Hyvin toimiva työmuisti nopeuttaa kielen oppimista, mutta hitaasti oppienkin voi päästä hyviin tuloksiin - kunhan muistaa kielitieteilijän neuvon: kertaus on kieliopintojenkin äiti.


oppienkin voi päästä hyviin tuloksiin - kunhan muistaa kielitieteilijän
neuvon: kertaus on kieliopintojenkin äiti.



Apprendre, apprendais, apprendai, apprend, apprendons, apprendez, apprend….  Lära, lärar, lärade, lärat… Eikun!?

Vieraan kielen opiskelu voi tuntua pakkopullalta, kun pänttää päähänsä verbien taivutusmuotoja. Onneksi ulkoluvusta on nykyopetuksessa päästy. Nyt keskitytään tiedon hankkimisen valmiuksiin!

- Väärin, sanoo psykologian professori Elisabet Service Dalhousien yliopistosta Kanadasta. Hän väittää, että kertaaminen kertaamasta päästyäkin on tietyissä aineissa, kuten vieraissa kielissä, paras opiskelutapa. Vain riittävän monta kertaa toistamalla kielen säännönmukaisuudet siirtyvät lyhytkestoiseen työmuistiin ja sieltä edelleen pitkäkestoiseen säilömuistiin, mistä ne ovat tarvittaessa palautettavissa aktiivikäyttöön.

- Matalan tason asiat, kuten tavallisten äänneyhtymien tu¬tuksi tulo, ovat tärkeitä korkeampaa oppimista ajatellen, perustelee Halifaxissa työskentelevä ja Montrealissa asuva suomalaisprofessori, joka on myös Helsingin yliopiston psykologian dosentti.


Äännemuisti avainasemassa

Elisabet Service on tutkinut työmuistin osuutta kielten omaksumisessa lähes kaksikymmentä vuotta. Toistaiseksi oppimista on tarkasteltu käyttäytymistieteen keinoin, kuten mitään merkitsemättömillä pseudosanoilla, joita tutkittavat koettavat pitää mielessään samalla kun muistikuorma koko ajan kasvaa - aivan kuin oikeassakin opiskelussa. Nyt on käynnistymässä myös Suomen Akatemian hanke, jossa selvitetään, mitä oppiessa tapahtuu aivoissa.

- Aivojen kuvausmenetelmät, kuten magnetoenkefalografia eli MEG avaavat meille ikkunan nähdä reaaliaikaisesti, mitä aivot tekevät, kun ne kuulevat uuden sanan, Service täsmentää.

Oppimisen ytimessä on työmuisti, luultavasti aivan sen tietty osa, niin sanottu fonologinen muisti, joka pitää mielessä ja tallentaa tietoa äännehahmojen avulla. Koska fonologisen muistin tehokkuus vaihtelee ihmisestä toiseen, se lienee osittain perinnöllinen ominaisuus.


Muistissa isojakin eroja

Fonologisen työmuistin erot ovat melko suuria jopa Servicen tutkimilla yliopisto-opiskelijoilla - jotka sentään ovat valikoitunut otos koko väestöstä. Service arveleekin, että fonologisen muistin toiminta noudattelee klassista Gaussin käyrää: ihmisiä, joilla se pelaa todella hyvin tai todella huonosti, on vähän, ja valtaosalla väestöstä on keskitason muisti.

- Vaikka joku sijoittuisi käyrän huonoon päähän, se ei tarkoita, ettei hän voi oppia vieraita kieliä. Alkutaival voi tosin olla vaikeampi ja hitaampi kuin paremmin muistavilla. Hyvä fonologinen muisti nopeuttaa oppimista, mutta se ei ole oppimisen ehdoton edellytys, Service korostaa.

Fonologinen muisti siivittää siis oppimisen alkuvaihetta. Kun opiskelu on päässyt käytiin ja oppia on kasaantunut, sen merkitys vähenee.

- Silloin oppimiseen vaikuttavat enemmän jo opitut asiat, tutut äänne- ja lauserakenteet. Niiden merkitys on hirvittävän suuri. Niille, joilla on, annetaan lisää, tutkija luonnehtii.

Juuri tästä syystä uuden kielen opiskelu käy helpommin, jos on aikaisemmin opiskellut jotakin toista samaan kieliryhmään kuuluvaa kieltä.


Kouluopetus hakoteillä

- Erityisen tärkeässä asemassa fonologinen muisti on pienillä lapsilla, Elisabet Service sanoo ja harmittelee, ettei tutkimuksen tarjoamaa tietoa hyödynnetä koulujen kielten opetuksessa.

- Lasten kyky kielten oppimiseen hukataan, kun vierasta kieltä opetetaan hyvin pieninä annoksina, kaksi tuntia viikossa.

Servicen mukaan pienet lapset hyötyisivät eniten kielikylpyopetuksesta tai sen puutteessa äännerakenteiden harjoittelusta laulujen ja leikkien avulla. Tällöin opiskelu voitaisiin aloittaa jo päiväkodissa.

- Varsinaisessa kouluopiskelussa voitaisiin sitten lähteä liikkeelle suuremmilla tuntimäärillä, eikä ensimmäistä vierasta kieltä tarvitsisi välttämättä aloittaa vielä kolmannella luokalla. Oppimistulokset eivät heikkene, jos opiskelun aloittaa vuoden myöhemmin ja suuremmalla viikkotuntimäärällä.


Eri iässä eri strategioita

Nuorena oppimista pidetään ainakin sananlaskuissa suositeltavana ja ehkä ainoanakin mahdollisuutena. Eihän vanha koira opi uusia temppuja, vaan vitsa on väännettävä nuorena, sillä minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.

Professori Service ei ole näin ehdoton. Hän sanoo, että eri-ikäisillä oppijoilla on erilaisia etuja.

- Pienet lapset oppivat hyvin matkimalla. Nuoret aikuiset, esimerkiksi parikymppiset opiskelijat, ovat puolestaan hyviä painamaan asioita tietoisesti mieleensä.

Miten kuusikymppinen oppii, mitkä ovat hänen vahvuutensa, ei vielä tiedetä, mutta iän takia opiskelusta ei kannata kieltäytyä.

- Terve hermosto ei menetä muovautuvuuttaan koskaan, joten periaatteessa koko elämän ajan voi oppia uusia kieliä, sanoo Elisabet Service, joka itsekin on aikuisiällään opiskellut auttavan ranskan taidon aiempien vieraiden kieltensä ruotsin, englannin ja saksan täydennykseksi.

- Täällä Kanadassa puhutun ranskan fonologia on tosin hyvin erilaista kuin Ranskassa, joten ääntämystä on joskus vaikea ymmärtää, tutkija harmittelee.


Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.
Tieteen päivien seminaariin Kielen oppiminen ja aivot 11.1. sisältyy Elisabet Servicen esitelmä Kenellä on hyvä kielipää?

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5216
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti