Kuvitus: Mikko Väyrynen
Kuvitus: Mikko Väyrynen
Kuvitus: Mikko Väyrynen
Kuvitus: Mikko Väyrynen

Pienempi palkka ei haittaa, jos saa tehdä, mitä haluaa.

Viestintäpäälliköstä historianopettajaksi. Opettajasta valokuvaajaksi. Sairaanhoitajasta hammaslääkäriksi. Lääkäristä tilintarkastajaksi. Sisustusarkkitehdista siivoojaksi. Ohjelmoijasta veneenveistäjäksi.

Kaikki nuo hypyt ammatista toiseen on todistettavasti tehty. Kun suomalaiset vaihtavat työpaikkaa, he vaihtavat useimmiten myös ammattia.

Tilastojen mukaan ihmiset lähtevät uusille urille yllättävän usein. Vuosittain tempun tekee joka kymmenes työntekijä. Selvä enemmistö ammatinvaihdoista menee nuorten tiliin.

– Se liittyy oman paikan hakemiseen työmarkkinoilla. Tilastoissa näkyy opiskeluaikaisten työpaikkojen muuttuminen koulutusta vastaaviksi, kertoo erikoistutkija Simo Aho Tampereen yliopiston työelämän tutkimuskeskuksesta.

Aho on julkaissut tilastollisia tutkimuksia ammatillisesta liikkuvuudesta Suomessa. Hänen mukaansa liike ammatista toiseen käy kaikilta aloilta ja kaikille aloille. Eniten luonnollisesti uuden etsijät hakeutuvat sinne, missä on kasvua ja kysyntää tekijöille.

Nyt kun yt-neuvotteluja käydään siellä täällä ja epävarmuus oman työn tulevaisuudesta ui liiveihin, loikka voi tuntua hyvältä idealta. Taantuma ei kuitenkaan ole otollisin aika muuttaa suuntaa.

– Mitä parempi suhdanne, sitä enemmän on liikkuvuutta. Silloin on mahdollisuuksia toisin kuin huonoina aikoina, Aho sanoo.

Asemasta vaikea luopua

Mitä enemmän ikä karttuu, sitä vähemmän ihmiset hakeutuvat uusiin ammatteihin. Vakiintumiseen on syynsä.

– Pitkän uran tehneiden ei kannata lähteä. Yhdellä alalla hankittua kokemusta on vaikea siirtää muualle. Useimmiten samassa paikassa pysyneet pärjäävät keskimäärin vähän muita paremmin, koska aloillaan olo johtaa ajan oloon parempiin tuloihin ja ylennyksiin, Aho sanoo.

Kun jonkin alan konkari aloittaa alusta jossain muualla, hän luopuu ainakin hetkellisesti asiantuntijan asemasta. Vaihtaja palaa noviisiksi, eikä se ole helppoa sille, joka on tottunut osaamaan.

Monta syytä muutokseen

Jotkut kuitenkin lähtevät, vieläpä vapaaehtoisesti. Psykologian tohtori ja Helsingin työ- ja elinkeinotoimiston ammatinvalintapsykologi Raimo Lahti kohtaa lähes päivittäin asiakkaita, jotka hautovat uranvaihtoa. Raha on menettänyt heille merkitystään.

– Ammattiuran vaihtajat ovat usein niin kypsiä vanhaan työhönsä, että he ovat valmiita laskemaan palkkatasoaan. Erityisesti jos jokin toinen ammatti tai työympäristö on psyykkisesti ja joskus fyysisestikin tyydyttävämpi, he pitävät muutosta kannattavana, vaikka palkka saattaa pudota tonninkin, Lahti kertoo.

Jotkut ajaa liikkeelle terveys, entistä työtä ei enää pysty tekemään. Toiset ryhtyvät tähyilemään uutta silloin, kun nykyisessä työpaikassa olo käy ahtaaksi esimerkiksi yt-neuvottelujen takia. Usein ihmiset kuitenkin haluavat muuttaa suuntaa ilman ulkoista pakkoa siksi, ettei entinen työ enää anna tarpeeksi. Se on jo nähty.

– Alun perin on vain menty johonkin töihin, mutta nyt tahdotaan perehtyä siihen, mitä oikeasti halutaan tehdä, Lahti kuvaa.

Hän muistuttaa, että moni nuori elää etsintä- ja kokeiluvaihetta kolmikymppiseksi. Oman paikan etsintä työmarkkinoilta voi viedä vuosia ja johtaa myös uudelleenkouluttautumiseen.

Viisi näytöstä uuteen

Vapaaehtoisia uranvaihdoksia tutkinut ranskalainen sosiologi Cathrine Negro­ni on havainnut, että vaihdokset noudatta- vat käsikirjoitusta, jossa on viisi eri näytöstä.

Aluksi työntekijä tuntee, ettei voi vanhassa työssä toteuttaa itseään. Hän on ehkä päätynyt ammattiin avioliiton takia, kesken jääneiden opintojen vuoksi, joistakin järkisyistä, tavoitellakseen sosiaalista asemaa tai miellyttääkseen vanhempiaan. Nyt tuntuu, ettei ala ole oma.

Seuraavaksi työntekijä alkaa henkisesti irtaantua työstään. Tätä voivat jouduttaa työpaikalla tehdyt muutokset, jotka tuntuvat huononnuksilta. Kolmas etappi on itsetutkiskelun vaihe, jonka täyttää epävarmuus, haaveilu ja tuskailu siitä, minkä tien valitsisi. Tässä kohtaa moni vielä jättää homman sikseen. Neljäs vaihe on ratkaiseva päätös uran vaihdosta, ja viimeisenä seuraa hakeutuminen ja asettuminen uuteen ammattiin.

Uranvaihdot asettuvat osaksi laajempaa yhteiskunnallista muutosta, joka on vähentänyt työelämän vakautta ja muuttanut suhtautumista työhön. Nykyään yhä useampi haluaa työtä, josta pitää, jossa voi toteuttaa itseään ja jonka voi yhdistää muuhun elämään. Siksi hyppy uuteen pysyy houkutuksena.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

Koulujen lukukausi lähestyy loppuaan. Pian tulevat ne ajat, jolloin taas kerran pähkäillään, sopiiko päättäjäisissä laulaa suvivirttä vai ei.

Aiempien vuosien kädenvääntö on osoittanut, että virttä voivat iloisin mielin ja henkisesti häiriintymättä laulaa muutkin kuin luterilaista uskoa tunnustavat. Yhdessä laulaminen vahvistaa yhteistä tunnekokemusta enemmän kuin juhlapuheen kuuntelu.

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa virrellä tarkoitetaan yleensä kirkolliskokouksen hyväksymää hengellistä yhteislaulua, mutta tämä ei ole virsi-sanan vanhin eikä ainoa merkitys.

Virsi on alkanut vakiintua tietynlaisen kirkkolaulun nimitykseksi vasta luterilaisen reformaation myötä.

Reformaation ohjelmaan kuului seurakunnan ottaminen mukaan jumalanpalveluksiin aktiivisesti virsiä laulamalla. Sitä ennen laulusta olivat huolehtineet papit ja heidän koulutetut avustajansa. Muutoksesta seurasi epäilemättä kirkkomusiikin tason dramaattinen lasku, ainakin väliaikaisesti.

Virsi-sana on esihistoriallisella ajalla saatu balttilainen laina, joka alun perin lienee tarkoittanut sanaa tai puhetta. Suomalaisessa kansankulttuurissa virsi on ollut pitkän kertovan runon nimitys. Kalevalan henkilögalleriaan kuuluu virsikäs eli runsaasti runoja taitava Vipunen, ja hänen muistissaan olevaa runovarastoa nimitetään sanaiseksi arkuksi tai virsilippaaksi.

Pitkiä runomuotoisia kertomuksia on tyypillisesti esitetty laulamalla. Laulettu sana kuuluu paremmin ja kauemmas kuin puhuttu. Sävelmä ja kalevalainen runomitta antavat sisällölle muodon, joka on helpompi muistaa ja toistaa kuin vapaa puhe.

Suvivirrelle antaa erityistä viehätystä sanan alkuosa suvi. Se on ikivanha kesää merkitsevä perintösana, jota on käytetty länsimurteissa, mutta nykyään se tuntuu runolliselta ja ylätyyliseltä, kun se on yleiskielessä jo aikoja sitten korvattu itämurteista poimitulla kesä-sanalla. Virressä vaikutelmaa tehostaa vielä alkusointuinen sanayhdistelmä suvi suloinen.

Muissakin tapauksissa suvi on tehokas tunnelman luoja. Suvisunnuntai on autuaan rauhallinen ja kaunis. Suvituuli on lempeä ja lauha, suvipäivä lämmin ja suviyö romanttinen. Kesän alkaessa suunnitellaan proosallisesti aikatauluja ja lasketaan rahoja, mutta suven kynnyksellä haaveillaan tulevan suven parhaista hetkistä.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 6/2018 

PÄÄKIRJOITUS

Eläköön uteliaisuus

Leikkisä mieli ja villit ideat potkivat maailmaa eteenpäin.

 

PÄÄUUTISET

Ystävyys syntyy 200 tunnissa

Läheinen suhde rakentuu yhteisissä riennoissa omalla ajalla.

Lintu suuntii kompassisilmin

Se näkee magneettikentän valoherkän proteiinin ansioista.

Ydin poikii mustia aukkoja

Linnunradan jättimäiselle Sagittarius A:lle löytyi 12 kaveria.

Atlantin merivirta jarruttaa

Hidastuminen varmistui sekä pinnalta että pohjalta.

 

ARTIKKELIT

Seitsemän mahdollista maailmanloppua

Kauhuskenaarioita riittää, mitä sanovat tutkijat.
Uhkaako jokin Maata meidän elinaikanamme?

Keskity! Siihen voi oppia

Ärsyketulva ei pääse häiritsemään tekemisiä,
kun käyttää aivojen toiminnanohjausjärjestelmää.

Kaikkien aikojen kalajuttu

Lohenpoikasten ei tarvitse kasvaa kassissa.

Opioidikriisi alkoi
joka kodin lääkkeestä

1800-luvulla oopiumia käyttivät kaikki.
Se oli halpaa ja hoiti vaivan kuin vaivan.

Antiaine kätkee mysteerin

Kyse on koko universumin olemassaolosta.

Otto Wille Kuusinen
käänsi takkia tarvittaessa

Punaisten ideologi teki itänaapurissa komean uran
pitämällä omana tietonaan, mitä mieltä asioista oli.

 

TIEDE VASTAA

Osaako norsu hypätä?

Missä digitaalinen tieto säilyy pisimpään?

Mihin avaruus laajenee?

Kuka syö Itämeren kalat?

Mikä on Tiede-lehden hiilijalanjälki?

Mistä johtuu raskauspahoinvointi?

 

KIRJAT

Remonttireiskana avaruudessa

Scott Kelly vietti vuoden Kansainvälisellä avaruusasemalla.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
ehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Virsi kantoi kauas

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.