Uutistulva ja kiireinen elämänrytmi ovat huono yhdistelmä.
Mitä pinnallisemmin ja valikoivammin käymme asioita läpi,
sitä heikommat ovat edellytyksemme omaksua uutta, oikaistua tietoa.


Mitä pinnallisemmin ja valikoivammin käymme asioita läpi,
sitä heikommat ovat edellytyksemme omaksua uutta, oikaistua tietoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2005

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Toukokuussa Newsweek-lehti kirjoitti, että Yhdysvaltain armeijan kuulustelijat olivat nöyryyttäneet Guantánamon vankileirin islaminuskoisia vankeja heittämällä Koraanin vessanpyttyyn. Lehti joutui peruuttamaan väitteen, koska tapahtuman todenperäisyyttä ei pystytty vahvistamaan. Ilmoitus ei kuitenkaan hillinnyt muslimimaissa syttyneitä mellakoita, joissa kuoli ainakin 16 ihmistä ja satoja loukkaantui.


Samaan aikaan Suomessa kulttuuriministeri joutui sairauslomalle. Syyksi uumoiltiin mediamyllytystä, jossa Tanja Karpelasta muovailtiin pääministeri Matti Vanhasen salarakasta. Karpela kiisti suhteen ja ihmetteli, mitä muuta hän voi tehdä huhujen kumoamiseksi kuin kertoa totuuden.


- Käsikirjoitus on tehty muualla ja elää nyt omaa elämäänsä, hän tuskaili Iltalehdessä.


Irakin sota hyvä esimerkki


Karpela on oikeassa ainakin siinä, että kerran uutis-oitua on vaikea kumota. Yhdysvaltain psykologian seuran arvostetussa Psychological Science -lehdessä julkaistu tutkimus osoittaa, että uskomme sitkeästi lukemaamme tai kuulemaamme tietoon, vaikka se myöhemmin todettaisiin virheelliseksi.


Väärän tiedon sinnikkyys kävi ilmi Länsi-Australian yliopiston psykologian professorin Stephan Lewandowskyn tutkimuksessa, jossa selvitettiin, mitä ihmiset muistavat Irakin sodan tapahtumista. Irakin sotauutisiahan leimasivat alituiset väitteet ja niiden korjaukset sekä myöhemmin virheelliseksi osoittautunut tieto Irakin massatuhoaseista.


Tutkimukseen osallistui lähes 900 yliopistojen opiskelijaa ja työntekijää Australiassa, Saksassa ja Yhdysvalloissa. Tulokset paljastivat, että saksalaiset ja australialaiset omaksuivat korjatut tiedot herkemmin kuin amerikkalaiset. Heistä moni uskoi edelleen alkuperäiseen uutiseen - siinäkin tapauksessa, että muisti sen peruutetuksi!


Asenne ohjaa perehtymistä


Lewandowskyn mukaan eroa selittää epäluulo: australialaiset ja saksalaiset suhtautuivat sotaan kriittisemmin kuin amerikkalaiset. Asenne taas vaikuttaa siihen, millä strategialla uutisia ylipäätään käsittelemme.


- Mikäli asia ei kiinnosta henkilökohtaisesti, prosessoimme uutisen vain pinnallisesti. Sen sijaan kiinnostavat ja epäilyttävät tai huomiota herättävät uutiset pääsevät perinpohjaiseen käsittelyyn, selittää Tiedon ja innovaation tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Timo Saari Helsingin kauppakorkeakoulusta.


Pinnallisessa työstämisessä asiaa ei sen kummemmin kyseenalaisteta, ja informaatio tallentuu muistiin ylimalkaisena, muihin samankaltaisiin aiheisiin sulautuen. Perinpohjainen strategia seuloo uutisen yksityiskohtaisemmin, ja siitä jää enemmän muistijälkiä. Tarkkaan työstetty tieto on näin helpompi löytää muistista uudelleen muokattavaksi.


Kovin herkästi ei kerran tallennettu väärä uutistieto kuitenkaan muutu. Aivoja ei niin vain ohjelmoida uudelleen. Se vaatii energiaa. Ilmiö on tuttu kaikille, jotka kerran ovat muistaneet väärin jonkun henkilön nimen.Vaikka oikean nimen tietääkin, väärä nimi pukkaa pitkään ensimmäisenä mieleen.


Uutinen edustaa arvoja


Uutisten läpimenoon ja korjausherkkyyteen vaikuttaa myös se, että peilaamme niitä aina omia arvojamme vasten.


- Omaa arvomaailmaa ja mielipiteitä heijastavat uutiset pääsevät läpi paljon helpommin kuin ne, joista meillä on eri käsitys. Vastaavasti virheellistä tietoa on sitä helpompi korjata, mitä enemmän se riitelee omien ajatustemme kanssa. Jos virheellinen tieto vastaa omia näkemyksiä, siitä on raskaampi luopua, Timo Saari selvittää.


Tämä näkyi myös Stephan Lewandowskyn tutkimuksessa:


- Ihmiset, jotka epäilivät sodan taustalla piileviä motiiveja, hylkäsivät virheellisen informaation auliisti. Sen sijaan ne, jotka uskoivat, että sotaa käytiin massatuhoaseiden takia, eivät päivittäneet ajatuksiaan uusien tietojen mukaisiksi, Lewandowsky sanoo.


Tutkimuksen mukaan moni amerikkalainen myös "muisti" uutisoidun, että massatuhoaseita todella oli löytynyt Irakista. Lewandowskyn mukaan nämä väärät muistikuvat ovat toiston tulosta: epäilyjä massatuhoaseiden olemassaolosta rummutettiin alinomaa.


Pelkkä kiistäminen ei riitä


Lewandowsky tulkitsee tutkimuksensa osoittavan, että kriittisyys on olennaisen tärkeää niin uutisen tekijälle kuin sen vastaanottajalle. Kriittisyyteen uskoo myös Saari, mutta hän sanoo kiirekulttuurimme uhkaavan sitä.


Entä jos virheellinen tieto, koski se sitten sotatapahtumia, politiikkaa tai seksisuhteita, kaikesta varuillaanolosta huolimatta läpäisee seulan?


- Tehokkain tapa eliminoida väärä tieto on tarjota kausaalinen vaihtoehto uutisen kiistämisen kera. Pelkän "ei ole totta" -kommentin lisäksi pitää kertoa uskottavasti, miten asia oikeasti on tai tapahtui, Lewandowsky neuvoo.


Saari huomauttaa, että asiaa edistää, jos uutta, korjattua uutista toistetaan eri medioissa. Näin se tavoittaa mahdollisimman laajan yleisön ja jää paremmin mieleen. Sittenkään korjattu versio ei välttämättä tavoita kaikkia, vaan osa väestöstä saattaa edelleen levittää alkuperäistä uutista, toimia virhelähteenä. Kahvipöytäkeskusteluissa väärä tieto voi entisestään vahvistua.


Saaren mukaan väärän tiedon muuttamiseen tarvitaan aina vastaanottajan tahtoa - ja aikaa.


- Oikeaa ja väärää informaatiota on maailmassa niin paljon, ettei meillä ole mahdollisuutta keskittyä jokaiseen väärään ja korjattuun uutiseen, vaikka niin haluaisimmekin. Media ja arki kuormittavat ihmistä jo niin, että uutisten syvälle puntaroinnille jää hyvin vähän aikaa. o


Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden- vakituinen avustaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla