Tarve nähdä vieraita voittaa järkiselitykset. Lentävillä lautasilla matkaaviin avaruusolentoihin uskovat ne, joilla on tarve uskoa.



Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2009

Kyselytutkimusten mukaan yli miljoona suomalaista uskoo, että Maan ulkopuoliset olennot voivat vierailla pallollamme. Varsinaisten ufouskovien määrää ei kuitenkaan tiedetä.

- Aihe tuntuu olevan sen verran arka, että ihmiset pitävät mielellään uskomuksensa ominaan, toteaa ufouskosta äskettäin Helsingin yliopistossa väitellyt uskontotieteilijä Jaakko Närvä.

Erityisiä ufokultteja ei Suomessa ole, ja ufoyhdistyksiin kuuluu muutamia satoja ihmisiä. Internet sen sijaan on ufoyhteisöjä pullollaan, ja maailmanlaajuisesti ufouskonnollisuus on merkittävä ilmiö.
Mikä sitä oikein selittää?


Usko itää persoonassa

- Avaruusolentoihin uskominen on tunnusomaista esimerkiksi psykoosipiirteisille ihmisille, mutta kaikista ufoihin uskovista heitä toki on vain murto-osa, sanoo Helsingin yliopiston psykiatrian professori Hasse Karlsson.

Samaan tulokseen päätyi myös Närvä väitöstutkimuksessaan. - Psykiatriset syyt selittävät ufologiasta ja ufokokemuksista vain hyvin pienen osan. Pääasiassa ufoja näkevät ja niihin uskovat ihan tavalliset, terveet ihmiset.

Karlssonin mukaan ufousko versoo ihmisen persoonallisista ominaisuuksista ja mielen psykologisista mekanismeista.

- Se, uskooko ihminen ufoihin, riippuu pitkälti siitä, miten hän mieltää asioiden kontrollin ylipäätään. Onko se hänen omassa hallussaan vai hänen ulkopuolellaan.

- Ihminen näkee ufoja, jos hänellä on tarve nähdä niitä, Närvä kiteyttää. 


Mieli etsii ja keksii

Joskus ufouskon sytykkeenä on omakohtainen kokemus, joka istuu täydellisesti median välittämiin ufokuviin.

- Esimerkiksi unihalvaukset synnyttävät voimakkaita hallusinaatioita, jotka herkästi tulkitaan ufokokemuksiksi, Karlsson sanoo.

Ufokokemus voi olla traumaattinen paitsi pelottavuutensa takia myös siksi, että se aiheuttaa sisäisen ristiriidan. Jos ihminen arvioi todeksi tapahtuman, joka on yleisen käsityksen vastainen, hänen minäkuvansa voi joutua koetukselle ja hän saattaa ryhtyä epäilemään omaa mielenterveyttään.

Yhdysvaltalainen sosiaalipsykologi Leon Festinger kutsui tilaa kognitiiviseksi dissonanssiksi. Hänen teoriansa mukaan ihmismieli yrittää tasapainottaa tiedollista ristiriitaa etsimällä tai keksimällä todisteita, jotka tukisivat kokemusta ja vakuuttaisivat muutkin sen aitoudesta.

Jos valtaosa yksilöllisistä ufokokemuksista syntyy erilaisten virhetulkintojen ja havaintopsykologisten tekijöiden summana, mikä selittää ryhmäkokemukset? Närvän mukaan niitä siivittävät pienryhmäsuggestio, sosiaalinen paine ja syyllisyyden tunteet, joita herättävät epäily tapahtuman kuvitteellisuudesta ja halu tuoda ajatukset julki.


Epävarmuus tekee tilauksen

Sosiologia näkee ufologian ja ufokokemukset tieteellistyneen ja teknistyneen kulttuurin tuotteena, jonka suosio kasvaa epävarmuuden oloissa - eli sille on sosiaalinen tilaus.

Jaakko Närvän mukaan moderni ufousko syntyi kesällä 1947, maailmansodan vasta päätyttyä, kun yhdysvaltalainen lentäjä Kenneth Arnold raportoi nähneensä lentäviä lautasia. - On kuvaavaa, että tieto havainnoista levisi Suomeen kahdessa viikossa - aikana ennen internetiä, Närvä huomauttaa.

Ufouskoa on selitetty myös vastavedoksi äärirationaaliseen kulttuuriin. Historiallisesti tarkastellen väkevät kulttuuri-ilmiöt tuottavat lähes poikkeuksetta vastakulttuurin.


Modernin ajan henkiä

Kulttuurintutkimus pitää ufouskoa lähinnä kansanuskon modernina jatkeena. Ufohavainnoista löytyy runsaasti yhtäläisyyksiä niin keijuihin, maahisiin kuin peikkoihin. Ufot ja alienit esimerkiksi näyttäytyvät samankaltaisissa paikoissa kuin luonnonhenget ja -haltijat, ja kaikki olennot ovat epäihmismäisiä muodoltaan ja pieniä kooltaan.

Ufousko kytkeytyy myös uskonnollisiin kokemuksiin, kuten taivasnäkyihin ja Jumalan merkkeihin. Poikkeuksellisia tähtitaivaan ilmiöitä, kuten pyrstötähtiä, on tulkittu nälänhädän, sairauksien ja sodan merkeiksi tai enteiksi viimeisten päivien lähestymisestä.


Kytkös myös geeneihin?

Ufokokemuksista löytyy yhtäläisyyksiä myös samanismiin. Samaanithan ovat yleensä persoonallisuudeltaan tavallista herkempiä, ja heillä on erityinen alttius transsiin ja elämyksiin. Usein samaanit myös valikoituvat samasta suvusta.

Viittaako tämä siihen, että alttius yliluonnollisiin kokemuksiin ja uskomuksiin on perinnöllistä? Yhdysvaltalainen geneetikko Dean Hamer on esittänyt, että hengellisyys on osin perinnöllistä ja että se kytkeytyy VMAT2-geeniin. Hamerin mukaan tietty geenimuoto tekee ihmisestä mystikon: häntä alkavat kiehtoa asiat, joita tiede ei voi selittää.

- Yhtä ufogeeniä tuskin on olemassa, mutta toki geenit ovat osallisina niissä psykologisissa piirteissä ja taipumuksissa, jotka saavat ihmisen suhtautumaan avoimesti esimerkiksi ufoihin, Jaakko Närvä pohtii.


Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25799
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1194
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.