Hyvin toimiva työmuisti nopeuttaa kielen oppimista, mutta hitaasti oppienkin voi päästä hyviin tuloksiin - kunhan muistaa kielitieteilijän neuvon: kertaus on kieliopintojenkin äiti.


oppienkin voi päästä hyviin tuloksiin - kunhan muistaa kielitieteilijän
neuvon: kertaus on kieliopintojenkin äiti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Apprendre, apprendais, apprendai, apprend, apprendons, apprendez, apprend….  Lära, lärar, lärade, lärat… Eikun!?

Vieraan kielen opiskelu voi tuntua pakkopullalta, kun pänttää päähänsä verbien taivutusmuotoja. Onneksi ulkoluvusta on nykyopetuksessa päästy. Nyt keskitytään tiedon hankkimisen valmiuksiin!

- Väärin, sanoo psykologian professori Elisabet Service Dalhousien yliopistosta Kanadasta. Hän väittää, että kertaaminen kertaamasta päästyäkin on tietyissä aineissa, kuten vieraissa kielissä, paras opiskelutapa. Vain riittävän monta kertaa toistamalla kielen säännönmukaisuudet siirtyvät lyhytkestoiseen työmuistiin ja sieltä edelleen pitkäkestoiseen säilömuistiin, mistä ne ovat tarvittaessa palautettavissa aktiivikäyttöön.

- Matalan tason asiat, kuten tavallisten äänneyhtymien tu¬tuksi tulo, ovat tärkeitä korkeampaa oppimista ajatellen, perustelee Halifaxissa työskentelevä ja Montrealissa asuva suomalaisprofessori, joka on myös Helsingin yliopiston psykologian dosentti.


Äännemuisti avainasemassa

Elisabet Service on tutkinut työmuistin osuutta kielten omaksumisessa lähes kaksikymmentä vuotta. Toistaiseksi oppimista on tarkasteltu käyttäytymistieteen keinoin, kuten mitään merkitsemättömillä pseudosanoilla, joita tutkittavat koettavat pitää mielessään samalla kun muistikuorma koko ajan kasvaa - aivan kuin oikeassakin opiskelussa. Nyt on käynnistymässä myös Suomen Akatemian hanke, jossa selvitetään, mitä oppiessa tapahtuu aivoissa.

- Aivojen kuvausmenetelmät, kuten magnetoenkefalografia eli MEG avaavat meille ikkunan nähdä reaaliaikaisesti, mitä aivot tekevät, kun ne kuulevat uuden sanan, Service täsmentää.

Oppimisen ytimessä on työmuisti, luultavasti aivan sen tietty osa, niin sanottu fonologinen muisti, joka pitää mielessä ja tallentaa tietoa äännehahmojen avulla. Koska fonologisen muistin tehokkuus vaihtelee ihmisestä toiseen, se lienee osittain perinnöllinen ominaisuus.


Muistissa isojakin eroja

Fonologisen työmuistin erot ovat melko suuria jopa Servicen tutkimilla yliopisto-opiskelijoilla - jotka sentään ovat valikoitunut otos koko väestöstä. Service arveleekin, että fonologisen muistin toiminta noudattelee klassista Gaussin käyrää: ihmisiä, joilla se pelaa todella hyvin tai todella huonosti, on vähän, ja valtaosalla väestöstä on keskitason muisti.

- Vaikka joku sijoittuisi käyrän huonoon päähän, se ei tarkoita, ettei hän voi oppia vieraita kieliä. Alkutaival voi tosin olla vaikeampi ja hitaampi kuin paremmin muistavilla. Hyvä fonologinen muisti nopeuttaa oppimista, mutta se ei ole oppimisen ehdoton edellytys, Service korostaa.

Fonologinen muisti siivittää siis oppimisen alkuvaihetta. Kun opiskelu on päässyt käytiin ja oppia on kasaantunut, sen merkitys vähenee.

- Silloin oppimiseen vaikuttavat enemmän jo opitut asiat, tutut äänne- ja lauserakenteet. Niiden merkitys on hirvittävän suuri. Niille, joilla on, annetaan lisää, tutkija luonnehtii.

Juuri tästä syystä uuden kielen opiskelu käy helpommin, jos on aikaisemmin opiskellut jotakin toista samaan kieliryhmään kuuluvaa kieltä.


Kouluopetus hakoteillä

- Erityisen tärkeässä asemassa fonologinen muisti on pienillä lapsilla, Elisabet Service sanoo ja harmittelee, ettei tutkimuksen tarjoamaa tietoa hyödynnetä koulujen kielten opetuksessa.

- Lasten kyky kielten oppimiseen hukataan, kun vierasta kieltä opetetaan hyvin pieninä annoksina, kaksi tuntia viikossa.

Servicen mukaan pienet lapset hyötyisivät eniten kielikylpyopetuksesta tai sen puutteessa äännerakenteiden harjoittelusta laulujen ja leikkien avulla. Tällöin opiskelu voitaisiin aloittaa jo päiväkodissa.

- Varsinaisessa kouluopiskelussa voitaisiin sitten lähteä liikkeelle suuremmilla tuntimäärillä, eikä ensimmäistä vierasta kieltä tarvitsisi välttämättä aloittaa vielä kolmannella luokalla. Oppimistulokset eivät heikkene, jos opiskelun aloittaa vuoden myöhemmin ja suuremmalla viikkotuntimäärällä.


Eri iässä eri strategioita

Nuorena oppimista pidetään ainakin sananlaskuissa suositeltavana ja ehkä ainoanakin mahdollisuutena. Eihän vanha koira opi uusia temppuja, vaan vitsa on väännettävä nuorena, sillä minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.

Professori Service ei ole näin ehdoton. Hän sanoo, että eri-ikäisillä oppijoilla on erilaisia etuja.

- Pienet lapset oppivat hyvin matkimalla. Nuoret aikuiset, esimerkiksi parikymppiset opiskelijat, ovat puolestaan hyviä painamaan asioita tietoisesti mieleensä.

Miten kuusikymppinen oppii, mitkä ovat hänen vahvuutensa, ei vielä tiedetä, mutta iän takia opiskelusta ei kannata kieltäytyä.

- Terve hermosto ei menetä muovautuvuuttaan koskaan, joten periaatteessa koko elämän ajan voi oppia uusia kieliä, sanoo Elisabet Service, joka itsekin on aikuisiällään opiskellut auttavan ranskan taidon aiempien vieraiden kieltensä ruotsin, englannin ja saksan täydennykseksi.

- Täällä Kanadassa puhutun ranskan fonologia on tosin hyvin erilaista kuin Ranskassa, joten ääntämystä on joskus vaikea ymmärtää, tutkija harmittelee.


Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.
Tieteen päivien seminaariin Kielen oppiminen ja aivot 11.1. sisältyy Elisabet Servicen esitelmä Kenellä on hyvä kielipää?

Sisältö jatkuu mainoksen alla