Monet eläimet hakevat kumppanin erityisten sukupuolihajujen, feromonien, avulla. Meilläkin on signaalimme, mutta ne ovat niin vienoja, etteivät tutkijat tohdi puhua feromoneista.

Vain suihkaus leuan alle tai kämmenselkään, ja sukupuolinen suosiosi on taattu! Näin lupaavat lukuisat feromonituoksuja kauppaavat sivut internetissä.

Jezz! kiljaisee moni. Valitettavasti liian aikaisin. Tutkijat eivät ole päässeet yksimielisyyteen siitä, onko ihmisferomoneja olemassa - saati siitä, voiko niillä ryydittää seksuaalista vetovoimaansa.

- Se, onko ihmisellä feromoneja, riippuu määritelmästä, painottaa feromonitutkija Sarah Woodley Duquesnen yliopistosta luennoidessaan sukupuolisignaaleista ihmisen parinvalinnassa Yhdysvaltain helmikuisella tiedeviikolla Chicagossa.

Samaa sanoo neuropsykologi Johan Lundström Monellin kemiallisten aistien tutkimuskeskuksesta Philadelphiasta New Scientist -lehdessä.

- Jos kysyt tutkijoilta, kykeneekö ihminen aistimaan sosiaalisia viestejä hajuaistillaan, 99,9 prosenttia vastaa kyllä. Jos sen sijaan kysyt, onko ihmisellä feromoneja, he sanovat, ettei niitä ole näytetty toteen. Pulma on siis semanttinen.

Hiki vie viestejä

Niin tutkijat kuin suuri yleisö innostuivat ihmisen feromoneista 1990-luvun lopussa, kun maailman laboratorioista alkoi kantautua tuloksia, joiden mukaan me reagoimme toistemme hajuihin vaikkemme tiedostaisi haistavamme yhtään mitään.

Feromonitutkimuksen uranuurtaja, sosiaalipsykologi Martha McClintock Harvardin yliopistosta varmisti kokeellisesti, että talossa leijuva hiki tahdistaa saman katon alla asuvien naiskämppisten kuukautiskierron. Sitten Monellin Charles Wysocki totesi, että miehen hiki kohentaa naisen mielialaa ja kiihdyttää hedelmällisyyden säätelyyn osallistuvan luteinisoivan hormonin tuotantoa.

Pari vuotta sitten tutkija Claire Wyart Berkeleyn yliopistosta eristi miehen hiestä androstadienoni-yhdistettä ja pani ryhmän heteronaisia nuuhkimaan sitä. Haistelu kohotti elimistöä valpastavan kortisolin pitoisuutta yli tunnin ajaksi. Verenpaine nousi ja syke ja hengitys tihentyivät. Niin ikään naiset ilmoittivat tuntevansa itsensä merkittävästi kiihottuneemmiksi kuin aiemmin. Hiivaa haistelleissa verrokeissa ei vastaavia muutoksia tapahtunut.

Neurotutkija Ivanka Savic Tukholman Karoliinisesta instituutista puolestaan otti ja tutki, näkyisivätkö feromoneiksi arveltujen yhdisteiden vaikutukset aivoissa. PET-kuvaus paljasti, että miehen androstadienoni aktivoi homomiesten ja heteronaisten aivoissa saman hypotalamuksen alueen. Heteromiehillä tämä aivoalue reagoi naisferomonikandidaattiin estratetraenoliin. Lesbonaisten hypotalamusta mieskemikaali ei sytyttänyt, mutta naiskemikaali sai aikaan samantapaisen vilkastumisen kuin heteromiehissä.

Todisteet eivät riitä

Vino pino tuloksia ei saa Sarah Woodleytä liputtamaan ihmisferomonien puolesta. - Jotta voimme puhua feromonista, meidän pitää löytää yhdiste, joka yleisesti, ympäristöstä riippumatta muuttaa vastaanottajan käyttäytymistä tai fysiologiaa, Woodley tähdentää.

- Feromonit ovat kuitenkin biokemiallisesti erittäin monimutkaisia sekoituksia, joita on hyvin hankala eristää ja määrittää varsinkin ihmisestä. Tähän mennessä tarkasti kuvatut yhdisteet, kuten androstadienoni ja estratetraenoli, näyttävät pelkästään virittävän mielialaa tai aivotoimintaa.

- Koska yksikään ihmisen yhdiste ei ainakaan toistaiseksi täytä kaikkia feromonin vaatimuksia, on parempi puhua hajuaistin kautta välittyvistä kemiallisista viesteistä. Hyvä termi on kemosignaali, Woodley sanoo.

Elimen toiminta epäselvä

Eläinmaailmassa feromonien tehtävä parinvalinnassa on kiistaton, ja viestien aistimiseen on jopa erityinen vomeronasaalinen elin. Ihmisilläkin on nenäontelonsa uumenissa samankaltainen nystyrä, mutta siitä ei johda hermoyhteyttä minnekään. Useimmat tutkijat ovatkin sitä mieltä, että ihmisen vomeronasaalisen rakenteen toiminta rappeutui tarpeettomana jo miljoonia vuosia sitten.

Pari vuotta sitten New Yorkin Rockefeller-yliopiston neurobiologi Leslie Vosshall löysi kuitenkin ihmisen hajuepiteeliltä reseptorin, joka reagoi miehen hiestä eristettyyn androstenoniin. Koehenkilöt, joilla oli tietty muoto reseptoria koodaavasta geenistä, arvioivat androstenonin hajun voimakkaammaksi kuin muut.

Esimerkiksi sioilla androstenoni on hyvin vahva feromoni, mutta Sarah Woodley toppuuttelee.

- Ei ole todisteita, että androstenoni olisi ihmisellä kovinkaan tärkeä kemosignaali. Sen aistimisessa on suurta vaihtelua: joidenkin nenään se haisee virtsalta, toisista se tuoksuu vaniljalta, ja noin kolmannes ei tunne hajua lainkaan, Woodley luettelee ja korostaa erikseen: - Suuri osa naisista ei voi ollenkaan sietää sen hajua.

Vaikuttavat parinvalintaan

Kaiken tämän jälkeen Woodley yllättää ja sanoo, että hän uskoo kemosignaalien vaikuttavan ihmisen parinvalintaan.

- Niiden havaitseminen voi olla vaikeaa yksinkertaisesti siksi, että eri ihmiset pitävät eri kemosignaaleja houkuttelevina. Tämä taas voi selittyä sillä, että kutakin miellyttävät omista poikkeavat hajumerkit.

- T-paitojen haistelukokeissa on todettu, että niin miehet kuin naiset pitävät puoleensavetävinä ihmisiä, joiden MHC-geenit ovat erilaisia kuin heidän omansa.

MHC-geenit vaikuttavat paitsi kehon ominaistuoksuun myös immuunijärjestelmään. Haju siis viestii geneettisesti erilaisesta kumppanista, mikä ehkäisee sisäsiittoisuutta ja parantaa jälkeläisten kykyä vastustaa tauteja.

Woodley sanoo, että on jopa olemassa tutkimuksia, joiden mukaan eri MHC-varianttia kantavat ihmiset päätyvät naimisiin keskenään. Tosin tutkimukset on tehty pienissä, uskonnollisissa yhteisöissä, jotka ovat geneettisesti hyvin homogeenisia. Etnisesti kirjavissa väestöissä tulos ei välttämättä päde.

- Kaiken kaikkiaan kemosignaalit vaikuttavat niin vienosti, etteivät ne vääjäämättä aja pareja yhteen saati alttarille asti. Kulttuuriset ja sosiaaliset tekijät ohittavat ne helposti, Woodley summaa.

Flaksia itsetunnosta

Entä miten on, ovatko ne rohdoskauppiaiden mainostamat flaksisuihkeet pelkkää puppua?

- Feromonivalmisteet ovat huijausta siinä mielessä, ettei niiden tehosta ole olemassa pätevää tieteellistä tutkimusta, Woodley vastaa.

- Ne voivat kuitenkin toimia lumevaikutuksen kautta. Jos ihmiset uskovat, että heidän viehätysvoimansa vahvistuu niiden ansiosta, he ovat aiempaa itsevarmempia, ja se tekee heistä viehättäviä.

Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Jos rehkiminen ei huvita, syy voi olla geeneissä.

Monia liikunta palkitsee hyvän olon tunteella, mutta kaikille palkintoa ei tule, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan. Olo saattaa olla hikilenkin jälkeen enemmän runneltu kuin rento.

”Osa suomalaisten liikkumattomuudesta saattaa selittyä negatiivisilla tuntemuksilla”, sanoo jutussa liikuntapsykologian professori Taru Lintunen Jyväskylän yliopistosta.

Ihmiseltä saattavat puuttua hyvät kokemukset ja liikunnallisen elämäntavan mallit.

Perimälläkin on sormensa pelissä. Naisilla jopa puolet liikuntanautinnon vaihtelusta selittyy geeneillä, miehillä kolmannes.

Näin osoittaa vuonna 2014 julkaistu suomalainen tutkimus, joka perkasi perintötekijöiden osuutta liikuntamotivaatioon.

Tarkkaa syytä eroihin ei tiedetä. Yksi ehdokkaista on aivojen dopamiinirata. Se palkitsee niin syömisestä, seksistä kuin liikunnasta.

Dopamiinikylpy tuottaa aivoissa huumaavan euforian. Tutkimusten mukaan järjestelmän häiriöt vähentävät koe-eläinten liikkumishaluja.

Viime kädessä geenit ohjaavat mielihyväkoneiston toimintaa. Dopamiinin valmistukseen tarvittavat geenit toimivat toisilla kenties vilkkaammin. Erityisesti naisilla on liikuntamielihyvän kokemisessa geneettistä vaihtelua.

Yksilöiden erot ulottuvat laajemmallekin. Kaikki eivät saa liikunnasta yhtä paljon hyötyä – ainakaan heti.

Sama harjoittelu saattaa vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Yhden kunto kasvaa kohisten, mutta toinen ei saa tuloksia, vaikka kuinka rehkisi. Tutkijat puhuvat yksilöllisestä vasteesta.

Kuitenkin vaikka oma elimistö tuntuisi olevan immuuni liikunnalle, se voi olla vain harhaa. Tutkimuksissa tuijotetaan usein suorituskykyyn ja lihasvoimaan. Ne eivät ehkä hetkahda pienestä rasituksesta, mutta veren rasva- ja sokeriarvot saattavat parantua merkittävästi. Siksi liikuntaa voi suositella kaikille.

Kysely

Onko liikunta tuskien tie?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.