Koi syö ja ruoste raiskaa, mutta jotain jää jäljelle. Kaatopaikkojemme uumenissa säilyy jälkipolville roskaa. Eikä roska valehtele. Ei ainakaan paljon.


uumenissa säilyy jälkipolville roskaa. Eikä roska valehtele. Ei ainakaan paljon.




Arkeologiaa voisi perustellusti nimittää tunkiotieteeksi, sanoo Turun yliopiston arkeologian professori Jussi-Pekka Taavitsainen. Käsityksemme ajoista, joihin kirjoitetut lähteet eivät ylety, rakentuu jätteiden varaan. Kaatopaikat, käymälät ja kalmistot ovat arkeologien parhaita aarreaittoja.

Jäte ja roska kertovat myös lähihistoriasta asioita, joista arkistot ja kirjastot vaikenevat tai valehtelevat. Ja kun tutkijat tulevaisuudessa yrittävät tutustua tähän aikaan, paperimme ovat jo saattaneet hapertua olemattomiin ja magneettinauhat pyyhkiytyä puhtaiksi digitaalisista dokumenteista. Arjesta kertovaa yksityistä viestinvaihtoa käydään nyt kirjeiden sijasta tekstareilla ja meileillä, ja ne säilyvät tuskin ensi vuoteen.

Jos sähköisiä lähteitä sattuukin säilymään, niiden avaaminen on erittäin vaikea tehtävä. Onhan 1980-luvun lerppujen lukeminen jo nyt tuskan takana, varoittaa Helsingin yliopiston arkeologian professori Mika Lavento.

On siis varminta tarkastaa professoreiden avulla roskapöntöstä, mitä tulevaisuus saa meistä tietää.


Kettinkeihin kaatopaikalle

Aimo-arkeologi tanssahtelee tuhannen vuoden päästä innoissaan Ämmässuolla Espoossa. Hän on löytänyt sieltä suurimman tunnetun suomalaisen kaatopaikan. Löytönsä ansiosta hänellä on mahdollisuus selvittää, kuinka me 2000-luvun alun suomalaiset elimme, söimme ja pukeuduimme.

Ämmässuon jätevuorten uumenissa on muodostunut hapettomia kerrostumia, joissa hajoaminen on hidastunut ja pysähtynyt. Siellä jälkemme ovat säilyneet paremmin kuin missään muualla.

Kulttuuriaarre on kuitenkin vaarassa. Kun maapallo on kaluttu ontoksi raaka-aineista, niiden rippeitä revitään ahneesti esiin kaikkialta, mihin niitä on entisinä aikoina hylätty. Onneksi kulttuuriaktivistit rientävät apuun. He leiriytyvät suojelemaan Ämmässuota, jotta siihen säilötty perintö välittyisi heidän lapsilleen.


Colakulttuuri vallitsi täälläkin

Vuonna 2500 ennen Kristusta Suomessa elettiin kampakeraamista kautta. Historiankirjoissa lukee näin siksi, että tuon ajan elämästä säilyivät parhaiten vatien ja pyttyjen kappaleet. Keramiikalla on raskas yliedustus vanhimmissa arkeologisissa aineistoissa. Sen avulla on määritelty kokonaiset kulttuurit ja aikakaudet.

Meidän kulttuurimme nimetään tuhannen vuoden päästä kokispullojen mukaan. Niitä löytyy tuhottomasti, pitkältä ajalta kaikilta maailman kolkilta. Muoto ja materiaali muuttuvat vähitellen sitä mukaa kuin ajassa kaivaudutaan syvemmälle kohti 1900-luvun alkupuolen kerrostumia, mutta muotoilun jatkuvuus niissä on helppo tunnistaa. Ne kertovat yhden tietyn kulttuurin levittäytymisestä ja tehokkaasta talousjärjestelmästä. Arkeologimme arvelee, että koko colakulttuuri käytti samaa kieltä. Ämmässuollakin se kaikuu tunkiotieteilijän korviin sadoista kaarevista pullonkyljistä.


Muovikautta, ilmiselvästi

Kampakeramiikan tekijät elivät kivikautta. Sitten seurasivat pronssikausi ja rautakausi. Ämmässsuon arkeologisten löytöjen perusteella on selvää, että täällä elettiin 2000-luvun taitteessa muovikautta. Muovista tehtiin melkein kaikkea mahdollista: pakkauksia, astioita, leluja, laitteita, osia mihin tahansa.

Muovi taas tehtiin öljystä. Vesiin kerrostuneet hiukkaset kertovat, että öljyä myös poltettiin. Ja paljon. Sitten se loppui.


Kännykkätrendit kerrostuvat

Arkeologisen aineiston avulla on helppo tehdä päätelmiä aikakauden teknologiasta. Taloudesta ja kaupastakin jätteet kertovat paljon. Poliittisten linjojen päätteleminen käy jo vaikeaksi, uskonnon ja ideologioiden selville saaminen on usein mahdotonta.

Aimo-arkeologillemme voi hyvin selvitä vuonna 3007 kännykän toimintatapa tai ainakin käyttötarkoitus.

Kännykkämuotoilun trendejä hän pystyy havainnoimaan helposti. Vuoden 2006 kommari on pari vuotta nuoremmissa kerrostumissa jo niin ohi. Mutta selviääkö hänelle, missä Nokia-puhelimet oli suunniteltu ja tehty? Kunnia voi jäädä saamatta.

Kännyköiden ja muiden esinelöytöjen kansainvälinen vertailu joka tapauksessa kertoo, että muodinmuutokset ja vaikutteet levisivät pitkin maailmaa salamavauhtia.





Kierrätys vie arkeologin aarteet


Jätteen lajittelu ja kierrätys vaikeuttavat tulevaisuuden arkeologin työtä. Meidän aikamme lehtiä ei juuri löydy kaatopaikkojen uumenista, joissa ne voivat sopivissa oloissa säilyä vaikka lukukelpoisina. Myös lasi ja metalli kierrätetään tehokkaasti. Ruuantähteet päätyvät yhä useammin kompostiin ja tulevat nopeasti maaksi jälleen.

Jos sekajäte aletaan polttaa, tunkiotieteilijän lähdeaineisto tuhoutuu tyystin. Nyt kotitalousjätteistä poltetaan kymmenesosa.

Tilastokeskuksen tuoreimman jätetilaston mukaan Suomessa syntyi vuonna 2005 yhdyskuntajätettä 460 kiloa henkeä kohti. Sitä kärrättiin kaatopaikoille kaikkiaan 1 478 000 tonnia. Hyötykäyttöön saatiin 920 000 tonnia eli 38 prosenttia.


Tilastot: www.stat.fi/til/jate/


Oliko niillä levikultti?

Vaatteet ovat helposti hajoavaa tavaraa, mutta tukevasta, useimmiten siniseksi värjätystä puuvillakankaasta on säilynyt Ämmässuolla runsaahkosti riekaleita, erityisesti nappien, niittien ja vetoketjujen ympäriltä. Niitä on myös löydetty lähes kaikkialta maailmasta.

Miksi tällaista kangasta käytettiin niin paljon? Ehkä sillä oli jokin uskonnollinen merkitys, ja vauraimmissa kansankerroksissa oli erityisesti 1900-luvun lopussa vallalla levikultti.


Siemeniä maailman ääristä

Siitä, mitä olemme syöneet, kertovat jälkipolville kaikkein eniten meidän omat luumme - sikäli kuin ne otollisissa oloissa säilyvät, kuten 1900-luvun lopussa löytynyt Ötzi-muumio oli säilynyt alppijäätiköllä.

Yhtä hyväkuntoisesta vainajasta arkeologimme saa tietää tuhannen vuoden kuluttua enemmän kuin tämä itse tiesi eläessään itsestään: puutostilat, piilleen diabeteksen, urbaania väestöä rampauttavan istumatyön vaivat ja äkillisessä kuntoilupuuskassa hankitut urheiluvammat.

Ruoanjätteet säilyvät huonosti. Aimo-arkeologimme kuitenkin huomaa Ämmässuolla luiden puutteesta, että 2000-luvun taitteessa tuotantoeläimiä ei enää kasvatettu perheissä eikä ruokaa valmistettu kotona niin kuin aiempina vuosisatoina. Joitain kananluita ja kalanruotoja aterioista sentään on jäljellä.

Siemenet ovat säilyneet tähteistä parhaiten. Avokadon kivet ja kiivin siemenet kertovat, että hedelmiä tuotiin tänne maailman ääristä asti.


Vaippavuori kertoo lapsista

Vaippavuoresta on yhä rippeet jäljellä ja niissä rippeissä sen verran sitä itseään, että käyttötarkoitus on ilmeinen. Lapset eivät muutu niin, ettei vaipan olemusta ymmärrettäisi vielä seuraavienkin tuhannen vuoden kuluttua.

 

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5227
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Lucid unet näen ehkä vähän samantyyppisenä kuin hypnoosin, niiden avulla voinee käsitellä asioita jotka eivät tule suoraan tietoisuuteen ja vaikuttaa siihen miten tietyt piirteet itsessään kokee. Mulla ne kuulu tiettyyn elämänvaiheeseen, olisinko ollut joku 25vuotias tjsp. Painajaisia oli, aika rajujakin jotka toistui samanlaisena lukuisia kertoja, pomppasin unissani sängyssä istumaan ja huusin ja uni vaan jatku ja jatku, näin päällekkäin unta ja todellisuutta. Kesti pitkään ennenkö uni lakkasi...
Lue kommentti