Koi syö ja ruoste raiskaa, mutta jotain jää jäljelle. Kaatopaikkojemme uumenissa säilyy jälkipolville roskaa. Eikä roska valehtele. Ei ainakaan paljon.


uumenissa säilyy jälkipolville roskaa. Eikä roska valehtele. Ei ainakaan paljon.




Arkeologiaa voisi perustellusti nimittää tunkiotieteeksi, sanoo Turun yliopiston arkeologian professori Jussi-Pekka Taavitsainen. Käsityksemme ajoista, joihin kirjoitetut lähteet eivät ylety, rakentuu jätteiden varaan. Kaatopaikat, käymälät ja kalmistot ovat arkeologien parhaita aarreaittoja.

Jäte ja roska kertovat myös lähihistoriasta asioita, joista arkistot ja kirjastot vaikenevat tai valehtelevat. Ja kun tutkijat tulevaisuudessa yrittävät tutustua tähän aikaan, paperimme ovat jo saattaneet hapertua olemattomiin ja magneettinauhat pyyhkiytyä puhtaiksi digitaalisista dokumenteista. Arjesta kertovaa yksityistä viestinvaihtoa käydään nyt kirjeiden sijasta tekstareilla ja meileillä, ja ne säilyvät tuskin ensi vuoteen.

Jos sähköisiä lähteitä sattuukin säilymään, niiden avaaminen on erittäin vaikea tehtävä. Onhan 1980-luvun lerppujen lukeminen jo nyt tuskan takana, varoittaa Helsingin yliopiston arkeologian professori Mika Lavento.

On siis varminta tarkastaa professoreiden avulla roskapöntöstä, mitä tulevaisuus saa meistä tietää.


Kettinkeihin kaatopaikalle

Aimo-arkeologi tanssahtelee tuhannen vuoden päästä innoissaan Ämmässuolla Espoossa. Hän on löytänyt sieltä suurimman tunnetun suomalaisen kaatopaikan. Löytönsä ansiosta hänellä on mahdollisuus selvittää, kuinka me 2000-luvun alun suomalaiset elimme, söimme ja pukeuduimme.

Ämmässuon jätevuorten uumenissa on muodostunut hapettomia kerrostumia, joissa hajoaminen on hidastunut ja pysähtynyt. Siellä jälkemme ovat säilyneet paremmin kuin missään muualla.

Kulttuuriaarre on kuitenkin vaarassa. Kun maapallo on kaluttu ontoksi raaka-aineista, niiden rippeitä revitään ahneesti esiin kaikkialta, mihin niitä on entisinä aikoina hylätty. Onneksi kulttuuriaktivistit rientävät apuun. He leiriytyvät suojelemaan Ämmässuota, jotta siihen säilötty perintö välittyisi heidän lapsilleen.


Colakulttuuri vallitsi täälläkin

Vuonna 2500 ennen Kristusta Suomessa elettiin kampakeraamista kautta. Historiankirjoissa lukee näin siksi, että tuon ajan elämästä säilyivät parhaiten vatien ja pyttyjen kappaleet. Keramiikalla on raskas yliedustus vanhimmissa arkeologisissa aineistoissa. Sen avulla on määritelty kokonaiset kulttuurit ja aikakaudet.

Meidän kulttuurimme nimetään tuhannen vuoden päästä kokispullojen mukaan. Niitä löytyy tuhottomasti, pitkältä ajalta kaikilta maailman kolkilta. Muoto ja materiaali muuttuvat vähitellen sitä mukaa kuin ajassa kaivaudutaan syvemmälle kohti 1900-luvun alkupuolen kerrostumia, mutta muotoilun jatkuvuus niissä on helppo tunnistaa. Ne kertovat yhden tietyn kulttuurin levittäytymisestä ja tehokkaasta talousjärjestelmästä. Arkeologimme arvelee, että koko colakulttuuri käytti samaa kieltä. Ämmässuollakin se kaikuu tunkiotieteilijän korviin sadoista kaarevista pullonkyljistä.


Muovikautta, ilmiselvästi

Kampakeramiikan tekijät elivät kivikautta. Sitten seurasivat pronssikausi ja rautakausi. Ämmässsuon arkeologisten löytöjen perusteella on selvää, että täällä elettiin 2000-luvun taitteessa muovikautta. Muovista tehtiin melkein kaikkea mahdollista: pakkauksia, astioita, leluja, laitteita, osia mihin tahansa.

Muovi taas tehtiin öljystä. Vesiin kerrostuneet hiukkaset kertovat, että öljyä myös poltettiin. Ja paljon. Sitten se loppui.


Kännykkätrendit kerrostuvat

Arkeologisen aineiston avulla on helppo tehdä päätelmiä aikakauden teknologiasta. Taloudesta ja kaupastakin jätteet kertovat paljon. Poliittisten linjojen päätteleminen käy jo vaikeaksi, uskonnon ja ideologioiden selville saaminen on usein mahdotonta.

Aimo-arkeologillemme voi hyvin selvitä vuonna 3007 kännykän toimintatapa tai ainakin käyttötarkoitus.

Kännykkämuotoilun trendejä hän pystyy havainnoimaan helposti. Vuoden 2006 kommari on pari vuotta nuoremmissa kerrostumissa jo niin ohi. Mutta selviääkö hänelle, missä Nokia-puhelimet oli suunniteltu ja tehty? Kunnia voi jäädä saamatta.

Kännyköiden ja muiden esinelöytöjen kansainvälinen vertailu joka tapauksessa kertoo, että muodinmuutokset ja vaikutteet levisivät pitkin maailmaa salamavauhtia.





Kierrätys vie arkeologin aarteet


Jätteen lajittelu ja kierrätys vaikeuttavat tulevaisuuden arkeologin työtä. Meidän aikamme lehtiä ei juuri löydy kaatopaikkojen uumenista, joissa ne voivat sopivissa oloissa säilyä vaikka lukukelpoisina. Myös lasi ja metalli kierrätetään tehokkaasti. Ruuantähteet päätyvät yhä useammin kompostiin ja tulevat nopeasti maaksi jälleen.

Jos sekajäte aletaan polttaa, tunkiotieteilijän lähdeaineisto tuhoutuu tyystin. Nyt kotitalousjätteistä poltetaan kymmenesosa.

Tilastokeskuksen tuoreimman jätetilaston mukaan Suomessa syntyi vuonna 2005 yhdyskuntajätettä 460 kiloa henkeä kohti. Sitä kärrättiin kaatopaikoille kaikkiaan 1 478 000 tonnia. Hyötykäyttöön saatiin 920 000 tonnia eli 38 prosenttia.


Tilastot: www.stat.fi/til/jate/


Oliko niillä levikultti?

Vaatteet ovat helposti hajoavaa tavaraa, mutta tukevasta, useimmiten siniseksi värjätystä puuvillakankaasta on säilynyt Ämmässuolla runsaahkosti riekaleita, erityisesti nappien, niittien ja vetoketjujen ympäriltä. Niitä on myös löydetty lähes kaikkialta maailmasta.

Miksi tällaista kangasta käytettiin niin paljon? Ehkä sillä oli jokin uskonnollinen merkitys, ja vauraimmissa kansankerroksissa oli erityisesti 1900-luvun lopussa vallalla levikultti.


Siemeniä maailman ääristä

Siitä, mitä olemme syöneet, kertovat jälkipolville kaikkein eniten meidän omat luumme - sikäli kuin ne otollisissa oloissa säilyvät, kuten 1900-luvun lopussa löytynyt Ötzi-muumio oli säilynyt alppijäätiköllä.

Yhtä hyväkuntoisesta vainajasta arkeologimme saa tietää tuhannen vuoden kuluttua enemmän kuin tämä itse tiesi eläessään itsestään: puutostilat, piilleen diabeteksen, urbaania väestöä rampauttavan istumatyön vaivat ja äkillisessä kuntoilupuuskassa hankitut urheiluvammat.

Ruoanjätteet säilyvät huonosti. Aimo-arkeologimme kuitenkin huomaa Ämmässuolla luiden puutteesta, että 2000-luvun taitteessa tuotantoeläimiä ei enää kasvatettu perheissä eikä ruokaa valmistettu kotona niin kuin aiempina vuosisatoina. Joitain kananluita ja kalanruotoja aterioista sentään on jäljellä.

Siemenet ovat säilyneet tähteistä parhaiten. Avokadon kivet ja kiivin siemenet kertovat, että hedelmiä tuotiin tänne maailman ääristä asti.


Vaippavuori kertoo lapsista

Vaippavuoresta on yhä rippeet jäljellä ja niissä rippeissä sen verran sitä itseään, että käyttötarkoitus on ilmeinen. Lapset eivät muutu niin, ettei vaipan olemusta ymmärrettäisi vielä seuraavienkin tuhannen vuoden kuluttua.

 

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 5/2018

 

PÄÄKIRJOITUS

Päätön paremmuus järjestys 

Suosituissa lukiovertailuissa ei ole kovin paljon järkeä.

 

PÄÄUUTISET

Etevä laskee sormin

Menetelmä toimii paremmin kuin päässälasku.

Kuitu vaalii verensokeria

Runsaskuituinen dieetti korjasi diabeetikoiden glukoosiarvot.

Vapaus vie vakiouralle

Tasa-arvon maissa tytöt karttavat teknisiä ja tieteellisiä aloja.

Ihminen pihistelee unta

Muut kädelliset vetävät sikeitä jopa 15 tuntia vuorokaudessa.

 

ARTIKKELIT

Liiku viisaasti

Monen into lopahtaa vaativiin harjoitusohjelmiin.
Treeni maistuu, kun tuntee muutaman faktan.

Koira syntyi pohjoisessa

Ihminen ja susi tutustuivat jääkauden haaskalla.
Vanhin näyttö elämäntoveruudesta tulee Belgiasta.

Taivaallamme kulkevat sään jättiläiset

Keskileveyksien matalat ovat ilmojen titaaneja.
Ne selittävät, miksi Suomessa on niin epävakaista.

Aivot näkevät harhoja

Kalliotaiteen oudot kuvajaiset tuotti muuntunut
tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Metso kukkoilee koko kevään

Tiluksilla rehvastelu alkaa jo helmikuussa.
Sodaksi taistelu naaraista yltyy vapun tienoilla.

Rooma kaatui rahapulaan

Supervallan tuhoon on tarjottu satoja syitä.
Tapahtumat etenivät luultua raadollisemmin.

 

TIEDE VASTAA

Miksi ensimmäinen lettu epäonnistuu?

Miten gorilla saa lihakset kasvisruoalla?

Miksi pikaliima ei tartu tuubinsa sisäseiniin?

Kuinka kaukana on etäisin galaksi?

Onko hyönteisillä reviirejä?

Mistä juontuvat sanat minä ja itse?

 

KIRJAT

Rikos ei houkuta niin kuin ennen

Länsimaat löysivät uudelleen itsehillinnän.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
lehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Tässä on itua

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.