Vaikka et olisi koulussa ollut hikipinko, voit onnistua omaehtoisissa opinnoissa - kunhan muistat, ettei itsensä palkitseminen ole pahasta. Päinvastoin!

Ihminen-palsta




Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2009

Taas se alkoi. Uusi lukuvuosi kouluissa ja yliopistoissa täyttää luokkahuoneet, luentosalit ja kirjastot uusia oppeja pänttäävistä lapsista ja nuorista. Syksyllä käynnistyvät myös kansalaisopistojen kurssit, joilla opiskelee vuosittain yli 800 000 aikuista: kieliä, taideaineita, käden taitoja, tietotekniikkaa, musiikkia, yhteiskuntaa. Mistä he ammentavat opiskeluintonsa?

- Ihmisillä on varmasti sisäisenä porkkanana halu tietää uusia asioita tietämisen ilosta, uskoo tutkija Hanna Järvenoja Oulun yliopistosta. Opiskelumotivaation ylläpitämistä käsittelevää väitöskirjaa viimeistelevä kasvatustieteilijä on tutkinut niin peruskoululaisia, korkeakouluopiskelijoita kuin jo työelämään ehtineitä.

Motivaatio on monen tekijän summa. Se alkaa kiinnostuksesta, joka voi olla sisäsyntyistä tai ulkoa tullutta, ohimenevää tai pysyvää. Motivaatioon vaikuttavat myös omat ja ympäristön arvostukset. Kolmantena tekijänä on ihmisen oma arvio omasta suoriutumikyvystään, ja viimeisenä tulevat omat tavoitteet.

- Tavoitteena voi olla vaikkapa saada arvostusta muiden silmissä, Järvenoja sanoo.


Motivaatio-ongelmia jokaisella

Opiskelumotivaation helpoin vaihe on kiinnostuksen herääminen. Kansalaisopiston esitteestä löytyy helposti pitkä lista kursseja, jotka kiinnostaisivat: saaristolaivurikurssi, kodin remontointi, Toscanan herkut, italian alkeet... Harva niistä kuitenkin ylittää seuraavaa kynnystä, ilmoittautumista, saati sitten pitää mielenkiinnon yllä koko lukuvuoden.
Motivaation säilyttämisongelmat ovat tuttuja kaikille etenkin pidemmistä opiskeluhankkeista. Monen korkeakouluopiskelijan opinnot jämähtävät graduvaiheeseen, ja kansalaisopistojen ryhmät pienenevät, mitä pidemmälle lukuvuosi etenee.

Motivaation ylläpitämisessä on keskeisessä asemassa yksilöllinen toiminnan kontrolli, jota tutkijat kutsuvat volitioksi. Hanna Järvenojan mukaan ihmisten välillä on suuria eroja siinä, miten he pystyvät pitämään motivaatiota yllä.

- Jos kontrolli on heikko, telkkarista tulee aina jotakin mielenkiintoista siinä vaiheessa, kun pitäisi alkaa tehdä kotitehtäviä.


Kestävyyttä voi harjoitella

Tutkijat eivät pysty vastaamaan tyhjentävästi, miksi jotkut ovat toisia parempia kontrolloimaan toimintaansa ja säilyttämään motivaationsa. Taustatekijöinä ovat todennäköisesti temperamentti ja persoonallisuus, mutta toisin kuin niissä volitiossa ei ole kyse pysyvästä ominaisuudesta. Siihen vaikuttavat myös oppimistilanne, ympäristö ja oma tahtotila.

- Motivaation ylläpitämistä voi harjoitella. Kukaan ei voi mennä sen taakse, että sattuu olemaan temperamentiltaan tietynlainen.

Aikuisena opiskelumotivaation löytävät eivät siis välttämättä ole heitä, jotka jo koulussa olivat kympin oppilaita?

- Eivät suinkaan! He voivat olla aivan eri ihmisiä. Kun tilanne ja asiayhteys ovat toiset, hyvin erilaiset ihmiset voivat olla taitavia, lahjakkaita ja motivoituneita, Hanna Järvenoja sanoo.


Porkkanat vievät eteenpäin

Miten paatunut sohvaperuna sitten voi löytää motivaation punnertaa ylös ja lähteä oppimaan uutta? Tutkija rohkaisee etsimään porkkanoita, joilla palkita itsensä onnistumisten jälkeen. Italianlukijan motivaattorina voi olla Rooman-matka, kun kielitaito on karttunut riittävästi. Arkisena minipontimena voi toimia kupillinen cappuccinoa kymmenen opitun sanan jälkeen.

- Tällaiset ovat hyviä keinoja, ja käytän niitä itsekin. Joskus vain on pidettävä takapuoli tuolissa, vaikka olisi mikä. Porkkana voi auttaa vaikean kohdan yli seuraavaan vaiheeseen, Järvenoja tietää. Hän muistuttaa, että itselle asetetut porkkanat voivat olla konkreettisia tai abstrakteja, oikeita tai kuviteltuja.

- Eräs neljännen luokan oppilas sanoi kuvittelevansa läksyjen teon avuksi mielikuvitus¬olennon, joka antaa hänelle karkkia, kun läksyt on tehty, tutkija hymyilee. - Jos tehtävä tuntuu tylsältä, toinen toimiva motivaation ylläpitokeino on kehittää opiskelusta peli tai leikki.


Ryhmäkin toimii sparrausapuna

Aiemmin oppiminen nähtiin hyvin yksilökeskeisenä, mutta nyt on alettu ymmärtää myös ryhmän - oman perheen ja opiskeluporukan - merkitys opiskelumotivaation synnyssä ja ylläpidossa. Nykyään sosiaalinen tuki voi löytyä myös verkosta.

- Kun kaveri on motivoitunut, hän tartuttaa sen muihinkin. Ja kääntäen: jos ilmapiiri on tylsä, se lannistaa oppimishalut.

Mutta itsestähän kaikki lopulta on kiinni. Pitää olla sinnikäs eikä päästää itseään liian helpolla. Ei kuin niskasta kiinni ja opiskelemaan! Helpommin sanottu kuin tehty?

- Niin on, mutta kenenkään ei kannattaisi piiloutua ainakaan tekosyiden taakse. Me voimme itse vaikuttaa asiaan ja ottaa opiskelussakin aktiivisen roolin.


Käytä näitä motivaattoreina

- Kuvittele hyödyt: mitä opiskelu mahdollistaa.

- Jaa kokonaisuus osiin. Älä haukkaa liian paljon, vaan liiku pienin askelin.

- Muuta tylsä tehtävä kiinnostavaksi ajatusleikin tai -pelin avulla.

- Lupaa porkkanoita. Palkitse itsesi onnistuneista suorituksista.

- Pyydä tukea. Oma perhe ja opiskeluporukka voivat motivoida jaksamaan.



Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Ruska ruskottaa


Suomen kielen perussanastoon on kotiutunut nelisenkymmentä saamelaista lainasanaa. Näistä yksi ja ajankohtainen juuri nyt on lehtipuiden ja maaston syysväritystä merkitsevä ruska. Saamen ruški puolestaan perustuu adjektiiviin ruškat, joka on sama sana kuin suomen ruskea.

Mutta menikö tämä nyt oikein? Eihän ruska ole ruskea, vai onko?


Suomen sanalla ruskea on vastineet melkein kaikissa lähisukukielissä, mutta ne merkitsevät yleensä punaruskeaa tai punaista. Myös suomen vanhassa kirjakielessä tunnetaan nämä merkitykset. Esimerkiksi Agricola kirjoittaa veriruskeista synneistä ja Ruskeasta merestä tarkoittaessaan Punaistamerta.

Suomen kirjakieleen ruska on vaeltanut pohjoisten murteiden kautta 1900-luvun alkupuolella, ja sen tunnetuimpia käyttäjiä on ollut kansatieteilijä Samuli Paulaharju. Tosin ruska mainitaan jo Daniel Jusleniuksen sanakirjassa vuonna 1745, mutta siinä se ei merkitse luonnon syysväriä vaan yleensä punerrusta. Onkin ilmeistä, ettei Jusleniuksen ruska vielä ole tämä nykyisin tunnettu saamelainen laina vaan erillinen ruskea-sanueeseen kuuluva sana. Länsimurteissa ruska tunnetaan aamu- tai iltaruskon merkityksessä.


Samasta vartalosta on muodostettu muitakin johdoksia, esimerkiksi rusko, rusottaa ja ruskuainen. Viimeksi mainittu tarkoittaa munankeltuaista. Sekään ei ole ruskea sanan nykyisessä merkityksessä, mutta silmäys sanakirjalähteisiin vahvistaa, että ruskea voi merkitä myös kellanruskeaa tai keltaista. Esimerkiksi Henrik Florinuksen sanakirjassa vuonna 1678 ruskia tarkoittaa kullankeltaista. Samaa todistaa Florinuksen julkaisema sananlasku: "Kulta ruskia, ruis vielä ruskiampi." Antti Lizelius kuvasi porkkanoita Suomenkielisissä Tieto-Sanomissaan kertomalla, että ne ovat "ruskiat ja pitulaiset".

Esimerkit osoittavat, että ruska-vartalon sanat voivat tarkoittaa monia eri värejä: keltaista, oranssia, punaista ja ruskeaa. Ruska-sanaan tiivistyy kokonainen syksyinen värimaailma, joka hetken aikaa loistaa kutsuvana, lämpimänä ja turvallisena.


Kaisa Häkkinen
Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.