Katastrofi on peruutettu. Maailman väestönkasvu pysähtyy tällä vuosisadalla.

Teksti: Marko Hamilo

Katastrofi on peruutettu. Maailman väestönkasvu pysähtyy tällä vuosisadalla.

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2013

Kuinka monta lasta keskimäärin naiset saavat elinaikanaan koko maailmassa? Ruotsalainen lääkäri ja tilastotieteilijä Hans Rosling kyseli tätä valistuneimmalta mahdolliselta yleisöltä Yhdysvaltain tiedeviikolla viime vuonna. Taas väki vastasi väärin eli keskimäärin reippaasti yläkanttiin.

Roslingin mukaan mo­nien ihmisten maailmankuva on yhä siltä ajalta, kun heidän opettajansa opiskelivat yliopistossa. Aika monen nyt keski-ikäisen ihmisen opettaja opiskeli 1950–1960-luvulla, jolloin maailma oli jakautunut teollisuusmaihin ja kehitysmaihin. Silloin väes­tönkasvu näytti räjähdysmäiseltä varsinkin kehitysmaissa.

Väestöräjähdyksen uhan nosti puheenaiheeksi ennen kaikkea Stanfordin yliopiston biologian professori Paul Ehrlich, joka piti aiheesta radioidun luennon vuonna 1967. Luennon suuri suosio innosti Ehr­lichiä kirjoittamaan klassikoksi nousseen kirjansa The Population Bomb.

”Taistelu ihmiskunnan ruokkimisesta on hävitty. 1970-luvulla miljoonat ihmiset tulevat kuolemaan nälkään”, Ehrlich aloitti kirjansa.

Maapallon väkiluku tavoitti miljardin vuonna 1810, kaksi miljardia vuonna 1925 ja kolme miljardia vuonna 1960.  Kun Ehr­lich luennoi väestöräjähdyksestä, neljänteen miljardiin ei tarvittu enää kuin viisitoista vuotta lisää, ja tulevaisuus näytti vielä pahemmalta.

Neljästä viiteen miljardiin kului enää kymmenen vuotta, eikä ruoantuotanto näyttänyt pysyvän eksponentiaalisen väes­tönkasvun perässä.

Vihreä vallankumous ruokkii

Ehrlich oli kuitenkin väärässä. Maailmanlaajuista nälänhätää ei tullut. Ruoantuotanto pystyi vastaamaan väestönkasvuun. Sen mahdollisti niin kutsuttu vihreä vallankumous, josta muistutti tähtitieteen professori Esko Valtaoja Duodecim-lehden joulunumerossa 2012: ”Kuka muistaa Norman Borlaugia? Eikö kukaan? Autetaan hieman: hän sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1970. Ei vieläkään käsiä pystyssä? Hän oli viime vuosisadan suurin hyväntekijä, joka pelasti satoja miljoonia ihmisiä, kenties jopa miljardin, mutta kukapa nyt sellaista jaksaisi muistaa.”

Borlaug alkoi 1950-luvun alussa risteyttää keskenään vehnälajikkeita, jotka kasvoivat vain puoleen normaalin vehnän korkeudesta. Ne olivat tavallista vastustuskykyisempiä taudeille ja tuottivat teholannoituksen avulla enemmän viljaa. Muutamassa vuodessa Borlaug oli kehittänyt uusia lajikkeita, joiden avulla sato saatiin kolminkertaistettua.

”Vihreä vallankumous alkoi Meksikosta ja levisi pian muihin nälkäkatastrofin partaalla hoippuviin maihin. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Intia saattoi hurjasta väestönkasvustaan huolimatta alkaa viedä vehnää muihin maihin”, Valtaoja kirjoittaa.

Eikö tämän pitäisi johtaa vain entistä pahempaan katastrofiin, kun edes ruoantuotanto ei rajoita ihmisten lisääntymistä? Kehitysapuakin kuuluu joskus vastustettavan sillä argumentilla, että se vain pahentaa kaikkien ympäristöongelmien äitiä, väestönkasvua.

Kasvu pysähtyy 10 miljardiin

Ruoantuotanto on jo aikaa sitten lakannut olemasta väestönkasvua rajoittava tekijä. Rosling on kuuluisa YouTuben hittivideoista, joissa hän osoittaa mitä mielikuvituksellisimmin graafisin keinoin, kuinka lapsiluku on laskenut kaikkialla maailmassa käsi kädessä bruttokansantuotteen nousun kanssa.

Siihen ei ole tarvittu kiinalaistyyppistä yhden lapsen politiikkaa. Lasten määrä synnytysikäistä naista kohden on laskenut vaurastumisen myötä myös katolisissa maissa paavin ehkäisykielloista huolimatta. Samoin on käynyt niin islamilaisessa maailmassa kuin Intiassakin.

Joissakin maissa väki jo vähenee. Japanissa väestö pienenee miljoonalla joka vuosi. Hallituksen viimevuotisen raportin mukaan Japanin väestö supistuu nykyisestä 128 miljoonasta 87 miljoonaan vuoteen 2060 mennessä. Samalla yli 65-vuotiaiden osuus tuplaantuu 40 prosenttiin.

Venäjän väestö romahti Neuvostoliiton­ hajoamisen jälkeen. 1991 maassa asui 148 miljoonaa ihmistä. Sen jälkeen kuolleisuus ylitti syntyvyyden reippaasti, ja väkiluku on nyt 143 miljoonaa. Presidentti Vladimir Putinin kansallisessa ohjelmassa on aie pysäyttää laskeva trendi 138–139 miljoonaan ja palauttaa Venäjä kasvu-uralle.

Niin sanottu kokonaishedelmällisyysluku – jota Rosling yleisöltään arvuutteli – on nyt maailmanlaajuisesti vain 2,5.  Se on lähenemässä väestön uusiutumisen tasapainossa pitävää lukua 2,1. Kun siihen päästään, väestö ei enää kasva. YK:n ennusteiden mukaan maailman väestöhuippu koetaan tällä vuosisadalla. Silloin ihmisiä on 9–10 miljardia. Nyt meitä on 7 miljardia.

Jos Ehrlich olisi ollut oikeassa, ylittäisimme tällä vuosisadalla jo 20 miljardin rajan.

Marko Hamilo on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Suomalaiset uusintavat itsensä

- Suomessa hedelmällisyysluku lähes riittää väestön uusintamiseen. Luku on pysynyt 1,8:n ja 1,9:n välillä 1990-luvun alusta. Naista kohden syntyy siis melkein kaksi lasta, mikä lähes riittää pitämään Suomen väkiluvun entisellään. Maahanmuutto täydentää syntyvyyttä.

- Vakaa kokonaishedelmällisyys peittää alleen merkittävän muutoksen. Yhä suurempi osa naisista jää kokonaan lapsettomiksi. Vastaavasti naisia, joilla on kolme lasta tai enemmän, on enemmän kuin pitkään aikaan. Kun lapsilukua tarkastellaan 45 vuoden iässä, yhden ja kahden lapsen äitien osuus on laskenut jopa kymmenellä prosenttiyksiköllä, yli 60 prosentista hieman yli 50 prosenttiin.

- Yhteiskunnallinen asema vaikuttaa miesten ja naisten lapsilukuun eri tavoin. Suomessa lapsettomiksi jäävät Väestöliiton mukaan useimmin kaikkein koulutetuimmat naiset. Kaikkein harvinaisinta lapsettomuus on parhaiten koulutettujen miesten keskuudessa.

Psykedeelit ayahuasca ja psilosybiini tehoavat tutkimusten mukaan masennukseen.

Amazonin alueen ihmiset ovat ammoisista ajoista nauttineet näkyjä nostattavaa ayahuasca-kasviuutetta.

Aine kiinnostaa myös lääketieteen tutkijoita. Se näyttää tehoavan masennukseen ja riippuvuuksiin, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Muilla psykedeeleillä, kuten tietyissä sienissä esiintyvällä psilosybiinillä, on havaittu samanlaisia vaikutuksia.

Ayahuascaa pitkään tutkinut Jordi Riba Sant Paun sairaalasta kertoo, miten vaikeasta masennusta potevat potilaat ovat saaneet apua yksittäisestä kokeilusta.

”Tavalliseen masennuslääkkeeseen verrattuna teho oli todella nopea vain yhdellä annoksella. Hämmästyttävästi tulokset näkyivät heti, ja ne säilyivät monia viikkoja”, Riba sanoo HS:n haastattelussa.

Lontoon Imperial Collegen Robin Carhart-Harris on saanut samanlaisia tuloksia psilosybiinillä.

Ratkaisevia myönteisille vaikutuksille ovat ympäristö ja olot, joissa psykedeelejä käytetään.

”On tärkeää, että ammattiterapeutti valmistelee kokemukseen, on mukana sen aikana ja auttaa sen jälkeen tekemään siitä selkoa”, Carhart-Harris sanoo.

Suomessakin tutkijat etsivät rahoitusta tutkimukseen, jossa testaan psilosybiinin tehoa masennukseen.

Kysely

Kokeilisitko psykedeeliä masennukseen, jos lääkäri määräisi?

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012