Tiesitkö, että
- tyy-ti-laulu ei ehkä johdukaan melusta?
- talitiainen on lihavimmillaan talvi-iltoina?
- saaste saa emon hautomaan tyhjää pesää?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tiesitkö, että


- tyy-ti-laulu ei ehkä johdukaan melusta?


- talitiainen on lihavimmillaan talvi-iltoina?


- saaste saa emon hautomaan tyhjää pesää?

Julkaistu Tiede-lehdessä

2/2000

Moni suomalainen sukupolvi on kajautellut koulun laulutunnilla Martti Helan "Tiaisen konserttia":

Talitintti maaliskuulla


mietti näin mielessään:


"Tahdon laulaa riemusuulla


sävelmän uuden tään:


Ti-ti-tyy, ti-ti-tyy, ti-ti-tyy!"

Usein säkeen kyllä kuulee jo helmikuussa tai aiemminkin. Lauluhalua lisäävät päivän piteneminen ja lämpötilan nousu.

 Yksittäiset yksilöt saattavat kuitenkin heläyttää kevätlaulun jo joulun tienoilla. Todennäköisin syy on pitkää pilvisyysjaksoa seurannut poikkeuksellinen aurinkoisuus tai sään lauhtuminen.

Myös kaupunkien valot voivat hämätä lintua. Saksalaistutkimus osoitti vastikään, että kaupunkitiaiset ja -peipot alkavat laulunsa aiemmin kuin maaseudun metsien lajitoverit.

Miksi hittisävel on nyt tyy-ti?

Eräs toinenkin talitiaisen laulua koskeva havainto on pantu kaupunkilaistumisen syyksi.

Suomessa huomattiin parikymmentä vuotta sitten, että talitiaisen laulusäe oli varsinkin kaupunkiympäristöissä lyhentynyt lastenlaulun ti-ti-tyystä kaksitavuiseksi säkeeksi ti-tyy tai tyy-ti. Samaa ei ole havaittu Länsi-Euroopassa, mutta siellä pitkä laulu on aina ollut harvinainen.

Säkeen lyhenemisen syyksi on esitetty kaupunkien taustamelua. Äskettäisen tutkimuksen mukaan talitiainen on kuitenkin hyvin taitava erottamaan signaalin taustahälystä. Lyhenemisen selitystä ei siis ole vielä pitävästi todistettu.

Talveksi tintti hylkää reviirinsä

Talitiainen pesii pihojen ja puistojen ohella mielellään myös metsissä. Sitä pidetään paikkalintuna, mutta näin pohjoisessa useimmat yksilöt eivät kykene pysyttelemään reviirillään läpi vuoden. Pääosa linnuista vastaa vuodenaikojen vaihtelun vaatimuksiin siirtymällä sinne, missä ruokaa ja lämpöä riittää. Talitiaisnuorukaiset hajaantuvat hyvissä ajoin ennen talven tuloa. Vain vanhat koiraat vahtivat reviiriään keskitalvellakin ja vierailevat siellä aina kun mahdollista.

Toisinaan talitiainen voi vaeltaa talveksi Itämeren yli Ruotsiin tai Baltiaan. Tätä tapahtuu sellaisina vuosina, joina tiaisia on hyvin paljon.

Jokavuotista on, että talitiaiset liikkuvat syksyn mittaan metsänreunoista asutuksen piiriin. Ensin tulevat pihoille ikkunoita kolkuttamaan nuoret linnut, sitten vanhat naaraat ja viimeisinä vanhat koiraat. Meidän oloissamme talitiaisen on lähes mahdotonta elää talven yli ilman ihmistä.

Neljä tapaa selvitä talviyöstä





Tintti kalpenee saasteista

Talitiaisen höyhenien keltainen luteiini on kasviperäinen karotenoidi. Kesällä tintin tärkeimpiä karotenoidien lähteitä ovat puiden lehtiä syövät perhos- ja pistiäistoukat. Saastuminen kuitenkin vähentää puissa elävien toukkien määrää ja siten karotenoidien saantia.

  jos niiden ruoassa ei ole riittävästi karotenoideja.

Evolutiivisesti vanhin tapa selvitä talvesta on säästää energiaa alentamalla ruumiinlämpöä. Talitiainenkin viilenee öisin muutaman asteen ja on pöntöstä keskiyöllä yllätettynä varsin tokkurainen.

Toinen tapa on kerätä talvivarastoja. Talitiainen ei varastoi, mutta eipä varastoi varpunen eikä kovasti


yleistynyt viherpeippo tai tuttu punatulkkukaan. Nämä lintulautojen tutut vieraat keräävät ravintoa itseensä.

Tiaisia lukuun ottamatta siemensyöjillä on kupu, johon voi varastoida siemenmurskaa yöksi. Muiden siemensyöjien tapaan tintti säilöö kudoksiinsa rasvaa. Kertymä voidaan arvioida melko tarkasti tiirailemalla läpikuultavan ihon läpi. Näkyvän rasvan määrä ja muut koon mittaukset


osoittavat, että keskitalvella linnut ovat useimmiten lihavimmillaan.




Monipuolinen talitiainen

  Ruotsiksi talgoxe. Englanniksi great tit. Ornislangilla talari, talkkari, tallari, tati tai majori.

- Pituus 14-17 senttiä. Paino 16-22 grammaa. Pesii erilaisiin koloihin ja linnunpönttöihin, munii 7-12 munaa 1-2 kertaa kesässä. Syö kesäisin hyönteisiä, talvisin siemeniä. Voi elää jopa 15-vuotiaaksi.

- Kutsuääni iloinen pink pink, hilpeä si jutti jutti, puhelias ti tuui tai epävarma ti ti tyh. Riitelee harakkamaisella rähinällä sä-sä-sä-sä-sä-sä...

Lentopoikaset valittavat tetete tetete...

Kevättalvinen laulu ti-ta ti-ta ti-ta... tai ti-ti-tyy ti-ti-tyy ti-ti-tyy...

- Talitiaisen noin 30 alalajia elävät eri puolilla Euraasiaa Britanniasta Venäjälle, Japanista Etelä-Aasiaan. Ne viihtyvät metsissä, vuorten rinteiden pensaikoissa, puistoissa, puutarhoissa ja mangrovekasvus-toissa.

Tinttifaktat kokosi Petri Riikonen.

Lähteet: Lintuopas, Killian Mullarney ym. (Otava 1999); Ornimisen sietämätön keveys, Matti Koivula ja Jan Södersved (Kirjayhtymä 1996); Otavan lintutieto, Christopher M. Perrins ym. (Otava 1992); Suomen luonto, Linnut, Juhani Lokki ym. (Weilin+Göös 1997).


Talitiainen painaa kuitenkin talvi-iltaisin vain 5-7 % enemmän kuin kesäisin; tämä lihominen riittää juuri ja juuri yhden leivättömän vuorokauden hengissä pysyttelemiseen. Tintti luottaa ihmisten tarjoomuksiin.

Toukokuussa tarvitaan kalkkia

Kun kevät on edennyt toukokuuhun, talitiainen pyöräyttää normaalisti 7-12 munaa. Niissä on kalkkikuori, ja munivan linnun kalsiumintarve onkin suuri: noin 10-15-kertainen nisäkkäisiin tai matelijoihin verrattuna.

Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että elinympäristön kalsiumin niukkuus voi rajoittaa munien tuottoa. Lintujen luut eivät nimittäin pysty varastoimaan riittävästi kalkkia, vaan muninnan aikana sitä on saatava ravinnosta jatkuvasti. Normaali hyönteisravintokaan ei sisällä sitä tarpeeksi. Lintujen on syötävä siiroja, tuhatjalkaisia ja kalkkikuorisia maakotiloita. Tiaiset hyödyntävät taitavasti myös kalkkilaastia ja kananmunan kuoria. Talitiaiset keräävät kalkkipitoista ruokaa erityisesti illalla, sillä munankuori muodostuu illan ja yön aikana.

Hollannissa havaittiin 1980- ja 1990-luvulla, että yhä suurempi osa talitiaisista tuotti ohutkuorisia ja huokoisia munia, joissa sikiöt eivät pysy elossa haudonnan loppuun asti. Emolinnun hautoessa munien lämpötila pysyttelee 40 celsiusasteen tienoilla noin kahden viikon ajan. Ohuen kuoren läpi haihtuu tällöin liikaa vettä, ja muna kuivuu vähitellen kokonaan.

Munankuorien ohenemisen syyksi arvellaan metsämaan happamoitumista. Se liuottaa maaperän kalsiumia, jolloin pintamaan kalkkipitoisuus vähenee. Kasvillisuus kärsii. Maan happamoituessa ja kasvien niuketessa myös maakotilot vähenevät, ja näiden "kalkkitablettien" puute heikentää linnunmunien kuoren laatua nopeasti.

Saastemailla poikaset nälkiintyvät

  ilmansaasteiden vaikutuksia talitiaisen elimistöön ja elinympäristöön.

Koealueet perustimme lähelle Harjavallan kuparisulattoa, joka on toiminut 1940-luvulta lähtien. Sulatosta leviää ympäristöön happamoitumista aiheuttavaa rikkidioksidia ja eliöille haitallisia raskasmetalleja, kuten kuparia, nikkeliä, lyijyä ja sinkkiä.

Kävi ilmi, että saastuneella alueella poikastuotto on alhainen. Normaalisti talitiaispesyeestä kasvaa lentokykyisiksi 5-6 poikasta, mutta saastuneella alueella määrä oli vain 3-4. Poikasten kasvukin oli tavallista hitaampaa, ja kuolleisuus lisääntyi varsinkin poikasten varttuessa.

Oireet viittasivat enemmän nälkiintymiseen kuin myrkytykseen, joten ryhdyimme mittaamaan myös hyönteisravinnon määrää. Pahiten saastuneilla alueilla sekä puissa elävien toukkien että maassa liikkuvien hyönteisten määrä oli pienin. Myös lintujen ravinnon koostumus oli erilainen: ruokavalio sisälsi vähemmän toukkia kuin puhtaalla alueella.

Ravinnon niukkuuteen viittaa myös se, että saastuneella alueella talitiaisen pienet ja suuret munapesyeet tuottivat likimain yhtä paljon poikasia. Normaalisti suuret munapesyeet tuottavat enemmän kuin pienet.

Osa tinteistä hautoo tyhjää pesää

Äärimmäisiä esimerkkejä lisääntymisongelmista ovat ne talitiaiset, jotka eivät pesimäkauden aikana pysty tuottamaan munia lainkaan. Tällaisten lintujen määrä on saksalaisen tutkimuksen mukaan kasvanut kahden viime vuosikymmenen aikana. Lisää havaintoja on hiljalleen kertynyt niin Keski-Euroopasta kuin Pohjoismaista. Ilmiön syiksi on esitetty happamoitumista, ympäristömyrkkyjä, tuntematonta sairautta ja ympäristöestrogeeneja.

Harjavallan kuparisulaton ympäristössä jäi suurempi osa talitiaispesistä tyhjiksi kuin kauempana tehtaista sijaitsevilla vertailualueilla. Tyhjiä pesiä löytyi kuitenkin myös tausta-alueilta. Ympäristön saastuminen siis lisää munimattomien lintujen määrää mutta ei välttämättä selitä ilmiötä kokonaan.

Munimaan kykenemättömät talitiaiset käyttäytyvät pesinnässään muutoin normaalisti. Ne pariutuvat, rakentavat pesän ja alkavat hautoa - tyhjää pesää. Kun haudonta ei kahden viikon kuluttua johdakaan toivottuun tulokseen, tiaisemo saattaa vielä jatkaa hautomista normaalia aikaa pitemmälle. Kaiken kukkuraksi emot voivat talitiaiselle tyypilliseen tapaan pesiä vielä toisen kerran samana kesänä, yhtä huonoin tuloksin.

Esa Lehikoinen on dosentti, joka opettaa ekologiaa Turun yliopistossa ja tutkii lintujen ekologiaa. Tapio Eeva toimii Suomen Akatemian tutkijatohtorina Turun yliopiston ekologian osastossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla