Ensin huonot uutiset: seuraava tuhoisa pandemia saattaa olla lähtökuopissaan. Sitten vieläkin huonommat: maailma ei ole valmis hyökkäykseen. Yksin Euroopassa massatappaja surmaisi viisi miljoonaa ihmistä, koko maailmassa lähes 40 miljoonaa.

Hongkongilaisella siipikarjatorilla päivä alkaa olla pulkassa. On siivouksen aika. Kumiletkun musta kita sylkee katukiveykselle vesisuihkun, joka puskee edellään kananraatoja ja kasapäin ulostetta. Ilma on sakeanaan vettä, verta ja jätöksiä.

Sumun seassa vaeltaa joukko laitapuolen kulkijoita: he metsästävät päivän ateriaa. Kanat katoavat kiireen vilkkaa taskuihin ja nyssäköihin.

Torilla on myös näkymättömiä vieraita.  Siivous on nostattanut ilmaan jätöksissä muhineita lintujen influenssaviruksia. Ne kyttäävät sopivaa uhria. Yksi löytää tiensä köyhän miehen nenänieluun. Se tarraa limakalvon virusreseptoreihin ja aloittaa myyräntyön.

Hyppy ei käy käden käänteessä, sillä ihmisen reseptorit eivät hevillä huoli lintujen viruksia. Tämä tyyppi on kuitenkin sitkeä sissi. Kiivas mutaatiotahti ja tiheä väestö sopeuttavat sen vähä vähältä uuteen ekolokeroon. Pian se pystyy tarttumaan ihmisestä toiseen ja aiheuttamaan lieviä oireita, särkyä ja kuumeilua. Pioneerityötä helpottaa se, että samaan aikaan kaupungissa kiertää jokavuotinen influenssaepidemia. Mutantin aiheuttamat sairastumiset hukkuvat muiden joukkoon, eikä kukaan ymmärrä soittaa hälytyskelloja.

Parin kuukauden päästä viruksen tartuntakyky on saavuttanut täydet mitat. Sillä on tukeva jalansija Hongkongin miljoonaväestössä. Nyt mikään ei voi estää mutantin maailmanvalloitusta. Lentoliikenne kiidättää sen muualle Aasiaan, Eurooppaan ja Amerikkaan. Ihmiskunnalla on riesanaan pandemia, influenssa-aalto, joka niittää uhreja maapallon jokaisessa kolkassa.

Laskettu aika lähestyy

Tarina on kuvitteellinen, muttei mahdoton. Painavin varoitus uhasta saatiin 1997, kun 18 hongkongilaista sairastui rajuun lintuinfluenssaan. Heistä kuusi kuoli. Osa uhreista oli laitapuolen kulkijoita.

Ihmiskunnan onneksi lintuvirus osoittautui surkeaksi tunariksi. Se oli liian äkäinen läpäistäkseen huomaamatta terveysviranomaisten valvontaverkon. Ammattilaisten työtä helpotti myös se, ettei Hongkongissa kesällä viruksen iskiessä liikkunut muita epidemioita. Lopullisesti häirikön kaulan katkaisi viranomaisten päätös hävittää koko kaupungin siipikarja. Noin 1,5 miljoonan linnun lahtaus vei siltä piilopaikan ja elinvoiman.

Asiantuntijoiden mukaan mikään ei kuitenkaan pidättele tappajaa loputtomiin. On oikeastaan outoa, että potentiaaliset pandemiavirukset ovat pysyneet aisoissa näin pitkään. Edellisestä maailmaa ravistelleesta vitsauksesta tulee pian kuluneeksi 36 vuotta. Pisin tunnettu pandemiaton kausi on toistaiseksi ollut 39 vuotta.

Viime vuosisadalla meitä koeteltiin kolmesti: 1918–1919, 1957 ja 1968.

Ensimmäisen maailmansodan pyörteissä riehunut espanjantauti oli näistä julmin. Se nitisti lyhyessä ajassa noin 20–50 miljoonaa ihmistä, pelkästään Suomessa 15 000–30 000. Samaan aikaan Euroopan taistelukentillä tuupertui vain 15 miljoonaa. Espanjantauti on todennäköisesti historian tuhoisin tautiaalto. 1950-luvun aasialainen ja 1960-luvun hongkongilainen pyyhkäisivät maapallon läpi miedommalla voimalla. Edeltäjäänsä lauhkeammat pandemiavirukset tappoivat kumpainenkin noin miljoona ilmistä.

Tuloa ei voi estää

Näiden kolmen pandemian perusteella voidaan päätellä jotain siitä, millaiseen kurimukseen ihmiskunta joutuu, kun uusi superinfluenssa iskee.

