Gallupmenestys poikii perussuomalaisille lisää kannatusta.

Teksti: Juho Rahkonen

Eräänä syksyisenä iltapäivänä Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Jari Pajunen rikkoo avokonttorin tasaisen hälinän. Hän on innoissaan: kuuluisa bandwagon-efekti – suomalaisittain voittajan vankkurit -vaikutus – on nyt nähty itse teossa!Pajunen on tarkastellut kuukausittain Yleisradiolle tehtäviä puolueiden kannatusmittauksia niin, että niistä paljastuvat viikoittaiset vaihtelut. Tulos: perussuomalaisten kannatus sahaa voimakkaasti ylös ja alas kunkin kuukauden aikana. Heti sen jälkeen, kun gallupien tulokset on julkaistu, kannatus nousee jopa kaksi–kolme prosenttiyksikköä. Tutkimusjakson loppua kohden se kuitenkin normalisoituu ja asettuu vain hieman edellisen mittauksen yläpuolelle.Nämä viikoittaiset kannatushuiput eivät näy julkisuuteen toimitettavissa tiedoissa. Niissä kerrotaan vain kuukauden aikana tehtyjen mittausten keskiarvo.

Hyvät luvut houkuttelevat

Aineiston perusteella näyttää selvältä, että perussuomalaiset saavat vauhtia voittajan vankkureista, ihmisten taipumuksesta seurata niitä, jotka todennäköisesti pärjäävät hyvin. Kun äänestäjät kuulevat uutisista, että puolueen kannatus on taas noussut, moni innostuu ja haluaa tulla mukaan menestystarinaan.Ilmiötä on tutkittu erityisen paljon Yhdysvalloissa, mielipidemittausten kotimaassa. Tulokset kertovat, että tieto gallupmenestyksestä saattaa todella lisätä puolueen tai ehdokkaan kannatusta silloin, kun suosio on muutenkin nousussa.Erityisen voimakkaana ilmiö näkyy henkilövaaleissa, kuten presidentinvaaleissa, joissa kilpailuasetelma on selvä ja vähimmillään äänestäjä valitsee kahdesta ehdokkaasta. Eräässä 2006 julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa tieto kannatusmittauksista selitti noin kuusi prosenttia äänestäjien käyttäytymisestä.Samansuuntaisia tuloksia gallupien merkityksestä on saatu meillä. Taloustutkimus kysyi vuoden 2008 kuntavaalien alla äänestäjiltä, miten he arvioivat kannatusmittausten vaikuttavan äänestyskäyttäytymiseensä. Noin kahdeksan prosenttia vastaajista arvioi äänestävänsä mieluiten ehdokasta, joka saa hyviä tuloksia gallupeissa ja on siten todennäköinen voittaja.Eri tutkimustuloksia yhdistelemällä voi karkeasti arvioida, että vankkurit vaikuttavat äänestystuloksiin viisi–kymmenen prosenttia. Toisin sanoen: jos kannatusmittauksia ei lainkaan tehtäisi ja julkaistaisi, tulokset poikkeaisivat tuon verran siitä, mitä ne nykyisin ovat.

Mieli tahtoo joukkoon

Voittajan vankkurit on sosiaalipsykologinen ilmiö. Kun se alkaa vaikuttaa, ihmiset eivät enää vastaa mielipidetutkimuksiin itsenäisesti ajattelevina yksilöinä, vaan alkavat yhä enemmän ottaa huomioon näkemyksiä ja aikomuksia, joita uskovat muilla olevan. Tämä psykologinen efekti on eri asia kuin strateginen äänestäminen. Strategi pyrkii järkiperäisesti taktikoimaan päämääriensä kannalta mahdollisimman hyvää lopputulosta. Menestyksen odotukseen tempautuvaa vankkuriäänestäjää ohjaa luontainen psykologinen taipumus asettua voittajan puolelle. Ihminen on sosiaalinen eläin ja laumakäyttäytyminen evolutiivista perua. Varhaisissa metsästäjä-keräilijäyhteisöissä oli jo hengissä pysymisen ja omien geenien säilymisen kannalta hyödyllistä pyrkiä yhteen menestyksekkäiden saalistajien kanssa. Eikä oman menestyksen maksimointiin tähtäävä opportunismi ole kadonnut. Katsokaa vaikka, miten ihmiset ryntäävät tarjoustuotteen perään kuin sopulilauma, ettei vain joku muu vie sitä nenän edestä.Arkielämässä lienee kuitenkin mahdotonta erottaa toisistaan järjen ja tunteen ohjaamaa käyttäytymistä. Tämä koskee niin ostamista kuin äänestämistä – valintoja kaikki tyynni.

Media antaa ajateltavaa

Jos puolueiden kannatusmittauksia ei julkaistaisi, tieto perussuomalaisten noususta ei olisi levinnyt äänestäjille. Asiasta olisivat perillä enintään jotkin puolueet ja etujärjestöt. Näin ajatellen voi sanoa, että media on tehnyt demokratialle suuren palveluksen.Kuinka paljon media ylipäänsä vaikuttaa äänestäjiin? Tämä on joukkoviestinnän tutkijoiden ikuisuuskysymys, johon ei ole saatu yksiselitteistä vastausta, vaikka asiaa on tutkittu vuosikymmeniä.1950-luvulla ajateltiin, että media on kuin lääke: kun ihminen saa sopivan annoksen tietoa, se vaikuttaa hänen mielipiteisiinsä kuin särkytabletti kolotukseen. Näin yksioikoisesta mallista on luovuttu ajat sitten. Nykyisin median osuutta tarkastellaan erilaisissa yhteyksissä ja ympäristöissä. Ehkä tärkein joukkoviestinnän vaikutuksia pohtiva teoria on päiväjärjestystutkimus, agenda setting. Sen mukaan media ei niinkään vaikuta siihen, mitä mieltä ihmiset asioista ovat, vaan siihen, mistä asioista ihmisillä ylipäänsä on mielipiteitä.

Media ohjailee muita

Oma kysymyksensä on, keneen media vaikuttaa, jos vaikuttaa. Joukkoviestinnän tutkijoilla on kiinnostava vastaus: meillä on inhimillinen alttius uskoa, että median viestit vaikuttavat muihin mutta eivät niinkään meihin itseemme. Monet vähättelevät mielipidetutkimuksia ja epäilevät kansalaisten kykyä ajatella yhteisiä asioita ja vastata niitä koskeviin kysymyksiin. Ihmiset, joita gallupit ja yleinen mielipide ohjailevat, ovat aina joitakuita muita, mystisiä kolmansia henkilöitä.Sama ilmiö voi toisaalta johtaa myös mielipidetutkimusten vaikuttavuuden liioitteluun. Joissakin maissa kannatuskyselyiden julkaisemista vaalien alla on rajoitettu, etteivät ne pääse haittaamaan äänestäjien päätöksentekoa.Esimerkiksi Italiassa, Ranskassa, Tšekissä ja Sveitsissä gallupeja saa esitellä vain rajoitetusti viikko tai kaksi ennen vaaleja. Kanadassa ja monissa Latinalaisen Amerikan maissa aikaraja on pari päivää. Suomessa ”galluprauhaa” ei ole, eikä sitä ole suunnitteillakaan, vaikka on käytäntöä meillekin ehdotettu, viimeksi kuntavaalien alla 2004.

Gallupit yksin eivät riitä

Olisi väärin sanoa, että mielipidemittaukset sinänsä lisäävät tai vähentävät jonkin puolueen kannatusta. Kausaalisuuden perusvaatimus on, että syy edeltää seurausta. Puolueen kannatuksen täytyy nousta, ennen kuin gallupit voivat kertoa kannatuksen noususta.Lisäksi tarvitaan sanoma. Tampereen yliopiston tiedotusopin emeritusprofessori Pertti Suhonen toteaa kirjassaan Mielipidetutkimukset ja yhteiskunta, että voittajan vankkurit -ilmiössä on kyse ennen kaikkea houkuttelevasta viestistä, jota äänestäjät lähtevät seuraamaan.Taloustutkimus kysyi viime vuoden lopulla perussuomalaisia äänestäviltä, miksi he aikovat äänestää kyseistä puoluetta. Avoin kysymyksenasettelu paljasti, että tärkein syy on tarkemmin määrittelemätön protesti nykyistä menoa ja vallassa olevia puolueita kohtaan. Perussuomalaisten äänestäjät haluavat muutosta ja näkevät tilaisuuden näpäyttää vallanpitäjiä osoittamalla, että Suomessa ylin valta kuuluu yhä kansalle.Tämä on ilmeisesti se kansalaisiin vetoava viesti, jota perussuomalaiset kapellimestarinsa Timo Soinin johdolla niin vetävästi vankkureistaan soittavat.

Politiikka nappasi vankkurinsa sirkuksesta

Käsite bandwagon, voittajan vankkurit, on peräisin Yhdysvalloista ja siellä sirkusmaailmasta. Kun sirkus entisinä aikoina saapui kaupunkiin, se järjesti värikkään mainoskulkueen kaupungin halki. Ensimmäisessä vaunussa, bandwagonissa, oli torvisoittokunta, jonka repäisevä musiikki houkutteli kaupunkilaisia mukaan kulkueeseen.Hyppy voittajan vankkureihin, jump on the bandwagon, ilmestyi politiikkaan 1848, jolloin kuuluisa sirkusklovni Dan Rice keksi edistää vaalikampanjoita sirkuksensa soittokunnan vaunulla. Menetelmä herätti huomiota, ja poliitikot ottivat tavakseen käyttää sirkusvaunua.

Juho Rahkonen on tiedotusopista väitellyt yhteiskuntatieteiden tohtori ja Taloustutkimus Oy:n tutkimuspäällikkö.

Julkaistu Tiede -lehdessä 3/2011.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.