Joka viides suomalainen tallustelee univelan takia tokkurassa - terveytensä uhalla.

TEKSTI:Jukka Ruukki


 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Joka viides suomalainen tallustelee univelan takia tokkurassa - terveytensä uhalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä

2/2001.

Ajatus takkuaa, luomia painaa ja pinna on piukalla. Koko kehoa riepova univaje on perua työputkesta, jolle ei näy loppua. Onneksi edessä on viikonloppu: kuron kiinni menetetyt tunnit ja opettelen ajan kanssa tehonukkujaksi.

- Toiveajattelua, lataa fysiologian professori Dag Stenberg Helsingin yliopiston biolääketieteen laitoksesta. - Varastoon ei voi juuri nukkua, eikä pitkäuninen pysty koulimaan itsestään kuuden tunnin nukkujaa.

Stenberg arvioi Helsingin lääkäripäivillä tammikuussa, että 10-20 prosenttia kansasta kärsii yli kahden tunnin päivittäisestä univajeesta. Eniten levosta tinkivät työssäkäyvät, naiset, nuoret ja lapset.

Viikon kuluessa kertyvä tokkura vastaa helposti vuorokauden valvomista. Se verottaa tarkkaavaisuutta ja keskittymiskykyä saman verran kuin kolmen kaljan känni.

Väsynyt alttiina tartunnoille

Eläinkokeet vahvistavat vuorokausien yhtäjaksoisen valvomisen tuhoisat seuraukset. Jos rotan vilke- eli REM-uni estetään, se kuolee 3-5 viikon kuluessa. Syynä on joko lämmönsäätelyjärjestelmän häiriintyminen tai vastustuskyvyn romahdus.

Vasta viime vuosina on paljastunut, miten työviikon aikana hankittu univaje rassaa elimistöä.

- Ennen ajateltiin, että uni on tarpeen vain aivoille, ei keholle, Dag Stenberg sanoo. - Se ei enää ole totta

Tilapäinen valvominen tehostaa elimistön puolustusta, mutta jo viikossa kertynyt univelka laskee vasta-aineiden tuotantoa ja heikentää immuunivastetta. Se taas raivaa tietä tartunnoillle.

Muutoksia havaitaan myös hormonierityksessä ja aineenvaihdunnassa. Univaje verottaa kasvuhormonin tuotantoa ja heikentää sokerinsietoa, joka puolestaan altistaa ylipainolle, verenpainetaudille ja aikuisiän diabetekselle.

Stressi riehuu, muisti takkuaa 

Pelkästään yhden yön valvominen nostaa stressihormonin, kortisolin, eritystä seuraavan päivän ajaksi. Kun vaihde jämähtää päälle - nukut vain neljä tuntia yössä viikon ajan - kortisolipiikki jää pysyväksi. Vuosikausia vuorotyötä painaneilla lentoemännillä on veressään jopa kaksinkertainen määrä kortisolia.

Stressi saattaa puskea päälle jo peiton alla. Jos ihminen tietää, että edessä on aikainen herätys ja tiukka työpäivä, kortisolin eritys kiihtyy aamuyön tunteina.

Hormonimuutokset heijastuvat aivoihin, jotka tarvitsisivat unta palautuakseen. Aivoja voi verrata pankkiautomaattiin, joka päivittää tietonsa yön hiljaina hetkinä. Univelka saattaa romuttaa koko operaation.

- Stressihormonit estävät muistijälkien syntyä ja säilymistä. Tämä selittää, miksi tilapäinen tai toistuva univaje haittaa oppimista, Dag Stenberg huomauttaa. - Jotta opittu pysyisi mielessä, ihmisen on saatava pian ja tarpeeksi unta.

Luovuuskin uhattuna

Ajatukset saavat tukea Yhdysvalloista, missä on selvitetty univajeen yhteyttä oppimiseen ja koulumenestykseen.

