Tulevaisuuden televisio ei nökötä olohuoneen nurkassa. Se on lasilevy seinässä ja puolijohde ihon alla. Ennen tätä näemme monta muutosta nykyisessä ruudussa.

Tekniikka-palsta

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2013

Teksti: Petri Forsell

Tulevaisuuden televisio ei nökötä olohuoneen nurkassa. Se on lasilevy seinässä ja puolijohde ihon alla. Ennen tätä näemme monta muutosta nykyisessä ruudussa.

3D syntyy näytössä

Kolmiulotteinen televisio on tehnyt tuloaan vuosikymmeniä. Teknisesti asia ei ole vaikea: tarvitaan vain keino näyttää kumpaankin silmään oma kuva. Nykyisin käytetään katselulaseja, jotka suodattavat ohjelman kahdeksi kuvaksi ja muuttavat linssit vuoron perään läpinäkymättömäksi kymmeniä kertoja sekunnissa ja tarkasti tv-kuvan tahdissa.

Vaikeampaa on panna ruudun eteen suodatin, joka suuntaa kumpaankin silmään eri kuvan. Katsoja ei tarvitse laseja, mutta pienikin pään liike voi pilata kolmiulotteisuuden vaikutelman. Insinöörit kehittävät ruutuja, jotka seuraavat katsojan silmänliikkeitä kameralla ja korjaavat katselukulman muutokset.

Kolmiulotteisuuden ääritavoite on toistaa 360 asteen kuvia. Silloin television ympäri voi kulkea ja katsella ohjelmaa kaikista suunnista. Prototyyppejä on jo olemassa, mutta tarvitaan kymmeniä laitesukupolvia, ennen kuin vastaanottimia nähdään kodeissa.

Oma kuva kummallekin

Samantapaisilla laseilla, joilla luodaan kolmiulotteinen vaikutelma, voi ratkaista myös vanhan ongelman: kumpi kahdesta katsojasta päättää, mitä kanavaa katsotaan.

Koska lasit tahdistavat kaksi erilaista tv-kuvaa näkymään vuorotellen, ne voi asentaa vuorottelemaan myös kahden eri ohjelman välillä. Kuva vaihtuu 60–100 kertaa sekunnissa, missä nopeudessa aivot eivät ehdi huomata mitään kummallista.

Katsoja A voi katsella omien lasiensa läpi jääkiekko-ottelua ja katsoja B siinä vieressä  romanttista komediaa – kuulokkeet korvilla, etteivät herkistelyt peity voittomaalin kirvoittamien tunteenpurkausten alle.

Eräät laitevalmistajat ovat ratkaisseet kahden katsojan ongelman ruudun jaolla.  Ominaisuus on toistaiseksi vain pikkuauton kokoisissa ja hintaisissa  huippulaitteissa, mutta yleistynee tavallisissakin televisioissa näyttötekniikan kehittyessä.

Terävin piirtää luonnollista

Parhaat jo nyt kaupan hyllyiltä löytyvät televisiot toistavat kuvaa tarkemmin kuin elokuvateatterien digilaitteet,  tv-kanavien lähettimistä puhumattakaan. Tästä terävyys yhä kasvaa, yksityiskohdat pienevät ja värit luonnonmukaistuvat. Kehitystä rajoittaa lähinnä katsojien ja televisioyhtiöiden halu ja kyky ostaa uutta tekniikkaa, ei insinöörien taito. He voisivat vaikka samantien parantaa ruudun terävyyden 15-kertaiseksi.

Laitevalmistajat kuitenkin uskovat, että kuluttajat haluavat terävämpiä ja suurempia näyttöjä sekä kolmiulotteisuutta. Niinpä televisiokuva lähestyy luonnonmukaisuudessa näkymää ikkunasta – sillä erotuksella, että televisiossa näkymän voi pysäyttää, kelata taaksepäin ja katsoa uudelleen.

Penkkiurheilijan unelman huipentaa näppärä pikku keksintö: televisio kääntyy jalustalla myös pystysuuntaan: uimahyppyjä voi katsoa pysty- ja keihäänheittoa vaakakuvasta.

Yhden sijaan monta ruutua

Tulevaisuuden televisiossa ei päde yhden luukun periaate. Jo nykyään uutislähetyksen alareunassa juoksee nauhana uutissähkeitä, ja moni katsoja seuraa toisella silmällä tietokoneestaan sosiaalisen median kommentteja katsomastaan ohjelmasta.

Ihan lähivuosina televisioon ilmaantuu ruutuja kuin imukaloja valaaseen. Kun ladon­oven kokoisella näytöllä kolmiulotteinen olympiaurheilija keskittyy suoritukseensa, pikkuikkunassa tai erillisessä näytössä vaihdetaan hänestä mielipiteitä. Kolmannessa ruudussa urheiluhullu voi tutkailla tilastotietoja ja neljännessä puhua kuvapuhelua.

Televisiokaan ei ole enää laite, josta tv-yhtiön pumppaama sisältö valuu olohuoneisiin tiettyyn aikaan tietyssä muodossa. Se on laite, joka etsii tarjonnasta kiinnostavat ohjelmat tunnistetietojen mukaan, tuo ne nähtäväksi pyydettäessä ja kaupan päälle kertoo, mitä mieltä nettiyhteisö niistä on.

Tv katsoo ja kuulee katsojaa

Kaukosäädin joutuu helposti kadoksiin, mutta kohta sitä ei löydy edes sohvatyynyjen välistä. Televisiota ohjataan käsimerkein ja äänikomennoin. Televisio alkaa siis katsella ja kuunnella katsojaa.

Aivan kokonaan käskytys tuskin muuttuu viitonnaksi, sillä tv:n ja internetin liitto merkitsee sitä, että television kautta lähetetään myös paljon tietoa tietoa: osallistutaan keskusteluihin, tilataan elokuvia ja luodaan profiileja. Tällaisessa käytössä näppäimistö on helpoin ja nopein väline. Nykyisiin smart-tason laitteisiin sen voi jo kytkeä ja edistyneimpiin malleihin saa myös älypuhelinsovelluksen.

Tulevaisuudessa oman television voi komentaa lähettämään halutun ohjelman mobiililaitteeseen minne tahansa ja liittämään mukaan vielä kotikatsomon kommentit. Silloin itsenäisyyspäivän vastaanoton seuraaminen onnistuu vaikka palmun alla.

Toledi katoaa seinään

Lähivuosina on odotettavissa orgaanisten ledien eli oledien paraati televisioruutuihin. Tekniikkaa käytetään yleisesti puhelimissa ja muissa pienlaitteissa, mutta soveltaminen suuriin näyttöihin on ollut ongelmallista.

Nykyisissä leditelevisioissa kuva muodostuu nestekiteistä, joita valaistaan ledilampuilla. Oleditelevisiossa jokainen kuvapiste on pieni ledi. Tällöin kuva on terävämpi ja energian kulutus pienempää.

Läpinäkyvä oledi eli toledi on tämän tekniikan kruununjalokivi. Toleditelevisio on virta sammuksissa lasilevy, jota tuskin huomaa seinästä, ennen kuin sähkö herättää tuhannet ledit säteilemään. Ruutuja voi olla useita ja niitä voi kytkeä päälle samaan tapaan kuin nyt internet-selaimen ikkunoita.

Seinätelevisioiden rinnalle tulevat henkilökohtaiset televisiot. Äärimmillään tv voi pienentyä piilolinssiin ja saada virtansa katsojan kehosta.

Televisio alkaa tuntua

Jonakin päivänä televisio tullee kirjaimellisesti iholle. Tämän mahdollistaa digitaalinen tatuointi, ihon alle asennettava taipuisa puolijohde, joka langattomasti välittää ohjelmien tunnetilat katsojalle. Futurologien visioissa piilolinssinäyttö ja digitaalinen tatuointi tarjoavat kaikenkattavan tv-elämyksen. Äärimmäisissä tulevaisuushahmotelmissa televisiota ei enää katsota vaan koetaan virtuaalitodellisuudessa hermostoon kytketyllä laitteella.

Petri Forsell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.