Joka kolmas suomalaisnuori sanoo, että isän ja äidin työkiireet tuntuvat kotielämässä.
Nuoria eivät harmita niinkään pitkät päivät. Heitä on alkanut huolettaa vanhempien jaksaminen.


Nuoria eivät harmita niinkään pitkät päivät. Heitä on alkanut huolettaa vanhempien jaksaminen.



Äiti ja päiväkoti-ikäinen kuopus tulevat tavallisella kitinällä sisään, sillä tenava olisi halunnut jäädä pihalle leikkimään. Esikoinen pelaa pleikkaa ja mankuu välipalaa. Äidin pinna palaa, mutta ei vain lasten vuoksi. Perussyy kireyteen on pomo, joka haukkui äitiä "virkamieheksi", koska tämä lähti töistä puoli viideltä hakeakseen lapsen hoidosta ennen viranomaisia.

Runsaan tunnin päästä kurvaa pihaan isä. Hän puhuu työasioi¬ta handsfreehen vielä kotiovella, ja sisään päästyään hän avaa tietokoneen katsoakseen kotimatkan aikana tulleet sähköpostit. Sitten viemään esikoista lätkätreeneihin, junioria muskariin ja ruokaostoksille markettiin.

Perheen yhteinen aika jää illan aikana lyhyeksi. Vanhemmista tuntuu pahalta - mutta niin tuntuu lapsistakin.


Paletti porautuu perheiden arkeen

- Tutkimusten mukaan noin kolmasosa nuorista kokee, että vanhempien työkiireet vaikuttavat lastenkin elämään. Väsyneinä ja stressaantuneina vanhemmat suuttuvat helposti eivätkä jaksa kiinnittää lapsiinsa tarpeeksi huomiota, kertoo dosentti Anna Rönkä Jyväskylän yliopiston Perhetutkimuskeskuksesta.

Rönkä vetää Suomen Akatemian rahoittamaa Paletti-projektia, jossa tutkitaan lapsiperheiden arjen kokemuksia, muun muassa työn ja perheen suhdetta.

- Meitä kiinnostaa, miten vanhempien työstressi vaihtelee  ja miten työssä koetut tunteet siirtyvät kotiin, Rönkä selvittää.


Työperäisiä häiriötä lähes joka kodissa

Työelämän kiire ja tulospaineet rasittavat monia vanhempia. Paletti-projektissa väitöskirjaansa tekevä psykologian maisteri Kaisa Malinen tietää, että 20 prosenttia suomalaisista vanhemmista kokee työn häiritsevän erittäin paljon tai paljon perheen arkea, ja jonkinlaista häiriö­tä työelämä tuo melkein kaikkiin perheisiin.

Luku perustuu yhdeksän maan vertailuun, jossa suomalaiset naiset sjoittuivat kärkeen kokemuksineen työn häiritsevyydestä. Malinen tulkitsee tuntemusten johtuvan siitä, että suomalaiset naiset tekevät muiden maiden naisiin verrattuna pitkää viikkoa.

- Iso merkitys on kuitenkin sillä, miten työpaikalla suhtaudutaan perheeseen. Jos esimies ymmärtää perheen tarpeita, ongelmia ei välttämättä ole. Ilmapiiri ratkaisee, Kaisa Malinen sanoo.

Osa vanhemmista pystyy nollaamaan stressinsä ennen kotiin tu¬loaan vaikkapa lukemalla jotakin matkan aikana tai poikkeamalla omissa harrastuksissaan. Mitä pidemmäksi työpäivät venyvät, sitä useammin työn ikävät tuliaiset kuitenkin kulkeutuvat kotiin saakka.


Etenkin tytöt tuntevat empatiaa

Anna Röngän johtamien tutkimusten mukaan yli puolet suomalaisista nuorista on sitä mieltä, että vanhemmat - erityisesti isät - tekevät pitkää työpäivää. Nuoria ei kuitenkaan tunnu harmittavan vanhem¬piensa työssä varsinaisesti pitkät päivät, vaan se, mitä niistä seuraa, miten ne vaikuttavat vanhempien ja etenkin äidin jaksamiseen.

