Nyt mietitään, pitäisikö Apophis-asteroidin tuhoamiseen alkaa varautua. Vuoden 2029 lähiohitus saattaa nimittäin suistaa sen radan vaarallisesti Maan suuntaan..


Vuoden 2029 lähiohitus saattaa nimittäin suistaa sen radan vaarallisesti Maan suuntaan.


Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2007



Joulukuussa 2004 tutkijat pelästyivät pahan kerran. Näytti siltä, että 320-metrinen asteroidi 99942 Apophis tulee suoraan kohti ja törmää Maahan tuhoisin seurauksin 13.4.2029.

Noin viikon kuluttua selvisi, että uhkaaja pyyhältää sittenkin ohi. Läheltä kuitenkin liippii, sillä sen reitti koukkaa viestintäsatelliittien ratojen sisäpuolelle!

Ohitus se on läheinenkin ohitus, joten yllätyn, kun kuulen, että Apophis saattaa uhata meitä uudelleen kuusi tai seitsemän vuotta myöhemmin. Vaara ei siis ole kokonaan ohi.

Olisiko jo nyt aika ryhtyä tositoimiin ja tuhota uhkaaja? Kysyn asiaa asteroidien ratojen laskemiseen erikoistuneelta dosentti Karri Muinoselta, joka toimii tutkijana Helsingin yliopistossa.

Laskettiin, että pyyhältää ohi

Asteroidi 2004 MN4, joka sai myöhemmin nimen 99942 Apophis, löydettiin kesäkuussa 2004. Hieman ennen joulua todettiin, että se on törmäyskurssilla. Uhka jäi kuitenkin vaille suurta huomiota, sillä Intian valtameren tsunamikatastrofi täytti uutiset.

Karri Muinonen ei tätä ihmettele. - MN4:n tapauksessahan keskusteltiin todennäköisyydestä, ei itse tapahtumasta.

Sitä paitsi tähtitieteilijät tietävät, että ensimmäiset arviot asteroidien reiteistä ovat hyvin epätarkkoja. Radan tarkkuus paranee ajan myötä, koska reitti saadaan lasketuksi sitä täsmällisemmin, mitä pidempään asteroidia on seurattu.

Tällä kertaa odottavan aika ei ollut kovin pitkä. Joulukuun lopulla havaittiin, että Spacewatch-hankkeen tähtitieteilijät olivat tietämättään rekisteröineet Apophiksen paikan jo maaliskuussa. Näin asteroidin reitti tarkentui yllättävän pian, ja murikan todettiin sittenkin viilettävän ohi. Tutkijat huokasivat helpotuksesta.


Sittenkin yllättävän lähelle

Sama asteroidi kuitenkin herätti jälleen huomiota huhtikuussa 2005. Silloin Apophiksen paikka määritettiin entistä tarkemmin, ja sen laskettiin ohittavan meidät vuonna 2029 puolet lähempää kuin aiemmin oli arvioitu: vain noin 37 000 kilometrin päästä maapallon keskipisteestä. Geosynkroniset satelliititkin kiertävät Maata tätä korkeammalla.
Maallikko kauhistuu odottamattoman läheistä ohitusta, mutta ratoja laskevaa tutkijaa riepoo laskelmien epävarmuus. - Tärkeintä olisi saada ennusteet sellaisiksi etteivät niiden muutokset yllättäisi, Muinonen sanoo.

Tällä kertaa yllätyttiin, ja yllätys sai tutkijat kysymään huolestuneina, miksei alkuperäinen ratalasku toiminut.

- Radanmäärityksessä pitää ottaa huomioon kaikki kappaleen liikkeeseen vaikuttavat voimat, mikä on erittäin vaikeaa, Muinonen selittää. - Asteroidin liikkeeseen vaikuttavat muun muassa sen fysikaaliset ominaisuudet, joita ei tunneta.

- Myös Auringon säteilypaine sekä asteroidin pinnasta lähtevä lämpösäteily aiheuttavat voimia, joiden huomioiminen on tarpeellista mutta vaikeaa.


Rata muuttuu Maan takia

Vuoden 2029 lähiohitus johtaa uuteen vaaratilanteeseen, sillä aina planeetan likellä asteroidin reitti muuttuu.
Myös Maan liepeillä on kullekin lähikohtaamiselle ominaisia kapeita avaruuden alueita, joita nimitetään avaimenrei’iksi. Niissä ohittaja resonoi planeettamme kanssa - ja päätyy myöhemmin törmäyskurssille.

Jos Apophis osuu avaimenreikään, se kolaroi Maan kanssa vuonna 2035 tai 2036. Nyt jännitetään, millaista reittiä vuoden 2029 ohitus tapahtuu. Kyse on metreistä, eikä asteroidin rataa pystytä laskemaan niin tarkasti etukäteen.

Törmäysuhkaa kuvataan Torinon asteikolla, jolla nolla tarkoittaa harmitonta murikkaa ja 10 maailmanlaajuista tuhoa tuottavaa törmäystä. Apophis saa tätä nykyä vuodelle 2036 arvon yksi. Mutta tiedämme siis vasta yli kahdenkymmenen vuoden päästä, miten vaarallinen tämä asteroidi 2030-luvun puolivälissä oikeasti on.






















Arviointiajankohta
22.12.2004
24.12
4
25.12
4
27.12
4


1
7.8.2005

Tsunami sortaisi kaupunkeja

Millaista tuhoa Apophis sitten saisi aikaan, jos se syöksyisi tänne?

- Ilmakehä ei pysäyttäisi sitä. Kuivalle maalle osuessaan se synnyttäisi 3-6 kilometrin läpimittaisen kraatterin ja voisi tuhota noin Viron kokoisen alueen, Muinonen arvioi.

- Tuhoisinta olisi osuma mereen. Syntyvä tsunami saattaisi pyyhkäistä suurkaupunkeja maan tasalle.

Todennäköinen törmäysalue alkaa vain hieman Suomesta itään. Eikö siis olisi jo aika miettiä, miten estettäisiin mahdollinen törmäys vuonna 2035 tai 2036?


Radiopanta asteroideille

Muinonen aloittaa vastauksen kertomalla, että ensi askel suojautumisessa asteroidien ja komeettojen törmäyksiltä on olemassaolevien kiertolaisten kartoittaminen.

- Maan lähelle tulevien asteroidien havainnointi on tehostumassa uusien etsintäohjelmien kuten Havaijilla alkavan Pan-Starrsin ansiosta. (Ks. Tiede 6/2006, s. 7.)

- Me itse osallistumme vuonna 2011 avaruuteen laukaistavan Euroopan avaruusjärjestön Gaia-luotaimen asteroidiosuuteen. Vastuullamme on löydettyjen asteroidien tarkka radanmääritys.

Kun uhkaajaehdokkaat on löydetty, niiden liikkeitä pitää seurata.

- Jotta Maan lähelle tulevia asteroideja kyettäisiin pitämään silmällä, merkitsisin ne radiolähettimillä sitä mukaa kun niitä löydetään. Tämä on tosin kallis vaihtoehto.


Pelastussuunnitelma on

Toistan vielä kysymykseni: pitäisikö Apophis-asteroidille tehdä jotain jo nyt?

- Odottaisin vielä seuraavia havaintoja ennen päätöksen tekoa, Muinonen vastaa.

Myös Nasa odottaa. Viime vuoden lopulla julkaistun suunnitelman mukaan toimiin ryhdytään, jos Apophis on uhkaajien listalla vielä seitsemän vuoden päästä.

Siinä tapauksessa Nasa lähettäisi Apophikselle vuonna 2019 kojeen, joka auttaisi määrittämään asteroidin reitin tarkasti. Jos tilanne näyttäisi yhä vaaralliselta, vuosina 2024-2028 rakennettaisiin avaruusalus, joka hoitaisi Apophiksen päiväjärjestyksestä. Sitä ei vielä tiedetä, pyrittäisiinkö asteroidin rataa muuttamaan, vai räjäytettäisiinkö murikka palasiksi.

Kuulostaako tieteiselokuvalta? Ehkä, mutta on mukava muistaa, että Deep Impact -luotain, joka toissa vuonna törmäsi tarkoituksella komeetta Tempel 1:een, eteni suunnittelupöydältä määränpäähänsä vain seitsemässä vuodessa ja osui kohteeseensa (ks. Komeetan ydin yllätti, Tiede 8/2005, s. 12-13).



Palstan pitäjä Leena Tähtinen on tähtitieteen dosentti, vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.



 



 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25795
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.