Tutkijat kiistelevät koptinkielisestä evankeliumista: tietääkö Tuomas, mitä Jeesus todella sanoi? Ja kuka tietää, kuka oikein oli tämä Tuomas?


tietääkö Tuomas, mitä Jeesus todella sanoi?
Ja kuka tietää, kuka oikein oli tämä Tuomas?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla

uusimmassa menestysromaanissa Nimessä ja veressä suomalainen raamatuntutkija tekee löydön, joka suistaa hänet Lähi-idän valtapolitiikan syövereihin. Tutkijan käsiin päätyy muun muassa Jeesuksen äidinkielellä aramealla kirjoitettu Tuomaan evankeliumi. Päähenkilö uskoo tämän käsikirjoituksen paljastavan Jeesuksen alkuperäisen sanoman, jonka kirkon vuosisatainen perinne on peittänyt alleen.
Arameankielisiä evankeliumeja tutkijat eivät ole saaneet käsiinsä, mutta Remeksen teos viittaa myös tosiasiallisiin tekstilöytöihin.

Tuomaan evankeliumi tuli päivänvaloon 1945 Egyptissä. Noin 60 kilometriä Luxorista luoteeseen, Nag Hammadin kylän lähellä, kolme maanviljelijää etsi lannoitteeksi kelpaavaa maata, kun heidän lapionsa kolahti sinetöityyn ruukkuun. Se sisälsi nahkasuojuksiin talletettuja papyrusvihkoja eli koodekseja, jotka värikkäiden vaiheiden jälkeen saatiin tutkijoiden käsiin.


Uusi kuva "harhaoppisista"

Kirjoituksia oli yli viisikymmentä, ja monet niistä ilmensivät toisella ja kolmannella vuosisadalla vaikuttaneiden gnostilaisten kristittyjen ajatuksia. Harhaopeista varoittaneet kirkkoisät olivat arvostelleet gnostikkoja kitkerästi, mutta heidän tekstejään tunnettiin vain vähän. Uudet löydöt tarjosivat mahdollisuuden tarkastella maailmaa gnostikkojen silmin ja muuttivat tutkijoiden näkemykset aiempaa myönteisemmiksi.

Gnostilaisuus tulee kreikan sanasta gnôsis, tieto - juuri pelastavan tiedon avulla ihmiset voivat päästä takaisin taivaalliseen kotiin, gnostilaiset painottivat. He ymmärsivät itsensä kristityiksi, joilla oli syvällinen näkemys uskosta. He eivät suhtautuneet maailmaan sen vihamielisemmin kuin vastustajansakaan, eivätkä he myöskään kehottaneet kannattajiaan epämoraaliseen käytökseen, vaikka kirkkoisät tällaista väittivät.

Nag Hammadin kirjoitukset herättivät myös pitemmälle meneviä kysymyksiä: voisivatko ne täydentää Uuden testamentin evenkeliumeja - kenties jopa tarjota mullistavaa tietoa siitä, mitä Jeesus opetti?

Suurin osa teksteistä on maailman syntyä ja ihmisen alkuperää kuvaavia myyttejä ja muita uskonnollisia tutkielmia, jotka eivät anna uutta tietoa Jeesuksesta. Yksi kirjoitus on kuitenkin poikkeus. Sen loppuun kopioijat ovat kirjoittaneet: "Evankeliumi Tuomaan mukaan". Kirkkoisien teksteissä on säilynyt viittauksia Tuomaan evankeliumiin, mutta sen sisällöstä ei aiemmin tiedetty juuri mitään.


Roskapapyruksissa pätkiä Tuomaasta

Jo 1800-luvun lopussa oli kuitenkin tehty toinen merkittävä löytö, joka auttoi Nag Hammadin tekstien tutkijoita jäljittämään Tuomaan evankeliumin syntyhistoriaa. Englantilaisarkeologit olivat kaivaneet Egyptistä, muinaisen Oksyrhynkhoksen kaupungin kaatopaikalta esiin valtavan määrän kreikankielisiä papyruksia.

"Roskapapyruksissa" oli tekstejä maksukuiteista runouteen, mutta joukossa oli myös joitakin kristillisiä kirjoituksia. Kolmessa papyruskatkelmssa oli Jeesuksen sanoja.

Kun Nag Hammadin tekstit puoli vuosisataa myöhemmin löytyivät, Oksyrhynkhoksen katkelmat paljastuivat osaksi Tuomaan evankeliumia.

Nag Hammadin tekstit on kopioitu vasta 300-luvulla ja kirjoitettu Egyptin kristittyjen käyttämällä kielellä eli koptiksi, mutta useimmat niistä ovat käännöksiä varhaisemmista kreikankielisistä teksteistä. Oksyrhynkhoksen katkelmat on kopiontityylin perusteella ajoitettu 200-luvun alkupuolelle. Löydetyt pätkät ovat eri käsikirjoituksista, joten Tuomaan evankeliumista on tuolloin ollut liikkeellä useita kopioita. Evankeliumin ensimmäinen versio on siis kirjoitettu aikaisemmin, mutta kuinka paljon aikaisemmin?

Vaikka Tuomaan evankeliumin käsikirjoitukset ovat kaikki löytyneet Egyptistä, tutkijat ovat sisällön perusteella päätelleet, että tekstin syntypaikka olisi  Syyria. Yksi oletus on Edessa (nykyisin Itä-Turkin Urfa), josta tuli syyrialaisen kristillisyyden keskus.


Kertoo Jeesuksen opetuksesta

Tuomaan evankeliumissa on paljon Raamatusta tuttuja Jeesuksen sanoja. Paikoin Tuomaan versio vaikuttaa kuitenkin teologisesti vähemmän kehittyneeltä kuin vastaava kohta Uudessa testamentissa, mitä yleensä pidetään merkkinä varhaisemmasta synnystä. Esimerkiksi Jeesuksen vertaukset jäävät avoimiksi ja niistä puuttuvat Uuteen testamenttiin kirjatut teologiset ja allegoriset tulkinnat. Monien tutkijoiden mielestä juuri tällainen retoriikka oli Jeesuksen opetukselle tyypillistä.

Eräät Tuomaan painotukset ovat selvästi omintakeisia. Tuomaan Jeesus esimerkiksi korostaa, että Jumalan valtakunta on ihmisten sisimmässä ja että se on näkymätön todellisuus, joka läpäisee koko maailman.

Valtakunta ei tule nähtävällä tavalla suurena historiallisena mullistuksena. Jeesuksen mukaan ihmisten on oivallettava, että he ovat peräisin valon maailmasta ja ovat elävän Isän lapsia. Kehittymässä olevalle kirkkolaitokselle näin yksilökeskeinen sanoma ei välttämättä ollut mieluisaa luettavaa.

Gnostilaiset opettajatkin korostivat, että ihmisen on opittava tuntemaan jumalallinen alkuperänsä. Tuomaan evankeliumia voidaan pitää gnostilaisena tulkintana Jeesuksen opetuksesta, jolloin se olisi syntynyt vasta lähempänä vuotta 200. Monien tutkijoiden mielestä Tuomaan varhaispiirteet ovat kuitenkin niin vakuuttavia, että alkuperäinen versio on heidän mukaansa saatettu kirjoittaa jopa ennen Uuden testamentin evankeliumeja, jotka syntyivät noin 70-100.


Kuka ihmeen Tuomas?

Tuomaan evankeliumi alkaa sanoilla: "Elävä Jeesus puhui nämä salaiset sanat, ja Didymos Juudas Tuomas kirjoitti ne muistiin." Kuka tämä Didymos Juudas Tuomas oikein oli?

Didymos on kreikkaa ja tarkoittaa kaksosta. Se ei ole varsinainen erisnimi, eikä alun perin ollut Tuomaskaan, jonka arameankielinen muoto myös merkitsee kaksosta. Tuomas on vastaavanlainen lisänimi kuin Pietari, millä nimellä Jeesuksen kerrotaan kutsuneen seuraajaansa Simonia (kreikan Petros ja arameaan pohjautuva Keefas tarkoittavat kalliota). Tuomas oli siis Juudas Kaksonen aivan kuten Pietari oli Simon Kallio.




