Uusien piilaaksojen ennustetaan syntyvän tietoverkkoihin, mutta ainakin vielä parhaiten menestyvät tavanomaiset yrityskeskittymät. Aasiasta löytyy useita hyviä esimerkkejä.


mutta ainakin vielä parhaiten menestyvät tavanomaiset yrityskeskittymät.
Aasiasta löytyy useita hyviä esimerkkejä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Viime aikoina eräät taloustutkijat ovat esittäneet, että nykymaailmassa osaamista ei tarvitse keskittää yhteen paikkaan, koska sitä voidaan tietoverkoilla hallita globaalisti. Verkottuminen mahdollistaa virtuaaliset piilaaksot.


Jos näin on, se lienee hyvä asia. Tätä nykyä vielä kuitenkin näyttää siltä, että globaalissakin maailmassa voimakkaat alueelliset osaamiskeskittymät luovat voimakkaita talouskeskittymiä. Eikä ole haitaksi, jos on vahvat kotimarkkinat, paljon teknologiannälkäistä väkeä.


Aitoja vielä odotellaan


Jonkinlaisia piilaaksoja on maailmalla syntymässä koko ajan. Kiinan Shanghaista on tulossa sellainen autoteollisuudessa, Chongqing taas tuottaa kolmanneksen Kiinan moottoripyöristä. Tietoverkko-osaamista löytyy esimerkiksi Shenzenissä.


Intian Bangalore taas on ohjelmistoteollisuuden mekka, ja Koreassa on alueita, joihin keskittyy erityisen paljon langattoman teknologian osaamista. Taiwanista löytyy puolijohdeteollisuuden keskittymiä.


Aasian keskukset muistuttavat Kalifornian Piilaaksoa siinä, että niihin on nopeasti kasautunut valtavasti teknologiateollisuutta. Piilaaksosta poiketen menestys kuitenkin on paljolti muualla tuotetun tiedon ja halpojen työvoimakustannusten varassa. Esimerkiksi Bangalore, johon Elcoteq on juuri perustanut kännykkätehtaan, on saanut kyseenalaisen lempinimen Coolie Valley, Kulilaakso. Nimi vihjaa, että softantekijät paiskivat töitä perustyöläisten tapaan, paljon ja pienellä päiväpalkalla.


Voikin hyvin olla, että osa näistä keskuksista kokee tulevaisuudessa samanlaisen yrityskadon kuin nyt on meneillään länsimaissa. Kun jostain löytyy halvempaa työvoimaa, tehtaat lähtevät sen perään.


Toisaalta joistakin keskuksista voi syntyä "aitoja piilaaksoja", joilla on hallussaan harvinaista osaamista, jotakin, mikä nostaa ne muiden yläpuolelle. Tämä kuitenkin edellyttää, että niissä tehdään myös tutkimusta. Onkin mielenkiintoista seurata, missä määrin länsimaiset yritykset siirtävät tutkimusyksiköitään halpamaihin. Joitakin merkkejä tähän suuntaan on olemassa.


Onko Suomella mahdollisuuksia?


Piilaakson kuohuvaa innovaatioyhteisöä tarkastellessa tulee väkisinkin ajatelleeksi, että menestyäk-seen teknologiakeskus tarvitsee osaajia ja aktiivisuutta jonkin kriittisen määrän, ennen kuin todella alkaa kipinöidä. Ajatus synnyttää lievää pessimismiä pienen ja harvaan asutun maan mahdollisuuksia kohtaan.


Menestymistä innovaatiotalouden ankarassa kilpailussa eivät ainakaan auta ratkaisut, jotka hajauttavat ihmisiä ja resursseja. Pikemmin koko kansallinen kulttuuri pitäisi muuttaa yhdeksi innovaatiojärjestelmäksi edistämällä kaikkea mahdollista verkottumista ja viestintää. Tutkimuksen tukeminen on sanomattakin selvää, mutta sanon sen kumminkin.


Myös yrittäjyyden henkeä pitää saada lisää. Tutkimusten mukaan yrittäjäksi ryhtyminen on suomalaisille opiskelijoille melko vieras ajatus. Meillä haaveillaan turvallisesta urasta toisen palveluksessa. Tuskinpa Kalifornian Piilaaksoa olisi koskaan syntynyt sellaisilla asenteilla.


Erkki Kauhanen on valtiotieteen tohtori, tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Parhaillaan hän työskentelee innovaatiojournalismin tutkijana Tampereen yliopistossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla