Uni on aivojemme sisäinen lumetodellisuus, jossa olemme yksin tajunnassamme risteilevien tunteiden, kokemusten ja ajatusten kanssa. Mihin unia tarvitaan, on yhä mysteeri.


risteilevien tunteiden, kokemusten ja ajatusten kanssa. Mihin unia tarvitaan, on yhä mysteeri.


Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2006



Unet ovat kuningasväylä piilotajuntaamme. Unet ovat aivokemian merkityksetön sivutuote. Siinä kaksi väitettä, joihin unitutkijoiden kiistely pitkään kärjistyi.

Edellisen väitteen takana on tietenkin Sigmund Freud, psykoanalyysin isä, joka koulutukseltaan oli neurologi. Hänen perusteoksensa Unien tulkinta ilmestyi 1900. Freud sanoi, että uni suojelee nukkumistilaa ja siksi nukkumista häiritsevät piilotajuiset toiveet esitetään unessa enemmän tai vähemmän naamioituina. Unessa voivat toteutua mitkä tahansa ihmisen tarpeet: janoinen juo, virtsaamisen tarpeesta kärsivä on jo mukavasti vessassa, ja aamu-uninen koululainen tulkitsee herätyskellon äänen merkiksi välitunnin alkamisesta. Monien unikertomusten takaa Freud vainusi torjuttuja seksuaalisia toiveita.

1950-luvulla tutkijat löysivät nukkumisen rem- eli vilkevaiheen, jolle on tunnusomaista nopea silmien liike, vilkas aivotoiminta ja unien näkeminen. Tältä pohjalta neurofysiologit Allan Hobson ja Robert McCarley Harvardin yliopistosta loivat 1970-luvun lopussa niin sanotun aktivaatio-synteesi-teorian. Aivorungosta sinkoutuu satunnaisia aktivaatioaaltoja, joita aivokuori pyrkii parhaansa mukaan tulkitsemaan ikään kuin ne olisivat oikeita tapahtumakulkuja ja lähtöisin ulkomaailmasta. Tulkinnat ovat kuitenkin silkkaa sattumaa.

Hobsonin ja Freudin kannattajat ovat taittaneet peistä toistuvasti. Hobson on yrittänyt kitkeä freudilaiset kukat unitutkimuksesta kaikin tavoin, kun taas psykoanalyytikot ovat kokeneet hänen käyvän teoriallaan ristiretkeä koko psykoanalyysiä vastaan.


Liian hienoa sattumaksi

- Unennäkö on aivan liian monimutkainen ja järjestynyt ilmiö, jotta se voisi olla sattumanvaraista, sanoo Skövden yliopistossa Ruotsissa sekä Turun yliopistossa työskentelevä psykologian professori Antti Revonsuo. - Biologiassa tällaiset ilmiöt ovat olemassa, koska ne ovat valikoituneet edistämään lajin selviytymistä. Yleensä muoto viittaa biologisen ilmiön tarkoitukseen. Unen muotoa voisi kutsua simulaatioksi maailmasta.

Artikkelissaan Self in Dreams (sisältyy teokseen The Lost Self, Oxford University Press, 2005) Revonsuo kartoittaa noita simulaatioita. Koemme unessa yhtä monipuolisia ja vahvoja aistihavaintoja kuin valveilla ja muodostamme niistä jatkumoita, Hobsonin sanoin multimediatapahtumia. Emme kuitenkaan toista valvemaailmaa sellaisenaan. Emme myöskään kykene pohtimaan havaintojamme ja toimintaamme kriittisesti.




Outo kirkas maailma


- Kaikki valvetilan aistimukset ovat mahdollisia myös unessa. Tavallisimpia ovat näkö- ja kuuloaistimukset.

- Unen näköaistimukset ovat selkeitä ja yleensä värillisiä, joskus jopa kirkkaampia kuin valveilla. Elokuvaohjaajien tapa kuvata unet utuisina ei vastaa unitodellisuutta.

- Rem-unen aikainen osittainen halvaustila estää lihaksiamme toteuttamasta aivojen antamia määräyksiä. Siksi aivot pystyvät antamaan yhtä voimakkaita liikekäskyjä kuin valveilla ollessa ja liikkuminen ja puhuminen tuntuvat todellisilta.

- Unennäkijä on itse läsnä yli 90 prosentissa unista. Lisäksi mukana on yleensä 2-3 tunnistettavaa henkilöä. Heidän olemuksensa saattaa vaihdella unen aikana, kun taas uniminä pysyy tavallisesti muuttumattomana.

- Koska aivokuoren toiminta muistuttaa unennäössä houretilaa, koemme muistikatkoksia ja oivalluskykymme on vajaa. Tämä selittää unien outoudet, kuten tavaratalon, joka muuttuu uimahalliksi, tai pitkäjalkaiset koirat, joilla on kaviot.



Toiveet tulkitaan yhdessä

Freud tulkitsi monet potilaidensa unet torjuttujen seksuaalisten toiveiden ja ristiriitojen ilmauksiksi. Liian hanakasti, moititaan nyt. Hänen on myös väitetty johdatelleen potilaittensa mielleyhtymiä, jotta hän pystyi muodostamaan niistä täsmällisiä tapausselostuksia.

- Freud kuitenkin painotti, että unta ei voi tulkita ilman unennäkijän omia assosiaatioita, sanoo psykoanalyytikko Turo Reenkola. - Häntä kiinnosti ennen kaikkea unennäön käynnistävä tiedostamaton toive ja sen saaminen tietoisen havainnoinnin kohteeksi. Sittemmin monet psykoanalyytikot ovat kiinnittäneet yhä enemmän huomiota unen ilmiasuun ja siihen, mitä se kertoo ihmisen tavasta käsitellä ristiriitojaan.

Reenkola muistuttaa, että nukkuessamme me emme tee uusia havaintoja ulkomaailmasta. - Tiedostamaton toive joutuu siten etsimään valveilla muodostuneista ajatuksista ja mielteistä sen aineksen, jonka avulla toive esitetään toteutuneena.

Nykyään ajatellaan, että hippokampus työstää unen aikana valvekokemuksia pitkäkestoiseen muistiin. Toiveentoteutumateoria ei ole ristiriidassa tämän kanssa, Reenkola huomauttaa.
Aivotutkimuksen kasvanut kiinnostus tunteita ja tietoisuutta kohtaan on yleensäkin johtanut psykoanalyysin ja neurotieteiden vuoropuhelun vilkastumiseen. On jopa syntynyt uusi tieteenala, neuropsykoanalyysi.


Pelot elävät unissamme

Mitä raportit unien sisällöstä sitten paljastavat? - Että kielteiset tunteet ovat 3-4 kertaa yleisempiä kuin myönteiset. Tällainen tulos saadaan aina, kun koehenkilöt kertovat heti herättyään kaikki yksityiskohdat, jotka he unestaan muistavat. Tavallisin universaali uniteema on takaa-ajetuksi joutuminen, Revonsuo kertoo.




Muista ja valvo uniasi


Unien muistamista helpottaa jo kunnollinen kahdeksan tunnin yöuni ja halu muistaa unia nukkumaan mennessä. Pidä yöpöydällä unipäiväkirjaa ja kirjoita siihen heti herättyäsi kaikki muistikuvat unestasi. Lue päiväkirjaa ennen nukkumaanmenoa ja virittäydy unennäköön. Myös unien pohdinta psykoanalyytikon tai ystävän kanssa auttaa unien muistamista.

Uniin on jopa mahdollista vaikuttaa tietoisesti. Etenkin havahduttuamme hetkeksi aamuyöllä tai ennen aamuherätystä saatamme oivaltaa, että näemme unta, ja ryhdymme valvomaan tapahtumia.

Selkounessa (lucid dream) aistimukset ovat usein voimakkaita ja nautinnollisia. Joskus voimme halutessamme lähteä lentoon tai rakastella mieluisan partnerin kanssa. Selkouniin erikoistunut unitutkija Stephen LaBerge Stanfordin yliopistosta antaa sivustolla http://www.lucidity.com/ vinkkejä, joiden avulla unien hallintaa voi tehostaa:

- Kun alat havahtua unesta, minkä huomaa ensiksi näköhavaintojen heikkenemisestä, ala kieriä unessa tai tee muita liikkeitä, jotka vahvistavat uniaistimuksia. Hiero käsiäsi yhteen, kosketa jotakin esinettä tai lähde lentoon.

- Kun joudut unessa uhkatilanteeseen, uskalla kohdata vaara. Pyri muuttamaan omaa toimintaasi, älä tilannetta.

- Nouse aamulla kaksi tuntia tavallista aikaisemmin ja ota neljän tunnin kuluttua parin tunnin torkut. Selkounet ovat kymmenen kertaa tavallisempia torkkujen kuin yöunen aikana.








Koetaan silti myönteisiksi

Uhkasimulaatioteorian mukaan unennäöllä ei ole psykologista, mielenterveyttä edistävää tarkoitusta.
Jos unet siis ovat ahdistava evoluution jäänne, miksi psykoanalyysissä tai -terapiassa käyvistä ihmisistä on helpottavaa pohtia vaikeita tunteita ja kokemuksia unien avulla? Miksi unitutkimusten koehenkilöt löytävät yhtä paljon myönteisiä kuin kielteisiä tunteita, kun he arvioivat spontaaneja uniraporttejaan hieman myöhemmin?

Revonsuo toteaa unitutkijoidenkin toki hyväksyvän laajasti sen, että unien sisällöt syntyvät erityisesti tunnepitoisista, unennäkijälle merkityksellisistä muistijäljistä. Siten  ne voivat hyvinkin edistää itsetuntemusta ja luovuutta.

- Mutta kiistanalaisempaa on, mitä unet ihmisestä kertovat, koska se vaatii tueksi teoriaa mielen toiminnasta unen aikana, hän painottaa.

Vaikka Revonsuolla ja Reenkolalla riittää intoa puolustaa näkemyksiään, molemmat harmittelevat pahansuopaista nokittelua eri koulukuntien välillä.

- Hobson kertoi minulle taannoin, että unien sisällön tutkimukseen suunnattu julkinen rahoitus ajettiin Yhdysvalloissa alas 1990-luvulla, kun tutkijat eivät päässeet juuri mistään yksimielisyyteen. Tarvitsemme rakentavampaa yhteistyötä, muuten koko tutkimusalueen tulevaisuus voi olla vaarassa, Revonsuo toteaa.



Päivi Parhi-Riikola vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5222
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti