Persoonalliset ja älykkäät eläimet ansaitsevat oikeuden elää omaa elämäänsä omassa rauhassaan.

Teksti: Tuula Kinnarinen

Persoonalliset ja älykkäät eläimet ansaitsevat oikeuden elää omaa elämäänsä omassa rauhassaan.

Kun vilkaiset peiliin, tajuat, että näet itsesi. Niin tajuaa myös valas. Jos ymmärtäisit sen kieltä, saattaisit kuulla sen huudahtavan: Hei, katso, tuo olen minä!

Kun törmäät ongelmaan, joka ei selviä rutiinikonstein, järkeilet ja keksit uusia tapoja ratkaista pulman. Niin järkeilee ja keksii valaskin.

Kun mielesi kuohahtaa, hillitset aggressiosi etkä lyö kiukkusi kohdetta. Ei lyö valaskaan. Itse asiassa valaiden kesken esiintyy väkivaltaa paljon vähemmän kuin ihmisten kesken.

Kun läheisesi sairastuu, kannat huolta hänen voinnistaan, hankit ruokatarpeita ja katsot, että hän saa syödäkseen. Niin katsoo valaskin.

Jos joutuisit vankilaan, vapauden menetys varmaan ahdistaisi sinua. Niin ahdistaa valastakin – todennäköisesti vielä enemmän kuin ahdistaisi sinua, sillä valaat ovat ihmistä sosiaalisempi laji.

Nämä ovat vain muutamia syitä, miksi eläinälyn tutkijat koettavat saada meitä ymmärtämään, ettemme voi kohdella valaita miten sattuu, saalistaa niitä ja pitää niitä tempuntekijöinä vesipuistoissa.

– Ne ansaitsevat parempaa. Ne ansaitsevat valasoikeudet, sanovat eläinpsykologi Lori Marino ja eläinoikeuseetikko Thomas White, jotka kävivät Vancouverin tiedeviikolla ravistelemassa kuvitelmia ihmisen ainutkertaisuudesta.

Oikeudet luotiin Helsingissä

Marino ja White eivät olleet tieteen suurkatselmuksessa ensimmäistä kertaa. Edellisen kerran he luennoivat merten älyköistä kaksi vuotta sitten San Diegossa. Silloin, ironista kyllä, huomion varastivat meribiologit, jotka olivat hoksanneet, että delfiinit, valaiden suvun pienet jäsenet, potevat diabeteksen kaltaista tilaa mutteivät sairastu tautiin, koska kykenevät kääntämään verensokerin nousun pois päältä. Maailman media täyttyi uutisista, jotka lupailivat, että delfiineistä saadaan ensimmäinen kunnollinen malli kansantaudin tutkintaan ja torjuntaan.

Ehkä tämä lääketieteellinen innostus innosti Marinoa ja Whitea toiseen suuntaan. Joka tapauksessa San Diegossa syntyi ajatus valaiden oikeuksista – eikä ajatus jäänyt aikomukseksi. Jo toukokuussa pieni joukko samoin ajattelevia eläintutkijoita, eetikoita ja laintuntijoita kokoontui Helsinkiin. Kaksipäiväisen kogressin päätteeksi ryhmä, joka nyt tunnetaan Helsinki Groupina, antoi valaiden oikeuksien julistuksen.

Meillä asia jäi tuolloin pikku-uutiseksi, mutta valasseudulla Vancouverissa julistuksen perusteet ja tavoitteet kiinnostivat kovasti. Aihe myös istui hyvin tiedeviikon teemaan, sillä tänä vuonna tutkijat kaatoivat raja-aitoja ja nostivat esiin haastavia, maailmanlaajuisia kysymyksiä.

– Yksi niistä on eläinten huono kohtelu: hyväksikäyttö, häirintä ja hävitys. Jos haluamme elää hyvin omintunnoin, meidän on otettava eläinten hyvinvointi vakavasti, Marino korosti.

Isoissa aivoissa syntyy persoona

Alansa huippuihin kuuluva Marino on tutkinut valaita yli 20 vuotta. Kun hän aloitti, oli vallalla käsitys, että valaiden aivot, olkootkin isot, eivät mitenkään voi tukea älyä. Nyt on selvää, että käsitys oli tyystin väärä.

– Valailla on ruumiinpainoon suhteutettuna eläinkunnan toiseksi suurimmat ja mitä oletettavimmin myös toiseksi älykkäimmät aivot. Niillä on erittäin monimutkainen ja kehittynyt aivokuori, joka vastaa korkeimmista älyllisistä toiminnoista, ja aivan kuin meillä, niillä on sukkulasolut, joita tarvitaan tietoisuuteen, minuuteen, sosiaalisuuteen ja empatiaan, Marino luetteli.

– Käyttäytymistutkimukset osoittavat, että ihmisten lailla valaat ovat myös persoonia, yksilöitä, joilla on identiteetti, White säesti. Persoonaa myös muokkaavat samat tekijät kuin ihmisellä: psykologiset ominaisuudet, kokemukset ja muistot.

Ettei kenellekään olisi jäänyt epäselväksi, mitä persoonaan tarvitaan, White listasi tekijöitä, joiden perusteella me määrittelemme yksilöllisyyttä. Ollakseen persoona olennon pitää olla tietoinen itsestään ja ympäristöstään, tuntea tunteita, osata kommunikoida ja hallita käyttäytymistään, kohdella muita asianmukaisesti ja kyetä oppimaan ja ratkaisemaan ongelmia.

– Näillä kriteereillä on selvää, että valas on joku eikä jokin, White summasi.

Maailma on muuttunut ennenkin

Tieteellisistä näytöistä huolimatta ihminen kohtelee valaita hyödykkeinä ja luonnonvarana. Joka vuosi arviolta 300 000 valasta tapetaan tarkoituksellisesti tai menehtyy kalastajien verkkoihin vahingossa. Paljon parempi ei ole vangittujen kohtalo, sillä vankeudessa valaat kärsivät kontaktien vähyydestä.

– Ihminen tulee toimeen vähäisilläkin suhteilla, mutta valas ei. Ne ovat sosiaalisempia kuin ihmiset. Ilman kumppaneita tavallisesti hyvin rauhanomaiset valaat voivat muuttua hyvinkin aggressiivisiksi tai itsetuhoisiksi, White korosti.

Kun ihmiset eivät kohtele toisiaankaan kovin hyvin, Marino ja White eivät odota, että opimme nopeasti kunnioittamaan valaiden tai muidenkaan eläinten oikeuksia, mutta toivo elää, sillä maailma on muuttunut ennenkin. Orjuudesta on päästy, naisten asema on kohentunut, ja eläinten kärsimyksistä puhutaan jo. Valaiden asiat ovat tulevaisuudessa uudella tolalla, White uskoi.

Ehkä Helsinki silloin muistetaan paikkana, jossa ihminen tunnusti, että on tähdellistä kunnioittaa elämää laajasti.

Mitä valaat osaavat?

– tunnistaa itsensä

– tuntea tunteita ja kipua

– jutella ja laulaa

– käyttää nimiä

– käyttää käsitteitä ja symboleja

– ymmärtää ihmiskieltä

– kätellä ja kosketella

– kiintyä

– pitää huolta ja auttaa

– painaa mieleen ja muistaa

– suunnitella tulevia

– tajuta toisten aikeita

– osoittaa

– tehdä yhteistyötä

– hallita käyttäytymistään

– käyttää mielikuvitusta

– olla uteliaita ja ovelia

– käyttää työkaluja

– innovoida

– ratkaista ongelmia

– oppia ja opettaa

– jakaa kokemuksia

– vaalia ja siirtää kulttuuria

– liittoutua

– kuunnella salaa

– käyttää tv:tä opastamatta

– nauttia seksistä

Mitä oikeudet tarkoittavat?

– oikeutta tyydyttää lajin mukaiset perustarpeet

– elää valaan elämää

– kasvaa ja kehittyä terveesti

– pysyä luontaisessa ympäristössä

– harjoittaa omaa kulttuuria

– liikkua vapaasti

– tehdä omia valintoja

– kuulua sosiaaliseen yhteisöön

– tulla kohdelluksi persoonana

– tulla suojelluksi kansainvälisillä laeilla

Aiheesta lisää: www.cetaceanrights.org 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25784
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.