Miinat kaivetaan maasta pian entistä tehokkaammin konstein. Uuden miina-haravan lisäksi raivaajien avuksi lentävät koulutetut mehiläiset.



Sisältö jatkuu mainoksen alla

TEKSTI:Jukka Ruukki

Sisältö jatkuu mainoksen alla


Miinat kaivetaan maasta pian entistä tehokkaammin konstein.
Uuden miina-haravan lisäksi raivaajien avuksi lentävät koulutetut mehiläiset.

Julkaistu Tiede-lehdessä

4/2000

Yhdysvaltain armeijan tutkija Allen Garroway kannattelee kämmenellään täydellistä sotilasta: se ei kaipaa unta eikä ruokaa ja pysyy palkatta tappokunnossa jopa 50 vuotta.

Hieman tonnikalapurkkia muhkeamman muovikuoren sisään sopii laukaisukoneisto ja 50 grammaa miinaeksperttien mieliräjähdettä trotyyliä eli TNT:tä. Jos kenkä painaa maahan upotetun polkumiinan kuorta, miina laukeaa ja silpoo astujan raajan.

YK:n arvioiden mukaan maailmassa kuolee tai vammautuu joka päivä 70 ihmistä maamiinojen takia. Lähes 90 prosenttia heistä on siviilejä. Pelloilla ja teiden varsilla makaa noin 110 miljoonaa räjähdettä, ja uusia kylvetään ripeämmin kuin raivaajat ehtivät kaivaa esiin.

Nykytekniikka 1940-luvulta

Sotilaat ja siviiliraivaajat turvaavat pitkälti 1940-luvulta peräisin olevaan tekniikkaan. Miinakenttiä kolutaan metallinpaljastin ja koetinkeppi kourassa.

Urakkaa hankaloittaa se, että uusissa miinoissa on vain vähän metalliosia. Paljastimet on säädettävä herkemmiksi kuin ennen, ja tämä taas tuottaa valtavan määrän vääriä hälytyksiä.

- Vain yksi tuhannesta hälytyksestä on aiheellinen, kertoo Allen Garroway Yhdysvaltain tiedeviikon miinaseminaarissa.

Leijonanosa ajasta kuluu tyhjien hylsyjen, ruostuneiden naulojen ja muiden harmittomien metallinpalasien tonkimiseen. Jokainen väärään hälytykseen haaskattu hetki tekee raivaajan urakasta entistä vaarallisemman. Pienikin herpaantuminen, ja herkästi räjähtävä miina sinkoutuu silmille. Pulmia lisäävät täysin metallittomat miinat.

Apu löytyi radioaalloilta

Garroway tarjoaa ratkaisuksi menetelmää, joka vähät välittää metallista ja keskittyy itse räjähdysaineeseen. Lupaavimmalta vaikuttaa ns. NQR-tekniikka (nuclear quadrupole resonance).

Uusi laite seuloo miinoitettua maaperää radioaalloilla. Jos signaali törmää kemikaaliin, se sinkoutuu takaisin ja herkkä vastaanotin rekisteröi sen. Räjähteiden tunnistus perustuu siihen, että kukin aine reagoi tiettyyn taajuuteen. Räjähteen määrä vaikuttaa heijastuvan signaalin voimakkuuteen.

NQR:n valjastaminen miinojen etsintään on vanhaa perua, mutta Yhdysvaltain armeija on hionut tekniikkaa entistä tarkemmaksi. Silti parannettavaa on yhä.

Iso kanto kaskessa on trotyyli, joka antaa heikon NQR-signaalin. Jotta miina voitaisiin paljastaa, laitetta on makuutettava paikallaan minuuttikaupalla. Tämä viivyttää työtä.

Toinen pulma on se, ettei laite havaitse miinaa, jossa on räjähdettä vähemmän kuin 50 grammaa. - Se riittää nipin napin kenttäoloissa, Garroway sanoo. Tavalliseen jalkaväkimiinaan pakataan 50-200 grammaa räjähdettä. Panssarin pysäyttämiseen tarvitaan jopa viisi kiloa trotyyliä.

Tulikaste Balkanilla

Seminaarin asiantuntijat vannovat kuitenkin NQR-tekniikan nimeen. - Vastaavanlaista läpimurtoa ei ole nähty vuosiin, suitsuttaa projektijohtaja Regina Dugan. Hän edustaa DARPA-nimistä puolustusministeriön tutkimuslaitosta, joka on Garrowayn päärahoittaja.

Dugan esittelee posket innosta hehkuen viime kesänä Bosnian sotatantereilla järjestettyä koetta, jossa NQR-tekniikka sai tulikasteensa.

Koealueelle upotettiin kahdeksan erikokoista miinaa. Laitteen hämäämiseksi sekaan viskottiin tyhjiä hylsyjä. Kaikki miinat löytyivät viidessätoista minuutissa.

Tavallinen metallinpaljastin tuskaili tehtävän kanssa seitsemän tuntia, koska se aiheutti 34 väärää hälytystä. Kunkin hälytyksen setvimiseen kului melkein 10 minuuttia.

Nykyinen prototyyppi, joka muistuttaa perinnäistä metallinpaljastinta, on vielä liian raskas kenttäoloihin. Laite on myös energiasyöppö: se vaatii toimiakseen repullisen akkuja.

- Armeijan tarpeisiin räätälöity versio on valmis kolmen vuoden päästä, Dugan lupaa.

Reppuversion hinnaksi Dugan arvioi noin 300 000 markkaa. Samalla rahalla saa kolme tavallista miinaharavaa. Amerikkalaisten tarkoituksena on kehittää myös ajoneuvoihin asennettava NQR-paljastin.

Mehiläisistä nuuskijoita

Koska miinajahti on tarkkaa ja vaarallista työtä, apuvoimia haalitaan kaikista suunnista. Montanan yliopistossa on päätetty hakea ratkaisua luonnosta.

Professori Jerry Bromenshenkin luotsaama 25-henkinen ryhmä miettii täyspäiväisesti sitä, voisiko mehiläisiä (Apis mellifica) koulia etsimään miinoja.

- Valitsimme mehiläiset, koska ne ovat kenties maailman tehokkaimpia keräilijöitä, kertoo Bromenshenk. Hänen mukaansa mehiläiset ovat yhtä oivallisia ympäristövahteja kuin kanarialinnut, jotka varoittavat kaivostyöläisiä myrkyllisistä kaasuista.

Hunajankeruulennoilla hyönteisten karvoitukseen tarttuu hurja määrä vieraita aineita, jotka on helppo tunnistaa. Miinakentän kasveista pörriäisiin kertyy räjähdysainejäämiä. Pienikin mehiläisyhdyskunta koluaa lähiympäristönsä tarkkaan, sillä se tekee 30 000-60 000 lentoa päivässä.

Antennit selkään

Tutkijoiden riemuksi hyönteinen oppii suuntaamaan lentonsa kohti miinakenttiä. - Se ehdollistuu monille räjähdysaineille, Bromenshenk kertoo. - Mehiläinen oppii nopeasti yhdistämään kemikaalin hunajapalkintoon.

Kun koulutukseen valitaan yhdyskunnan ruokahuollosta vastaava yksilö, oppi leviää nopeasti. Parhaimmillaan opetut mehiläiset etsiytyvät jopa kolmen kilometrin päässä oleviin kohteisiin.

Täysinoppinut yhdyskunta voidaan siirtää alueelle, jolla epäillään olevan miinoja. Jos pesään palaavat yksilöt ovat tahrineet itsensä räjähdysaineeseen, paikalle kutsutaan miinanraivaajia.

Bromenshenk aikoo varustaa siivekkäät oppilaansa lähettimillä, joiden avulla voidaan seurata yksittäisten mehiläisten tai parvien liikkeitä. Tarkoitusta varten kaavaillut antennit ja mikrosirut ovat valitettavasti toistaiseksi liian painavia.

Professori ei kuitenkaan usko, että tulevaisuudessa sotilaat ravaavat pitkin maita ja mantuja repullinen mehiläisiä selässään. - Mehiläiset voisivat toimia etulinjan vartiomiehinä alueilla, joilla miinat ovat jokapäiväinen riesa.

  Yhdysvaltain tiedeviikko järjestettiin helmikuussa Washingtonissa.

Miljoonia maahan joka vuosi

- Yhdysvaltain puolustushallinnon arvion mukaan maassa makaa noin 110 miljoonaa miinaa 62 valtion alueella. Tiheimmin miinoitettuja maita ovat Bosnia, Kambodza ja Kroatia.

- Valtaosa miinojen uhreista on siviilejä. He voivat olla karjaa laiduntavia lapsia, polttopuita noutavia naisia tai sodan uhreja auttavia vapaaehtoistyöntekijöitä.

- Uusia miinoja levitetään maastoon 1-3 miljoonan kappaleen vuosivauhdilla. Raivaajat poistavat niistä noin 100 000. Joka vuosi tehtaillaan 10 miljoonaa uutta miinaa.

- Miinojen päätarkoituksena on suojata sotilaskohteita ja vaikeuttaa vihollisen liikkumista. Niiden summittainen sirottelu on myös havaittu hyväksi keinoksi horjuttaa vastapuolen moraalia.

- Miinat tuhoavat kohteensa joko räjähdyspaineella tai sirpaleilla.

- Maamiinoja on pääasiassa kahdenlaisia: panssarimiinoja ja henkilö- eli jalkaväkimiinoja. Alun perin maamiinat kehitettiin torjumaan juuri panssariajoneuvoja. Henkilömiinoilla haluttiin estää vastapuolta raivaamasta panssarimiinoja.

- Henkilömiinat kaivetaan yleensä maahan tai vain asetetaan sen pinnalle. Niitä voidaan myös kylvää tykistöllä tai pudottaa lentokoneesta. Miina laukeaa ihmisen kosketuksesta. Laite voidaan aktivoida myös mm. laukaisulangalla, kauko-ohjauksella tai ajastimella.

- Miina on halpa ase: hinta vaihtelee muutamasta kympistä pariin sataan markkaan.

- Yli 130 maata solmi henkilömiinat kieltävän sopimuksen Kanadan Ottawassa 1997. Sopimus kieltää - tietyin varauksin - niiden käytön, valmistuksen ja varastoinnin.

Vahvimmin miina-aseeseen tukeutuvat maat, kuten Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina, jättäytyivät sopimuksen ulkopuolelle.

Vaikka Suomi ei allekirjoittanutkaan paperia, se valmistautuu luopumaan henkilömiinoista.

http://www.darpa.mil/


http://www.nrl.navy.mil/


Yhdysvaltain puolustusvoimat edustaa maailman miinatutkimuksen kärkeä.

http://biology.dbs.umt.edu/bees/


Montanan yliopiston Bee Alert! -tutkimusryhmä on käyttänyt mehiläisiä ympäristövahteina jo 25 vuotta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla