\"Fossiilissa\" luki Jumalan nimi. Fossiileista innostunut 1700-luvun professori arveli Jumalan pilailevan.



Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2008

Vuonna 1726 Johann Bartholomaeus Adam Beringer juoksi hätääntyneenä kirjakaupasta toiseen kotikaupungissaan Würzburgissa, lähellä Frankfurtia. Hän keräsi kustakin kirjakaupasta kaikki kopiot teoksesta Lithographiae Wirceburgensis ja osti ja tuhosi ne. Hän pani vimmansa vallassa kirjojen ostoon koko omaisuutensa ja raunioitti itsensä taloudellisesti. Hän teki itse asiassa niin tehokasta työtä, että Lithographiae Wirceburgensiksen vuoden 1726 kopiot maksavat nykyisin yli 10 000 euroa.

Teos oli Beringerin itsensä kirjoittama. Se esitteli 21 kuvalaatalla erikoisia fossiileja, valtaosin eläimiä, joita Beringer apureineen oli kerännyt läheisiltä vuorilta. Nämä kivettymät eivät olleet luita tai kuoria vaan kolmiulotteisia pienoismalleja nahkoineen, höyhenineen ja silmineen. Joissakin fossiileissa hämähäkki istui verkon keskellä, sammakot parittelivat ja mehiläiset joivat mettä kukista.

Merkillisimmissä kivissä oli taivaankappaleita, kuten komeettoja pyrstöineen, kuunsirppi säteineen ja aurinko, jolla oli ihmisen kasvot. Osa fossiileista kuvasi heprean aakkosia, ja eräässä oli peräti Jumalan nimi, JHWH (Jahve).

Beringer oli pohtinut kirjassaan näiden löytöjen historiaa ja merkitystä, mutta nyt hän viimein oivalsi, että hänen työnsä oli päättynyt epätodelliseen katastrofiin. Häntä oli huijattu.


Kollegat päättivät näpäyttää

"Professori Beringerin valehtelevat kivet" on paleontologian historian kenties traagisin huijaus. Sen innoittajana toimi Beringerin oma persoona. Hän oli paitsi Würzburgin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan dekaani myös pompöösi diletantti: ihminen, joka oli aina oikeassa ja joka korotti itsensä alentamalla muut.

Aikaa myöten Beringerin kollegat, maantieteen, algebran ja analyysin professori J. Ignatz Roderick ja yliopiston kirjastonhoitaja Georg von Eckhart, kyllästyivät ikuisen oikeassaolijan mahtailuun ja päättivät tehdä hänet naurunalaiseksi. Siihen antoi hyvän mahdollisuuden Beringerin rakas fossiiliharrastus.

Vuoteen 1725 saakka Beringerin kokoelma koostui alueen tavallisista kivettymistä, mutta toukokuun 31. päivänä kolme paikallista poikaa toi hänelle aivan uudenlaisia näytteitä. Hän ei tietenkään tiennyt, että ne olivat Roderickin tekoa. Hän ei myöskään tiennyt, että löytäjäpoika, Christian Zanger, toimi eräänlaisena kaksoisagenttina. Beringer maksoi Zangerille mielenkiintoisista fossiileista, mutta Zanger haki ne Roderickilta.


Tulkitsi Jumalan kepposiksi

Beringer toki tunnisti eron tavallisten ja nyt saamiensa fossiilien välillä, mutta uutuudet eivät lakanneet kiehtomasta häntä. Marraskuuhun mennessä hän oli ostanut Zangerilta jo kaksituhatta näytettä. Roderick ja von Eckhart tulivat koko ajan röyhkeämmiksi, ja fossiilit muuttuivat eläimistä taivaankappaleiksi ja heprean kirjaimiksi.

Beringerin ansioksi on luettava, että hän lähestyi tutkimusaihettaan tieteellisen puolueettomasti ja pohti löytöjen merkitystä eri näkökulmista.

Tuolloin ei tiedetty, miten fossiilit syntyvät. Vallitsevan teorian mukaan ne muodostuivat sattumalta, elottomien mineraalien leikkinä. Koska maapallon kuviteltiin olevan nuori, oli mahdotonta ajatella, että fossiilit esittäisivät oikeita menneisyyden eläimiä. Ihmisten oli myös vaikea kuvitella, miten eläimet joutuisivat kiven sisään. Beringer itse ajatteli, että fossiilit olivat Jumalan käden työtä: taivaallisia kepposia, jotka saisivat ihmiset ylistämään Jumalaa.


Luuli varoituksia kateudeksi

Myös mahdollinen maallinen kepponen mietitytti Beringeriä. Hän omistaa kirjassaan paljon palstatilaa huijauksen mahdollisuudelle, etenkin kun joissakin fossiileissa näkyi selvästi taltan jäljet, mutta lopulta hän hylkää epäilyksen.

Kun Beringer kertoi julkaisevansa fossiileista kirjan, Roderick ja von Eckhart ymmärsivät menneensä liian pitkälle ja yrittivät varoittaa Beringeriä. Professori kuitenkin piti kollegoidensa varoituksia kateellisten puheina.

Perimätiedon mukaan Beringer tajusi huijauksen vasta, kun Zanger toi hänelle viimeisen fossiilin, johon oli kirjoitettu Beringerin oma nimi.

Kun Beringer ymmärsi, mitä oli tapahtunut, hän yritti pelastaa maineensa ostamalla kaikki painetut kappaleet, mutta se osoittautui turhaksi. Tämän jälkeen hän haastoi Roderickin ja von Eckhartin oikeuteen. Onnettomuus oli kuitenkin ehtinyt jo tapahtua. Beringeristä oli tullut julkinen naurunaihe, ja hänen nimensä yhdistettiin tästedes aina hyväuskoisuuteen.

Viime kädessä huonommin kävi kuitenkin Roderickille ja Eckhartille. Eckhart kuoli pian tapahtuman jälkeen, ja Roderick karkotettiin kaupungista. Beringer sai jatkaa toimessaan. Hän eli vielä neljätoista vuotta ja julkaisi kaksi kirjaa.



Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.