Jos leipääntyminen uhkaa ja ideat ehtyvät, ryhdy oman työsi räätäliksi.

Teksti: Mikko Puttonen

Jos leipääntyminen uhkaa ja ideat ehtyvät, ryhdy oman työsi räätäliksi.

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2012

Luulisi, että luova työnteko on älyttömän nastaa. Mikä sen hauskempaa kuin keksiä uusia juttuja ja hoksata tuoreita näkökulmia asioihin. Mikä riemukkaampaa kuin ahertaa sorvin ääressä ja löytää itsestään Picasso.

Runoratsu vie vikkelästi mukanaan, kun puhutaan luovuudesta. Ratsastaja palaa takaisin maanpinnalle, kun Åbo Akademin liiketaloustieteen professori Alf Rehn alkaa tehdä selkoa, mistä oikeastaan on kyse.

– Luovuus ei ole helppoa. Usein se on sitä, että pitää yrittää tehdä jotain, mitä ei ole ennen tehty, ja pitää rikkoa rutiineja. Luovuus on aina ylämäkeä, luonnehtii Rehn, joka tunnetaan räväkkäsanaisena luovuus- ja innovaatiotutkijana.

On niin vaikea muuttua

Huh, helpolla emme pääse. Koska luovuus on vaikeaa, meitä kaikkia uhkaa aina sen ehtyminen, varoittaa professori. Suojelemme oppimiamme rutiineja ja niiden tekemisen helppoutta saavutettuina etuina, eikä sellaisesta mukavuudesta pääse tuskitta irti.

– Jokin meissä sanoo, että luovat ideat ovat hyviä niin kauan kuin ne eivät kyseenalaista omia tekemisen tapoja.

Voi olla vaikeaa tehdä samaa työtä vuodesta toiseen ja silti säilyttää ikituore luova mieli. Yksi tapa karkottaa matkoihinsa nurkan takaa pilkistävä jämähtäminen on työkierto. Idea kelpaa Rehnillekin.

– Työkierto on erittäin hyvä asia, jota hyvin harvoin toteutetaan niin radikaalisti kuin kannattaisi. Se on usein aika pientä näpertämistä. Harvassa organisaatiossa ihmisiä heitetään kokonaan uusiin tehtäviin, koska ihmiset reagoivat siihen hyvin kielteisesti.

Luovuus katoaa ylisuojeluun

Entä mikä arvo pitää antaa kokemukselle ja ammattitaidolle jatkuvan uudistumisen hulabaloossa? Ammattitaito on hieno asia ja sitä täytyy ylläpitää, mutta sitä ei pidä suojella, Rehn teroittaa.

Suojeleminen on sitä, ettei halua oppia uutta ja haluaa tehdä sitä, mitä jo osaa. Se on ymmärrettävää ja luonnollista, muttei hyödyllistä.

Rehn korostaa tietoista epämukavuutta ja epävarmuutta luovuuden moottoreina. Vakituisessa työssä oleva suomalainen nauttii jo riittävästä turvallisuudesta, joten häntä voi hyvin tuuppia kohti epämukavuusalueita.

Innostunut keksii enemmän

Vaikka ihmiset eivät olisi kovin kärkkäitä rikkomaan rajojaan, kuuluu suomalaisilta työpaikoilta kuitenkin innostuksen tohinaa.

Työterveyslaitoksen Innostuksen spiraali -tutkimuksessa kyseltiin yli 11 000 suomalaiselta, millä draivilla he työtään tekevät. Kun ihmiset arvioivat kokemaansa työn imua, he antoivat sille likipitäen viisi pistettä, kun maksimi oli kuusi ja minimi nolla. Kouluarvosanaksi muutettuna tämä tarkoittaa sitä, että suomalaiset ovat kiitettävän innostuneita työstään.

Työnsä sytyttämä tuppaa olemaan uudistuskykyinen ja kekseliäs ja tylsistyykin harvoin. Leipääntyminen onkin tutkimuksen mukaan vähäistä niin yksityisillä kuin julkisten alojen työpaikoilla. Sitä podettiin vain yhden pisteen verran nollasta kuutoseen ulottuvalla asteikolla.

– Nuoret kokivat hieman muita enemmän leipääntymistä. Nuoret ovat juuri astuneet työelämään, eikä heille heti kärkeen anneta haastavia tehtäviä. He ehkä kokevat pystyvänsä enempään kuin saavat mahdollisuuden tehdä, kertoo tutkija Lotta Harju spiraalihankkeen alustavista havainnoista.

Kyvyille kylliksi ravintoa

Tylsistyminen ei ole vain rutiiniluontoisten töiden riski. Se uhkaa myös muunlaisissa töissä silloin, kun työntekijän kyvyt ylittävät tehtävän vaatimukset. Jos työssä on riittävästi haasteita ja vaihtelua, ajatus ei karkaile viikonloppuun kesken työpäivän.

Esimiehille ilmeisesti kertyvät kaikkein haastavimmat tehtävät. He nimittäin raportoivat eniten työn imua ja vähiten leipääntymistä.

Jos työ alkaa menettää vetoaan, asialle voi itsekin tehdä jotain. Harju neuvoo tuunaamaan työtä eli luomaan siihen uusia ulottuvuuksia. Tuunaaja kehittää itseään ja ottaa oma-aloitteisesti lisää haasteita.

– Mainio esimerkki työnsä tuunaajasta on taannoin mediahuomiotakin saanut bussinkuljettaja, joka tervehti ystävällisesti jokaista matkustajaa, Harju sanoo.

Parhaassa tapauksessa syntyy innostuksen spiraali. Silloin innostus, uudistumiskyky ja luovuus yllyttävät toinen toisiaan.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

Koulujen lukukausi lähestyy loppuaan. Pian tulevat ne ajat, jolloin taas kerran pähkäillään, sopiiko päättäjäisissä laulaa suvivirttä vai ei.

Aiempien vuosien kädenvääntö on osoittanut, että virttä voivat iloisin mielin ja henkisesti häiriintymättä laulaa muutkin kuin luterilaista uskoa tunnustavat. Yhdessä laulaminen vahvistaa yhteistä tunnekokemusta enemmän kuin juhlapuheen kuuntelu.

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa virrellä tarkoitetaan yleensä kirkolliskokouksen hyväksymää hengellistä yhteislaulua, mutta tämä ei ole virsi-sanan vanhin eikä ainoa merkitys.

Virsi on alkanut vakiintua tietynlaisen kirkkolaulun nimitykseksi vasta luterilaisen reformaation myötä.

Reformaation ohjelmaan kuului seurakunnan ottaminen mukaan jumalanpalveluksiin aktiivisesti virsiä laulamalla. Sitä ennen laulusta olivat huolehtineet papit ja heidän koulutetut avustajansa. Muutoksesta seurasi epäilemättä kirkkomusiikin tason dramaattinen lasku, ainakin väliaikaisesti.

Virsi-sana on esihistoriallisella ajalla saatu balttilainen laina, joka alun perin lienee tarkoittanut sanaa tai puhetta. Suomalaisessa kansankulttuurissa virsi on ollut pitkän kertovan runon nimitys. Kalevalan henkilögalleriaan kuuluu virsikäs eli runsaasti runoja taitava Vipunen, ja hänen muistissaan olevaa runovarastoa nimitetään sanaiseksi arkuksi tai virsilippaaksi.

Pitkiä runomuotoisia kertomuksia on tyypillisesti esitetty laulamalla. Laulettu sana kuuluu paremmin ja kauemmas kuin puhuttu. Sävelmä ja kalevalainen runomitta antavat sisällölle muodon, joka on helpompi muistaa ja toistaa kuin vapaa puhe.

Suvivirrelle antaa erityistä viehätystä sanan alkuosa suvi. Se on ikivanha kesää merkitsevä perintösana, jota on käytetty länsimurteissa, mutta nykyään se tuntuu runolliselta ja ylätyyliseltä, kun se on yleiskielessä jo aikoja sitten korvattu itämurteista poimitulla kesä-sanalla. Virressä vaikutelmaa tehostaa vielä alkusointuinen sanayhdistelmä suvi suloinen.

Muissakin tapauksissa suvi on tehokas tunnelman luoja. Suvisunnuntai on autuaan rauhallinen ja kaunis. Suvituuli on lempeä ja lauha, suvipäivä lämmin ja suviyö romanttinen. Kesän alkaessa suunnitellaan proosallisesti aikatauluja ja lasketaan rahoja, mutta suven kynnyksellä haaveillaan tulevan suven parhaista hetkistä.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 6/2018 

PÄÄKIRJOITUS

Eläköön uteliaisuus

Leikkisä mieli ja villit ideat potkivat maailmaa eteenpäin.

 

PÄÄUUTISET

Ystävyys syntyy 200 tunnissa

Läheinen suhde rakentuu yhteisissä riennoissa omalla ajalla.

Lintu suuntii kompassisilmin

Se näkee magneettikentän valoherkän proteiinin ansioista.

Ydin poikii mustia aukkoja

Linnunradan jättimäiselle Sagittarius A:lle löytyi 12 kaveria.

Atlantin merivirta jarruttaa

Hidastuminen varmistui sekä pinnalta että pohjalta.

 

ARTIKKELIT

Seitsemän mahdollista maailmanloppua

Kauhuskenaarioita riittää, mitä sanovat tutkijat.
Uhkaako jokin Maata meidän elinaikanamme?

Keskity! Siihen voi oppia

Ärsyketulva ei pääse häiritsemään tekemisiä,
kun käyttää aivojen toiminnanohjausjärjestelmää.

Kaikkien aikojen kalajuttu

Lohenpoikasten ei tarvitse kasvaa kassissa.

Opioidikriisi alkoi
joka kodin lääkkeestä

1800-luvulla oopiumia käyttivät kaikki.
Se oli halpaa ja hoiti vaivan kuin vaivan.

Antiaine kätkee mysteerin

Kyse on koko universumin olemassaolosta.

Otto Wille Kuusinen
käänsi takkia tarvittaessa

Punaisten ideologi teki itänaapurissa komean uran
pitämällä omana tietonaan, mitä mieltä asioista oli.

 

TIEDE VASTAA

Osaako norsu hypätä?

Missä digitaalinen tieto säilyy pisimpään?

Mihin avaruus laajenee?

Kuka syö Itämeren kalat?

Mikä on Tiede-lehden hiilijalanjälki?

Mistä johtuu raskauspahoinvointi?

 

KIRJAT

Remonttireiskana avaruudessa

Scott Kelly vietti vuoden Kansainvälisellä avaruusasemalla.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
ehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Virsi kantoi kauas

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.