Rokoterintamalla ollaan toiveikkaita. Uudet tehosteaineet eli adjuvantit lupaavat entistä tehokkaampia täsmä­rokotteita. Niillä saa rokotusten ulottuville pelätyn lintuinfluenssan sekä nykyiset suuret tappajat malarian ja hi-viruksen.


lupaavat entistä tehokkaampia täsmä­rokotteita. Niillä saa rokotusten ulottuville
pelätyn lintuinfluenssan sekä nykyiset suuret tappajat malarian ja hi-viruksen.




Viime kesänä lääkeyhtiö GlaxoSmithKlinen tutkijat julkistivat pitkään odotetun uutisen. He olivat testanneet uutta lintuinfluenssarokotetta, joka antoi suojan virusta vastaan ennennäkemättömän pieninä annoksina. - Se toimi paremmin kuin osasimme villeimmissä unelmissamme odottaa, totesi yhtiön Yhdysvaltain-rokoteosastosta vastaava Bruce Innis Washington Postissa.

Teho yllätti, sillä lintuinfluenssarokotteen kehittämistä on pidetty vaikeana. Viruksen osat eli antigeenit eivät oikein ole ottaneet toimiakseen. - Ne ovat niin huonoja, etteivät ne yksinään herätä immuunivastetta edes järjettömän suurina annoksina, sanoo GSK:n Suomen-osaston lääketieteellinen johtaja Kari Varkila.

Tutkijoilla on ollut ongelmaan kaksi ratkaisureittiä: löytää uusi, tehokkaampi antigeeni tai tehostaa vanhaa. GSK seurasi jälkimmäistä tietä ja lisäsi antigeenin joukkoon uutta tehoainetta eli adjuvanttia. AS-sarjan adjuvantin avulla saatiin riittävä suoja virusta vastaan vain 3,8 mikrogramman annoksella viruksen antigeeneja. - Se saattaa olla maailmanennätys annoksen pienuudessa, Varkila sanoo. Vanhanaikaisten adjuvanttien kanssa lintuinfluenssaviruksen antigeeneja tarvitaan vähintään 15 mikrogrammaa. Ilman adjuvanttia rokote ei ole toiminut edes 90 mikrogramman jättiannoksilla.

GSK:n tehoste tarjosi erävoiton valmistautumisessa pelättyä pandemiaa vastaan. Tähän asti suurimpana esteenä ei ole ollut rokotteen kehitys vaan sen tuottaminen. Kaikki ovat tienneet, että kun sopiva antigeeni löytyy, rokote saadaan kyllä aikaan, mutta on tuntunut mahdottomalta kerätä antigeenia riittävän nopeasti koko maailman tarpeisiin. Vaikka kaikki laboratoriot kirnuaisivat viruksen osia taukoamatta, se ei riittäisi.

Uusi adjuvantti parantaa tilannetta olennaisesti. Mitä tehokkaampi adjuvantti on, sitä vähemmän antigeenia tarvitaan ja sitä paremmin rokotehuolto toimii.


Uusiin adjuvantteihin panostetaan

Rokotteita kehitettäessä on viime vuosina voimakkaasti panostettu juuri uusien adjuvanttien tutkimiseen. - Tämä johtuu rokotteiden tehottomuudesta ja tyytymättömyydestä vanhoihin adjuvantteihin, Varkila selittää. Tähän asti ainoat rokotteissa käytetyt adjuvantit ovat alumiinisuoloja. Niitä on käytännössä kaikissa rokotteissa, eikä suurin osa nykyrokotteista toimisi lainkaan ilman niitä.




Mikä adjuvantti


- Adjuvantti on aine, joka tehostaa immuunivastetta eli elimistön reaktiota taudinaiheuttajaa vastaan.
- Antigeeni on aine, joka saa elimistön valmistamaan vasta-aineita: esimerkiksi tautia aiheuttavan mikrobin rakenneosa.
- Immuniteetti on vastustuskyky: elimistön kyky torjua taudinaiheuttaja.
- Immuunivaste on elimistön reaktio tiettyä taudinaiheuttajaa tai sen jotakin antigeenia vastaan.



Elimistön hälytyskelloa hyödynnetään

GlaxoSmithKlinen AS-sarjan adjuvantit kuuluvat niin sanottuihin uuden sukupolven adjuvantteihin. Tie niiden kehittämiseen avautui noin kymmenen vuotta sitten, kun saksalaistutkijat löysivät banaanikärpäsen soluista Toll-reseptorin. Pian näitä reseptoreita löydettiin myös ihmisestä, ja ne saivat nimekseen banaanikärpästä mukaillen Toll-like (Tlr).

Tlr-reseptoreita esiintyy elimistön puolustusjärjestelmän soluissa. Ne ovat eräänlaisia puolustussolujen hälytyskelloja, jotka tunnistavat bakteerien, sienten ja virusten antigeeneja: niiden pintarakenteita sekä dna:ta ja rna:ta. Kun Tlr-reseptori on tunnistanut tunkeilijan, se "pärähtää soimaan", ja tulehduspaikalla alkaa hurja kuhina. Sinne vaeltaa keskeytymätön letka puolustussoluja, jotka poistuessaan vievät viestin tunkeilijasta imusolmukkeisiin. Niissä kypsyy T-soluja ja B-muistisoluja, mikä johtaa pysyvän immuniteetin muodostumiseen.

Rokotetutkimuksen suuri oivallus on ollut hyödyntää Tlr-reseptoreita immuniteetin tuottamisessa.

Tähän asti ongelmana on ollut se, että puolustussolut suhtautuvat rokotteina käytettäviin irrallisiin antigeeneihin kuin ne olisivat roskaa: valkosolut syövät ne nopeasti pois, ja immunologinen reaktio jää laimeaksi.

Sen sijaan jos antigeenin mukaan pannaan adjuvantiksi bakteerin dna:ta tai rasva-aineita, nämä sitoutuvat Tlr-reseptoreihin ja herättävät puolustussolut. Ne välittävät toisilleen vaarasignaalin ja alkavat taistella kunnolla antigeenia vastaan. Parhaimmillaan seuraa kattava ja pitkäaikainen immuunivaste.

Nyt rokotetutkijat etsivät kilvan mikrobien yhdisteitä, jotka sitoutuisivat johonkin Tlr-reseptoriin ja sopisivat uusiksi adjuvanteiksi.


Uusia rokotteita vanhoihin vitsauksiin

Adjuvanttien ja antigeenien suhdetta voi havainnollistaa avain- ja lukkorinnastuksella. Antigeenit ovat avaimia, jotka sopivat kulloiseenkin taudinaiheuttajaan. Ilman kättä eli adjuvanttia antigeeneilla ei kuitenkaan ole voimaa kääntyä lukossa.

- Esimerkiksi hi-viruksen tutkijoilla on saattanut olla oikeat antigeenit takataskussaan jo vuosia, mutta ilman adjuvanttia ne eivät ole toimineet, sanoo immunologian professori Seppo Meri Helsingin yliopistosta.




Miksi rokotetta pitää tehostaa?


Elimistön puolustusjärjestelmä eli immuunijärjestelmä tunnistaa virukset ja bakteerit niiden pinnan molekyylien perusteella. Bakteereilla nämä antigeeneina toimivat molekyylit ovat yleensä suurimolekyylisiä sokereita ja viruksilla tiettyjä proteiineja. Immuunireaktion voimakkuus riippuu siitä, miten antigeenit ja puolustussolut kohtaavat toisensa.

Ensimmäisen sukupolven rokotteissa käytettiin heikennettyjä mutta eläviä mikrobeja. Niissä oli mukana kaikki luonnolliset pintarakenteet, joten ne johtivat hyvin voimakkaaseen puolustusreaktioon. Adjuvantteja ei tarvittu. Toisaalta rokotteet aiheuttivat voimakkaitakin sivuvaikutuksia.

Sivuvaikutusten vähentämiseksi elävät mikrobit pyrittiin korvaamaan kuolleilla. Näissä toisen sukupolven rokotteissa immuunireaktio oli edelleen melko voimakas mutta huomattavasti aiempaa laimeampi, ja sivuvaikutuksia ilmeni edelleen jonkin verran.

Sivuvaikutusten edelleen karsimiseksi kolmannen sukupolven rokotteissa luovuttiin kokonaisista mikrobeista ja pyrittiin herättämään elimistön puolustusjärjestelmä pelkillä puhdistetuilla mikrobien antigeeneilla. Irralliset antigeenit aiheuttavat kuitenkin niin heikon immuunivasteen, että kaikki kolmannen sukupolven rokotteet vaativat seurakseen adjuvantin.











Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


 

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5221
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti