Vaikka et olisi koulussa ollut hikipinko, voit onnistua omaehtoisissa opinnoissa - kunhan muistat, ettei itsensä palkitseminen ole pahasta. Päinvastoin!

Ihminen-palsta




Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2009

Taas se alkoi. Uusi lukuvuosi kouluissa ja yliopistoissa täyttää luokkahuoneet, luentosalit ja kirjastot uusia oppeja pänttäävistä lapsista ja nuorista. Syksyllä käynnistyvät myös kansalaisopistojen kurssit, joilla opiskelee vuosittain yli 800 000 aikuista: kieliä, taideaineita, käden taitoja, tietotekniikkaa, musiikkia, yhteiskuntaa. Mistä he ammentavat opiskeluintonsa?

- Ihmisillä on varmasti sisäisenä porkkanana halu tietää uusia asioita tietämisen ilosta, uskoo tutkija Hanna Järvenoja Oulun yliopistosta. Opiskelumotivaation ylläpitämistä käsittelevää väitöskirjaa viimeistelevä kasvatustieteilijä on tutkinut niin peruskoululaisia, korkeakouluopiskelijoita kuin jo työelämään ehtineitä.

Motivaatio on monen tekijän summa. Se alkaa kiinnostuksesta, joka voi olla sisäsyntyistä tai ulkoa tullutta, ohimenevää tai pysyvää. Motivaatioon vaikuttavat myös omat ja ympäristön arvostukset. Kolmantena tekijänä on ihmisen oma arvio omasta suoriutumikyvystään, ja viimeisenä tulevat omat tavoitteet.

- Tavoitteena voi olla vaikkapa saada arvostusta muiden silmissä, Järvenoja sanoo.


Motivaatio-ongelmia jokaisella

Opiskelumotivaation helpoin vaihe on kiinnostuksen herääminen. Kansalaisopiston esitteestä löytyy helposti pitkä lista kursseja, jotka kiinnostaisivat: saaristolaivurikurssi, kodin remontointi, Toscanan herkut, italian alkeet... Harva niistä kuitenkin ylittää seuraavaa kynnystä, ilmoittautumista, saati sitten pitää mielenkiinnon yllä koko lukuvuoden.
Motivaation säilyttämisongelmat ovat tuttuja kaikille etenkin pidemmistä opiskeluhankkeista. Monen korkeakouluopiskelijan opinnot jämähtävät graduvaiheeseen, ja kansalaisopistojen ryhmät pienenevät, mitä pidemmälle lukuvuosi etenee.

Motivaation ylläpitämisessä on keskeisessä asemassa yksilöllinen toiminnan kontrolli, jota tutkijat kutsuvat volitioksi. Hanna Järvenojan mukaan ihmisten välillä on suuria eroja siinä, miten he pystyvät pitämään motivaatiota yllä.

- Jos kontrolli on heikko, telkkarista tulee aina jotakin mielenkiintoista siinä vaiheessa, kun pitäisi alkaa tehdä kotitehtäviä.


Kestävyyttä voi harjoitella

Tutkijat eivät pysty vastaamaan tyhjentävästi, miksi jotkut ovat toisia parempia kontrolloimaan toimintaansa ja säilyttämään motivaationsa. Taustatekijöinä ovat todennäköisesti temperamentti ja persoonallisuus, mutta toisin kuin niissä volitiossa ei ole kyse pysyvästä ominaisuudesta. Siihen vaikuttavat myös oppimistilanne, ympäristö ja oma tahtotila.

- Motivaation ylläpitämistä voi harjoitella. Kukaan ei voi mennä sen taakse, että sattuu olemaan temperamentiltaan tietynlainen.

Aikuisena opiskelumotivaation löytävät eivät siis välttämättä ole heitä, jotka jo koulussa olivat kympin oppilaita?

- Eivät suinkaan! He voivat olla aivan eri ihmisiä. Kun tilanne ja asiayhteys ovat toiset, hyvin erilaiset ihmiset voivat olla taitavia, lahjakkaita ja motivoituneita, Hanna Järvenoja sanoo.


Porkkanat vievät eteenpäin

Miten paatunut sohvaperuna sitten voi löytää motivaation punnertaa ylös ja lähteä oppimaan uutta? Tutkija rohkaisee etsimään porkkanoita, joilla palkita itsensä onnistumisten jälkeen. Italianlukijan motivaattorina voi olla Rooman-matka, kun kielitaito on karttunut riittävästi. Arkisena minipontimena voi toimia kupillinen cappuccinoa kymmenen opitun sanan jälkeen.

- Tällaiset ovat hyviä keinoja, ja käytän niitä itsekin. Joskus vain on pidettävä takapuoli tuolissa, vaikka olisi mikä. Porkkana voi auttaa vaikean kohdan yli seuraavaan vaiheeseen, Järvenoja tietää. Hän muistuttaa, että itselle asetetut porkkanat voivat olla konkreettisia tai abstrakteja, oikeita tai kuviteltuja.

- Eräs neljännen luokan oppilas sanoi kuvittelevansa läksyjen teon avuksi mielikuvitus¬olennon, joka antaa hänelle karkkia, kun läksyt on tehty, tutkija hymyilee. - Jos tehtävä tuntuu tylsältä, toinen toimiva motivaation ylläpitokeino on kehittää opiskelusta peli tai leikki.


Ryhmäkin toimii sparrausapuna

Aiemmin oppiminen nähtiin hyvin yksilökeskeisenä, mutta nyt on alettu ymmärtää myös ryhmän - oman perheen ja opiskeluporukan - merkitys opiskelumotivaation synnyssä ja ylläpidossa. Nykyään sosiaalinen tuki voi löytyä myös verkosta.

- Kun kaveri on motivoitunut, hän tartuttaa sen muihinkin. Ja kääntäen: jos ilmapiiri on tylsä, se lannistaa oppimishalut.

Mutta itsestähän kaikki lopulta on kiinni. Pitää olla sinnikäs eikä päästää itseään liian helpolla. Ei kuin niskasta kiinni ja opiskelemaan! Helpommin sanottu kuin tehty?

- Niin on, mutta kenenkään ei kannattaisi piiloutua ainakaan tekosyiden taakse. Me voimme itse vaikuttaa asiaan ja ottaa opiskelussakin aktiivisen roolin.


Käytä näitä motivaattoreina

- Kuvittele hyödyt: mitä opiskelu mahdollistaa.

- Jaa kokonaisuus osiin. Älä haukkaa liian paljon, vaan liiku pienin askelin.

- Muuta tylsä tehtävä kiinnostavaksi ajatusleikin tai -pelin avulla.

- Lupaa porkkanoita. Palkitse itsesi onnistuneista suorituksista.

- Pyydä tukea. Oma perhe ja opiskeluporukka voivat motivoida jaksamaan.



Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Ruska ruskottaa


Suomen kielen perussanastoon on kotiutunut nelisenkymmentä saamelaista lainasanaa. Näistä yksi ja ajankohtainen juuri nyt on lehtipuiden ja maaston syysväritystä merkitsevä ruska. Saamen ruški puolestaan perustuu adjektiiviin ruškat, joka on sama sana kuin suomen ruskea.

Mutta menikö tämä nyt oikein? Eihän ruska ole ruskea, vai onko?


Suomen sanalla ruskea on vastineet melkein kaikissa lähisukukielissä, mutta ne merkitsevät yleensä punaruskeaa tai punaista. Myös suomen vanhassa kirjakielessä tunnetaan nämä merkitykset. Esimerkiksi Agricola kirjoittaa veriruskeista synneistä ja Ruskeasta merestä tarkoittaessaan Punaistamerta.

Suomen kirjakieleen ruska on vaeltanut pohjoisten murteiden kautta 1900-luvun alkupuolella, ja sen tunnetuimpia käyttäjiä on ollut kansatieteilijä Samuli Paulaharju. Tosin ruska mainitaan jo Daniel Jusleniuksen sanakirjassa vuonna 1745, mutta siinä se ei merkitse luonnon syysväriä vaan yleensä punerrusta. Onkin ilmeistä, ettei Jusleniuksen ruska vielä ole tämä nykyisin tunnettu saamelainen laina vaan erillinen ruskea-sanueeseen kuuluva sana. Länsimurteissa ruska tunnetaan aamu- tai iltaruskon merkityksessä.


Samasta vartalosta on muodostettu muitakin johdoksia, esimerkiksi rusko, rusottaa ja ruskuainen. Viimeksi mainittu tarkoittaa munankeltuaista. Sekään ei ole ruskea sanan nykyisessä merkityksessä, mutta silmäys sanakirjalähteisiin vahvistaa, että ruskea voi merkitä myös kellanruskeaa tai keltaista. Esimerkiksi Henrik Florinuksen sanakirjassa vuonna 1678 ruskia tarkoittaa kullankeltaista. Samaa todistaa Florinuksen julkaisema sananlasku: "Kulta ruskia, ruis vielä ruskiampi." Antti Lizelius kuvasi porkkanoita Suomenkielisissä Tieto-Sanomissaan kertomalla, että ne ovat "ruskiat ja pitulaiset".

Esimerkit osoittavat, että ruska-vartalon sanat voivat tarkoittaa monia eri värejä: keltaista, oranssia, punaista ja ruskeaa. Ruska-sanaan tiivistyy kokonainen syksyinen värimaailma, joka hetken aikaa loistaa kutsuvana, lämpimänä ja turvallisena.


Kaisa Häkkinen
Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.