Yksi asia on varma: tautiaallon tuloa ei voi estää eikä jarruttaa, ainoastaan sen vahinkoja voidaan minimoida. Tässä influenssa poikkeaa pelkoa herättäneestä sarsista, jota voitiin padota välttämällä kosketustartuntaa. Hengitysilmassa pienen pieninä hiukkasina leviävä influenssavirus ei kaipaa lähikontaktia, vaan tarttuu kehen tahansa vastaantulijaan. Erityisesti nuoret levittävät tautia hanakasti.

Parikymmentä vuotta sitten pandemian etenemisvauhdiksi arvioitiin 40 kilometriä päivässä. Lento- ja autoliikenteen tihennyttyä  supervirus matkaa nyt nopeammin. Jos äkäinen influenssa saa Aasiassa jalansijan kesäkuussa ja lähtee maailmanvalloitukseen tavallisen influessan vauhtia, Suomessa pandemia on täydessä käynnissä jouluna. Jos tauti kypsyy pandemiaksi vasta Euroopassa, varautumisaika lyhenee kuukausista viikkoon–pariin.

Suomen ensimmäiset tautitapaukset kirjataan todennäköisesti Helsingissä, mistä on tiiviit yhteydet muualle Eurooppaan. Muutaman päivän kuluessa potilaita löytyy kaikkialta "pizzakolmiosta": pääkaupunkiseudulta, Turusta ja Tampereelta sekä näitä ympäröiviltä työssäkäynti- ja kauppa-alueilta. Sinivalkoiset siivet kuljettavat viruksen kiireen vilkkaa myös Oulun seudulle. Aluekeskuksista tauti etenee parissa viikossa muihin taajamiin ja maaseudulle.

Pahimmassa tapauksessa superinfluenssa iskee useampaan kertaan. Espanjantauti vieraili Suomessa neljästi vuosina 1918–1920. Jokainen puuska oli aiempaa väkivaltaisempi.

Suomessa kuolee tuhansia

Kuinka moneen influenssa iskee? Puoleen väestöstä, jos aiempiin kokemuksiin on luottaminen. Tartunnan saaneiden huimasta määrästä huolimatta vain 25–30 prosenttia saa varsinaisia taudin oireita, kuten rajun kuumeen, vilunväristyksiä, päänsärkyä ja lihassärkyä. Osalle kehittyy hengenvaarallinen keuhkokuume. Myös verenkiertoelimistön pettäminen on yleinen kuolinsyy.

Tavallinen talvinen influenssaepidemia voi olla vaarallinen vanhuksille ja sairaille. Suomessakin se vie joka vuosi noin 500–3 000 ihmistä. Uudentyyppinen häirikkövirus ei ole näin valikoiva, koska ihmisiltä puuttuu vastuskyky. Virus mellastaa neitseellisessä maaperässä. Espanjantauti surmasi erityisen paljon nuoria ja työikäisiä, 20–30-vuotiaita.

Lievänäkin pandemiavirus tekee rumaa jälkeä. Maailman terveysjärjestössä tehdyn laskelman mukaan pelkästään Euroopassa sairastuu 191 miljoonaa ihmistä. Heistä 4,6 miljoonaa kuolee. Suomen väestö vähenee 5 000–15 000 henkeä. Jos katastrofi on vuosien 1918–1920 kaltainen, luku kaksinkertaistuu.

Rokote ei ehdi apuun...

Joidenkin arvioiden mukaan espanjantauti iski niin rajuna, ettei nykyhoidoista olisi välttämättä ollut merkittävää apua. Pahimmillaan sairastuneet menehtyivät alle vuorokaudessa.

Pandemia on väistämättä kova pala terveydenhoitojärjestelmälle. Jos valvontaverkko pettää ja häirikkövirus pääsee valloilleen, aseita on käytännössä kolme: rokotteet, viruslääkkeet ja nykyaikainen sairaalahoito. Jo ensimmäisen – ja olennaisimman – kanssa tulee ongelmia.

Koska influenssavirus muuntuu jatkuvasti, rokotetta ei voi varastoida pahan päivän varalle, vaan se on räätälöitävä aina uudestaan; jokavuotisissa rokotteissa on rakenneosia kahdesta A- ja yhdestä B-virustyypistä, joita vastaan ihmiselle kehittyy vasta-aineita.

Kohtalokkainta on kuitenkin viive. Jos tauti leviää nopeasti, influenssarokote ei ehdi hätään, koska sen valmistus vie noin kuusi kuukautta. Suuren osan ajasta lohkaisee virusten kasvatus.

Rokotetehtaina käytetään hedelmöitettyjä kananmunia. Ihmiskunta on tavallaan riippuvainen kanojen munintakyvystä. Mistä revitään sadat miljoonat ylimääräiset kananmunat, jos pandemia yhtäkkiä iskee? Munat voidaan kenties korvata soluviljelmillä, mikä nopeuttaa jonkin verran tuotantoprosessia. Soluissa tuotettujen rokotteiden käytöstä on kuitenkin vielä varsin vähän kokemuksia.

...eikä riitä kaikille

Vaikka tuotantoon löytyisi turbovaihde, rokotetta ei riitä kaikille. Valmistajien  maksimikapasiteetti on 750 miljoonaa annosta. Yli viisi miljardia ihmistä jää väistämättä ilman. Asiaa mutkistaa se, ettei yksi piikki kenties riitä. Kunnon vasta-ainetasojen aikaan saamiseksi saatetaan tarvita tehoste. Se kutistaa käytettävissä olevan rokotearsenaalin alle 400 miljoonaan annokseen. 

Noin 85 prosenttia vuosittaisesta rokotepotista tehdään yhdeksässä maassa. Euroopan lisäksi tehtaita on Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa. Pandemian iskiessä huonoimmassa asemassa ovat ne maat, joilla ei ole omaa tuotantoa. Vain omien rajojen sisällä sijaitseva tehdas takaa, että rokotetta on varmasti saatavilla. Maailman terveysjärjestön tai Euroopan unionin sana ei kanna toivomusta pidemmälle, kun niukkuutta jaetaan.

Tässä saattaa olla Suomen heikoin lenkki. Viimeinen kotimainen valmistaja Orion pani lapun luukulle vuonna 1982.

Historiasta tiedetään, että kansalliset edut jyräävät kriisin hetkellä. Vuoden 1976 sikainfluenssa, josta uumoiltiin espanjantaudin kaltaista tappajaa, sai Yhdysvallat polkaisemaan käyntiin rokotteiden massavalmistuksen. Samalla kiellettiin niiden myynti naapuriin Kanadaan. Tästä viisastuneena Kanada on päättänyt, että vastaavan vaaran uhatessa kaikki rokote pidätetään kotimaan tarpeisiin. EU-maista Ranskassa on puolestaan laki, joka mahdollistaa rokotetuotannon kansallistamisen hätätilanteessa.

Viruslääkkeet arvoitus

Myös influenssalääkkeet ovat kriittinen resurssi. Ne loppuvat tehtaista, tukkureilta ja apteekeista sinä päivänä, kun tieto superinfluenssasta leviää. Näitä lääkkeitä ei toistaiseksi varmuusvarastoida Suomessa, eikä niitä pystytä tuottamaan nopeasti lisää. Käyttökelpoisimman valmisteen, kapselimuotoisen oseltamiviirin tuotanto vie vuoden päivät, ja sitä tekee vain yksi tehdas maailmassa.

Viruksen lisääntymistä estävää lääkettä voidaan käyttää joko ehkäisyyn tai hoitoon. Ensimmäinen vaihtoehto on pulmallinen, sillä kapseleita pitäisi syöttää kansalaisille viikkoja, ellei kuukausia. Sellaista kulutusta eivät kestä mitkään varmuusvarastot eivätkä valtioiden kassat. Tilannetta pahentaa se, ettei yhdelläkään maalla ole edes sellaista kriisiajan influenssalääkereserviä, joka riittäisi potilaiden hoitoon.

Influenssalääkkeiden mahdollinen heikkous on siinä, etteivät ne ole koskaan joutuneet todelliseen tulikokeeseen. Kukaan ei tiedä, miten hyvin ne tepsivät pandemiavirukseen, joka voi jo vuorokaudessa nostattaa virusperäisen keuhkokuumeen.

Tavallisia mikrobilääkkeitä, kuten antibiootteja, sen sijaan riittää varmuusvarastoinnin ansiosta kaikille myös kriisioloissa. Niillä hoidetaan hengitystieoireita ja bakteerien aiheuttamia keuhkokuumeita, jotka ovat influenssan yleisin lisätauti.

Terveyskoneisto kriisiytyy

Häirikkövirus ravistelee Suomea helposti parin kuukauden ajan. Asiantuntija-arvioiden mukaan  terveyskoneisto natisee liitoksissaan.

