Valta tarkoittaa mahdin lisäksi lupaa, vapautta ja vapaata tahtoa.

Valta on monitahoinen asia, myös sanaston tasolla. Perussana valta kuuluu vanhaan germaaniseen lainakerrostumaan, joka sisältää monia muitakin yhteiskunnan järjestäytymiseen viittaavia sanoja, kuten hallita, kuningas, ruhtinas ja vallita. Vallata ja valtias voivat olla joko suoria germaanisia lainoja tai lainatun perussanan johdoksia.

Valta-sanan johdosta valtuus käytetään niistä vallankäyttöoikeuksista, joita tietty henkilö tai taho on saanut lain, sääntöjen tai tehtyjen päätösten nojalla. Myöntämisprosessista käytetään verbijohdosta valtuuttaa, ja valtaoikeuksia saanutta henkilöä nimitetään tämän verbin partisiippimuodolla valtuutettu. Ennen puhuttiin valtuusmiehistä, kun ei otettu huomioon sitä mahdollisuutta, että valtuutettu saattaisi olla myös nainen.

Tiettyyn tehtävään valtuutettua edustajistoa on vanhastaan nimitetty valtuuskunnaksi, mutta 1870-luvun lopulta lähtien on käytetty myös kollektiivijohdosta valtuusto samassa merkityksessä. Sana on vanhempi kuin nykymuotoinen kunnallishallinto, vaikka se juuri nyt onkin ollut erityisen ajankohtainen kuntavaalien yhteydessä. 1800-luvulla, kun suomen yleiskieltä tietoisesti kehitettiin omalta pohjalta, luotiin suuri määrä oppitekoisia johdoksia, joissa eri asioiden keskittymistä ilmaistiin kollektiivijohtimella. Virasto oli paikka, jossa oli paljon virkoja, arkistossa oli paljon arkkeja ja kirjastossa kirjoja.

Valta tarkoittaa mahdin ja herruuden lisäksi lupaa, vapautta ja vapaata tahtoa. Tämä heijastuu myös valta-sanan johdoksissa ja muissa käyttötavoissa. Valloittaminen voi merkitä sekä konkreettista omistukseen ottamista että jonkin fyysisen tai psyykkisen tilan valtaan saattamista ja siinä mielessä oman tunteen tai ajattelun vapauden rajoittamista. Valloittava olento voi olla vaikkapa pikkuvauva tai lemmikkieläin. Valloillaan tai valtoimenaan oleminen tarkoittaa mahdollisuutta toimia oman päänsä mukaan. Monessa valtuustossa mietitään toivottavasti nyt tiukasti, missä kulkee raja valtaan ja valloilleen pääsyn välillä.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Julkaistu tiede-lehdessä 11/2012