Uni on aivojemme sisäinen lumetodellisuus, jossa olemme yksin tajunnassamme risteilevien tunteiden, kokemusten ja ajatusten kanssa. Mihin unia tarvitaan, on yhä mysteeri.


risteilevien tunteiden, kokemusten ja ajatusten kanssa. Mihin unia tarvitaan, on yhä mysteeri.


Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2006



Unet ovat kuningasväylä piilotajuntaamme. Unet ovat aivokemian merkityksetön sivutuote. Siinä kaksi väitettä, joihin unitutkijoiden kiistely pitkään kärjistyi.

Edellisen väitteen takana on tietenkin Sigmund Freud, psykoanalyysin isä, joka koulutukseltaan oli neurologi. Hänen perusteoksensa Unien tulkinta ilmestyi 1900. Freud sanoi, että uni suojelee nukkumistilaa ja siksi nukkumista häiritsevät piilotajuiset toiveet esitetään unessa enemmän tai vähemmän naamioituina. Unessa voivat toteutua mitkä tahansa ihmisen tarpeet: janoinen juo, virtsaamisen tarpeesta kärsivä on jo mukavasti vessassa, ja aamu-uninen koululainen tulkitsee herätyskellon äänen merkiksi välitunnin alkamisesta. Monien unikertomusten takaa Freud vainusi torjuttuja seksuaalisia toiveita.

1950-luvulla tutkijat löysivät nukkumisen rem- eli vilkevaiheen, jolle on tunnusomaista nopea silmien liike, vilkas aivotoiminta ja unien näkeminen. Tältä pohjalta neurofysiologit Allan Hobson ja Robert McCarley Harvardin yliopistosta loivat 1970-luvun lopussa niin sanotun aktivaatio-synteesi-teorian. Aivorungosta sinkoutuu satunnaisia aktivaatioaaltoja, joita aivokuori pyrkii parhaansa mukaan tulkitsemaan ikään kuin ne olisivat oikeita tapahtumakulkuja ja lähtöisin ulkomaailmasta. Tulkinnat ovat kuitenkin silkkaa sattumaa.

Hobsonin ja Freudin kannattajat ovat taittaneet peistä toistuvasti. Hobson on yrittänyt kitkeä freudilaiset kukat unitutkimuksesta kaikin tavoin, kun taas psykoanalyytikot ovat kokeneet hänen käyvän teoriallaan ristiretkeä koko psykoanalyysiä vastaan.


Liian hienoa sattumaksi

- Unennäkö on aivan liian monimutkainen ja järjestynyt ilmiö, jotta se voisi olla sattumanvaraista, sanoo Skövden yliopistossa Ruotsissa sekä Turun yliopistossa työskentelevä psykologian professori Antti Revonsuo. - Biologiassa tällaiset ilmiöt ovat olemassa, koska ne ovat valikoituneet edistämään lajin selviytymistä. Yleensä muoto viittaa biologisen ilmiön tarkoitukseen. Unen muotoa voisi kutsua simulaatioksi maailmasta.

Artikkelissaan Self in Dreams (sisältyy teokseen The Lost Self, Oxford University Press, 2005) Revonsuo kartoittaa noita simulaatioita. Koemme unessa yhtä monipuolisia ja vahvoja aistihavaintoja kuin valveilla ja muodostamme niistä jatkumoita, Hobsonin sanoin multimediatapahtumia. Emme kuitenkaan toista valvemaailmaa sellaisenaan. Emme myöskään kykene pohtimaan havaintojamme ja toimintaamme kriittisesti.




Outo kirkas maailma


- Kaikki valvetilan aistimukset ovat mahdollisia myös unessa. Tavallisimpia ovat näkö- ja kuuloaistimukset.

- Unen näköaistimukset ovat selkeitä ja yleensä värillisiä, joskus jopa kirkkaampia kuin valveilla. Elokuvaohjaajien tapa kuvata unet utuisina ei vastaa unitodellisuutta.

- Rem-unen aikainen osittainen halvaustila estää lihaksiamme toteuttamasta aivojen antamia määräyksiä. Siksi aivot pystyvät antamaan yhtä voimakkaita liikekäskyjä kuin valveilla ollessa ja liikkuminen ja puhuminen tuntuvat todellisilta.

- Unennäkijä on itse läsnä yli 90 prosentissa unista. Lisäksi mukana on yleensä 2-3 tunnistettavaa henkilöä. Heidän olemuksensa saattaa vaihdella unen aikana, kun taas uniminä pysyy tavallisesti muuttumattomana.

- Koska aivokuoren toiminta muistuttaa unennäössä houretilaa, koemme muistikatkoksia ja oivalluskykymme on vajaa. Tämä selittää unien outoudet, kuten tavaratalon, joka muuttuu uimahalliksi, tai pitkäjalkaiset koirat, joilla on kaviot.



Toiveet tulkitaan yhdessä

Freud tulkitsi monet potilaidensa unet torjuttujen seksuaalisten toiveiden ja ristiriitojen ilmauksiksi. Liian hanakasti, moititaan nyt. Hänen on myös väitetty johdatelleen potilaittensa mielleyhtymiä, jotta hän pystyi muodostamaan niistä täsmällisiä tapausselostuksia.

- Freud kuitenkin painotti, että unta ei voi tulkita ilman unennäkijän omia assosiaatioita, sanoo psykoanalyytikko Turo Reenkola. - Häntä kiinnosti ennen kaikkea unennäön käynnistävä tiedostamaton toive ja sen saaminen tietoisen havainnoinnin kohteeksi. Sittemmin monet psykoanalyytikot ovat kiinnittäneet yhä enemmän huomiota unen ilmiasuun ja siihen, mitä se kertoo ihmisen tavasta käsitellä ristiriitojaan.

Reenkola muistuttaa, että nukkuessamme me emme tee uusia havaintoja ulkomaailmasta. - Tiedostamaton toive joutuu siten etsimään valveilla muodostuneista ajatuksista ja mielteistä sen aineksen, jonka avulla toive esitetään toteutuneena.

Nykyään ajatellaan, että hippokampus työstää unen aikana valvekokemuksia pitkäkestoiseen muistiin. Toiveentoteutumateoria ei ole ristiriidassa tämän kanssa, Reenkola huomauttaa.
Aivotutkimuksen kasvanut kiinnostus tunteita ja tietoisuutta kohtaan on yleensäkin johtanut psykoanalyysin ja neurotieteiden vuoropuhelun vilkastumiseen. On jopa syntynyt uusi tieteenala, neuropsykoanalyysi.


Pelot elävät unissamme

Mitä raportit unien sisällöstä sitten paljastavat? - Että kielteiset tunteet ovat 3-4 kertaa yleisempiä kuin myönteiset. Tällainen tulos saadaan aina, kun koehenkilöt kertovat heti herättyään kaikki yksityiskohdat, jotka he unestaan muistavat. Tavallisin universaali uniteema on takaa-ajetuksi joutuminen, Revonsuo kertoo.




Muista ja valvo uniasi


Unien muistamista helpottaa jo kunnollinen kahdeksan tunnin yöuni ja halu muistaa unia nukkumaan mennessä. Pidä yöpöydällä unipäiväkirjaa ja kirjoita siihen heti herättyäsi kaikki muistikuvat unestasi. Lue päiväkirjaa ennen nukkumaanmenoa ja virittäydy unennäköön. Myös unien pohdinta psykoanalyytikon tai ystävän kanssa auttaa unien muistamista.

Uniin on jopa mahdollista vaikuttaa tietoisesti. Etenkin havahduttuamme hetkeksi aamuyöllä tai ennen aamuherätystä saatamme oivaltaa, että näemme unta, ja ryhdymme valvomaan tapahtumia.

Selkounessa (lucid dream) aistimukset ovat usein voimakkaita ja nautinnollisia. Joskus voimme halutessamme lähteä lentoon tai rakastella mieluisan partnerin kanssa. Selkouniin erikoistunut unitutkija Stephen LaBerge Stanfordin yliopistosta antaa sivustolla http://www.lucidity.com/ vinkkejä, joiden avulla unien hallintaa voi tehostaa:

- Kun alat havahtua unesta, minkä huomaa ensiksi näköhavaintojen heikkenemisestä, ala kieriä unessa tai tee muita liikkeitä, jotka vahvistavat uniaistimuksia. Hiero käsiäsi yhteen, kosketa jotakin esinettä tai lähde lentoon.

- Kun joudut unessa uhkatilanteeseen, uskalla kohdata vaara. Pyri muuttamaan omaa toimintaasi, älä tilannetta.

- Nouse aamulla kaksi tuntia tavallista aikaisemmin ja ota neljän tunnin kuluttua parin tunnin torkut. Selkounet ovat kymmenen kertaa tavallisempia torkkujen kuin yöunen aikana.








Koetaan silti myönteisiksi

Uhkasimulaatioteorian mukaan unennäöllä ei ole psykologista, mielenterveyttä edistävää tarkoitusta.
Jos unet siis ovat ahdistava evoluution jäänne, miksi psykoanalyysissä tai -terapiassa käyvistä ihmisistä on helpottavaa pohtia vaikeita tunteita ja kokemuksia unien avulla? Miksi unitutkimusten koehenkilöt löytävät yhtä paljon myönteisiä kuin kielteisiä tunteita, kun he arvioivat spontaaneja uniraporttejaan hieman myöhemmin?

Revonsuo toteaa unitutkijoidenkin toki hyväksyvän laajasti sen, että unien sisällöt syntyvät erityisesti tunnepitoisista, unennäkijälle merkityksellisistä muistijäljistä. Siten  ne voivat hyvinkin edistää itsetuntemusta ja luovuutta.

- Mutta kiistanalaisempaa on, mitä unet ihmisestä kertovat, koska se vaatii tueksi teoriaa mielen toiminnasta unen aikana, hän painottaa.

Vaikka Revonsuolla ja Reenkolalla riittää intoa puolustaa näkemyksiään, molemmat harmittelevat pahansuopaista nokittelua eri koulukuntien välillä.

- Hobson kertoi minulle taannoin, että unien sisällön tutkimukseen suunnattu julkinen rahoitus ajettiin Yhdysvalloissa alas 1990-luvulla, kun tutkijat eivät päässeet juuri mistään yksimielisyyteen. Tarvitsemme rakentavampaa yhteistyötä, muuten koko tutkimusalueen tulevaisuus voi olla vaarassa, Revonsuo toteaa.



Päivi Parhi-Riikola vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 5/2018

 

PÄÄKIRJOITUS

Päätön paremmuus järjestys 

Suosituissa lukiovertailuissa ei ole kovin paljon järkeä.

 

PÄÄUUTISET

Etevä laskee sormin

Menetelmä toimii paremmin kuin päässälasku.

Kuitu vaalii verensokeria

Runsaskuituinen dieetti korjasi diabeetikoiden glukoosiarvot.

Vapaus vie vakiouralle

Tasa-arvon maissa tytöt karttavat teknisiä ja tieteellisiä aloja.

Ihminen pihistelee unta

Muut kädelliset vetävät sikeitä jopa 15 tuntia vuorokaudessa.

 

ARTIKKELIT

Liiku viisaasti

Monen into lopahtaa vaativiin harjoitusohjelmiin.
Treeni maistuu, kun tuntee muutaman faktan.

Koira syntyi pohjoisessa

Ihminen ja susi tutustuivat jääkauden haaskalla.
Vanhin näyttö elämäntoveruudesta tulee Belgiasta.

Taivaallamme kulkevat sään jättiläiset

Keskileveyksien matalat ovat ilmojen titaaneja.
Ne selittävät, miksi Suomessa on niin epävakaista.

Aivot näkevät harhoja

Kalliotaiteen oudot kuvajaiset tuotti muuntunut
tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Metso kukkoilee koko kevään

Tiluksilla rehvastelu alkaa jo helmikuussa.
Sodaksi taistelu naaraista yltyy vapun tienoilla.

Rooma kaatui rahapulaan

Supervallan tuhoon on tarjottu satoja syitä.
Tapahtumat etenivät luultua raadollisemmin.

 

TIEDE VASTAA

Miksi ensimmäinen lettu epäonnistuu?

Miten gorilla saa lihakset kasvisruoalla?

Miksi pikaliima ei tartu tuubinsa sisäseiniin?

Kuinka kaukana on etäisin galaksi?

Onko hyönteisillä reviirejä?

Mistä juontuvat sanat minä ja itse?

 

KIRJAT

Rikos ei houkuta niin kuin ennen

Länsimaat löysivät uudelleen itsehillinnän.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
lehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Tässä on itua

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.