Ihminen töpeksii, jos työmuisti tökkii. Hyvä uutinen on, että sitä voi kohentaa.

Teksti: Kirsi Heikkinen

Ihminen töpeksii, jos työmuisti tökkii. Hyvä uutinen on, että sitä voi kohentaa.

Julkaistu Tiede -lehdessä 10/2010Mitä yhteistä on koulumenestyksellä, poliisin liipaisinsormen herkkyydellä ja masennuksella?– Työmuisti, vastaa Tracy Alloway, brittiläisen Stirlingin yliopiston muisti- ja oppimiskeskuksen johtaja. Alloway on osoittanut tutkimuksissaan, että työmuistin suorituskyky ennustaa akateemista menestystä paremmin kuin esimerkiksi älykkyysosamäärä. Yhdysvaltalaistutkijat ovat puolestaan havainneet, että poliisit, joilla on kehno työmuisti, tekevät enemmän arviointivirheitä ja laukaisevat aseensa kerkeämmin kuin kollegansa. Allowayn tuorein selvitys taas paljastaa, että pessimisteistä herkimmin masentuvat ne, joiden työmuisti takeltelee.– Ihmisillä, joilla on hyvä työmuisti, on paremmat työpaikat, tyydyttävämmät ihmissuhteet ja ylipäätään onnellisempi elämä kuin niillä, joilla se on huono. Jälkimmäiset joutuvat kamppailemaan niin töidensä kuin henkilökohtaisen elämänsä kanssa. He ovat myös alttiimpia rikkomaan lakia ja joutuvat enemmän kahnauksiin virkavallan kanssa, Alloway luettelee.Hän on vakuuttunut jopa siitä, että työmuistin ontuminen selittää, miksi jostakusta sisaruksesta tulee perheen musta lammas.

Toimii muistilappuna– Työmuisti on tiedonkäsittelyjärjestelmämme perusmekanismeja, joten se kietoutuu lähes kaikkeen, mitä teemme. Mitä se suoranaisesti aiheuttaa, on kuitenkin hyvin vaikea osoittaa, kommentoi projektinjohtaja Matias Palva Helsingin yliopiston neurotieteen tutkimuskeskuksesta.Työmuisti pitää asiat mielessäsi juuri sen hetken, kun tarvitset niitä johonkin. Se ruksuttaa esimerkiksi silloin, kun näpyttelet puhelinnumeron talteen kännykkääsi tai suunnistat autolla navigaattorin antamien ohjeiden mukaan.– Työmuisti on ikään kuin aivojen post-it-lappu, johon tiedot kirjataan tilapäisesti ja joka pian viskataan tarpeettomana menemään, Tracy Alloway kuvailee. Hän saksii nipun erikokoisia tarralappuja ja käskee kirjoittaa ne täyteen sanoja.– Jonkun työmuisti pystyy pyörittämään enemmän tietoa kuin jonkun toisen, hän selittää demonstraationsa tarkoituksen. Keskivertoihmisen työmuistiin mahtuu nykytietämyksen mukaan vain kolme–neljä asiaa muutamaksi sekunniksi kerrallaan. Supermuistajien väitetään pystyvän pitämään samanaikaisesti mielessään jopa kymmeniä asioita, mutta ilmeisesti he vain osaavat ryhmitellä informaatiota tavanomaista tehokkaammin.

Edistää oppimistaJos työmuisti toimii jouheasti, ihminen pystyy pallottelemaan ja työstämään asioita mielessään. Allowayn mukaan tämän mentaalisen jonglöörauskyvyn merkitys on vain kasvanut, kun internetin ja muiden pirstaletietoa sisältävien sähköisten tietokantojen käyttämisestä on tullut arkea. Työmuistin tökkiminen näkyy esimerkiksi koulutyössä. – Jos lapsella on huono työmuisti, hän ei pärjää. Hän ei yksinkertaisesti muista, mitä piti tehdä, ja suoriutuu sen vuoksi kehnosti, Alloway sanoo.Durhamin yliopistossa pari vuotta sitten tehdyn tutkimuksen mukaan kaikissa ikäluokissa joka kymmenennellä koululaisella on niin surkea työmuisti, että oppiminen vakavasti vaikeutuu. Tämä yli 3 000 oppilaan tutkimus paljasti myös, että opettajat tunnistavat työmuistivaikeudet ani harvoin. Useimmiten he pitävät työmuistihäiriöisiä oppilaita tarkkaamattomina tai vähemmän älykkäinä. Allowayn omien tutkimusten mukaan jo viisivuotiailla havaitut työmuistierot pysyivät ja näkyivät koulunumeroissa kuusi vuotta myöhemmin. Työmuisti viitoitti pärjäämistä enemmän kuin äly. – Jos työmuistiongelmiin ei ymmärretä puuttua, ihminen kärsii seurauksista koko ikänsä, Alloway painottaa.

Tukee mielenterveyttäTakkuileva työmuisti nimittäin hankaloittaa elämää myös luokkahuoneen ulkopuolella. Etenkin äkkiä eteen tulevissa tilanteissa ihminen tekee helposti virheitä, jos ei kykene yhdistelemään asioita nopeasti. Äkkipikaisuuteenkin työmuisti vaikuttaa. Virginian teknisen yliopiston tutkijat havaitsivat kaksostutkimuksessaan, että äideillä, jotka herkimmin kiukustuivat tai jopa raivostuivat lastensa tekemisistä, oli huonoin työmuisti.Surkea työmuisti horjuttaa päättelykykyä ja lisää impulsiivisuutta. Allowayn mukaan hyvä työmuisti on myös mielenterveyden puskuri, koska se auttaa ihmistä löytämään tilanteeseensa enemmän vaihtoehtoja.

Rahkeet tutkinnassaMikä työmuistista sitten tekee huonon tai hyvän? Vaikuttavia tekijöitä ei vielä tarkkaan tunneta, mutta suorituskyvyn oletetaan olevan pitkälti geneettistä. Alloway ruotii paraikaa perimän osallisuutta laajasta kaksosaineistosta. Tuloksia on luvassa loppuvuodesta.Työmuistin mekanismistakin on vasta päästy jyvälle. Vaikka Alloway kuvailee työmuistia tarralapuksi, se ei ole mikään lokero tai paikka aivoissa vaan koostuu aivosolujen yhteistyöstä. Matias ja Satu Palvan tutkimusryhmän tuoreen, äskettäin Pnas-tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan työmuisti perustuu hermosolujen toiminnan hetkelliseen tahdistumiseen.– Työmuistisoluja voisi ajatella vaikkapa sinfoniaorkesterin yleisönä. Jos jokainen kuuntelija taputtaa eri aikaan, syntyy pelkkää kakofonista läpytystä. Sen sijaan jos kaikki intoutuvat paukuttamaan kä­siään yhtä aikaa, syntyy suoranainen aplodien myrsky, Matias Palva selittää.– Tavallaan me tutkimme sitä, mikä solut oikein saa aplodeeraamaan yhdessä.

Sanat ja kuvat erikseenTyömuistin aivoalueet tunnetaan jo hyvin. Kokeet ovat paljastaneet, että tehtäviä suorittaessamme vilkastuvat otsalohkon etuosan hermosolut.Niin ikään on selvinnyt, että käytämme eri kohtia verbaalisen ja visuaalis-avaruudellisen informaation muistamiseen. Etuotsalohkon alaosa vastaa sanamuistista, yläosa näkömuistista. Kumpikin kytkeytyy myös työmuistitehtäviin: alaosa pitää tiedon muistissa, yläosa työstää sitä. Etuotsalohkolle tekevät seuraa monet muut alueet. Visuaalis-avaruudelliset tehtävät aktivoivat oikeata aivopuoliskoa ja hippokampusta, sanalliset tehtävät puolestaan vasemman aivopuoliskon alueita, kuten Brocan alueen.

Kytkeytyy tarkkaavaisuuteenMatias ja Satu Palva ovat työmuistikokeissaan kuvantaneet sekä aivojen magneettikäyrää että sähkökäyrää. Lisäksi he ovat kehittäneet menetelmän, joka seuraa hermoverkkojen tapahtumia millisekuntien tarkkuudella.– Työmuistin yksilöllinen kapasiteetti näkyy eroina aivoalueiden vuorovaikutuksessa, Matias Palva kertoo. Useista toiminnallisesti erikoistuneista hermoverkoista olennaisessa asemassa ovat otsa- ja päälaenlohkon yhteydet, jotka kytkevät tarkkaavaisuutta ja toimintaa toisiinsa. – Tarkkaavaisuus on ikään kuin työmuistin toinen puoli. Ne ovat kumpikin tietoisuutemme kulmakiviä, Palva sanoo.Ei liene yllätys, että adhd-häiriöisillä on todettu myös työmuistihäiriöitä.

Aivojumppa parantaaTutkijoilla on myös ilouutinen: työmuistia voi parantaa.Tracy Alloway kertoo testanneensa kehittämäänsä Jungle memory -tietokoneohjelmaa 8–16-vuotiailla lukihäiriöisillä. Kahdeksan viikon harjoittelun jälkeen ahkerimmin treenanneet saivat parempia tuloksia työmuisti- ja älykkyyskokeissa kuin vähän tai ei ollenkaan harjoitelleet.Myös professori Torkel Klingberg Tukholman Karoliinisesta instituutista on saanut rohkaisevia tuloksia. Ohjelma kohensi adhd-diagnoosin saaneiden lasten työmuistia ja rauhoitti heidän levottomuuttaan.Palvojen aivokuvaukset ovat puolestaan tuottaneet tietokonepelin, jonka avulla voi testata tarkkaavaisuutta. Kehittääkö se sitä myös, on paraikaa tutkinnassa. Entä voiko kuka tahansa virittää työmuistiaan?– Asiasta käydään melkoisen kuumaa keskustelua. Näyttöä aivojumpista on vielä kovin vähän. Aivot voidaan saada oppimaan lähes mitä tahansa, mutta miten taito saadaan yleistettyä johonkin toiseen tilanteeseen, on eri asia, Palva sanoo.Kyse on siis siitä, kohentuuko suorituskyky vain pelissä vai myös laajemmin arjessa.– Saattaa olla, että harjoittelusta hyötyvät vain ne, joiden työmuisti ei alun alkaenkaan toimi niin kuin pitäisi.

Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Käytät työmuistia, kun

– kirjoitat kalenteriin pomon antamat ohjeet– kirjoitat muistiin tilauksen, jonka juuri sovit asiakkaan kanssa puhelimessa – lasket kertolaskuja päässäsi ilman kynää ja paperia tai laskinta– näpyttelet uuden pin-luvun tai web-osoitteen– seuraat suullisia suuntaohjeita– esittelet jollekulle vieraan, joka on juuri esitelty sinulle– mittaat ja yhdistelet ulkomuistista äsken lukaisemasi ruokareseptin ainesosia.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5208
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti