Rokoterintamalla ollaan toiveikkaita. Uudet tehosteaineet eli adjuvantit lupaavat entistä tehokkaampia täsmä­rokotteita. Niillä saa rokotusten ulottuville pelätyn lintuinfluenssan sekä nykyiset suuret tappajat malarian ja hi-viruksen.


lupaavat entistä tehokkaampia täsmä­rokotteita. Niillä saa rokotusten ulottuville
pelätyn lintuinfluenssan sekä nykyiset suuret tappajat malarian ja hi-viruksen.




Viime kesänä lääkeyhtiö GlaxoSmithKlinen tutkijat julkistivat pitkään odotetun uutisen. He olivat testanneet uutta lintuinfluenssarokotetta, joka antoi suojan virusta vastaan ennennäkemättömän pieninä annoksina. - Se toimi paremmin kuin osasimme villeimmissä unelmissamme odottaa, totesi yhtiön Yhdysvaltain-rokoteosastosta vastaava Bruce Innis Washington Postissa.

Teho yllätti, sillä lintuinfluenssarokotteen kehittämistä on pidetty vaikeana. Viruksen osat eli antigeenit eivät oikein ole ottaneet toimiakseen. - Ne ovat niin huonoja, etteivät ne yksinään herätä immuunivastetta edes järjettömän suurina annoksina, sanoo GSK:n Suomen-osaston lääketieteellinen johtaja Kari Varkila.

Tutkijoilla on ollut ongelmaan kaksi ratkaisureittiä: löytää uusi, tehokkaampi antigeeni tai tehostaa vanhaa. GSK seurasi jälkimmäistä tietä ja lisäsi antigeenin joukkoon uutta tehoainetta eli adjuvanttia. AS-sarjan adjuvantin avulla saatiin riittävä suoja virusta vastaan vain 3,8 mikrogramman annoksella viruksen antigeeneja. - Se saattaa olla maailmanennätys annoksen pienuudessa, Varkila sanoo. Vanhanaikaisten adjuvanttien kanssa lintuinfluenssaviruksen antigeeneja tarvitaan vähintään 15 mikrogrammaa. Ilman adjuvanttia rokote ei ole toiminut edes 90 mikrogramman jättiannoksilla.

GSK:n tehoste tarjosi erävoiton valmistautumisessa pelättyä pandemiaa vastaan. Tähän asti suurimpana esteenä ei ole ollut rokotteen kehitys vaan sen tuottaminen. Kaikki ovat tienneet, että kun sopiva antigeeni löytyy, rokote saadaan kyllä aikaan, mutta on tuntunut mahdottomalta kerätä antigeenia riittävän nopeasti koko maailman tarpeisiin. Vaikka kaikki laboratoriot kirnuaisivat viruksen osia taukoamatta, se ei riittäisi.

Uusi adjuvantti parantaa tilannetta olennaisesti. Mitä tehokkaampi adjuvantti on, sitä vähemmän antigeenia tarvitaan ja sitä paremmin rokotehuolto toimii.


Uusiin adjuvantteihin panostetaan

Rokotteita kehitettäessä on viime vuosina voimakkaasti panostettu juuri uusien adjuvanttien tutkimiseen. - Tämä johtuu rokotteiden tehottomuudesta ja tyytymättömyydestä vanhoihin adjuvantteihin, Varkila selittää. Tähän asti ainoat rokotteissa käytetyt adjuvantit ovat alumiinisuoloja. Niitä on käytännössä kaikissa rokotteissa, eikä suurin osa nykyrokotteista toimisi lainkaan ilman niitä.




Mikä adjuvantti


- Adjuvantti on aine, joka tehostaa immuunivastetta eli elimistön reaktiota taudinaiheuttajaa vastaan.
- Antigeeni on aine, joka saa elimistön valmistamaan vasta-aineita: esimerkiksi tautia aiheuttavan mikrobin rakenneosa.
- Immuniteetti on vastustuskyky: elimistön kyky torjua taudinaiheuttaja.
- Immuunivaste on elimistön reaktio tiettyä taudinaiheuttajaa tai sen jotakin antigeenia vastaan.



Elimistön hälytyskelloa hyödynnetään

GlaxoSmithKlinen AS-sarjan adjuvantit kuuluvat niin sanottuihin uuden sukupolven adjuvantteihin. Tie niiden kehittämiseen avautui noin kymmenen vuotta sitten, kun saksalaistutkijat löysivät banaanikärpäsen soluista Toll-reseptorin. Pian näitä reseptoreita löydettiin myös ihmisestä, ja ne saivat nimekseen banaanikärpästä mukaillen Toll-like (Tlr).

