Alkukesä on valon juhlaa.

Aurinko käy vain hätäisesti horisontin alapuolella ja ponkaisee jälleen taivaalle helottamaan. Entisaikaan kesäauringon huikaisevaa säteilyä hyödynnettiin kankaiden valkaisemisessa. Valkeat lakanat taitavat olla jo katoavaa kansanperinnettä, mutta jos talosta sellaisia löytyy, niitä kannattaa juuri nyt kuivatella auringon paisteessa.

Valo ja valkea kuuluvat niin luontevasti yhteen, että myös sanat tekee mieli yhdistää. Ilmeisesti ne ovatkin samaa juurta, vaikka yhdistäminen vaatii vähän äännehistoriallista mielikuvitusta. Valkeus voi tarkoittaa valkoisuutta, valoisuutta ja valoa. Vanhojen Raamattujen luomiskertomuksessa tulee valkeus, nykysuomennoksessa valo.

Alkukesän aurinko kärventää kuin tuli. Tuli polttaa ja valaisee samalla kertaa. Suomen länsimurteissa valkea merkitseekin tulta tai salamaa. Kulovalkeasta puhutaan myös yleiskielessä, kun tarkoitetaan rutikuivassa pintakasvillisuudessa leviävää tulipaloa.

Valon yhteyteen kuuluu myös valistaminen. Nykyään se tarkoittaa hengen valon eli tiedon ja ymmärryksen lisäämistä, mutta alkuaan se on merkinnyt valaisemista. Uskonnollinen kieli tarjoaa tästäkin esimerkin: valista kasvosi meille. Uusissa teksteissä monet vanhat valistukset on korvattu valolla tai valaisemisella.

Kihdin tai reumakipujen kansanomainen nimitys on luuvalo. Kuinkahan moni minun lisäkseni onkaan tähän sanaan törmätessään kuvitellut fosforinhohtoista luurankoa!

Tämä valo ei kuitenkaan liity valaisemiseen vaan ilmeisesti valua-verbiin. Yhteys on sama kuin kreikan sanassa rheuma, joka sananmukaisesti merkitsee virtausta: kipu valuu paikasta toiseen.

Toisen selityksen mukaan tuskaa merkitsevä valo olisi samaa juurta kuin ruotsin kval.

Oli miten hyvänsä, alkukesän kunniaksi voi kerätä kimpun luuvaloheiniä. Näin on kansa nimittänyt niittyleinikkiä ja vanamoa, joita on käytetty luuvalon lääkintään. Samaan tarkoitukseen kelpasivat myös kannusruoho, isotalvikki ja vilukko, mutta niitä täytyy odottaa pitemmälle kesään.

Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2009