Kuva: Wikimedia Commons
Kuva: Wikimedia Commons

Suomen yleiskieli syntyi 1800-luvulla, kun suomesta tuli tieteen, taiteen ja yhteiskuntaelämän kieli.

Uutta sanastoa ammennettiin mieluusti itämurteista, joita pidettiin puhtaampina ja parempina kuin ruotsin turmelemaa ”rantasuomea”. Samalla monet kirjakieleen kotiutuneet länsimurteiden sanat saivat väistyä itäisten vastineiden tieltä, esimerkiksi akkunasta tuli ikkuna, ehtoosta ilta, nisusta vehnä, suvesta kesä ja valkeasta tuli.

Länsimurteista akkunaa oli kirjakielessä käytetty Agricolasta alkaen. Esimerkiksi Jesajan kirjan 60. luvussa Agricola kirjoitti: Kutka ovat ne, jotka lentävät niin kuin pilvet ja niin kuin mettiset heidän akkunoillens? Mettisillä hän tarkoitti metsäkyyhkysiä.

Akkuna on vanhastaan tiedetty muinaisvenäläiseksi lainaksi. Nykyvenäjässä sitä vastaa kaksitavuiseksi kutistunut oknó. Sama sana on lainattu myös vatjaan ja viroon. Akkuna lienee alkuaan tarkoittanut valo- tai tuuletusaukkoa, sillä se on lainautunut aikana, jolloin tavallisella kansalla ei ollut vielä tietoakaan lasi-ikkunoista.

Nykysuomen i-alkuista ikkunaa on arveltu akkuna-sanan muunnelmaksi. Kansankielestä löytyy esimerkkejä siitä, että uusia sanoja tuotetaan entisiä muuntelemalla. Esimerkiksi rasti on syntynyt venäläisperäisestä risti-sanasta vokaalia vaihtamalla. Kalevalassa kalastellaan ”ihveniä, ahvenia” ja ”tuimenia, taimenia”.

Sana ikkuna ei kuitenkaan ole suomalainen erikoisuus, vaan se tunnetaan myös itäisissä lähisukukielissä. Näin ollen on todennäköisempää, että ikkunalla on oma etymologiansa. Sirkka-Liisa Hahmon mukaan ikkuna voisi olla lainaa pyhäinkuvaa merkitsevästä venäjän sanasta ikóna, joka puolestaan juontuu kreikan sanasta eikoˉn, ’kuva’. Kymin murteessa ikkuna tarkoittaa koristekuviota.

Hengellisessä mielessä ikoni on ikkuna toiseen maailmaan, ja esineenäkin suojalevyllä peitetty ikoni muistuttaa luukulla varustettua ikkunaa. Idän kirkossa käytiin kuvariitaa jo kauan ennen kuin suomalaisista tuli kristittyjä. Ajankohtaista sanastoa on hyvinkin voinut lainautua pakanallisiin naapurikieliin maallisessa merkityksessä.

Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

 Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2011