Tuomaan evankeliumi ei todennäköisesti ollut ainoa Jeesuksen lauselmista koostuva kokoelma. Tutkijat esittivät jo 1800-luvulla teorian Q-tekstistä eli puhelähteestä, jota sekä Matteus että Luukas olisivat laajalti kopioineet omia evankeliumeja kirjoittaessaan. Nimilyhenne tulee saksan sanasta Quelle, lähde.

Alkuperäistä Q:ta ei ole löytynyt, mutta Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien lähdekriittinen vertailu on mahdollistanut sen osittaisen ennallistamisen. Q-evankeliumin tuore kriittinen laitos ilmestyi 2000; sen tuotti laaja kansainvälinen tutkimushanke.

Tutkijat ovat hahmottaneet Q-evankeliumista omintakeisia teologisia korostuksia. Jeesus on siinä vanhurskas profeetta, joka kärsii marttyyrikuoleman ja jonka uskotaan olevan Jumalan luona seuraajiensa puolustajana. Jeesuksen kuoleman sovittavasta merkityksestä tai hänen ylösnousemukseensa liittyvistä dramaattisista tapahtumista Q ei ilmeisesti puhu mitään.

Onko ennallistettu Q-teksti historiallisesti luotettavin kuva Jeesuksesta? Tutkijayhteisön arviot menevät ristiin. Osa tutkijoista hylkää koko Q-teorian ja esittää vaihtoehtoisia malleja evankeliumien syntyhistorialle. Enemmistö uskoo, että Q on ollut olemassa, mutta läheskään kaikki eivät hyväksy sen varaan rakennettuja teorioita galilealaisesta, Jeesuksen toimintaa jatkaneesta yhteisöstä.


TuomaanJuudasIskariotiin

Juudas


Nimestä arvovaltaa tekstille

Toiselle vuosisadalle tultaessa kristittyjen parissa oli kirjoitettu jo lukuisia evankeliumeja. Niiden arvovallasta kiisteltiin, ja tuli tavaksi korostaa evankeliumin luotettavuutta osoittamalla kirjoittajaksi Jeesuksen alkuperäisen oppilaan tai henkilön, joka oli saanut tiedot tällaiselta oppilaalta.

Esimerkiksi Matteuksen ja Markuksen evankeliumit eivät itsessään kerro mitään tekijöistään - evankeliumien otsikot eivät ole alkuperäisiä - mutta myöhemmässä kristillisessä perinteessä niiden kirjoittajina pidettiin apostoli Matteusta ja Pietarin seuraajaa ja tulkkia Markusta. Uuden testamentin nuorimmassa eli Johanneksen evankeliumissa tämä pyrkimys on selvimmillään: sen lopussa ilmoitetaan tekijäksi Jeesuksen "rakkain opetuslapsi", joka kristillisessä perinteessä tulkittiin apostoli Johannekseksi.

Juudas Tuomaan merkitseminen kirjoittajaksi antoi evankeliumille erityistä painoarvoa, jos nimi yhdistettiin Jeesuksen veljeen, vieläpä kaksoisveljeen.

Tuomaan evankeliumi ei tarjoa oikotietä historiallisen Jeesuksen julistukseen kuten eivät tarjoa muutkaan meille säilyneet evankeliumit. Ne kaikki on kirjoitettu vuosikymmeniä Jeesuksen kuoleman jälkeen, ja niiden vertailu osoittaa, etteivät ensimmäiset kristityt pyrkineet opettelemaan perimätietoa ulkoa. Sen sijaan he esittivät yhä uudelleen uusia muunnelmia Jeesuksen sanoista ja teoista. Muistiin painuivat ne kertomukset ja lauselmat, joilla oli eniten tarttumapintaa ihmisten elämään.

Jäljittäessään Jeesuksen sanomaa tutkijat kokoavat palapeliä, jossa paljon jää mielikuvituksen varaan. Tuomaan evankeliumi on tuonut koko joukon uusia paloja, mutta niistäkin hahmottuva kuva on yksi monien joukossa. Ei edes  kokonaan uusi, vielä tuntematon lähde voisi ratkaista tätä monimutkaista arvoitusta.



Risto Uro on Uuden testamentin eksegetiikan lehtori Helsingin yliopistossa. Hän on ollut mukana useissa tutkimushankkeissa, joissa on tutkittu Q-lähdettä, Tuomaan evankeliumia ja gnostilaisuutta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla