Valhetta on vaikea erottaa totuudesta, ja nykymaailmassa tunnistaminen käy entistä hankalammaksi. Vaikutelmiin perustuva kulttuurimme suorastaan tukee vilppiä.



Sisältö jatkuu mainoksen alla


Huuliltamme lipsahtaa lähes huomaamatta muunneltua totuutta. Tarkoitus voi olla mitä parhain, kuten hienotunteisuus. Moraaliasteikon toista ääripäätä ovat tappavat valheet ja jossain välimaastossa myyntitykin puheet, ylempien imartelu hyötymismielessä ja perättömien juttujen levittäminen vihamiehistä.

Ihminen ei ole vilpillisyydessään ainutlaatuinen: kaikki elolliset olennot pyrkivät tavalla tai toisella naruttamaan toisiaan eloonjäämisen ja lisääntymisen kiihkeässä kilvassa.

Ihmislapsi oppii valehtelemaan muutaman vuoden iässä, siinä vaiheessa, kun hän tulee tietoiseksi omasta mielentilastaan ja toisille antamastaan vaikutelmasta.

Vaikka totuuden muuntelu on yleistä, sitä pidetään kaikissa kulttuureissa enemmän tai vähemmän paheksuttavana. Me suomalaiset ylpeilemme sillä, että kuulumme kansainvälisissä korruptiotilastoissa kaikkein puhtoisimpiin. Olemmeko erityisen rehellistä kansaa?

- Emme ole, vastaa Vankimielisairaalan ylilääkäri, psykiatrian dosentti Hannu Lauerma. Hän kohtaa huijareita päivittäisessä työssään ja on perehtynyt alan legendoihin, kuten kymmeniltä naisilta rahaa petkuttaneeseen Ruben Oskar Auervaaraan.

- Kaikkialla maailmassa pidetään oman maan kansalaisia rehellisempinä ja luotettavampina kuin ulkomaalaisia, Lauerma sanoo.

Illuusioita rehtiydestämme on omiaan karistamaan myös Vakuutusyhtiöiden Keskusliiton tutkimus. Siinä joka viides haastateltu piti täysin tai jossain määrin hyväksyttävänä liioitella vahinkoja korvaushakemuksessa.

Miksi uskomme valehtelijaa?

Valhetta on vaikea tunnistaa, vaikka useimmat valehtelijat tekevät havaittavia virheitä, kirjoittaa psykologian professori Paul Ekman Kalifornian yliopistosta.

Jatkuva epäluuloisuus on raskasta, ja itsepetos kuuluu psyyken puolustusmekanismeihin. Luottavaisuus saattaa olla paitsi helpompaa myös joltain kannalta edullista. Ekman nostaa esimerkiksi monilapsisen perheen äidin, joka ummistaa silmänsä miehensä syrjähypyiltä.

- Kuten harhaan johtaminen, suggestioalttiuskin on evoluution- tuotetta. Esivanhemmillemme on ollut henkiin jäämisen kannalta edullista totella johtajaa ja toimia epäröimättä samaan suuntaan. Tätä ominaisuuttamme hyödyntävät huijarit, Lauerma sanoo.

Suggestioalttiuttamme käyttävät hyväkseen uskonnolliset ääriliikkeet, kirousten poistajat ja testamentinteettäjät. Uhreissa lietsotaan epävarmuutta ja uhan aavistusta, herätetään perusteetonta syyllisyydentuntoa tai kiitollisuudenvelkaa ja ruokitaan salaisia pelkoja ja toiveita.

Huijarin työkalupakkiin kuuluu taikurilta tuttu yleisön huomion kiinnittäminen toisarvoisiin seikkoihin, pois itse pääasiasta. Sen voi tehdä esimerkiksi uuvuttavalla puhetulvalla, runsailla toistoilla ja tunteenomaisuudella. Kyky kyyneltyä sopivalla hetkellä on hyödyllinen taito, samoin liioittelu, puolitotuuksien kertominen ja vihjailu; suoraa väitettä tehokkaampi on usein sellainen viesti, jota kuulija joutuu itse täydentämään.

"Siitä Ahosesta ei oikein tiedä mikä se on miehiään, vaikka se niin höveliltä näyttääkin päällepäin."

Valheita totta puhuen

Harhaan johtaminen sujuu valehtelemattakin. Väistelyyn voi itse kukin turvautua tilanteissa, joissa kohteliaisuus on totuutta tärkeämpää.

"Mitä pidät tauluistani?" "Uskomatonta, kuinka ihmeessä sait ne aikaan?"

Poliitikot ja virkamiehet ovat väistelyn mestareita. Hämärä ilmaisu ja kapulakieli suojelevat heitä jäämästä kiinni totuuden muuntelusta tai salailusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla


Patologisten valehtelijoiden aivot poikkeavat keskivertoihmisten aivoista, osoittavat Etelä-Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa tehdyt magneettikuvaukset. Valehtelijoilla on aivojen kontrolli- ja moraalikeskuksena toimivassa etuotsalohkossa valkeaa ainetta noin 22 prosenttia enemmän ja harmaata ainetta noin 14 prosenttia vähemmän kuin ihmisillä yleensä.
- Valkea aine koostuu tietoa siirtävistä hermohaarakkeista ja harmaa aine tietoa prosessoivista hermosoluista. Extra-annos ensimmäistä ja tavallista niukemmin jälkimmäistä voi olla sekoitus, joka virittää aivot sujuvaan huijaamiseen. Toisaalta ajatuskäännökset nopeutuvat, toisaalta itsekuri ja moraali höltyvät, psykologi Adrian Raine arvioi yliopistonsa tiedotteessa.











Terapeutiksi vippaskonsteilla











Vilppi ilmi, mutta miten?















 

Sisältö jatkuu mainoksen alla