Tumpelo kirjatoukkakin pärjää hyvin eräoloissa. Tarvitaan vain oikeat tuotteet ja teknologiat.

Teksti: Marko Hamilo

Tumpelo kirjatoukkakin pärjää hyvin eräoloissa. Tarvitaan vain oikeat tuotteet ja teknologiat.

Julkaistu Tiede -lehdessä 7/2010.Myönnetään. Olen yksi niistä uusavuttomista kaupunkilaisista, jotka eivät ole koskaan oppineet erätaitoja. Pidän luonnossa liikkumisesta, kunhan pääsen illaksi lämpimään hotellihuoneeseen. Jos on ihan pakko, saan kyllä teltan pystyyn, suostun käyttämään Pidä Saaristo Siistinä ry:n puuceetä ja osaan käyttää pietsosähköisellä sytytyksellä varustettua huippumodernia retkikeitintäni.Mutta retkikeittimellä ei voi grillata makkaraa, eikä sen lämpö riitä viileässä kesäillassa tunnelmointiin. Nuotiolle on päästävä, tavalla tai toisella. Ja joskus voi hengissä pysyminenkin riippua siitä, että saa tulen syttymään! Päätin siis opetella erätaidot.Kokenut partiolainen sytyttäisi tietysti nuotion yhdellä ainoalla tulitikulla, mutta tosimieshän ei tarvitse kuin puukon ja tulipuikon. Magnesiumtikku iskee kipinää, kun sitä raapaisee puukon hamarapuolella. Päätän yrittää kovinta vaikeusastetta. Ennen kuin voin sytyttää nuotion, sellainen pitäisi kuitenkin jotenkin rakentaa.

Teoriassa yksinkertaistaNuotio on teoriassa yksinkertainen projekti.Ensin sytytetään jotakin nopeasti ja suurella liekillä palavaa. Se kuumentaa ympärillään ja yläpuolellaan olevia, huonommin syttyviä risuja, jotka palavat hieman hitaammin ja kauemmin, ja niin edelleen. Vähitellen myös kaikkein suurimmat halot syttyvät. Kun lämpötila nousee tarpeeksi korkeaksi, tuli tarttuu jopa märkiin puihin.Nuotion teorian toinen keskeinen periaate on taata palavalle materiaalille happea. Tasainen, voimakas puhallus saattaa olla hyväksi hiipuvalle tulelle, mutta se saattaa sammua, jos puhalletaan äkkinäisesti tai tarpeettomasti.Sytykkeet, risut, klapit ja halot pitäisi kasata keoksi, joka on riittävän väljä, jotta se saa happea syttyäkseen. Toisaalta nuotio ei saa olla liian herkkä pienelle tuulenvireelle. Vaikka paikan pitäisi olla suojainen, sellaista kohtaa voi olla vaikea löytää esimerkiksi ulkosaariston luodolta.Sytykkeeksi kävisi tietysti vaikka sanomalehtipaperi, mutta eihän maastossa Hesareita kanneta. Otan siis tavoitteekseni, että saisin nuotion syttymään niistä aineksista, joita maastosta löytyy.

Entä jos ei omista puukkoa?Kiehinen on puusta vuoltu sytyke. Kiehisiä tehdään netistä löytyneiden ohjeiden mukaan vuolemalla haloista puukolla suikaleita, jotka jäävät alapäästään kiinni toisiinsa.Pitikö mukana olla puukkokin?Olen melonut Espoon Käärmesaareen, jossa voin sytyttää nuotion valmiiseen, tiilistä rakennettuun tulisijaan. Olen ottanut mukaan kaikenlaista tarpeellista, mutta niin. Erämiehellähän siis pitäisi olla puukko.Saan joitakin kiehisen tapaisia tehtyä linkkuveitsellä, joka kaupunkilaispojalla on aina mukana (koska tahansahan voi joutua tilanteeseen, jossa herrasmiehen on avattava esimerkiksi viini- tai olutpullo).Entä mistä niitä halkoja tähän hätään saataisiin? Tarvitsisin puukon lisäksi sahan tai kirveen, enkä ole varma siitäkään, millä luvalla voisin alkaa puita keräillä.Elävä puu sisältää vettä ja palaa siksi huonosti – vaikka eihän elävän puun käyttäminen nuotiontekoon kuulu jokamiehenoikeuksiin muutenkaan. Siellä, missä maasta ei tahdo löytää edes poltettavaksi kelpaavia risuja, voi yrittää kerätä käpyjä. Käärmesaaren tulipaikalla on pari klapia, ja olen askarrellut muutaman kiehisen. Mutta eihän kyhäelmäni millään syty. Olen toiminut teo¬riassa oikein, mutta käytännössä kaupunkilaispojan kärsivällisyys ei ole riittänyt keräämään tarpeeksi erikokoisia risuja ja vuolemaan riittävästi kiehisiä.En edes kokeile tulipuikkoja. Olen hankkinut markkinoiden ärhäkimpiä sytyttimiä. Primuksen myrskysytyttimessä on sininen, erittäin kuuma liekki. Se ei taivu pienestä tuulenvireestä. Yhtä voimakas on Blazer PB-207, ja sen voi lukita päälle. Näillä pitäisi saada vaikka märkä puu leimahtamaan!Kiehiset palavat jonkin aikaa, mutta eivät tarpeeksi suurella liekillä, jotta halot syttyisivät. En ole jaksanut kerätä tarpeeksi pienempiä risuja, jotka syttyisivät kiehisistä ja huolehtisivat isompien klapien kuumentamisesta leimahduspisteeseen.Päättelen silti, että nyt ainakin teoriassa tiedän, miten nuotio sytytetään. Tosipaikassa pitäisi vain käyttää enemmän aikaa. Ei citypojalta erätaitoja puutu, vaan kärsivällisyyttä.

Valmis syttyi ensimmäiselläKaupunkilaisjärjellä voisi ajatella, että nuotion voisi nyhrätä rauhassa kokoon kotona tai käsityöpajassa niin huolellisesti, että se syttyy maastossa huonoissakin oloissa tuosta vain. Sellaisen voisi viedä vaikka veneellä puuttomalle ulkoluodolle, jonne klapit joka tapauksessa pitäisi raahata kaukaa.Hyviä uutisia uusavuttomille: tällainen tuote on olemassa. Suomalainen Valmisnuotio Oy tekee kertakäyttöisiä nuotioita, joissa on viisi kiloa koivuklapeja aaltopahvilaatikossa.Olin etukäteen varautunut siihen, ettei oma nuotioni toimi, ennen kuin on liian kova nälkä – raahaamalla yhden valmisnuotion mukanani. Kuinkahan helposti tämä syttyy?Ohjeiden mukaan laatikosta avataan sytytysaukko alhaalta ja ilmanvaihtoluukku ylhäältä. Sytytysreikään pannaan paketissa tuleva sytytyspala, ja nuotio alkaa loimuta.Paitsi että en löydä sytytyspalaa. Se on ehkä unohtunut laatikosta tai pudonnut kuljetuksessa. Mutta ei hätää. Valmisnuotio syttyy hetkessä jopa pelkästä tulipuikon kipinästä. Pahvilaatikko suojaa alussa tuulelta, mutta oikein sijoitetut reiät päästävät ilman virtaamaan. Palava pahvi auttaa puita syttymään. Viiden minuutin päästä pahvit ovat palaneet loppuun ja nuotio näyttää aivan normaalilta.Vain varttitunti sytytyksen jälkeen syön jo ensimmäisiä makkaroita. Nuotio palaa isolla liekillä puolisen tuntia, mutta hiilloksella paistaisi makkaraa vielä tunnin sytytyksestä. Viisikiloinen valmisnuotio on kätevä, jos on liikkeellä autolla tai veneellä. Entä jos on liikkeellä meloen tai vaeltaen?

Lämmintä ruokaa ilman liekkejäUusavuttomalle melojalle tai vaeltajalle on tarjolla myös vain 650-grammainen Sandwich Fire, jota myydään ”retkikeittimenä”. Materiaali on suomalaista koivua. Mainosten mukaan tervattu selluvilla sytyttää tasaisen tulen viidessä minuutissa. Sitten voi panna keittimen päälle kattilan ja keittää vaikka perunat. Hiilloksella voi vielä grillata makkarat.Kokeilin koivukeitintä tuulisena päivänä mutta suojaisessa paikassa. Selluvilla ei syttynyt keittimen mukana tulleilla tulitikuilla eikä edes myrskysytyttimillä.Tällä kertaa mukana oli nakkeja. Kun luonnonmukainen puu ei syttynyt, mitä jos nakit grillaisi myrskysytyttimen liekissä?Yllättävää kyllä nakki sai pintaväriä ja myös lämpeni. Ison makkaran grillaamista kaasusytyttimellä tuskin kannattaa yrittää.Toisella kerralla kokeilin Sandwich Firea suojaisessa puutarhassa lähes tyynessä. Keitin ei edelleenkään ottanut tulta ohjeiden mukaan. Sitten keksin yrittää myrskysytyttimellä niin, että päällimmäinen puupala oli paikallaan. Keitin toimi aikansa kuten pitikin, ja kai siinä olisi ainakin kahvit keitellyt. Hiilloskin oli sopiva makkaran paistamiseen. Jokin suunnitteluvirhe keittimessä kuitenkin oli. Ei tuollaisesta keittimestä ole mihinkään saaristossa, jossa aina tuulee. Mutta myrskysytytin osoittautui hyödylliseksi! Tavallinen tulitikku tai sytytin ei olisi millään tepsinyt näin hankalaan puukalikkaan.Mutta jollei mikään liekki syty, ei nuotio eikä retkikeitin, joutuuko erämies syömään kylmää ruokaa? Ei sentään!Solution Foodsin liekittömällä lämmittimellä valmiiksi kypsennetty pasta tai pata lämpenee kymmenessä minuutissa. Kokeilin lämmitystä jopa kajakin etukannella kulun aikana. Toimii. Toukokuun helteillä ruoasta tuli riittävän lämmintä, huhtikuussa alle kymmenen asteen ulkolämpötilassa ruoka jäi hieman haaleaksi.Alkujaan armeijan käyttämät liekittömät lämmittimet ovat hyvä vaihtoehto siviiliretkeilijällekin, jos avotulen teko on kielletty eikä halua kantaa retkikeitintä. Lämmitin on muovipussi, jonka sisällä on pienempi jauhepussi. Kun pussiin kaadetaan tilkka vettä, jauheessa käynnistyy eksoterminen eli lämpöä luovuttava kemiallinen reaktio. Muovipussiin työnnetään valmisruokapussi, jota kuuma jauhepussi lämmittää.

Pahvi vai riuku?

Monet varusmiehet inhoavat tarpeiden tekemistä metsässä, sipaa, niin paljon, että yrittävät mieluummin hallita suolensa parin päivän taisteluharjoitusten ajan. Perinteinen sissien ja erämiesten käyttämä riukujärjestely onkin vastenmielinen. Onneksi sille on vaihtoehto!Shit Box on littanana toimitettava pahvilaatikko, jonka kasaa parissa minuutissa pöntöksi. Boksi kestää yllättävän hyvin isonkin miehen painon. Pahvipönttöä voi käyttää monta kertaa, ja sen voi taittaa uudelleen littanaksi kuljetusta varten. Pöntön sisälle tulee kertakäyttöinen jätepussi.

Näin sytytät nuotion

Nuotio sytytetään tuulensuojaiselle paikalle, joka on kiinteäpohjainen ja riittävän tasainen ja joka ei ole liian lähellä puita tai muuta syttyvää. Tarvittaessa voidaan poistaa päällimmäinen maakerros, esimerkiksi turve tai sammal. Nuotio rajataan, ja tuli suojataan kivillä.

Sytykkeet ja puut asetellaan pienemmästä isompaan niin, että ilmalle jää kulkureittejä.

Sytykkeet kootaan tiiviiksi kasaksi. Sen päälle lisätään lastuja ja niiden päälle tikkuja. Päällimmäiseksi pannaan ensin puupilkkeitä ja lopuksi halkaistuja klapeja.

Sytyttäminen aloitetaan siltä puolelta, mistä tuulee. Kun risut syttyvät, niitä lisätään tuleen varovasti. Jos puut ja risut pakataan nuotioon liian tiiviisti, palo tukahtuu. Sen on saatava ilmaa ja sopivasti vetoa.

Näin teet kenttäkäymälän

Etsi kaksi tukevaa, lähekkäin kasvavaa puuta.

Etsi tai sahaa irrallinen puu tai riuku istuimeksi.

Kiinnitä istuinpuu nauloilla tai narulla pystypuihin. Kaiva kuoppa vaakariu’un alle.

Asioinnin jälkeen peitä kuoppa.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25799
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1194
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.