Sairaanhoito menee tukkoon tai pysähtyy kokonaan, kun apua tarvitsevia on enemmän kuin järjestelmä pystyy nielemään. Vain vakavimmat tapaukset otetaan sisään sairaaloihin ja terveyskeskuksiin. Valtaosalle annetaan kotihoito-ohjeet. Niillä pärjätään pitkälle, ellei koko ruokakunta sairastu samanaikaisesti.

Vähemmän kiireellinen hoito, kuten päiväkirurgia, luovuttaa tilojaan ja henkilökuntaansa akuuttitapauksille. Hätäsairaansijoja perustetaan kouluihin ja urheiluhalleihin. Lääkäreistä ja hoitajista tulee kova pula, ellei heitä saada ajoissa suojattua rokotteella tai viruslääkkeellä.

Sairastumisen pelko heijastuu apteekkien myyntiin: sekalaisten lääkkeiden ja ihmerohtojen kulutus kasvaa huimasti, vaikka niistä ei juuri ole apua. Influenssalääkkeitä – aitoja ja väärennöksiä – kaupitellaan mustassa pörssissä  ryöstöhintaan.

Oikeissa pörsseissä nähdään tähdenlentoja. Rokote- ja lääkeyritysten lupauksia herättävät pörssitiedotteet palkitaan huimilla kurssinousuilla.

Myös sanomalehdet ja hautausurakoitsijat hyötyvät. Kuolinilmoituksia varten varataan joka päivä monta sivua. Vainajien siunaukset vievät pappien kaiken ajan, ja häitä ja kasteita on lykättävä tuonnemmaksi.

Kaupunkien hyörinä hiljenee

Pahimpaan pinteeseen joutuvat suuret kaupungit, koska tautirypäät keskittyvät sinne missä väestötiheys on suurin. Espanjantaudin aikoihin monien Euroopan ja Amerikan kaupunkien asukkaista puolet sairastui. Sama voi olla edessä ainakin pääkaupunkiseudulla.

Pandemia muuttaa kaupunkien katukuvaa. Normaali hyörinä hiljenee. Kouluja ja päiväkoteja suljetaan, koska lapset levittävät infektiota tehokkaasti. Julkinen liikenne  lamaantuu tai ainakin tökkii pahasti, koska kuskit sairastuvat joukolla. Vähät matkustavaiset varautuvat hengityssuojaimilla – turhaan. Influenssavirus etenee aerosolihiukkasina, joita eivät tavalliset suojaimet pitele.

Paniikki saa jotkut turvautumaan maallepakoon. Se vain kiihdyttää epidemiaa. Aikoinaan espanjantaudin nostattama hätä pani ihmiset kulun päälle. Ehkä se juuri tästä syystä levisi niin uskomattoman nopeasti.

Työpaikoilla poissaoloprosentit kohoavat niin suuriksi, että toimistojen sulkemista ja tuotantolaitosten pysäyttämistä pitää vakavasti harkita.

Maa hetkeksi polvilleen

Pandemian riehuessa päättäjät ovat kovan paikan edessä: kuinka turvata maan kannalta välttämättömät toiminnot, kuten ulkomaankauppa, liikenne ja tietoliikenne?

Ilman kunnollista kriisisuunnitelmaa influenssapandemia lyö Suomen hetkeksi polvilleen, koska yhteiskunta on monessa suhteessa haavoittuvampi kuin ennen. Espanjantaudin iskiessä Suomi oli maatalousvaltainen maa, jonka kansalaiset olivat omavaraisia ja itsellisiä. Nyt me olemme pelottavan riippuvaisia toisistamme ja huipputekniikasta.

Pandemia jättää myös pysyviä jälkiä. Ihmisten sosiaalinen elämä ei ole sen jälkeen entisensä. Kuin muistona menneistä kauheuksista ja tartunnan pelosta kukaan ei enää kättele.

Kirjoitusta varten on haastateltu Kansanterveyslaitoksen tutkijoita Tapani Hovia, Pentti Huovista, Tapani Kurosta, Pauli Leinikkiä ja Reijo Pyhälää.

Helsingin yliopistosta tietoja antoivat Markku Löytönen ja Heikki Peltola.

Muina lähteinä on käytetty Arno Karlen teosta Man and Microbes (Simon & Schuster 1995) ja Jouko Vahtolan artikkelia Espanjantauti Suomessa 1918-1920 (Kanava 1997) sekä Helsingin Sanomia vuosilta 1957 ja 1968.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2004.

Raju tauti tappaa parissa päivässä

Ensioireet eivät poikkea tutuista influenssaoireista: korkea kuume, voimakkaat lihassäryt, päänsärky, yskä, kurkkukipu ja väsymys. Muista virustaudeista tuttu nuha sen sijaan puuttuu.

Vuorokauden kuluessa voi iskeä paljon pelätty viruskeuhkokuume, jonka aiheuttamat sisäiset verenvuodot johtavat nopeasti kuolemaan. Viruskeuhkokuumetta on esiintynyt aina pandemioiden yhteydessä.

Alkupäivinä virus saattaa löytää liittolaisekseen märkäbakteerien kuninkaan Staphylococcus aureuksen. Sen mellastus voi synnyttää bakteerikeuhkokuumeen tai kohtalokkaan veren-myrkytyksen. Tavallisia superinfluenssan seuralaisia ovat myös sydänlihastulehdus ja aivokuume, joita vastaan ei edelleenkään ole kunnon hoitoa.

Jos tauti paranee, toipuminen vie pari viikkoa.

 

Neljä kovaa iskenyt – ja viides tulossa

Superärhäkkä influenssavirus, joka on yleensä ihmisen ja linnun viruksista syntynyt yhdistelmävirus, kiertää maapallon 2–4 kertaa vuosisadassa. Tavallisesti se kaataa tautivuoteeseen joka kolmannen ihmisen. Tässä tuoreimmat tapaukset.

Vuosi  Virusmuunnos  Nimi  Sairastuneita  Kuolleita

1890  H3N8  ryssänkuume  ei tilastoja  ei tilastoja

1918–1920  H1N1  espanjantauti  miljardi  20 miljoonaa

1957  H2N2  aasialainen  900 miljoonaa  miljoona

1968  H3N2  hongkongilainen  miljardi  700 000

Seuraavan rajun epidemian ennustetaan olevan lähellä. 
Tässä yksi arvaus sen tulosta ja tuhoista.

2007  H9N2  kantonilainen  2 miljardia  37 miljoonaa

 

Suomi varautuu

Pohjolan perukoilla pandemiaa ei odoteta tumput suorina.

Kansanterveyslaitoksessa toimii pandemiatyöryhmä, joka päivittää valmiussuunnitelmaa pahimman varalle. Se miettii muun muassa, miten järjestetään hoito, minimoidaan kuolemat ja ylläpidetään yhteiskunnan toimintakykyä. Myös sairaanhoitopiireillä on omia suunnitelmiaan epidemioiden varalle. Valtiovalta puolestaan linjasi viime marraskuussa ne yhteiskunnan toiminnot, jotka on turvattava kriisioloissa.

– Parhaillaan KTL:ssä pohditaan, pitäisikö Suomen varmuusvarastoida influenssalääkkeitä ja mitä se maksaisi, sanoo pandemiatyöryhmän puheenjohtaja tutkimusprofessori Tapani Hovi.

Lääkkeillä voitaisiin suojata avainryhmiä, kuten terveydenhoitohenkilökuntaa, mutta investointi olisi mittava. Apteekkihinnoin laskettuna 10 000 suomalaisen kuuden viikon oseltamiviiri-viruslääkekuuri maksaisi noin 1,5 miljoonaa. Suurtilaajana valtio saisi toki roiman alennuksen, mutta se joutuisi varautumaan pysyvään menoerään, koska lääkkeet vanhenevat.

Myös rokoterintamalla tapahtuu. KTL on sopinut optiosta nykyisten rokotetoimittajien kanssa. Mikäli pandemia puhkeaa kaksivuotisen sopimuskauden aikana, yritykset ovat sitoutuneet toimittamaan saman määrän rokotetta kuin edellisenä vuonna. – Miten hyvin tällaiset sopimukset pitävät tosi paikan tullen, on arvoitus, Hovi tunnustaa.

KTL ostaa ulkomailta joka vuosi noin 600 000 rokotetta, jotka menevät pääasiassa lääketieteellisille riskiryhmille ja 65 vuotta täyttäneille. Lisäksi apteekit myyvät vajaat 200 000 annosta.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5256
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Lucid unet näen ehkä vähän samantyyppisenä kuin hypnoosin, niiden avulla voinee käsitellä asioita jotka eivät tule suoraan tietoisuuteen ja vaikuttaa siihen miten tietyt piirteet itsessään kokee. Mulla ne kuulu tiettyyn elämänvaiheeseen, olisinko ollut joku 25vuotias tjsp. Painajaisia oli, aika rajujakin jotka toistui samanlaisena lukuisia kertoja, pomppasin unissani sängyssä istumaan ja huusin ja uni vaan jatku ja jatku, näin päällekkäin unta ja todellisuutta. Kesti pitkään ennenkö uni lakkasi...
Lue kommentti