Empatia näkyy varsinkin tyttöjen suhtautumisessa. He toivovat erityisesti äideille vähemmän töitä, enemmän palkkaa ja parempaa työilmapiiriä - ja niiden avulla voimia pärjätä toisellakin työmaalla.

- Useimmissa perheissä äiti tekee kotityötkin ja on iltapäivällä isää useammin paikalla näyttämässä väsymystään. Eräs tutkimukseemme osallistunut nuori oli niin huolissaan, että oli harkinnut, pitäisikö hänen tehdä enemmän kotitöitä, Rönkä kertoo.

Vanhemmat voivat hymähtää  "ääritapaukselle", mutta jos nuori on se, joka kantaa huolta perheestä, tilanne on mennyt liian pitkälle.


Kritiikin oikea kohde on työelämä

Loppuun palanut vanhempi on lapsille myös varoittava esimerkki työelämästä. Tämänvuotisessa Nuorisobarometrissa jo 69 prosenttia nuorista hyväksyi täysin väitteen, jonka mukaan työelämä vaatii nykyisin niin paljon, että monet ihmiset palavat ennenaikaisesti loppuun.

- Katsoessaan stressaantuneita vanhempiaan nuori voi alkaa ajatella, etteivät koulunkäynti ja työelämään valmistautuminen ole kovin houkuttelevia vaihtoehtoja, Anna Rönkä vahvistaa. Tutkimuksista tiedetään, että vanhempien työuupumus on kytköksissä nuorten ja vanhempien riitaisiin väleihin ja sitä tietä nuorten masentuneisuuteen ja huonoon koulumotivaatioon.

Puheet uraorvoista tai häikäilemättömistä uraisistä ja -äideistä ovat Anna Röngän mukaan kuitenkin liioi¬teltuja.
- Suurin osa vanhemmista pyrkii työkiireidenkin keskellä olemaan hyviä isiä ja äitejä. Kritiikin kärki tulisi suunnata työelämään, ei vanhempiin. Ja pitää muistaa, että vanhempi voi saada työstä myös energiaa ja intoa vanhemmuuteen. Jos lapset kokevat, että työ on kiva asia, he saavat intoa opiskella ja pyrkiä mieluiseen ammattiin.


Nuoristakin mukavaa tehdä "jotain vain"

Anna Rönkä muistuttaa, ettei perheiden stressistä kuitenkaan pidä syyttää yksinomaan työtä. Osa stressistä voi olla omaa syytä. Monissa perheissä lasten vapaa-ajan harrastukset - lätkätreenit, pianotunnit, jumppa, luistelu ja sähly - pitävät lapset ja vanhemmat liikkeessä. Vientien, noutojen ja kaupassakäyntien sovittaminen edellyttää joskus suorastaan logistista neroutta.

Välillä olisi hyvä hellittää. Nuoretkin toivovat tavallista arkielämää: yhdessä syömistä, television katsomista, yleistä huolenpitoa, sitä, että vanhemmat ovat läsnä.

Perheen antoisa yhdessäolo ei Röngän mukaan edellytä järjestettyä tekemistä. - On tärkeää, että perheellä on yhteisiä, rauhallisia hetkiä, jolloin ei tehdä mitään erityistä. Tehdään "jotain vain". 


Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5227
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Lucid unet näen ehkä vähän samantyyppisenä kuin hypnoosin, niiden avulla voinee käsitellä asioita jotka eivät tule suoraan tietoisuuteen ja vaikuttaa siihen miten tietyt piirteet itsessään kokee. Mulla ne kuulu tiettyyn elämänvaiheeseen, olisinko ollut joku 25vuotias tjsp. Painajaisia oli, aika rajujakin jotka toistui samanlaisena lukuisia kertoja, pomppasin unissani sängyssä istumaan ja huusin ja uni vaan jatku ja jatku, näin päällekkäin unta ja todellisuutta. Kesti pitkään ennenkö uni lakkasi...
Lue kommentti