Rokoterintamalla ollaan toiveikkaita. Uudet tehosteaineet eli adjuvantit lupaavat entistä tehokkaampia täsmä­rokotteita. Niillä saa rokotusten ulottuville pelätyn lintuinfluenssan sekä nykyiset suuret tappajat malarian ja hi-viruksen.


lupaavat entistä tehokkaampia täsmä­rokotteita. Niillä saa rokotusten ulottuville
pelätyn lintuinfluenssan sekä nykyiset suuret tappajat malarian ja hi-viruksen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla


Viime kesänä lääkeyhtiö GlaxoSmithKlinen tutkijat julkistivat pitkään odotetun uutisen. He olivat testanneet uutta lintuinfluenssarokotetta, joka antoi suojan virusta vastaan ennennäkemättömän pieninä annoksina. - Se toimi paremmin kuin osasimme villeimmissä unelmissamme odottaa, totesi yhtiön Yhdysvaltain-rokoteosastosta vastaava Bruce Innis Washington Postissa.

Teho yllätti, sillä lintuinfluenssarokotteen kehittämistä on pidetty vaikeana. Viruksen osat eli antigeenit eivät oikein ole ottaneet toimiakseen. - Ne ovat niin huonoja, etteivät ne yksinään herätä immuunivastetta edes järjettömän suurina annoksina, sanoo GSK:n Suomen-osaston lääketieteellinen johtaja Kari Varkila.

Tutkijoilla on ollut ongelmaan kaksi ratkaisureittiä: löytää uusi, tehokkaampi antigeeni tai tehostaa vanhaa. GSK seurasi jälkimmäistä tietä ja lisäsi antigeenin joukkoon uutta tehoainetta eli adjuvanttia. AS-sarjan adjuvantin avulla saatiin riittävä suoja virusta vastaan vain 3,8 mikrogramman annoksella viruksen antigeeneja. - Se saattaa olla maailmanennätys annoksen pienuudessa, Varkila sanoo. Vanhanaikaisten adjuvanttien kanssa lintuinfluenssaviruksen antigeeneja tarvitaan vähintään 15 mikrogrammaa. Ilman adjuvanttia rokote ei ole toiminut edes 90 mikrogramman jättiannoksilla.

GSK:n tehoste tarjosi erävoiton valmistautumisessa pelättyä pandemiaa vastaan. Tähän asti suurimpana esteenä ei ole ollut rokotteen kehitys vaan sen tuottaminen. Kaikki ovat tienneet, että kun sopiva antigeeni löytyy, rokote saadaan kyllä aikaan, mutta on tuntunut mahdottomalta kerätä antigeenia riittävän nopeasti koko maailman tarpeisiin. Vaikka kaikki laboratoriot kirnuaisivat viruksen osia taukoamatta, se ei riittäisi.

Uusi adjuvantti parantaa tilannetta olennaisesti. Mitä tehokkaampi adjuvantti on, sitä vähemmän antigeenia tarvitaan ja sitä paremmin rokotehuolto toimii.


Uusiin adjuvantteihin panostetaan

Rokotteita kehitettäessä on viime vuosina voimakkaasti panostettu juuri uusien adjuvanttien tutkimiseen. - Tämä johtuu rokotteiden tehottomuudesta ja tyytymättömyydestä vanhoihin adjuvantteihin, Varkila selittää. Tähän asti ainoat rokotteissa käytetyt adjuvantit ovat alumiinisuoloja. Niitä on käytännössä kaikissa rokotteissa, eikä suurin osa nykyrokotteista toimisi lainkaan ilman niitä.




Mikä adjuvantti


- Adjuvantti on aine, joka tehostaa immuunivastetta eli elimistön reaktiota taudinaiheuttajaa vastaan.
- Antigeeni on aine, joka saa elimistön valmistamaan vasta-aineita: esimerkiksi tautia aiheuttavan mikrobin rakenneosa.
- Immuniteetti on vastustuskyky: elimistön kyky torjua taudinaiheuttaja.
- Immuunivaste on elimistön reaktio tiettyä taudinaiheuttajaa tai sen jotakin antigeenia vastaan.



Elimistön hälytyskelloa hyödynnetään

GlaxoSmithKlinen AS-sarjan adjuvantit kuuluvat niin sanottuihin uuden sukupolven adjuvantteihin. Tie niiden kehittämiseen avautui noin kymmenen vuotta sitten, kun saksalaistutkijat löysivät banaanikärpäsen soluista Toll-reseptorin. Pian näitä reseptoreita löydettiin myös ihmisestä, ja ne saivat nimekseen banaanikärpästä mukaillen Toll-like (Tlr).

Tlr-reseptoreita esiintyy elimistön puolustusjärjestelmän soluissa. Ne ovat eräänlaisia puolustussolujen hälytyskelloja, jotka tunnistavat bakteerien, sienten ja virusten antigeeneja: niiden pintarakenteita sekä dna:ta ja rna:ta. Kun Tlr-reseptori on tunnistanut tunkeilijan, se "pärähtää soimaan", ja tulehduspaikalla alkaa hurja kuhina. Sinne vaeltaa keskeytymätön letka puolustussoluja, jotka poistuessaan vievät viestin tunkeilijasta imusolmukkeisiin. Niissä kypsyy T-soluja ja B-muistisoluja, mikä johtaa pysyvän immuniteetin muodostumiseen.

Rokotetutkimuksen suuri oivallus on ollut hyödyntää Tlr-reseptoreita immuniteetin tuottamisessa.

Tähän asti ongelmana on ollut se, että puolustussolut suhtautuvat rokotteina käytettäviin irrallisiin antigeeneihin kuin ne olisivat roskaa: valkosolut syövät ne nopeasti pois, ja immunologinen reaktio jää laimeaksi.

Sen sijaan jos antigeenin mukaan pannaan adjuvantiksi bakteerin dna:ta tai rasva-aineita, nämä sitoutuvat Tlr-reseptoreihin ja herättävät puolustussolut. Ne välittävät toisilleen vaarasignaalin ja alkavat taistella kunnolla antigeenia vastaan. Parhaimmillaan seuraa kattava ja pitkäaikainen immuunivaste.

Nyt rokotetutkijat etsivät kilvan mikrobien yhdisteitä, jotka sitoutuisivat johonkin Tlr-reseptoriin ja sopisivat uusiksi adjuvanteiksi.


Uusia rokotteita vanhoihin vitsauksiin

Adjuvanttien ja antigeenien suhdetta voi havainnollistaa avain- ja lukkorinnastuksella. Antigeenit ovat avaimia, jotka sopivat kulloiseenkin taudinaiheuttajaan. Ilman kättä eli adjuvanttia antigeeneilla ei kuitenkaan ole voimaa kääntyä lukossa.

- Esimerkiksi hi-viruksen tutkijoilla on saattanut olla oikeat antigeenit takataskussaan jo vuosia, mutta ilman adjuvanttia ne eivät ole toimineet, sanoo immunologian professori Seppo Meri Helsingin yliopistosta.




Miksi rokotetta pitää tehostaa?


Elimistön puolustusjärjestelmä eli immuunijärjestelmä tunnistaa virukset ja bakteerit niiden pinnan molekyylien perusteella. Bakteereilla nämä antigeeneina toimivat molekyylit ovat yleensä suurimolekyylisiä sokereita ja viruksilla tiettyjä proteiineja. Immuunireaktion voimakkuus riippuu siitä, miten antigeenit ja puolustussolut kohtaavat toisensa.

Ensimmäisen sukupolven rokotteissa käytettiin heikennettyjä mutta eläviä mikrobeja. Niissä oli mukana kaikki luonnolliset pintarakenteet, joten ne johtivat hyvin voimakkaaseen puolustusreaktioon. Adjuvantteja ei tarvittu. Toisaalta rokotteet aiheuttivat voimakkaitakin sivuvaikutuksia.

Sivuvaikutusten vähentämiseksi elävät mikrobit pyrittiin korvaamaan kuolleilla. Näissä toisen sukupolven rokotteissa immuunireaktio oli edelleen melko voimakas mutta huomattavasti aiempaa laimeampi, ja sivuvaikutuksia ilmeni edelleen jonkin verran.

Sivuvaikutusten edelleen karsimiseksi kolmannen sukupolven rokotteissa luovuttiin kokonaisista mikrobeista ja pyrittiin herättämään elimistön puolustusjärjestelmä pelkillä puhdistetuilla mikrobien antigeeneilla. Irralliset antigeenit aiheuttavat kuitenkin niin heikon immuunivasteen, että kaikki kolmannen sukupolven rokotteet vaativat seurakseen adjuvantin.











Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


 

Sisältö jatkuu mainoksen alla