Ruoantuotantoamme leimaa omituinen paradoksi: elintarvikkeet ovat turvallisempia kuin koskaan, mutta enemmän kuin koskaan on myös niiden aiheuttamia ruokamyrkytyksiä.



Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2009



Vuonna 2005 ringettejoukkue sai oksennustaudin syötyään matkaeväänä ollutta lihamakaronilaatikkoa. Myöhemmin samana vuonna kaksikymmentä rippijuhlijaa sairastui kinkkukiusauksesta. Ruokien pilaajaksi osoittautui maaperäbakteeri Bacillus cereus.

Toukokuussa 2006 Nurmeksessa ja Valtimolla joukko päiväkotilapsia ja koululaisia sai kovan vatsataudin, ja osalle ilmaantui myös kyhmyruusuun viittaavia oireita. Saman vuoden  elokuussa Hyvinkään sairaalaan hakeutui koululaisia kuumeen ja vatsanväänteiden takia. Myöhemmin kuultiin, että samoja oireita oli myös naapurikaupungin Keravan koululaisilla. Tällä kertaa syyllinen oli maa- ja suolistobakteeri Yersinia pseudotuberculosis.

Kaikkia näitä tapauksia yhdistää se, että niiden aiheuttaja sai tutkijat kohottelemaan kulmakarvojaan. Cereus oli viime vuosiin asti harvinainen kiusa. Yersiniasta taas luultiin päästyn eroon kauan sitten.


Uudet mieltymykset petaavat tietä

1950-luvulla länsimaissa ruokamyrkytyksiä tuotti käytännössä kolme bakteerilajia: Salmonella enterica, Staphylococcus aureus ja Clostridium perfringens.

- Oli silloin varmasti muitakin, mutta niitä ei tunnistettu, sanoo tutkimusprofessori Anja Siitonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta. Nyt ruokamyrkytyksiä aiheuttavia bakteereja on ainakin kolminkertainen määrä ja päälle tulevat vielä virukset ja alkueläimet.

Kunkin uuden taudinaiheuttajan ilmaantumista on yleensä siivittänyt muutos elintarvikeketjussa. Näyttää siltä, että aina kun keksimme uusia tapoja tuottaa, valmistaa ja säilyttää ruokaa, luomme uusia elinympäristöjä mikrobeille.

Yersinia enterocoliticasta tuli ongelma 1960-luvulla, kun lihan kylmäsäilytys ja tyhjiöpak¬kaukset yleistyivät. Yersiniat ovat harvoja bakteereja, jotka pystyvät lisääntymään sekä jääkaappilämmössä että ilmattomuudessa, mutta sitä ei tuolloin tiedetty, ja asetelma epidemioille oli valmis. 

1970-luvulla  koitti kampylobakteerin aika. Tämä lämpöä rakastava bakteeri viihtyy hyvin kanan suolistossa, ja sen aiheuttamat epidemiat lisääntyivät sitä mukaa kuin kananlihan kulutus kasvoi. Bakteerin vakiintumista edisti vielä broilereiden massatuotanto.

Kun taudinaiheuttaja kerran asettuu johonkin ympäristöön, siitä on hankala päästä eroon.

- Vaikka teurastushygienia on parantunut ja lihan säilytysajat ovat lyhentyneet, yersinia ja kampylo aiheuttavat jo enemmän ruokamyrkytyksiä kuin salmonella, Siitonen sanoo.


Juhlatarjoilussa omat vaaransa

Myös nykyiset epidemiat voidaan kytkeä elintarviketuotannon ja ruokailutottumusten muutoksiin. Nurmeksen ja Hyvinkään yersinia jäljitettiin pussitettuun porkkanaraasteeseen.

- Monet heti syötäväksi valmiit elintarvikkeet ovat bakteereille uusi ekologinen lokero, Siitonen sanoo. Kuvaavaa on, että epidemialta olisi ehkä vältytty, jos porkkanat olisi pesty, kuorittu ja raastettu koulun keittiössä.

Cereus-epidemioita on ruokkinut buffettien ja pitopalveluiden suosion kasvu. Bakteeri on nykyään yleisimpiä ruokamyrkytysten aiheuttajia Suomessa.

Bacillus cereus lisääntyy erityisesti silloin, kun ruoka valmistetaan tarjoilua edeltävänä päivänä. Ongelmat johtuvat siitä, että bakteeri kestää kuumentamista keskimääräistä paremmin. Jos ruoka kuumennetaan huolimattomasti, muut bakteerit kuolevat mutta cereus jää eloon, lisääntyy nopeasti ja tuottaa erittäin voimakasta kereulidi-toksiinia. Vaikka ruoka ennen tarjolle tuontia kuumennettaisiin uudelleen, toksiini ei katoa mihinkään, ja seurauksena on raju oksennustauti. Kereulidimyrkytyksen yleinen lähde ovat riisi ja pasta, joita harva osaa epäillä myrkyttäjiksi.


Globaali ketju haavoittuu herkästi

Kun ruokamyrkytys tapahtuu ja sen lähde jäljitetään suomalaiseen valmistajaan, viranomaiset selvittävät yleensä nopeasti, mikä meni vikaan. Maailmankylässä yhä useampi ruoka-aine tuotetaan kuitenkin oloissa, joista meillä ei ole mitään tietoa.

Esimerkiksi Tanskassa koettiin 2005 valtava epidemia, kun itäeurooppalaiset vadelmat myrkyttivät yli tuhat ihmistä. Useita ihmisiä kuoli. Epidemian aiheuttajaksi paljastui norovirus, joka oli päässyt vadelmiin kasteluvedestä. Yhdysvalloissa vastaavanlainen noro¬epidemia sai alkunsa ostereista, joiden viljelyveteen aasialaiset kerääjät olivat tyhjentäneet veneensä vessan. 

Nykyisille ruokamyrkytyksille on ominaista myös se, että myrkytys voi koskettaa tuhansia ihmisiä eri puolilla maata, jopa maailmaa. Yhdysvalloissa sattui vuonna 1996 "hiljainen epidemia", jossa salmonellan saastuttama jäätelö sairastutti 250 000 ihmistä. "Hiljainen" se oli siksi, että epidemia huomattiin vasta jälkeenpäin. Jäätelöerä oli jaettu kaikkiin osavaltoihin, joten sairaustapaukset sattuivat kaukana toisistaan, eikä kukaan keksinyt heti yhdistää niitä. Tutkimuksissa selvisi, että jäätelöerässä käytetyt raaka-aineet oli kuljetettu tehtaaseen valtavassa tankissa, jossa oli aiemmin pidetty kananmunia.

Globaalissa maailmassa elintarvikeketju tuottajalta kuluttajalle on pitkä. Mitä kauem¬pana ruoka tuotetaan, mitä jalostetumpaa se on ja mitä useampien välikäsien kautta se kulkee, sitä haavoittuvammaksi se muuttuu. - Vaikka elintarvikkeet ovat turvallisempia kuin koskaan, voisi sanoa, että ne ovat myös haavoittuvampia kuin koskaan, Anja Siitonen luonnehtii. 


Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Seuraavaksi myös alkueläimiä

Uudet taudinaiheuttajat liikkuvat globaalissa maailmassa vikkelästi. Suomeenkin odotetaan uusia lajeja lähivuosina. Seuraavat lienevät jo kynnyksellä.


Cryptosprodium parvum Yksisoluinen alkueläin, joka leviää ulosteiden saastuttaman veden, esimerkiksi marjojen, hedelmien ja vihannesten kasteluun käytetyn veden välityksellä. Oireita ovat raju vesiripuli, kuumeilu ja pahoinvointi. Aiheuttanut valtavia, satojatuhansia ihmisiä sairastuttaneita epidemioita Pohjois-Amerikassa ja Britteinsaarilla.


Cyclospora cayetanensis Yksisoluinen alkueläin, joka leviää ja oireiluttaa kuten Crypto¬sprodium parvum. Epidemiat ovat selvästi lisääntyneet 1990-luvulla niin Pohjois-Amerikassa kuin Euroopassa. Epidemiat on yhdistetty saastuneella vedellä kasteltuun salaattiin ja vadelmiin.


Vibrio vulnificus Koleran sukuinen bakteeri, jonka voi saada trooppisten vesien huonosti kypsennetyistä kaloista, äyriäisistä tai mustekaloista. Aiheuttaa erittäin rajun infektion, joka voi johtaa verenmyrkytykseen. Kuolemantapaukset ovat yleisiä.



Epidemioita joka vuosi

* Suomessa ruokamyrkytysepidemioita on järjestelmällisesti seurattu vuodesta 1975.

* Seuranta-aikana on puhjennut noin 1 800 epidemiaa, joissa on sairastunut noin
70 000 ihmistä.

* 1990-luvun lopulla epidemioita sattui erityisen runsaasti, vuodessa satakunta.
2000-luvulla saldo on ollut 40-50.

* Joka vuosi ruokamyrkytyksen kokee 1 000-2 000 ihmistä. Todellinen määrä lienee paljon suurempi, sillä kaikkia ripulointeja ei ilmoiteta viranomaisille.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5220
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti