Tumpelo kirjatoukkakin pärjää hyvin eräoloissa. Tarvitaan vain oikeat tuotteet ja teknologiat.

Teksti: Marko Hamilo

Tumpelo kirjatoukkakin pärjää hyvin eräoloissa. Tarvitaan vain oikeat tuotteet ja teknologiat.

Julkaistu Tiede -lehdessä 7/2010.Myönnetään. Olen yksi niistä uusavuttomista kaupunkilaisista, jotka eivät ole koskaan oppineet erätaitoja. Pidän luonnossa liikkumisesta, kunhan pääsen illaksi lämpimään hotellihuoneeseen. Jos on ihan pakko, saan kyllä teltan pystyyn, suostun käyttämään Pidä Saaristo Siistinä ry:n puuceetä ja osaan käyttää pietsosähköisellä sytytyksellä varustettua huippumodernia retkikeitintäni.Mutta retkikeittimellä ei voi grillata makkaraa, eikä sen lämpö riitä viileässä kesäillassa tunnelmointiin. Nuotiolle on päästävä, tavalla tai toisella. Ja joskus voi hengissä pysyminenkin riippua siitä, että saa tulen syttymään! Päätin siis opetella erätaidot.Kokenut partiolainen sytyttäisi tietysti nuotion yhdellä ainoalla tulitikulla, mutta tosimieshän ei tarvitse kuin puukon ja tulipuikon. Magnesiumtikku iskee kipinää, kun sitä raapaisee puukon hamarapuolella. Päätän yrittää kovinta vaikeusastetta. Ennen kuin voin sytyttää nuotion, sellainen pitäisi kuitenkin jotenkin rakentaa.

Teoriassa yksinkertaistaNuotio on teoriassa yksinkertainen projekti.Ensin sytytetään jotakin nopeasti ja suurella liekillä palavaa. Se kuumentaa ympärillään ja yläpuolellaan olevia, huonommin syttyviä risuja, jotka palavat hieman hitaammin ja kauemmin, ja niin edelleen. Vähitellen myös kaikkein suurimmat halot syttyvät. Kun lämpötila nousee tarpeeksi korkeaksi, tuli tarttuu jopa märkiin puihin.Nuotion teorian toinen keskeinen periaate on taata palavalle materiaalille happea. Tasainen, voimakas puhallus saattaa olla hyväksi hiipuvalle tulelle, mutta se saattaa sammua, jos puhalletaan äkkinäisesti tai tarpeettomasti.Sytykkeet, risut, klapit ja halot pitäisi kasata keoksi, joka on riittävän väljä, jotta se saa happea syttyäkseen. Toisaalta nuotio ei saa olla liian herkkä pienelle tuulenvireelle. Vaikka paikan pitäisi olla suojainen, sellaista kohtaa voi olla vaikea löytää esimerkiksi ulkosaariston luodolta.Sytykkeeksi kävisi tietysti vaikka sanomalehtipaperi, mutta eihän maastossa Hesareita kanneta. Otan siis tavoitteekseni, että saisin nuotion syttymään niistä aineksista, joita maastosta löytyy.

Entä jos ei omista puukkoa?Kiehinen on puusta vuoltu sytyke. Kiehisiä tehdään netistä löytyneiden ohjeiden mukaan vuolemalla haloista puukolla suikaleita, jotka jäävät alapäästään kiinni toisiinsa.Pitikö mukana olla puukkokin?Olen melonut Espoon Käärmesaareen, jossa voin sytyttää nuotion valmiiseen, tiilistä rakennettuun tulisijaan. Olen ottanut mukaan kaikenlaista tarpeellista, mutta niin. Erämiehellähän siis pitäisi olla puukko.Saan joitakin kiehisen tapaisia tehtyä linkkuveitsellä, joka kaupunkilaispojalla on aina mukana (koska tahansahan voi joutua tilanteeseen, jossa herrasmiehen on avattava esimerkiksi viini- tai olutpullo).Entä mistä niitä halkoja tähän hätään saataisiin? Tarvitsisin puukon lisäksi sahan tai kirveen, enkä ole varma siitäkään, millä luvalla voisin alkaa puita keräillä.Elävä puu sisältää vettä ja palaa siksi huonosti – vaikka eihän elävän puun käyttäminen nuotiontekoon kuulu jokamiehenoikeuksiin muutenkaan. Siellä, missä maasta ei tahdo löytää edes poltettavaksi kelpaavia risuja, voi yrittää kerätä käpyjä. Käärmesaaren tulipaikalla on pari klapia, ja olen askarrellut muutaman kiehisen. Mutta eihän kyhäelmäni millään syty. Olen toiminut teo¬riassa oikein, mutta käytännössä kaupunkilaispojan kärsivällisyys ei ole riittänyt keräämään tarpeeksi erikokoisia risuja ja vuolemaan riittävästi kiehisiä.En edes kokeile tulipuikkoja. Olen hankkinut markkinoiden ärhäkimpiä sytyttimiä. Primuksen myrskysytyttimessä on sininen, erittäin kuuma liekki. Se ei taivu pienestä tuulenvireestä. Yhtä voimakas on Blazer PB-207, ja sen voi lukita päälle. Näillä pitäisi saada vaikka märkä puu leimahtamaan!Kiehiset palavat jonkin aikaa, mutta eivät tarpeeksi suurella liekillä, jotta halot syttyisivät. En ole jaksanut kerätä tarpeeksi pienempiä risuja, jotka syttyisivät kiehisistä ja huolehtisivat isompien klapien kuumentamisesta leimahduspisteeseen.Päättelen silti, että nyt ainakin teoriassa tiedän, miten nuotio sytytetään. Tosipaikassa pitäisi vain käyttää enemmän aikaa. Ei citypojalta erätaitoja puutu, vaan kärsivällisyyttä.

Valmis syttyi ensimmäiselläKaupunkilaisjärjellä voisi ajatella, että nuotion voisi nyhrätä rauhassa kokoon kotona tai käsityöpajassa niin huolellisesti, että se syttyy maastossa huonoissakin oloissa tuosta vain. Sellaisen voisi viedä vaikka veneellä puuttomalle ulkoluodolle, jonne klapit joka tapauksessa pitäisi raahata kaukaa.Hyviä uutisia uusavuttomille: tällainen tuote on olemassa. Suomalainen Valmisnuotio Oy tekee kertakäyttöisiä nuotioita, joissa on viisi kiloa koivuklapeja aaltopahvilaatikossa.Olin etukäteen varautunut siihen, ettei oma nuotioni toimi, ennen kuin on liian kova nälkä – raahaamalla yhden valmisnuotion mukanani. Kuinkahan helposti tämä syttyy?Ohjeiden mukaan laatikosta avataan sytytysaukko alhaalta ja ilmanvaihtoluukku ylhäältä. Sytytysreikään pannaan paketissa tuleva sytytyspala, ja nuotio alkaa loimuta.Paitsi että en löydä sytytyspalaa. Se on ehkä unohtunut laatikosta tai pudonnut kuljetuksessa. Mutta ei hätää. Valmisnuotio syttyy hetkessä jopa pelkästä tulipuikon kipinästä. Pahvilaatikko suojaa alussa tuulelta, mutta oikein sijoitetut reiät päästävät ilman virtaamaan. Palava pahvi auttaa puita syttymään. Viiden minuutin päästä pahvit ovat palaneet loppuun ja nuotio näyttää aivan normaalilta.Vain varttitunti sytytyksen jälkeen syön jo ensimmäisiä makkaroita. Nuotio palaa isolla liekillä puolisen tuntia, mutta hiilloksella paistaisi makkaraa vielä tunnin sytytyksestä. Viisikiloinen valmisnuotio on kätevä, jos on liikkeellä autolla tai veneellä. Entä jos on liikkeellä meloen tai vaeltaen?

