Viihteellisyydestään huolimatta Yhdysvaltain presidentinvaalit ovat aina olleet myös puolueiden voimainmittelö. Ne ovat jopa muokanneet maan puoluejärjestelmää.



ovat aina olleet myös puolueiden voimainmittelö. Ne ovat jopa
muokanneet maan puoluejärjestelmää.


Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2004


Yhdysvaltain poliittista elämää ja presidentinvaaleja on alusta asti hallinnut kaksi valtapuoluetta, mutta ne eivät ole aina olleet demokraatit ja republikaanit, eivät ainakaan sellaisina kuin nykyään.


Varhaisimmissa vaaleissa ehdokkaita asettivat federalistit, joihin kuului maan ensimmäinen presidentti George Washington, ja republikaanit, joiden ensimmäinen voittoisa ehdokas oli vuonna 1801 päämieheksi noussut Thomas Jefferson. Tärkein puolueita erottanut asiakysymys oli liittovaltion rooli.


Federalistit kannattivat voimakasta liittovaltiota ja aristokraattista yhteiskuntaa. Republikaanit ihannoivat osavaltioiden laajaa itsemääräämisoikeutta ja tasavaltalaista hallintomallia, mikä näkyi puolueen nimestäkin.



1820-luvulla federalistinen puolue kuihtui ja republikaaninen puolue hajosi. Federalistien tilalle syntyi whig-puolue, joka omaksui monia federalistien kantoja mutta oli vahvemmin kytköksissä liike-elämään. Whigien näkyvimmäksi poliittiseksi teemaksi nousi siirtolaisuus: puolue suhtautui nuivasti tulokkaisiin, etenkin katolisiin.
Republikaanien jättämän poliittisen tyhjiön täytti pitkälti demokraattinen puolue. Se kannatti osavaltioiden laajaa itsemääräämisoikeutta ja oli etelävaltioiden suosikkipuolue. Monet etelän demokraateista olivat hyvin konservatiivisia ja vastustivat rotuerottelujärjestelmän purkamista.


Republikaaninen puolue perustettiin uudelleen 1854. Sitä kannattivat erityisesti koillisen runsasväkisten osavaltioiden teollisuuspiirit. Republikaanit ajoivat voimakasta liittovaltiota, orjuuden poistamista ja protektionistista tullijärjestelmää.



Presidentinvaalit ovat myös muokanneet puoluejärjestelmää, muistuttavat Yhdysvaltain kulttuurihistorian tutkija Kimmo Ahonen Turun yliopistosta ja maan puoluejärjestelmän ja poliittisen psykologian tutkimukseen erikoistunut Renvall-instituutin Simo Virtanen.


Vuoden 1860 presidentinvaalit ovat hyvä esimerkki puoluekentän muutoksesta.


- Orjuus nousi tuolloin keskeiseksi vaaliteemaksi, ja republikaanit Abraham Lincolnin johdolla valitsivat heti orjuutta vastustavan linjan. Whigit viivyttelivät kannassaan, ja valtaosa puolueen kannattajista siirtyi republikaanien taakse. Whigit eivät onnistuneet edes asettamaan omaa ehdokasta, ja puolue lopetti toimintansa, Simo Virtanen valottaa tapahtumia, jotka johtivat demokraattivaltaisten etelävaltioiden eroamiseen liittovaltiosta ja nelivuotiseen sisällissotaan.



Toinen suuri puoluekartan muutos nähtiin vuoden 1932 vaaleissa, joissa demokraatit alkoivat Franklin D. Rooseveltin johdolla korostaa liittovaltion vastuuta kansalaisten hyvinvoinnista.


Pörssiromahduksen takia amerikkalaisista oli työttöminä pahimmillaan neljännes. Roosevelt ajoi massiivista sosiaalis-taloudellista New Deal-uudistusohjelmaa, jonka ansiosta demokraatit profiloituivat yhteiskunnallista tasa-arvoa kannattavaksi kaupunkipuolueeksi.


- Demokraatit alettiin nyt mieltää liberaaleiksi ja republikaanit konservatiiveiksi. Rooseveltin edeltäjä, republikaani Herbert Hoover oli raivoissaan demokraattien liberaali-leimasta. Rooseveltin sosiaaliliberalismi painotti kattavaa sosiaaliturvaa ja kannatti talouselämän osittaista valtiollista ohjailua. Se oli siten aivan muuta kuin vapaata markkinataloutta puoltava klassinen liberalismi, jota Hoover edusti, Kimmo Ahonen kertoo.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5216
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti