Jos leipääntyminen uhkaa ja ideat ehtyvät, ryhdy oman työsi räätäliksi.

Teksti: Mikko Puttonen

Jos leipääntyminen uhkaa ja ideat ehtyvät, ryhdy oman työsi räätäliksi.

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2012

Luulisi, että luova työnteko on älyttömän nastaa. Mikä sen hauskempaa kuin keksiä uusia juttuja ja hoksata tuoreita näkökulmia asioihin. Mikä riemukkaampaa kuin ahertaa sorvin ääressä ja löytää itsestään Picasso.

Runoratsu vie vikkelästi mukanaan, kun puhutaan luovuudesta. Ratsastaja palaa takaisin maanpinnalle, kun Åbo Akademin liiketaloustieteen professori Alf Rehn alkaa tehdä selkoa, mistä oikeastaan on kyse.

– Luovuus ei ole helppoa. Usein se on sitä, että pitää yrittää tehdä jotain, mitä ei ole ennen tehty, ja pitää rikkoa rutiineja. Luovuus on aina ylämäkeä, luonnehtii Rehn, joka tunnetaan räväkkäsanaisena luovuus- ja innovaatiotutkijana.

On niin vaikea muuttua

Huh, helpolla emme pääse. Koska luovuus on vaikeaa, meitä kaikkia uhkaa aina sen ehtyminen, varoittaa professori. Suojelemme oppimiamme rutiineja ja niiden tekemisen helppoutta saavutettuina etuina, eikä sellaisesta mukavuudesta pääse tuskitta irti.

– Jokin meissä sanoo, että luovat ideat ovat hyviä niin kauan kuin ne eivät kyseenalaista omia tekemisen tapoja.

Voi olla vaikeaa tehdä samaa työtä vuodesta toiseen ja silti säilyttää ikituore luova mieli. Yksi tapa karkottaa matkoihinsa nurkan takaa pilkistävä jämähtäminen on työkierto. Idea kelpaa Rehnillekin.

– Työkierto on erittäin hyvä asia, jota hyvin harvoin toteutetaan niin radikaalisti kuin kannattaisi. Se on usein aika pientä näpertämistä. Harvassa organisaatiossa ihmisiä heitetään kokonaan uusiin tehtäviin, koska ihmiset reagoivat siihen hyvin kielteisesti.

Luovuus katoaa ylisuojeluun

Entä mikä arvo pitää antaa kokemukselle ja ammattitaidolle jatkuvan uudistumisen hulabaloossa? Ammattitaito on hieno asia ja sitä täytyy ylläpitää, mutta sitä ei pidä suojella, Rehn teroittaa.

Suojeleminen on sitä, ettei halua oppia uutta ja haluaa tehdä sitä, mitä jo osaa. Se on ymmärrettävää ja luonnollista, muttei hyödyllistä.

Rehn korostaa tietoista epämukavuutta ja epävarmuutta luovuuden moottoreina. Vakituisessa työssä oleva suomalainen nauttii jo riittävästä turvallisuudesta, joten häntä voi hyvin tuuppia kohti epämukavuusalueita.

Innostunut keksii enemmän

Vaikka ihmiset eivät olisi kovin kärkkäitä rikkomaan rajojaan, kuuluu suomalaisilta työpaikoilta kuitenkin innostuksen tohinaa.

Työterveyslaitoksen Innostuksen spiraali -tutkimuksessa kyseltiin yli 11 000 suomalaiselta, millä draivilla he työtään tekevät. Kun ihmiset arvioivat kokemaansa työn imua, he antoivat sille likipitäen viisi pistettä, kun maksimi oli kuusi ja minimi nolla. Kouluarvosanaksi muutettuna tämä tarkoittaa sitä, että suomalaiset ovat kiitettävän innostuneita työstään.

Työnsä sytyttämä tuppaa olemaan uudistuskykyinen ja kekseliäs ja tylsistyykin harvoin. Leipääntyminen onkin tutkimuksen mukaan vähäistä niin yksityisillä kuin julkisten alojen työpaikoilla. Sitä podettiin vain yhden pisteen verran nollasta kuutoseen ulottuvalla asteikolla.

– Nuoret kokivat hieman muita enemmän leipääntymistä. Nuoret ovat juuri astuneet työelämään, eikä heille heti kärkeen anneta haastavia tehtäviä. He ehkä kokevat pystyvänsä enempään kuin saavat mahdollisuuden tehdä, kertoo tutkija Lotta Harju spiraalihankkeen alustavista havainnoista.

Kyvyille kylliksi ravintoa

Tylsistyminen ei ole vain rutiiniluontoisten töiden riski. Se uhkaa myös muunlaisissa töissä silloin, kun työntekijän kyvyt ylittävät tehtävän vaatimukset. Jos työssä on riittävästi haasteita ja vaihtelua, ajatus ei karkaile viikonloppuun kesken työpäivän.

Esimiehille ilmeisesti kertyvät kaikkein haastavimmat tehtävät. He nimittäin raportoivat eniten työn imua ja vähiten leipääntymistä.

Jos työ alkaa menettää vetoaan, asialle voi itsekin tehdä jotain. Harju neuvoo tuunaamaan työtä eli luomaan siihen uusia ulottuvuuksia. Tuunaaja kehittää itseään ja ottaa oma-aloitteisesti lisää haasteita.

– Mainio esimerkki työnsä tuunaajasta on taannoin mediahuomiotakin saanut bussinkuljettaja, joka tervehti ystävällisesti jokaista matkustajaa, Harju sanoo.

Parhaassa tapauksessa syntyy innostuksen spiraali. Silloin innostus, uudistumiskyky ja luovuus yllyttävät toinen toisiaan.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25799
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1194
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.