Uni on aivojemme sisäinen lumetodellisuus, jossa olemme yksin tajunnassamme risteilevien tunteiden, kokemusten ja ajatusten kanssa. Mihin unia tarvitaan, on yhä mysteeri.


risteilevien tunteiden, kokemusten ja ajatusten kanssa. Mihin unia tarvitaan, on yhä mysteeri.


Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2006



Unet ovat kuningasväylä piilotajuntaamme. Unet ovat aivokemian merkityksetön sivutuote. Siinä kaksi väitettä, joihin unitutkijoiden kiistely pitkään kärjistyi.

Edellisen väitteen takana on tietenkin Sigmund Freud, psykoanalyysin isä, joka koulutukseltaan oli neurologi. Hänen perusteoksensa Unien tulkinta ilmestyi 1900. Freud sanoi, että uni suojelee nukkumistilaa ja siksi nukkumista häiritsevät piilotajuiset toiveet esitetään unessa enemmän tai vähemmän naamioituina. Unessa voivat toteutua mitkä tahansa ihmisen tarpeet: janoinen juo, virtsaamisen tarpeesta kärsivä on jo mukavasti vessassa, ja aamu-uninen koululainen tulkitsee herätyskellon äänen merkiksi välitunnin alkamisesta. Monien unikertomusten takaa Freud vainusi torjuttuja seksuaalisia toiveita.

1950-luvulla tutkijat löysivät nukkumisen rem- eli vilkevaiheen, jolle on tunnusomaista nopea silmien liike, vilkas aivotoiminta ja unien näkeminen. Tältä pohjalta neurofysiologit Allan Hobson ja Robert McCarley Harvardin yliopistosta loivat 1970-luvun lopussa niin sanotun aktivaatio-synteesi-teorian. Aivorungosta sinkoutuu satunnaisia aktivaatioaaltoja, joita aivokuori pyrkii parhaansa mukaan tulkitsemaan ikään kuin ne olisivat oikeita tapahtumakulkuja ja lähtöisin ulkomaailmasta. Tulkinnat ovat kuitenkin silkkaa sattumaa.

Hobsonin ja Freudin kannattajat ovat taittaneet peistä toistuvasti. Hobson on yrittänyt kitkeä freudilaiset kukat unitutkimuksesta kaikin tavoin, kun taas psykoanalyytikot ovat kokeneet hänen käyvän teoriallaan ristiretkeä koko psykoanalyysiä vastaan.


Liian hienoa sattumaksi

- Unennäkö on aivan liian monimutkainen ja järjestynyt ilmiö, jotta se voisi olla sattumanvaraista, sanoo Skövden yliopistossa Ruotsissa sekä Turun yliopistossa työskentelevä psykologian professori Antti Revonsuo. - Biologiassa tällaiset ilmiöt ovat olemassa, koska ne ovat valikoituneet edistämään lajin selviytymistä. Yleensä muoto viittaa biologisen ilmiön tarkoitukseen. Unen muotoa voisi kutsua simulaatioksi maailmasta.

Artikkelissaan Self in Dreams (sisältyy teokseen The Lost Self, Oxford University Press, 2005) Revonsuo kartoittaa noita simulaatioita. Koemme unessa yhtä monipuolisia ja vahvoja aistihavaintoja kuin valveilla ja muodostamme niistä jatkumoita, Hobsonin sanoin multimediatapahtumia. Emme kuitenkaan toista valvemaailmaa sellaisenaan. Emme myöskään kykene pohtimaan havaintojamme ja toimintaamme kriittisesti.




Outo kirkas maailma


- Kaikki valvetilan aistimukset ovat mahdollisia myös unessa. Tavallisimpia ovat näkö- ja kuuloaistimukset.

- Unen näköaistimukset ovat selkeitä ja yleensä värillisiä, joskus jopa kirkkaampia kuin valveilla. Elokuvaohjaajien tapa kuvata unet utuisina ei vastaa unitodellisuutta.

- Rem-unen aikainen osittainen halvaustila estää lihaksiamme toteuttamasta aivojen antamia määräyksiä. Siksi aivot pystyvät antamaan yhtä voimakkaita liikekäskyjä kuin valveilla ollessa ja liikkuminen ja puhuminen tuntuvat todellisilta.

- Unennäkijä on itse läsnä yli 90 prosentissa unista. Lisäksi mukana on yleensä 2-3 tunnistettavaa henkilöä. Heidän olemuksensa saattaa vaihdella unen aikana, kun taas uniminä pysyy tavallisesti muuttumattomana.

- Koska aivokuoren toiminta muistuttaa unennäössä houretilaa, koemme muistikatkoksia ja oivalluskykymme on vajaa. Tämä selittää unien outoudet, kuten tavaratalon, joka muuttuu uimahalliksi, tai pitkäjalkaiset koirat, joilla on kaviot.



Toiveet tulkitaan yhdessä

Freud tulkitsi monet potilaidensa unet torjuttujen seksuaalisten toiveiden ja ristiriitojen ilmauksiksi. Liian hanakasti, moititaan nyt. Hänen on myös väitetty johdatelleen potilaittensa mielleyhtymiä, jotta hän pystyi muodostamaan niistä täsmällisiä tapausselostuksia.

- Freud kuitenkin painotti, että unta ei voi tulkita ilman unennäkijän omia assosiaatioita, sanoo psykoanalyytikko Turo Reenkola. - Häntä kiinnosti ennen kaikkea unennäön käynnistävä tiedostamaton toive ja sen saaminen tietoisen havainnoinnin kohteeksi. Sittemmin monet psykoanalyytikot ovat kiinnittäneet yhä enemmän huomiota unen ilmiasuun ja siihen, mitä se kertoo ihmisen tavasta käsitellä ristiriitojaan.

Reenkola muistuttaa, että nukkuessamme me emme tee uusia havaintoja ulkomaailmasta. - Tiedostamaton toive joutuu siten etsimään valveilla muodostuneista ajatuksista ja mielteistä sen aineksen, jonka avulla toive esitetään toteutuneena.

Nykyään ajatellaan, että hippokampus työstää unen aikana valvekokemuksia pitkäkestoiseen muistiin. Toiveentoteutumateoria ei ole ristiriidassa tämän kanssa, Reenkola huomauttaa.
Aivotutkimuksen kasvanut kiinnostus tunteita ja tietoisuutta kohtaan on yleensäkin johtanut psykoanalyysin ja neurotieteiden vuoropuhelun vilkastumiseen. On jopa syntynyt uusi tieteenala, neuropsykoanalyysi.


Pelot elävät unissamme

Mitä raportit unien sisällöstä sitten paljastavat? - Että kielteiset tunteet ovat 3-4 kertaa yleisempiä kuin myönteiset. Tällainen tulos saadaan aina, kun koehenkilöt kertovat heti herättyään kaikki yksityiskohdat, jotka he unestaan muistavat. Tavallisin universaali uniteema on takaa-ajetuksi joutuminen, Revonsuo kertoo.




Muista ja valvo uniasi


Unien muistamista helpottaa jo kunnollinen kahdeksan tunnin yöuni ja halu muistaa unia nukkumaan mennessä. Pidä yöpöydällä unipäiväkirjaa ja kirjoita siihen heti herättyäsi kaikki muistikuvat unestasi. Lue päiväkirjaa ennen nukkumaanmenoa ja virittäydy unennäköön. Myös unien pohdinta psykoanalyytikon tai ystävän kanssa auttaa unien muistamista.

Uniin on jopa mahdollista vaikuttaa tietoisesti. Etenkin havahduttuamme hetkeksi aamuyöllä tai ennen aamuherätystä saatamme oivaltaa, että näemme unta, ja ryhdymme valvomaan tapahtumia.

Selkounessa (lucid dream) aistimukset ovat usein voimakkaita ja nautinnollisia. Joskus voimme halutessamme lähteä lentoon tai rakastella mieluisan partnerin kanssa. Selkouniin erikoistunut unitutkija Stephen LaBerge Stanfordin yliopistosta antaa sivustolla http://www.lucidity.com/ vinkkejä, joiden avulla unien hallintaa voi tehostaa:

- Kun alat havahtua unesta, minkä huomaa ensiksi näköhavaintojen heikkenemisestä, ala kieriä unessa tai tee muita liikkeitä, jotka vahvistavat uniaistimuksia. Hiero käsiäsi yhteen, kosketa jotakin esinettä tai lähde lentoon.

- Kun joudut unessa uhkatilanteeseen, uskalla kohdata vaara. Pyri muuttamaan omaa toimintaasi, älä tilannetta.

- Nouse aamulla kaksi tuntia tavallista aikaisemmin ja ota neljän tunnin kuluttua parin tunnin torkut. Selkounet ovat kymmenen kertaa tavallisempia torkkujen kuin yöunen aikana.








Koetaan silti myönteisiksi

Uhkasimulaatioteorian mukaan unennäöllä ei ole psykologista, mielenterveyttä edistävää tarkoitusta.
Jos unet siis ovat ahdistava evoluution jäänne, miksi psykoanalyysissä tai -terapiassa käyvistä ihmisistä on helpottavaa pohtia vaikeita tunteita ja kokemuksia unien avulla? Miksi unitutkimusten koehenkilöt löytävät yhtä paljon myönteisiä kuin kielteisiä tunteita, kun he arvioivat spontaaneja uniraporttejaan hieman myöhemmin?

Revonsuo toteaa unitutkijoidenkin toki hyväksyvän laajasti sen, että unien sisällöt syntyvät erityisesti tunnepitoisista, unennäkijälle merkityksellisistä muistijäljistä. Siten  ne voivat hyvinkin edistää itsetuntemusta ja luovuutta.

- Mutta kiistanalaisempaa on, mitä unet ihmisestä kertovat, koska se vaatii tueksi teoriaa mielen toiminnasta unen aikana, hän painottaa.

Vaikka Revonsuolla ja Reenkolalla riittää intoa puolustaa näkemyksiään, molemmat harmittelevat pahansuopaista nokittelua eri koulukuntien välillä.

- Hobson kertoi minulle taannoin, että unien sisällön tutkimukseen suunnattu julkinen rahoitus ajettiin Yhdysvalloissa alas 1990-luvulla, kun tutkijat eivät päässeet juuri mistään yksimielisyyteen. Tarvitsemme rakentavampaa yhteistyötä, muuten koko tutkimusalueen tulevaisuus voi olla vaarassa, Revonsuo toteaa.



Päivi Parhi-Riikola vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Jos rehkiminen ei huvita, syy voi olla geeneissä.

Monia liikunta palkitsee hyvän olon tunteella, mutta kaikille palkintoa ei tule, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan. Olo saattaa olla hikilenkin jälkeen enemmän runneltu kuin rento.

”Osa suomalaisten liikkumattomuudesta saattaa selittyä negatiivisilla tuntemuksilla”, sanoo jutussa liikuntapsykologian professori Taru Lintunen Jyväskylän yliopistosta.

Ihmiseltä saattavat puuttua hyvät kokemukset ja liikunnallisen elämäntavan mallit.

Perimälläkin on sormensa pelissä. Naisilla jopa puolet liikuntanautinnon vaihtelusta selittyy geeneillä, miehillä kolmannes.

Näin osoittaa vuonna 2014 julkaistu suomalainen tutkimus, joka perkasi perintötekijöiden osuutta liikuntamotivaatioon.

Tarkkaa syytä eroihin ei tiedetä. Yksi ehdokkaista on aivojen dopamiinirata. Se palkitsee niin syömisestä, seksistä kuin liikunnasta.

Dopamiinikylpy tuottaa aivoissa huumaavan euforian. Tutkimusten mukaan järjestelmän häiriöt vähentävät koe-eläinten liikkumishaluja.

Viime kädessä geenit ohjaavat mielihyväkoneiston toimintaa. Dopamiinin valmistukseen tarvittavat geenit toimivat toisilla kenties vilkkaammin. Erityisesti naisilla on liikuntamielihyvän kokemisessa geneettistä vaihtelua.

Yksilöiden erot ulottuvat laajemmallekin. Kaikki eivät saa liikunnasta yhtä paljon hyötyä – ainakaan heti.

Sama harjoittelu saattaa vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Yhden kunto kasvaa kohisten, mutta toinen ei saa tuloksia, vaikka kuinka rehkisi. Tutkijat puhuvat yksilöllisestä vasteesta.

Kuitenkin vaikka oma elimistö tuntuisi olevan immuuni liikunnalle, se voi olla vain harhaa. Tutkimuksissa tuijotetaan usein suorituskykyyn ja lihasvoimaan. Ne eivät ehkä hetkahda pienestä rasituksesta, mutta veren rasva- ja sokeriarvot saattavat parantua merkittävästi. Siksi liikuntaa voi suositella kaikille.

Kysely

Onko liikunta tuskien tie?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.