Kaikkien aikojen toinen suomalainen tiedebarometri mittasi kansalaisten suhdetta tieteeseen ja muihin yhteiskunnan voimiin. Tiede sai taas hyvät arvosanat, ja tietoa siitä kaivattaisiin nykyistä enemmänkin. Käytännön vinkkejä annettiin poliitikoille


kansalaisten suhdetta tieteeseen ja muihin yhteiskunnan voimiin.
Tiede sai taas hyvät arvosanat, ja tietoa siitä kaivattaisiin nykyistä
enemmänkin. Käytännön vinkkejä annettiin poliitikoille.


Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2004






Aineisto kerättiin 21.4.-30.6.2004. Kysy-myslomake lähetettiin 2 500 suoma-laiselle, jotka poimittiin satunnaisesti väestön keskusrekisteristä. Kohdehen-kilöt edustivat 18-70-vuotiaita koko maasta, Ahvenanmaata lukuun ottamatta.


1 054 henkilöä palautti analyysikelpoisen lomakkeen. Tämä 42 %:n palautusosuus on tyydyttävä, ja näyte myös edustaa eri väestöryhmiä verrattain hyvin.


Tutkimuksen teki Yhdyskuntatutkimus Oy Tieteen tiedotus ry:n toimeksiannosta. Kuten aiempi, myös tämänkertainen tut-kimusaineisto luovutetaan Yhteiskunta-tieteelliseen tietoarkistoon (FSD, Tam-pereen yliopiston yksikkö), joka antaa aineistoja edelleen tieteelliseen tutkimus- ja opetuskäyttöön.






*Ks. Hyvä todistus tieteelle: suomalainen arvostaa ja luottaa, Tiede 7/01, s. 48-53. Koko Tiedebarometri 2001 -raportti on nettiarkistossamme: www.tiede.fi/arkisto



Kokonaiskuvan saamiseksi verrattiin tieteen ja eräiden muiden aihepiirien kiinnostavuutta.
Tieteen osalta tulos on mairitteleva. Selvä enemmistö (62 %) ilmoittaa seuraavansa tiedettä, tutkimusta ja teknologiaa.


Tiettyä paradoksaalisuutta on siinä, että vaikka useimmat ilmoittavat seuraavansa yhteiskunnallisia asioita (73 % hyvin tai melko kiinnostuneita), niiden hoito ei innosta: politiikan kokee kiinnostavaksi vain kaksi viidestä (40 %). Politiikankin alapuolelle painuvat talous ja siihen liittyvät teemat (36 %).


Politiikka ja yleensä yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat kuitenkin vähintään yhtä paljon kuin ennen. Pitkän ajan seurannat ovat viestineet vähittäisestä "politiikan paluusta" (Vaatelias vaalikansa, EVA 2003).


Tieteen ja talousasioiden välillä näkyy voimakas yhteys: ne, jotka eivät piittaa toisesta, eivät välitä toisestakaan. Myös kiinnostus politiikkaa, yhteiskunnallisia kysymyksiä ja kulttuuria kohtaan liittyy tiedekiinnostukseen.


Toisaalta tieteestä kiinnostuneet näyttävät hieman hylkivän urheilua sekä kevyttä musiikkia ja viihdettä. Tämä trendi on kuitenkin lievä, ja annos "hömppää" maittaa myös tieteen ystäville. Kauttaaltaan selvemmin näkyy se, että kiinnostuneisuus on kumulatiivista: jos on aktiivisesti kiinnostunut jostakin, tuntee yleensä vetoa myös muihin aiheisiin.


Kolmen vuoden takaiseen verrattuna selvin muutos on se, että urheilu vetoaa nyt aiempaa vähemmän. Siitä kiinnostuneiden osuus on pudonnut 62 prosentista 52:een. Kiinnostavuuttaan ovat kadottaneet myös talous, yritykset ja pörssi. Sen sijaan tiedettä koskeva jakauma on nyt täysin sama kuin vuonna 2001.



Eri tieteenaloista kiinnostavimmaksi koetaan lääketiede. Kolme neljästä (73 %) ilmoittaa seuraavansa muun muassa uusien lääkkeiden ja hoitomuotojen kehitystä. Tulos on luonnollinen, koska ala on niin lähellä ihmisten omaa elämää. Lääketieteen saavutukset koskevat kaikkia.


Lähes yhtä paljon seurataan ympäristön tilan tutkimusta (69 %). Myös tämä ala liittyy jokaisen arkeen; sihti vain on pidempi ja kollektiivisempi. Ajan mittaan ympäristön säilyminen on sivilisaatiomme elinehto.


Tieteenalojen kiinnostavuutta koskevat arviot ovat pysyneet miltei muuttumattomina. Merkittävin ja samalla ainoa huomionarvoinen hakaus näkyy siinä, että kiinnostus tietokoneita, internetiä ja tietotekniikan kehitystä kohtaan on hieman niukentunut vuodesta 2001.


Tietotekniikan kiinnostavuus on siis vähentynyt, vaikka yhteiskunta on samaan aikaan tietoteknistynyt. Kyse lienee alan arkipäiväistymisestä. Lumo on vähentynyt, kun tekniikan käyttö on lisääntynyt ja laajentunut uusiin väestöryhmiin.


Kolmen vuoden takaisen tutkimuksen luvuissa saattoi myös näkyä suuren tietotekniikkabuumin jälkisäteilyä. Nyt alaan ei lataudu yhtä suuria odotuksia. Suomen asemaan alan suurvaltana suhtaudutaan jossain määrin skeptisemmin. Periaatteessa taustalla häämöttää sama peruspulma kuin urheilussa: ei niin, että omat suorituksemme olisivat huonontuneet, muutkin vain ovat alkaneet treenata.



Entä mistä kansalaiset hakevat tiedetietonsa?


Massamedian eli sanomalehtien, television ja radion merkitys on edelleen ylivertainen. Niistä seuraa tiedettä yhdeksän ihmistä kymmenestä.


Internetiin ja tietoverkkoihin turvaavien osuus on kasvanut kolmessa vuodessa seitsemän prosenttiyksikköä (37 %:sta 44:ään). Internet on aiempaa tärkeämpi kaikille väestöryhmille: eri tavoin koulutetuille miehille ja naisille, sekä nuorille että vanhoille. Tämä heijastanee tietoverkkojen käytön yleistymistä muutenkin kuin tiedetiedon hankinnassa. Internet ei välttämättä ole itsenäinen lähde, vaan tietoa etsitään muiden medioiden, kuten lehtien ja tv-kanavien, sivustoilta.


Kolme neljäsosaa (73 %) on sitä mieltä, että "tiedotusvälineiden tulisi tarjota nykyistä enemmän tietoa tieteestä". Vaade on säilynyt yhtä vahvana kuin edellisessä mittauksessa.


Politiikkaan halutaan lisää tiedettä


Tieteeseen luotetaan sangen vankasti, eikä luottamus ole kolmessa vuodessa muuttunut. Tiedeorganisaatioista korkeimmalle kipuavat yliopistot ja korkeakoulut, ne ovat lähes puolustusvoimien rinnalla. Nimetyistä tiede- ja tutkimusorganisaatioista ylimmäksi nousee VTT.


Tieteen arvostusta kuvaa muun muassa se, että monia huolestuttaa epäilys tiedetiedon heikosta hyödyntämisestä. Useamman kuin joka toisen (61 %) mielestä "poliittisessa päätöksenteossa käytetään aivan liian vähän hyväksi tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa tietoa". Jäljelle jäävistä valtaosa on vailla kantaa, mutta varsinaisesti eri mieltä ei ole juuri kukaan (4 %).


Osaajat halutaan pitää Suomessa. Barometrin mukaan teesiin "korkeasti koulutettujen aivovuoto ulkomaille on vakava uhka Suomen tieteelle" yhtyy useampi kuin joka toinen (55 %), ja ajatuksen torjuu täysin vain vajaa viidennes (19 %,). Koulutetuimmat eivät pidä uhkaa aivan yhtä suurena kuin kansalaiset keskimäärin.


Myös aivotuontia puoltavan ehdotuksen "ulkomaisten tutkijoiden määrän lisääminen Suomessa olisi eduksi maamme tieteen kehitykselle" allekirjoittaa enemmistö (53 %). Torjuvien kantojen osuutta (13 %) voi pitää pienenä, kun ottaa huomioon suomalaisten yleisen epäluuloisuuden kansainvälistymistä ja ulkomaalaisia kohtaan. Ilmeisesti tutkijat katsotaan niin laadukkaaksi ja hyödylliseksi joukoksi, ettei värillä ole väliä.



Tiedettä ei luonnollisesti nähdä yksinomaan siunauksellisena asiana. Huoli tieteen kehityksestä ja sen seurauksista on kaihertanut aina.


Tutkimuskohteista geenitutkimus on julkisuudessa ollut eniten esillä. "Jumalan leikkimisen" oikeutukseen ja seurauksiin on otettu kantaa niin meillä kuin muualla. Kansalaisten tähän liittyvät kannat hajaantuvat niin paljon, ettei yhteistä mielipidesuuntaa selvästi erotu. Runsas kaksi viidesosaa (43 %) yhtyy näkemykseen "vaikka geeniteknologiaan (kuten lajien perimän muunteluun) liittyykin riskejä, sitä koskeva tutkimustoiminta on suureksi hyödyksi ihmiskunnalle". Väitteen torjuu noin joka kolmas (30 %). Tulos on käytännössä sama kuin kolme vuotta aiemmin.


Uusi geenitutkimusta koskeva kysymys kartoitti suhtautumista niin sanottuun geeniruokaan. Tässä suomalaisten epäluuloisuus osoittautuu suureksi. Suostuttelu "geeniruokaa on turha pelätä, sillä se on turvallista niin ihmiselle kuin ympäristöllekin" saa varsin vähän hyväksyjiä (16 %). Vaikka epätietoisten osuus on suuri (35 %), selvästi valtaryhmäksi kohoavat väitteen kiistävät (49 %). Tämä epäluulo yhdistää kaikkia kansanosia. Naiset ja nuoret ovat hieman varauksellisempia kuin miehet ja vanhat, mutta eri tavoin koulutettujen välillä ei näy selviä eroja.



Kansalaisten huomiosta ja monesti myös rahoista kilpailee laaja kirjo hämäävän tieteelliseltä kalskahtavia uskomusjärjestelmiä. Oman aktiivisuutensa lisäksi näiden ajattelutapojen edustajat saavat julkisuutta muun muassa Skepsis ry:n vuosittain jakamien Huuhaa-palkintojen myötä.


Barometri osoittaa, että pseudotieteellä on markkinansa. Noin joka toinen suomalainen (52 %) uskoo, että "niin sanotut kansanparantajat omaavat tietoja ja taitoja joita lääketieteellä ei ole". Asian kiistää noin joka neljäs (23 %).


Jakauma on tietyllä tavalla ymmärrettävä. Kansanparannuksella on ilmeisen hyvä, ystävällisen myyttinen maine. Väitteessä ei myöskään esitetä, että parantajat olisivat kaikessa koululääketiedettä edellä.


Kansalaisten -- tai lääkärien - kunniaksi ei ehkä kuitenkaan ole se, että luottamus kansanparantajiin on pikemminkin lisääntynyt kuin vähentynyt viime tutkimuksesta.


Uskomuslääkinnästä valittiin tällä kertaa kaksi uutta kartoitusaihetta. "Vaikka homeopatialla ei ole lääketieteen tunnustusta, on se tehokas tapa hoitaa sairauksia" herätti vastaajissa ennen muuta epätietoisuutta (42 % on vailla kantaa). Näkemyksen nieleviä on jonkin verran enemmän (31 %) kuin sen kiistäviä (25 %). Toisin sanoen vaikka väitettä ei uskota, siitä ei osata sanoutua irtikään.


Toinen uusi väittämä "luontaislääkkeet ovat monissa tapauksissa parempia kuin lääkärien määräämät apteekkilääkkeet" tuotti sekin särmättömän tuloksen. Vajaa kolmannes (30 %) uskoo luontaislääkkeiden tehoon, runsas kolmannes (39 %) ei. Alan massiiviset markkinat huomioon ottaen skeptisyyttä voi pitää jopa suurena.


 Parapsykologian puolelta arviointikohteena oli telepatia. Tätä koskeva uusi väite "telepatia on todellinen ilmiö, vaikka sitä ei ole voitu tieteen keinoin todentaa" jakaa kansalaiset kolmeen lähes yhtä suureen osaan. Runsas kolmannes (36 %) hyväksyy, toinen kolmannes (33 %) epäröi, ja kolmas kolmannes kieltää (30 %). Uskovien lukua kohottanee tiedustellun termin väljä, kansanomainen tulkinta. Näytöksi ajatuksensiirrosta saatetaan lukea arkielämän intuitio.


Ilmastonmuutos ymmärretään uhaksi





Koko raportti netissä


Tiedebarometri 2004:n koko tulosjulkaisu on luettavissa nettisivuillamme


Julkaisua voi myös tilata painettuna sähköpostiosoitteesta annikki.vaisanen@finlit.fi tai kirjeitse osoitteesta: Annikki Väisänen, Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta, PL 159, 00171 Helsinki.


Tämänkertaiseen tutkimukseen sisältyi myös väite "ilmastonmuutoksen eteneminen on todellinen ja vakava uhka, joka vaatii poliittisilta päättäjiltä tehokkaita toimia".


Kansalaisten kannanotot eivät jätä sanottavaa tulkinnanvaraa.


Valtaenemmistö (84 %) yhtyy väitteeseen ilmastouhan todellisuudesta ja vakavuudesta. Eri mieltä olevien määrä jää mitättömäksi (6 %). Kaikki väestöryhmät yhtyvät näkemykseen niin yksituumaisesti, ettei toisinajattelijoita ole missään ryhmässä edes kymmenesosaa (suurin arvo on 8 %).


Tässä tuli siis käytännön esimerkki siitä, että tieteelle tulisi antaa suurempi sija politiikassa: 84 % kansalaisista odottaa poliittisten päättäjien toimivan ilmastonmuutosta koskevissa päätöksissä tieteellisen tiedon pohjalta.


Pentti Kiljunen on yhteiskuntatieteiden maisteri, joka toimi tiedebarometrin vastaavana tutkijana.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5260
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Lucid unet näen ehkä vähän samantyyppisenä kuin hypnoosin, niiden avulla voinee käsitellä asioita jotka eivät tule suoraan tietoisuuteen ja vaikuttaa siihen miten tietyt piirteet itsessään kokee. Mulla ne kuulu tiettyyn elämänvaiheeseen, olisinko ollut joku 25vuotias tjsp. Painajaisia oli, aika rajujakin jotka toistui samanlaisena lukuisia kertoja, pomppasin unissani sängyssä istumaan ja huusin ja uni vaan jatku ja jatku, näin päällekkäin unta ja todellisuutta. Kesti pitkään ennenkö uni lakkasi...
Lue kommentti