Lämmintä ruokaa ilman liekkejäUusavuttomalle melojalle tai vaeltajalle on tarjolla myös vain 650-grammainen Sandwich Fire, jota myydään ”retkikeittimenä”. Materiaali on suomalaista koivua. Mainosten mukaan tervattu selluvilla sytyttää tasaisen tulen viidessä minuutissa. Sitten voi panna keittimen päälle kattilan ja keittää vaikka perunat. Hiilloksella voi vielä grillata makkarat.Kokeilin koivukeitintä tuulisena päivänä mutta suojaisessa paikassa. Selluvilla ei syttynyt keittimen mukana tulleilla tulitikuilla eikä edes myrskysytyttimillä.Tällä kertaa mukana oli nakkeja. Kun luonnonmukainen puu ei syttynyt, mitä jos nakit grillaisi myrskysytyttimen liekissä?Yllättävää kyllä nakki sai pintaväriä ja myös lämpeni. Ison makkaran grillaamista kaasusytyttimellä tuskin kannattaa yrittää.Toisella kerralla kokeilin Sandwich Firea suojaisessa puutarhassa lähes tyynessä. Keitin ei edelleenkään ottanut tulta ohjeiden mukaan. Sitten keksin yrittää myrskysytyttimellä niin, että päällimmäinen puupala oli paikallaan. Keitin toimi aikansa kuten pitikin, ja kai siinä olisi ainakin kahvit keitellyt. Hiilloskin oli sopiva makkaran paistamiseen. Jokin suunnitteluvirhe keittimessä kuitenkin oli. Ei tuollaisesta keittimestä ole mihinkään saaristossa, jossa aina tuulee. Mutta myrskysytytin osoittautui hyödylliseksi! Tavallinen tulitikku tai sytytin ei olisi millään tepsinyt näin hankalaan puukalikkaan.Mutta jollei mikään liekki syty, ei nuotio eikä retkikeitin, joutuuko erämies syömään kylmää ruokaa? Ei sentään!Solution Foodsin liekittömällä lämmittimellä valmiiksi kypsennetty pasta tai pata lämpenee kymmenessä minuutissa. Kokeilin lämmitystä jopa kajakin etukannella kulun aikana. Toimii. Toukokuun helteillä ruoasta tuli riittävän lämmintä, huhtikuussa alle kymmenen asteen ulkolämpötilassa ruoka jäi hieman haaleaksi.Alkujaan armeijan käyttämät liekittömät lämmittimet ovat hyvä vaihtoehto siviiliretkeilijällekin, jos avotulen teko on kielletty eikä halua kantaa retkikeitintä. Lämmitin on muovipussi, jonka sisällä on pienempi jauhepussi. Kun pussiin kaadetaan tilkka vettä, jauheessa käynnistyy eksoterminen eli lämpöä luovuttava kemiallinen reaktio. Muovipussiin työnnetään valmisruokapussi, jota kuuma jauhepussi lämmittää.

Pahvi vai riuku?

Monet varusmiehet inhoavat tarpeiden tekemistä metsässä, sipaa, niin paljon, että yrittävät mieluummin hallita suolensa parin päivän taisteluharjoitusten ajan. Perinteinen sissien ja erämiesten käyttämä riukujärjestely onkin vastenmielinen. Onneksi sille on vaihtoehto!Shit Box on littanana toimitettava pahvilaatikko, jonka kasaa parissa minuutissa pöntöksi. Boksi kestää yllättävän hyvin isonkin miehen painon. Pahvipönttöä voi käyttää monta kertaa, ja sen voi taittaa uudelleen littanaksi kuljetusta varten. Pöntön sisälle tulee kertakäyttöinen jätepussi.

Näin sytytät nuotion

Nuotio sytytetään tuulensuojaiselle paikalle, joka on kiinteäpohjainen ja riittävän tasainen ja joka ei ole liian lähellä puita tai muuta syttyvää. Tarvittaessa voidaan poistaa päällimmäinen maakerros, esimerkiksi turve tai sammal. Nuotio rajataan, ja tuli suojataan kivillä.

Sytykkeet ja puut asetellaan pienemmästä isompaan niin, että ilmalle jää kulkureittejä.

Sytykkeet kootaan tiiviiksi kasaksi. Sen päälle lisätään lastuja ja niiden päälle tikkuja. Päällimmäiseksi pannaan ensin puupilkkeitä ja lopuksi halkaistuja klapeja.

Sytyttäminen aloitetaan siltä puolelta, mistä tuulee. Kun risut syttyvät, niitä lisätään tuleen varovasti. Jos puut ja risut pakataan nuotioon liian tiiviisti, palo tukahtuu. Sen on saatava ilmaa ja sopivasti vetoa.

Näin teet kenttäkäymälän

Etsi kaksi tukevaa, lähekkäin kasvavaa puuta.

Etsi tai sahaa irrallinen puu tai riuku istuimeksi.

Kiinnitä istuinpuu nauloilla tai narulla pystypuihin. Kaiva kuoppa vaakariu’un alle.

Asioinnin jälkeen peitä kuoppa.

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5205
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti
Hirmun anatomia on selvinnyt sääsatelliittien mikroaaltoluotaimilla. Ne näkevät pilvien läpi myrskyn ytimeen ja paljastavat ukkospatsaat, joista myrsky saa vauhtinsa. Kuva: Nasa/Trimm

Pyörivät tuulet imevät energiansa veden lämmöstä.

Trooppiset rajuilmat tappoivat vuosina 1995–2016 lähes 244 000 ihmistä, koettelivat muuten 750 miljoonaa ihmistä ja tuhosivat omaisuutta runsaan 1 000 miljardin dollarin arvosta, enemmän kuin mitkään muut mullistukset, esimerkiksi tulvat tai maanjäristykset.

Näin arvioi maailman luonnonkatastrofeja tilastoiva belgialainen Cred-tutkimuslaitos raporteissaan, joissa se laskee katastrofien pitkän aikavälin inhimillistä hintaa.

Myrskytuhot ovat panneet myrskytutkijat ahtaalle. Kaikki tahtovat tietää, mistä näitä rajuilmoja tulee. Lietsooko niitä ilmastonmuutos?

Lämpö alkaa tuntua

Näihin asti tutkijapiireissä on ollut vallalla käsitys, jonka mukaan hirmuista ei voi syyttää ilmastonmuutosta vielä kotvaan. Se alkaa voimistaa myrskyjä vasta pitkällä aikajänteellä.

Nyt hurjimpia myrskyjä on kuitenkin alettu kytkeä ilmaston lämpenemiseen. Esimerkiksi alkusyksystä 2017 Maailman ilmatieteen järjestö WMO arvioi, että lämpeneminen todennäköisesti rankensi elokuussa Houstonin hukuttaneen Harvey-myrskyn sateita.

Jotkut tutkijat ovat puhuneet kytköksistä jo vuosia.

Esimerkiksi Kerry Emanuel, Massachusettsin teknisen yliopiston myrskyspesialisti, laski 2005, Katrinan runnottua New Orleansia, että Atlantin ja Tyynenmeren myrskyt ovat nykyään 60 prosenttia voimakkaampia kuin 1970-luvulla.

Keväällä 2013 Nils Bohr -instituutin Aslak Grinsted raportoi, että lämpenemiskehitys vaikuttaa myrskyissä syntyviin tulva-aaltoihin.

Kun maapallon keskilämpötila nousee 0,4 astetta, myrskytulvien määrä tuplaantuu. Tämä rajapyykki on jo ohitettu. Kun lämpötila nousee kaksi astetta, tulvat kymmenkertaistuvat. Silloin superrajuja myrskyjä hyökyy Atlantilta joka toinen vuosi. Tähän asti niitä on nähty kerran 20 vuodessa.

Meri lämpenee otollisesti

Tärkein myrskyjä ruokkiva muutosvoima löytyy sieltä, mistä myrskyt ammentavat energiansa ja mihin ilmastonmuutoksen nähdään vaikuttavan: meriveden lämpötilasta. Se kehittyy myrskyille otolliseen suuntaan.

Esimerkiksi Meksikonlahdella, hurrikaanien voimanpesässä, on mitattu jopa pari astetta tavallista korkeampia meriveden lämpötiloja.

Kun Haiyan, yksi kaikkien aikojen kovimmista taifuuneista, marraskuussa 2013 jätti kaksi miljoonaa filippiiniläistä kodittomiksi, meri oli myrskyn syntyalueella vielä sadan metrin syvyydessä kolme astetta normaalia lämpimämpi.

Meressä tapahtuu muutakin epäedullista: pinta nousee. Se kasvattaa myrskyjen nostattamia tulva-aaltoja, jotka usein saavat aikaan pahinta tuhoa.

 

Näin hirmumyrsky kehittyy

Hirmun syntymekanismi on sama kaikkialla, vaikka nimitykset vaihtelevat. Atlantilla ja Amerikan puoleisella Tyynellämerellä puhutaan hurrikaaneista, Aasian puolella taifuuneista ja Intian valtamerellä ja Oseaniassa sykloneista. Grafiikka: Mikko Väyrynen

 

Trooppisia hirmumyrskyjä syntyy päiväntasaajan molemmin puolin 5. ja 25. leveyspiirin välillä. Päiväntasaajalla niitä ei muodostu, sillä sieltä puuttuu coriolisvoima, jota myrsky tarvitsee pyörimiseensä

Kehittyäkseen myrsky vaatii tietynlaiset olot. Suursäätilan pitää olla laajalla alueella epävakaa ja ukkossateinen ja meriveden vähintään 26 asteista 50 metrin syvyydeltä. Lisäksi tuulien pitää puhaltaa heikosti 12 kilometrin korkeuteen asti. Voimakkaissa virtauksissa myrskynpoikanen hajoaa.

1. Merestä nousee lämmintä, kosteaa ilmaa. Se kohoaa nopeas­ti ja tiivistyy ukkospilviksi, jotka kohoavat 10–15 kilometrin korkeuteen. Samalla vapautuu lämpöä, mikä ruokkii matalapainetta.

2. Fysiikan säilymislakien mukaan ylös kohoavan ilman tilalle virtaa ympäriltä korvausilmaa, jolloin ilmanpaine alueella laskee.

3. Lämpöä kohoaa ylös yhä laajemmalti, ukkospilvien jono venyy, ja ilman virtausliikkeet voimistuvat. Ilmanpaine laskee lisää, ja alueelle syntyy liikkuva matalapaineen keskus.

4. Paine-ero tuottaa voiman, joka alkaa pyörittää tuulia kiihtyvää vauhtia. Maan pyörimisliikkeestä aiheutuva coriolisvoima kiertää niitä spiraalin lailla vastapäivään kohti matalan keskusta. Kun tuulen sekuntinopeus nousee yli 33 metrin, on syntynyt trooppinen hirmumyrsky.

Hurjimmissa myrskyissä tuulen nopeus nousee 70–90 metriin sekunnissa. Pyörteen halkaisija vaihtelee puolestaan 400 kilometristä 1 000 kilometriin.

5. Myrskyn voimistuessa sen ylle muodostuu korkeapaine, joka pyörii tuulia vastaan. Laskeva ilmavirtaus kuivattaa ja lämmittää keskusta, ja se seestyy myrskynsilmäksi.

6. Silmää kiertävät tuulet sekoittavat tehokkaasti meren pintaa 50–100 metrin syvyydeltä. Kun lämmintä vettä painuu syvyyksiin ja viileää kohoaa pintaan, ”lämpövoimala” jäähtyy ja hitaasti liikkuva myrsky voi heikentyä. Nopeaan myrskyyn jarru ei ehdi vaikuttaa, ja silloin kumpuava vesi voi loppumatkasta muuttua vaaralliseksi.

7. Kun ranta lähestyy ja meri madaltuu, tuulet pakkaavat vettä myrskyn tielle tulva-aalloksi, joka syöksyy myrskyn mukana maalle tuhoisin seurauksin.

Maalle saavuttuaan myrsky laantuu, kun se ei enää saa käyttövoimaa meren lämmöstä.

 

Tuula Kinnarinen on Tiede-lehden toimitussihteeri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2014. Päivitetty 12.9.2018.