Tlr-reseptoreita esiintyy elimistön puolustusjärjestelmän soluissa. Ne ovat eräänlaisia puolustussolujen hälytyskelloja, jotka tunnistavat bakteerien, sienten ja virusten antigeeneja: niiden pintarakenteita sekä dna:ta ja rna:ta. Kun Tlr-reseptori on tunnistanut tunkeilijan, se "pärähtää soimaan", ja tulehduspaikalla alkaa hurja kuhina. Sinne vaeltaa keskeytymätön letka puolustussoluja, jotka poistuessaan vievät viestin tunkeilijasta imusolmukkeisiin. Niissä kypsyy T-soluja ja B-muistisoluja, mikä johtaa pysyvän immuniteetin muodostumiseen.

Rokotetutkimuksen suuri oivallus on ollut hyödyntää Tlr-reseptoreita immuniteetin tuottamisessa.

Tähän asti ongelmana on ollut se, että puolustussolut suhtautuvat rokotteina käytettäviin irrallisiin antigeeneihin kuin ne olisivat roskaa: valkosolut syövät ne nopeasti pois, ja immunologinen reaktio jää laimeaksi.

Sen sijaan jos antigeenin mukaan pannaan adjuvantiksi bakteerin dna:ta tai rasva-aineita, nämä sitoutuvat Tlr-reseptoreihin ja herättävät puolustussolut. Ne välittävät toisilleen vaarasignaalin ja alkavat taistella kunnolla antigeenia vastaan. Parhaimmillaan seuraa kattava ja pitkäaikainen immuunivaste.

Nyt rokotetutkijat etsivät kilvan mikrobien yhdisteitä, jotka sitoutuisivat johonkin Tlr-reseptoriin ja sopisivat uusiksi adjuvanteiksi.


Uusia rokotteita vanhoihin vitsauksiin

Adjuvanttien ja antigeenien suhdetta voi havainnollistaa avain- ja lukkorinnastuksella. Antigeenit ovat avaimia, jotka sopivat kulloiseenkin taudinaiheuttajaan. Ilman kättä eli adjuvanttia antigeeneilla ei kuitenkaan ole voimaa kääntyä lukossa.

- Esimerkiksi hi-viruksen tutkijoilla on saattanut olla oikeat antigeenit takataskussaan jo vuosia, mutta ilman adjuvanttia ne eivät ole toimineet, sanoo immunologian professori Seppo Meri Helsingin yliopistosta.




Miksi rokotetta pitää tehostaa?


Elimistön puolustusjärjestelmä eli immuunijärjestelmä tunnistaa virukset ja bakteerit niiden pinnan molekyylien perusteella. Bakteereilla nämä antigeeneina toimivat molekyylit ovat yleensä suurimolekyylisiä sokereita ja viruksilla tiettyjä proteiineja. Immuunireaktion voimakkuus riippuu siitä, miten antigeenit ja puolustussolut kohtaavat toisensa.

Ensimmäisen sukupolven rokotteissa käytettiin heikennettyjä mutta eläviä mikrobeja. Niissä oli mukana kaikki luonnolliset pintarakenteet, joten ne johtivat hyvin voimakkaaseen puolustusreaktioon. Adjuvantteja ei tarvittu. Toisaalta rokotteet aiheuttivat voimakkaitakin sivuvaikutuksia.

Sivuvaikutusten vähentämiseksi elävät mikrobit pyrittiin korvaamaan kuolleilla. Näissä toisen sukupolven rokotteissa immuunireaktio oli edelleen melko voimakas mutta huomattavasti aiempaa laimeampi, ja sivuvaikutuksia ilmeni edelleen jonkin verran.

Sivuvaikutusten edelleen karsimiseksi kolmannen sukupolven rokotteissa luovuttiin kokonaisista mikrobeista ja pyrittiin herättämään elimistön puolustusjärjestelmä pelkillä puhdistetuilla mikrobien antigeeneilla. Irralliset antigeenit aiheuttavat kuitenkin niin heikon immuunivasteen, että kaikki kolmannen sukupolven rokotteet vaativat seurakseen adjuvantin.











Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25799
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1194
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.