Tytöt käyttävät tunnemusiikkia useammin kuin pojat. Kuva: Nickolai Kashirin/Wikimedia Commons
Tytöt käyttävät tunnemusiikkia useammin kuin pojat. Kuva: Nickolai Kashirin/Wikimedia Commons

Kun nuoren tunteet ajavat vuoristorataa, musiikki tasaa menoa. Lempibiisit purkavat raivoa, antavat lohtua ja auttavat kohtaamaan vaikeitakin asioita.

Perheen teini-ikäinen lähtee riidan päätteeksi vauhdilla huoneeseensa ja paiskaa oven kiinni. Kohta koko taloa tärisyttää gangsta rap – se, jonka sanoissa mölistään huumeista ja raiskauksista. Vanhemmat etsivät korvatulppia ja kiristelevät hampaitaan vakuuttuneina siitä, että musiikki pauhaa ihan vain heidän kiusakseen.

Totta toinen puoli. Tyhmien vanhempien ärsyttäminen on yksi osa teinin musiikinvalintaa, mutta yhtä paljon sen tarkoituksena on purkaa omaa suuttumusta. – Nuori säätelee musiikilla tunteitaan, tietää musiikkikasvatuksesta vuoden alussa Jyväskylässä väitellyt kasvatustieteen tohtori Suvi Saarikallio, 28.

Tunteita voi pyrkiä hallitsemaan joko toiminnallisesti, tekemällä fyysisesti jotakin, tai tiedollisesti, käymällä niitä läpi mielessään. Musiikki on mielletty toiminnalliseksi tavaksi, mutta Saarikallion tutkimus paljasti, että se edistää myös tiedollista prosessia.

– Musiikki herättää mielikuvia ja auttaa samalla tuntemusten työstämistä, Saarikallio kiteyttää.

Musiikki on paketti

Nuoret eivät käytä musiikkia tietoisesti tavoitellakseen tiettyä tunnetilaa, vaan heillä on ”fiilispohjainen tuntuma” siitä, millaista musiikkia he kuhunkin tilanteeseen tarvitsevat. Paras tunteiden tulkki on yleensä oma lempimusiikki, oli se poppia, metallia tai räppiä.

Joitakin eroja haastattelujen perusteella tosin löytyi.

– Vihan tai suuttumuksen purkaminen vaatii voimakkaampaa ja aggressiivisempaa musiikkia. Lohtua taas haetaan melankolisemmasta musiikista, tutkija kertoo. Valittu musiikki heijastaakin usein juuri senhetkistä tunnetilaa.

Nuoret eivät kuitenkaan halua eritellä, mikä tietyssä biisissä vetoaa, sanat, sävel vai esitys. Musiikki on heille kokonaispaketti, johon kuuluu myös artistin tai bändin edustama maailmankuva.

Musiikki parantaa oloa

Saarikallion väitöstutkimukseen osallistui yli 1 500 nuorta ympäri Suomea. Haastatellut olivat kuudes- ja kahdeksasluokkalaisia ja lukion ekaluokkalaisia.

Analyysi osoitti, että musiikin käyttö tunteiden hallinnassa on sitä yleisempää, mitä vanhempia nuoret ovat. Tytöillä tunteiden ruotiminen musiikin avulla on jonkin verran poikia tavallisempaa ja lisääntyy tasaisesti iän myötä, pojilla suurin harppaus tapahtuu yläasteelta lukioon siirryttäessä. 

– Tytöt puhuvat tunteistaan ja pohtivat niitä muutenkin enemmän kuin pojat. Pojille musiikki saattaa olla enemmän yhteistä toimintaa kuin tunteiden puntarointia, tutkija pohtii. 

Eli kun tytöt kuuntelevat Darinin Who’s That Girliä ja unelmoivat uudesta ihastuksestaan, pojat rämpyttävät porukassa ilmakitaraa Hard Rock Hallelujah’n tahdissa.

Yhtä kaikki: nuoret  kertovat musiikin rikastuttavan elämää ja parantavan fiilistä.

– Nuoret sanovat, että musiikki antaa niin paljon sisältöä ja hyvää mieltä, etteivät he halua edes kuvitella elämäänsä ilman sitä. Uuden teknologian myötä oma mielimusiikki seuraa mukana minne vain – siitä on tullut minän jatke. 

Aikuisella muitakin konsteja

Suvi Saarikallio kiinnostui tutkimaan musiikkia ja tunteiden säätelyä oman kokemuksensa kautta. Hän on soittanut, laulanut ja tehnyt omia kappaleitaan nuoresta lähtien ja valmistunut sekä musiikin että psykologian opettajaksi.

– Minulle omien laulujen tekeminen on ollut itseterapian väline, tapa käsitellä tunteita ja elämäni tapahtumia, kertoo tutkija, jonka lempimusiikkia ovat metallimusiikkiballadit.

Seuraavaksi Saarikallio laajentaa tutkimuskohdettaan nuorten lisäksi lapsiin, aikuisiin ja ikäihmisiin. Hänen oletuksensa on, että musiikin käyttö tunteiden säätelijänä taantuu aikuisuuteen tultaessa.

– Nuorilla tunnetaidot ovat vasta kehittymässä, ja musiikki tarjoaa heille helpon kanavan niiden säätelyyn. Sen sijaan aikuinen osaa jo vaikuttaa mielialaansa muillakin tavoin.

Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiedelehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2007

Tätä kaikkea musiikki tekee

Suvi Saarikallio löysi väitöstutkimuksessaan seitsemän eri tapaa, joilla nuoret käyttävät musiikkia tunne-elämän apuna:

1 Musiikki luo tunnelmaa viihdykkeenä. 

2 Lempimusiikki elvyttää, kun väsyttää.

3 Festareilta haetaan elämyksiä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

4 Positiivinen musiikki auttaa irtautumaan masentavasta olosta. 

5 Samoja tunteita käsittelevä biisi lohduttaa.

6 Musiikki auttaa käymään läpi päivän asioita mielikuvatyöskentelyn kautta.

7 Nuppien kääntäminen kaakkoon purkaa vihaa vanhempia kohtaan.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Hirmun anatomia on selvinnyt sääsatelliittien mikroaaltoluotaimilla. Ne näkevät pilvien läpi myrskyn ytimeen ja paljastavat ukkospatsaat, joista myrsky saa vauhtinsa. Kuva: Nasa/Trimm

Pyörivät tuulet imevät energiansa veden lämmöstä.

Trooppiset rajuilmat tappoivat vuosina 1995–2016 lähes 244 000 ihmistä, koettelivat muuten 750 miljoonaa ihmistä ja tuhosivat omaisuutta runsaan 1 000 miljardin dollarin arvosta, enemmän kuin mitkään muut mullistukset, esimerkiksi tulvat tai maanjäristykset.

Näin arvioi maailman luonnonkatastrofeja tilastoiva belgialainen Cred-tutkimuslaitos raporteissaan, joissa se laskee katastrofien pitkän aikavälin inhimillistä hintaa.

Myrskytuhot ovat panneet myrskytutkijat ahtaalle. Kaikki tahtovat tietää, mistä näitä rajuilmoja tulee. Lietsooko niitä ilmastonmuutos?

Lämpö alkaa tuntua

Näihin asti tutkijapiireissä on ollut vallalla käsitys, jonka mukaan hirmuista ei voi syyttää ilmastonmuutosta vielä kotvaan. Se alkaa voimistaa myrskyjä vasta pitkällä aikajänteellä.

Nyt hurjimpia myrskyjä on kuitenkin alettu kytkeä ilmaston lämpenemiseen. Esimerkiksi alkusyksystä 2017 Maailman ilmatieteen järjestö WMO arvioi, että lämpeneminen todennäköisesti rankensi elokuussa Houstonin hukuttaneen Harvey-myrskyn sateita.

Jotkut tutkijat ovat puhuneet kytköksistä jo vuosia.

Esimerkiksi Kerry Emanuel, Massachusettsin teknisen yliopiston myrskyspesialisti, laski 2005, Katrinan runnottua New Orleansia, että Atlantin ja Tyynenmeren myrskyt ovat nykyään 60 prosenttia voimakkaampia kuin 1970-luvulla.

Keväällä 2013 Nils Bohr -instituutin Aslak Grinsted raportoi, että lämpenemiskehitys vaikuttaa myrskyissä syntyviin tulva-aaltoihin.

Kun maapallon keskilämpötila nousee 0,4 astetta, myrskytulvien määrä tuplaantuu. Tämä rajapyykki on jo ohitettu. Kun lämpötila nousee kaksi astetta, tulvat kymmenkertaistuvat. Silloin superrajuja myrskyjä hyökyy Atlantilta joka toinen vuosi. Tähän asti niitä on nähty kerran 20 vuodessa.

Meri lämpenee otollisesti

Tärkein myrskyjä ruokkiva muutosvoima löytyy sieltä, mistä myrskyt ammentavat energiansa ja mihin ilmastonmuutoksen nähdään vaikuttavan: meriveden lämpötilasta. Se kehittyy myrskyille otolliseen suuntaan.

Esimerkiksi Meksikonlahdella, hurrikaanien voimanpesässä, on mitattu jopa pari astetta tavallista korkeampia meriveden lämpötiloja.

Kun Haiyan, yksi kaikkien aikojen kovimmista taifuuneista, marraskuussa 2013 jätti kaksi miljoonaa filippiiniläistä kodittomiksi, meri oli myrskyn syntyalueella vielä sadan metrin syvyydessä kolme astetta normaalia lämpimämpi.

Meressä tapahtuu muutakin epäedullista: pinta nousee. Se kasvattaa myrskyjen nostattamia tulva-aaltoja, jotka usein saavat aikaan pahinta tuhoa.

 

Näin hirmumyrsky kehittyy

Hirmun syntymekanismi on sama kaikkialla, vaikka nimitykset vaihtelevat. Atlantilla ja Amerikan puoleisella Tyynellämerellä puhutaan hurrikaaneista, Aasian puolella taifuuneista ja Intian valtamerellä ja Oseaniassa sykloneista. Grafiikka: Mikko Väyrynen

 

Trooppisia hirmumyrskyjä syntyy päiväntasaajan molemmin puolin 5. ja 25. leveyspiirin välillä. Päiväntasaajalla niitä ei muodostu, sillä sieltä puuttuu coriolisvoima, jota myrsky tarvitsee pyörimiseensä

Kehittyäkseen myrsky vaatii tietynlaiset olot. Suursäätilan pitää olla laajalla alueella epävakaa ja ukkossateinen ja meriveden vähintään 26 asteista 50 metrin syvyydeltä. Lisäksi tuulien pitää puhaltaa heikosti 12 kilometrin korkeuteen asti. Voimakkaissa virtauksissa myrskynpoikanen hajoaa.

1. Merestä nousee lämmintä, kosteaa ilmaa. Se kohoaa nopeas­ti ja tiivistyy ukkospilviksi, jotka kohoavat 10–15 kilometrin korkeuteen. Samalla vapautuu lämpöä, mikä ruokkii matalapainetta.

2. Fysiikan säilymislakien mukaan ylös kohoavan ilman tilalle virtaa ympäriltä korvausilmaa, jolloin ilmanpaine alueella laskee.

3. Lämpöä kohoaa ylös yhä laajemmalti, ukkospilvien jono venyy, ja ilman virtausliikkeet voimistuvat. Ilmanpaine laskee lisää, ja alueelle syntyy liikkuva matalapaineen keskus.

4. Paine-ero tuottaa voiman, joka alkaa pyörittää tuulia kiihtyvää vauhtia. Maan pyörimisliikkeestä aiheutuva coriolisvoima kiertää niitä spiraalin lailla vastapäivään kohti matalan keskusta. Kun tuulen sekuntinopeus nousee yli 33 metrin, on syntynyt trooppinen hirmumyrsky.

Hurjimmissa myrskyissä tuulen nopeus nousee 70–90 metriin sekunnissa. Pyörteen halkaisija vaihtelee puolestaan 400 kilometristä 1 000 kilometriin.

5. Myrskyn voimistuessa sen ylle muodostuu korkeapaine, joka pyörii tuulia vastaan. Laskeva ilmavirtaus kuivattaa ja lämmittää keskusta, ja se seestyy myrskynsilmäksi.

6. Silmää kiertävät tuulet sekoittavat tehokkaasti meren pintaa 50–100 metrin syvyydeltä. Kun lämmintä vettä painuu syvyyksiin ja viileää kohoaa pintaan, ”lämpövoimala” jäähtyy ja hitaasti liikkuva myrsky voi heikentyä. Nopeaan myrskyyn jarru ei ehdi vaikuttaa, ja silloin kumpuava vesi voi loppumatkasta muuttua vaaralliseksi.

7. Kun ranta lähestyy ja meri madaltuu, tuulet pakkaavat vettä myrskyn tielle tulva-aalloksi, joka syöksyy myrskyn mukana maalle tuhoisin seurauksin.

Maalle saavuttuaan myrsky laantuu, kun se ei enää saa käyttövoimaa meren lämmöstä.

 

Tuula Kinnarinen on Tiede-lehden toimitussihteeri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2014. Päivitetty 12.9.2018.