Hyvällä valaistuksella on pimeä puolensa: syöpävaara. Todisteita riskistä kertyy tasaiseen tahtiin.


TEKSTI:Jukka Ruukki

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hyvällä valaistuksella on pimeä puolensa: syöpävaara. Todisteita riskistä kertyy tasaiseen tahtiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 


Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2003

Suomalaiset epidemiologit törmäsivät runsaat 10 vuotta sitten erikoiseen ilmiöön: näkövammaisten syöpäsairastavuudessa oli yllättävää heittelyä. Tutkimuksen mukaan sokeat sairastivat muita enemmän lähes kaikkia syöpiä mutta eivät rintasyöpää. Perustrendi oli helppo selittää elämäntavoilla, kuten näkeviä epätasapainoisemmalla ruokavaliolla, mutta mikä selittäisi sen, että sokeus näytti suojaavan naisia rintasyövältä?

Kumma tulos tarkentui vielä jatkotutkimuksessa, johon poimittiin näkövammaisten rekisteristä yli 10 000 naista. Vamman laatu piti yhtä syöpätilastojen kanssa. - Mitä vaikeampi näkövamma, sitä vähemmän rintasyöpää, tiivistää ryhmän päätutkija, dosentti Pia Verkasalo Kansanterveyslaitoksesta.

Sisäinen kello sekoaa

Suomalaisten kanssa jatkotutkimukseen osallistui Connecticutin yliopiston professori Richard Stevens, joka oli jo 1987 esittänyt radikaalin uuden teorian. Sen mukaan ihmisen sisäisen kellon rytmihäiriöt selittävät osaltaan teollistuneiden länsimaiden korkeita rintasyöpälukuja. Biologista ajastinta sairastuttaa erityisesti öinen valosaaste, joka loistaa kaikkialla kaupunkiympäristössä.

Connecticutilaisprofessorin ajatus kulkee suunnilleen seuraavasti. Tarpeettoman voimakas yöaikainen valo lamaa elimistön pimeähormonia melatoniinia, jota kutsutaan myös kellohormoniksi, koska se pitää ihmisen keskuskellon tarkassa ajassa. Vain öiseen aikaan erittyvä melatoniini pitää puolestaan kurissa muita hormoneja, kuten estrogeenia, jonka liiallinen eritys lisää rintasyövän riskiä.

Ajatuskulun mukaan sokeita naisia suojaa heidän elimistönsä luonnostaan suuri melatoniinipitoisuus. Vamman takia valo ei pääse painamaan melatoniinituotantoa alamäkeen.

Tukea eri suunnista

Stevens ei ole teoriansa kanssa yksin. Asiaa puitiin tosi mielellä tämänvuotisella Yhdysvaltain tiedeviikolla Denverissä.

- Öisen valosaasteen haitallisuus on vasta epäily, ei vahvistettu riski, korostaa Denverissä esitelmöinyt professori George Brainard Philadelphian Thomas Jefferson -yliopistosta.

Brainardin mukaan melatoniinihypoteesi saa tukea pääasassa kolmesta suunnasta: väestötutkimuksista, eläinkokeista ja soluviljelmistä.

Sokeiden naisten muita alhaisemmat rintasyöpäluvut on osoitettu Suomen lisäksi Ruotsissa, Norjassa ja Yhdysvalloissa. Brainard pitää havaintoja mielenkiintoisina, koska tilanteen voisi kuvitella olevan päinvastainen. Sokeilla naisilla on näet usein taakkanaan kaksi seikkaa, joita pidetään rintasyövän riskitekijöinä: varhain alkaneet kuukautiset ja iäkkäänä tapahtunut ensi synnytys.

Pia Verkasalon mukaan tutkimuksissa ei kuitenkaan varsinaisesti selvitetty, oliko naisilla muita keskeisiä rintasyövän riskitekijöistä, joten melatoniinin osuus on varmistamatta. - Pitäisi pystyä osoittamaan, että melatoniini selvästi vaikuttaa estrogeenipitoisuuksiin.

Yhteyttä yritetään parhaillaan varmistaa laajoissa tutkimuksissa, joita rahoittavat muun muassa Yhdysvaltain terveysvirasto ja Syöväntutkimuslaitos. Tutkijoita kiinnostavat myös muut hormonaaliset syövät, kuten huimasti yleistynyt eturauhassyöpä.

Hiirikokeet vahvistavat

Eläinkokeiden viesti on huomattavasti yksiselitteisempi. Hiiret ja rotat saavat rintasyövän, kun niiltä poistetaan melatoniinia erittävä käpylisäke ja niitä pidetään pysyvästi valaistussa tilassa. Melatoniinikorvaushoito sen sijaan hillitsee kasvaimia.

Yhdysvaltalaistutkija David Blask on puolestaan istuttanut rottiin ihmisen rintasyöpäsoluja ja altistanut eläimet yövalolle. Tempulla on kaksi seurausta: jyrsijöiden melatoniinituotanto lakkaa ja syöpäsolut villiintyvät.

Sama ilmiö nähdään soluviljelmässä. Ihmisen rintasyöpäsolujen kasvu voidaan pysäyttää kellohormonilla.

- Toistaiseksi ei kuitenkaan ole näyttöä siitä, että näin kävisi myös ihmisen elimistössä, George Brainard alleviivaa.

Vähäkin yövalo sotkee

Brainard on omissa töissään osoittanut, että valo on voimakas käpylisäkkeen jarru. Jos ihminen altistetaan valolle keskellä yötä, melatoniinin runsas eritys pysähtyy kuin seinään. Pienikin ärsyke riittää. Kellohormoni painuu alamäkeen, kun valon voimakkuus ylittää yhden luksin. Tällainen valo on vain hieman kirkkaampi kuin kuun loiste.

Brainardin mukaan olennaisin vaikuttaja on valon aallonpituus.

- Melatoniinin erityksen estää tehokkaimmin lyhytaaltoinen, 460- 500-nanometrinen valo, joka on sinivihreää valoa. Keinovalot, kuten hehkulamput, loistavat tyypillisesti tätä valoa.

Oman lapsensa yöpöydälle Brainard valitsisi lampun, jonka spektrissä on ripaus pidempää punaista aallonpituutta. - Se valaisee mutta ei häiritse melatoniinin eritystä.

Brainard kaipaa lisää tutkimusta siitä, mitkä aallonpituudet ovat voimakkaimpia "hormonihäiritsijöitä", koska pysyvä valaistus alkaa olla arkea kaikkialla kaupungistuneessa maailmassa. Satelliittikuvat paljastavat, että Suomessakin täysin valosaasteettomia alueita löytyy enää Lapin pohjoisosista.

Elimistö kaipaa pimeää

Ongelmallisinta valoa on ulkoa sisälle tunkeutuva valo, joka häiritsee unta.

- Ihmisen, kuten muidenkin nisäkkäiden, luonnollinen öinen ympäristö on pimeä, Brainard sanoo. Kaikkialle ulottuva keinovalo on vasta sata vuotta vanha ilmiö.

Nykyihmisen valorytmi on päälaellaan. - Me vietämme päivät sisätiloissa, pahimmassa tapauksessa hämärässä toimistossa, ja nukumme kenties turhan valoisassa, Brainard sanoo. - Meidän elimistömme kaipaa pimeitä öitä ja valoisia päiviä.

  häiritsee keskuskelloa.

Soluista syöpäsoluja

Uusin geenitutkimus antaa viitteitä siitä, että vuorokausirytmin jatkuva epätahti saattaa villiinnyttää normaalit solut syöpäsoluiksi.

  todennäköisesti pitävät myös solujen kasvun kurissa; monet kudokset kasvavat ja uusiutuvat keskuskellon tahdissa. Jos viisarit syystä tai toisesta sekoavat, seuraukset voivat olla ikävät.

Yhdysvaltalaistutkijat Michael Rosbash ja Joseph S. Takahashi raportoivat vuosi sitten Nature-lehdessä, että eräs keskeinen kellokorttigeeni, Period2, pitää ainakin hiirillä kasvaimet kurissa. Jos geeni sammutetaan, jyrsijät herkistyvät syövälle. Period2 vaikuttaa Myc-nimiseen geeniin, jonka tuottama valkuaisaine puolestaan säätelee solujen kasvua, erilaistumista ja muuttumista syöpäsoluiksi. Moni ryhmä on vahvistanut havainnon.


Sisältö jatkuu mainoksen alla