
2016 Japani
2017 Kiina


Tehtävä:
Robottilaskeutujilla harjoitellaan alas menoa, kartoitetaan laskeutumisalueita, tarkennetaan luotaimilla kerättyjä tietoja ja haetaan näytteitä kuuperästä.

Esan SMART-1: www.esa.int/SPECIALS/SMART-1/index.html  Nasan LRO: lunar.gsfc.nasa.gov/  Intian avaruusjärjestö: www.isro.org/


Miehitetyillä alustava aikataulu
Jos kaikki sujuu odotetusti, ihminen astuu uudelleen Kuun kamaralle jo kuuden-seitsemän vuoden päästä.


Lähtö/ Lähettäjä
2012-2014 Energia, Venäjä
2018 Yhdysvallat
2013-2033 Kiina
2024 Esa
2025 Japani
Intia tutkii miehitetyn kuulennon mahdollisuutta, mutta päätöksiä ei ole tehty.


Palstan pitäjä Leena Tähtinen on tähtitieteen dosentti, vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


 

Sisältö jatkuu mainoksen alla