- Enemmän ja säännöllisesti nukkuvat oppilaat menestyvät muita paremmin, kertoo tutkija Jorma Tynjälä Jyväskylän yliopiston terveystieteiden laitoksesta. Hän on kartoittanut 11-, 13- ja 15-vuotiaiden suomalaisnuorten väsymystä vuodesta 1984 osana Maailman terveysjärjestön WHO:n tutkimusta. Vertailussa on mukana koululaisia lähes 30 maasta.

Univelka ei rokota ainoastaan tarkkaavaisuutta, muistia ja päättelykykyä, myös luovuus on uhattuna.

Valvoessaan ihminen kuormittaa erityisesti aivojen etuotsalohkoa, joka huolehtii toiminnan suunnittelusta ja luovasta ajattelusta. Urakoinnin vastapainoksi se vaatii aivoalueista eniten unen suomaa elpymistä. - Liian vähän nukkuvien ihmisten innovatiivisuus vähenee: he valitsevat malliratkaisuja ja eivätkä löydä uusia näkökulmia, varoittaa Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Mikko Härmä tietotekniikkalehti ITviikon haastattelussa.

Härmän mukaan univelka heijastuu myös toimintatapoihin. Väsynyt pörssimekari tai rekkakuski ottaa herkemmin riskejä, koska hän ei jaksa miettiä asioita loppuun asti.






Valveen päällysmies löytyi

Aivoissa toimii monta rinnakkais-järjestelmää, jotka ylläpitävät vireyttä. Järjestelmien pomoksi on nyt paljastunut uusi neuropeptidi, oreksiini. - Se kiihottaa muita järjestelmiä ja sallii pitkän val-vominen, kertoo professori Dag Stenberg.

Ihminen pysyy hereillä, jos aivoissa on paljon oreksiinia. Sen puute tai vähäi-syys aiheuttavat uneliaisuutta ja nukahtelua.

Oreksiinin vastapeluri on hermosoluista tihkuva adenosiini (ks. Tiede 2000 5/97, s.14), joka viestittää univajeesta. - Adenosiinia muodostuu valvoessa, ja se katoaa nukkuessa.

Oreksiinia syntyy aivojen hypotalamuk-sessa, missä toimivat myös muut unen ja vireyden säätelykoneistot.

Pian oreksiinin keksimisen jälkeen huo-mattiin, että narkolepsiaa potevilla hiirillä on öiseen aktiiviaikaan outoja liikku-mattomuuskohtauksia. Narkolepsia on harvinainen unihäiriö, joka aiheuttaa pakonomaista nukahtelua. Hiirien nukah-telun syyksi selvisi vika oreksiinin tuotossa ja toiminnassa. Ihmispotilailla on taas todettu solukatoa oreksiinia tuot-tavassa aivoalueessa. Narkoleptisilla koirilla on myös vaurioita oreksiinijär-jestelmässä.

Helsingin yliopiston biolääketieteen laitok-sessa on äskettäin havaittu, että orek-siinia tuottavan geenin toiminta hiipuu, kun rotat ikääntyvät. - Tämä voisi selittää sen, miksi vanhojen ihmisten unirytmi muuttuu katkonaiseksi, Dag Stenberg pohtii.

Tutkimus poikinee tulevaisuudessa uni-lääkkeitä, jotka kumoavat oreksiinin vai-kutuksen ja jouduttavat nukahtamista. Stenbergin mukaan tällaista molekyyliä testataan jo eräässä lääkeyrityksessä.

Sen sijaan narkolepsian hoitamisessa oreksiinilla on pulmansa: aine kiihottaa ruokahalua ja voi aiheuttaa hillitöntä ahmimista.


Uni vähenee entisestään

Unitutkijoiden huolen ymmärtää, kun silmäilee suomalaisten nukkumistottumuksista tehtyjä tilastoja. Normaali unen tarve on


7-8 tuntia, mutta kolmannes aikuisista nukkuu vähemmän kuin 6,5 tuntia.

Myös nuoret viettävät pehkuissa vähemmän aikaa kuin koskaan ennen. Osa seuraa vanhempien esimerkkiä, vaikka vielä 15-16-vuotiaana unen tarve on yli 9 tuntia. Harva suomalaisnuori noudattaa ohjetta.

- Kouluaamuinen väsymys on lisääntynyt koko 1990-luvun, murehtii Jorma Tynjälä. Neljässä vuodessa keskimääräisestä yöunesta on nipistetty 15-20 minuuttia. Ongelma on kansainvälinen ja pahenee kaikissa korkean teknologian maissa.

Uupuneimpia ovat 15-vuotiaat, joiden vapaa-ajan täyttävät täyttävät kaverit, televisio ja internet. Elämäntyyli viettelee lykkäämään nukkumaanmenoa.

- Nuoremmat nukkuvat enemmän, koska he ovat vielä tiukasti vanhempien kontrollissa, Tynjälä pohtii.

Koulut alkamaan myöhemmin

Aamuväsymys rassaa erityisesti poikia, joille aikaiset herätykset ovat täyttä tuskaa. Ei ihme, jos koulunkäynti maistuu puulta.

Dag Stenbergin mukaan on fysiologian vastaista tuupata väsynyt nuori koulun penkille aamuvarhaisella, koska hän ei opi mitään aamupäivän aikana. - Murrosikäisillä on vaikeuksia aikaistaa sisäistä kelloaan, jos se on vapaa-ajan rientojen takia lipsunut normaalista tahdista, hän muistuttaa. - Nämä nuoret ovat aina muita jäljessä ja he heräävät kunnolla vasta puolilta päivin.

- Pikaratkaisu on se, että siirretään koulujen alkamisaikaa, Stenberg ehdottaa.

Jorma Tynjälä kannattaa ajatusta, mutta arvelee, että osa nuorista vastaavasti lykkää nukkumaan menoa, jos koulun kellot soivat myöhemmin.

Asiaa on kokeiltu pienimuotoisesti muutamissa kouluissa, pääosin myönteisin tuloksin. Oppilaat ovat olleet tunneilla aiempaa virkeämpiä ja vastaanottavaisempia. Alkamisajan siirtäminen on kuitenkin iso urakka, joka koskettaa vanhempia, opettajia ja muita ammattiryhmiä.

Tutkimusprofessori Mikko Härmä puolestaan toivoo, että unen tarve ja palautuminen otettaisiin vakavasti myös työpaikoilla. Härmä ei pane pahakseen paluuta työaikojen seurantaan, joka auttaisi jakamaan työtaakkaa kunkin jaksamisen mukaan.

Levon arvostus alamaissa

Yhteiskunnan valtavirtaukset soutavat kuitenkin tutkijoiden toiveita vastaan, sillä päättäjät ja kansalaiset eivät arvosta unta.

Monilla aloilla työn vaatimukset ja kiire ovat koko ajan kasvaneet. Säännöllinen päivätyö vähenee, ja entistä useampi pakertaa leipänsä eteen pätkissä ja epätyypillisiin aikoihin. Muutos näkyy erityisesti palvelualoilla, jotka kattavat jo 66 prosenttia työvoimasta. - Suomessakin tuntuu olevan kova kiire yhteiskuntaan, joka on auki 24 tuntia seitsemänä päivänä viikossa, huomauttaa Tynjälä. Unen ja vireyden näkökulmasta kehitys on huolestuttava.

Iso osa ongelmasta on kuitenkin itseaiheutettua ja liittyy ajankäyttöön. Nukkumiselle ei yksinkertaisesti varata tarpeeksi aikaa. Työn ja vapaa-ajan rajan hämärtyminen, perhe-elämän painottuminen iltaan ja television ja internetin houkutukset kostautuvat väsymyksenä, koska aamulla on kuitenkin pakko herätä töihin ja kouluun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla