Joka kolmas suomalaisnuori sanoo, että isän ja äidin työkiireet tuntuvat kotielämässä.
Nuoria eivät harmita niinkään pitkät päivät. Heitä on alkanut huolettaa vanhempien jaksaminen.


Nuoria eivät harmita niinkään pitkät päivät. Heitä on alkanut huolettaa vanhempien jaksaminen.



Äiti ja päiväkoti-ikäinen kuopus tulevat tavallisella kitinällä sisään, sillä tenava olisi halunnut jäädä pihalle leikkimään. Esikoinen pelaa pleikkaa ja mankuu välipalaa. Äidin pinna palaa, mutta ei vain lasten vuoksi. Perussyy kireyteen on pomo, joka haukkui äitiä "virkamieheksi", koska tämä lähti töistä puoli viideltä hakeakseen lapsen hoidosta ennen viranomaisia.

Runsaan tunnin päästä kurvaa pihaan isä. Hän puhuu työasioi¬ta handsfreehen vielä kotiovella, ja sisään päästyään hän avaa tietokoneen katsoakseen kotimatkan aikana tulleet sähköpostit. Sitten viemään esikoista lätkätreeneihin, junioria muskariin ja ruokaostoksille markettiin.

Perheen yhteinen aika jää illan aikana lyhyeksi. Vanhemmista tuntuu pahalta - mutta niin tuntuu lapsistakin.


Paletti porautuu perheiden arkeen

- Tutkimusten mukaan noin kolmasosa nuorista kokee, että vanhempien työkiireet vaikuttavat lastenkin elämään. Väsyneinä ja stressaantuneina vanhemmat suuttuvat helposti eivätkä jaksa kiinnittää lapsiinsa tarpeeksi huomiota, kertoo dosentti Anna Rönkä Jyväskylän yliopiston Perhetutkimuskeskuksesta.

Rönkä vetää Suomen Akatemian rahoittamaa Paletti-projektia, jossa tutkitaan lapsiperheiden arjen kokemuksia, muun muassa työn ja perheen suhdetta.

- Meitä kiinnostaa, miten vanhempien työstressi vaihtelee  ja miten työssä koetut tunteet siirtyvät kotiin, Rönkä selvittää.


Työperäisiä häiriötä lähes joka kodissa

Työelämän kiire ja tulospaineet rasittavat monia vanhempia. Paletti-projektissa väitöskirjaansa tekevä psykologian maisteri Kaisa Malinen tietää, että 20 prosenttia suomalaisista vanhemmista kokee työn häiritsevän erittäin paljon tai paljon perheen arkea, ja jonkinlaista häiriö­tä työelämä tuo melkein kaikkiin perheisiin.

Luku perustuu yhdeksän maan vertailuun, jossa suomalaiset naiset sjoittuivat kärkeen kokemuksineen työn häiritsevyydestä. Malinen tulkitsee tuntemusten johtuvan siitä, että suomalaiset naiset tekevät muiden maiden naisiin verrattuna pitkää viikkoa.

- Iso merkitys on kuitenkin sillä, miten työpaikalla suhtaudutaan perheeseen. Jos esimies ymmärtää perheen tarpeita, ongelmia ei välttämättä ole. Ilmapiiri ratkaisee, Kaisa Malinen sanoo.

Osa vanhemmista pystyy nollaamaan stressinsä ennen kotiin tu¬loaan vaikkapa lukemalla jotakin matkan aikana tai poikkeamalla omissa harrastuksissaan. Mitä pidemmäksi työpäivät venyvät, sitä useammin työn ikävät tuliaiset kuitenkin kulkeutuvat kotiin saakka.


Etenkin tytöt tuntevat empatiaa

Anna Röngän johtamien tutkimusten mukaan yli puolet suomalaisista nuorista on sitä mieltä, että vanhemmat - erityisesti isät - tekevät pitkää työpäivää. Nuoria ei kuitenkaan tunnu harmittavan vanhem¬piensa työssä varsinaisesti pitkät päivät, vaan se, mitä niistä seuraa, miten ne vaikuttavat vanhempien ja etenkin äidin jaksamiseen.

Empatia näkyy varsinkin tyttöjen suhtautumisessa. He toivovat erityisesti äideille vähemmän töitä, enemmän palkkaa ja parempaa työilmapiiriä - ja niiden avulla voimia pärjätä toisellakin työmaalla.

- Useimmissa perheissä äiti tekee kotityötkin ja on iltapäivällä isää useammin paikalla näyttämässä väsymystään. Eräs tutkimukseemme osallistunut nuori oli niin huolissaan, että oli harkinnut, pitäisikö hänen tehdä enemmän kotitöitä, Rönkä kertoo.

Vanhemmat voivat hymähtää  "ääritapaukselle", mutta jos nuori on se, joka kantaa huolta perheestä, tilanne on mennyt liian pitkälle.


Kritiikin oikea kohde on työelämä

Loppuun palanut vanhempi on lapsille myös varoittava esimerkki työelämästä. Tämänvuotisessa Nuorisobarometrissa jo 69 prosenttia nuorista hyväksyi täysin väitteen, jonka mukaan työelämä vaatii nykyisin niin paljon, että monet ihmiset palavat ennenaikaisesti loppuun.

- Katsoessaan stressaantuneita vanhempiaan nuori voi alkaa ajatella, etteivät koulunkäynti ja työelämään valmistautuminen ole kovin houkuttelevia vaihtoehtoja, Anna Rönkä vahvistaa. Tutkimuksista tiedetään, että vanhempien työuupumus on kytköksissä nuorten ja vanhempien riitaisiin väleihin ja sitä tietä nuorten masentuneisuuteen ja huonoon koulumotivaatioon.

Puheet uraorvoista tai häikäilemättömistä uraisistä ja -äideistä ovat Anna Röngän mukaan kuitenkin liioi¬teltuja.
- Suurin osa vanhemmista pyrkii työkiireidenkin keskellä olemaan hyviä isiä ja äitejä. Kritiikin kärki tulisi suunnata työelämään, ei vanhempiin. Ja pitää muistaa, että vanhempi voi saada työstä myös energiaa ja intoa vanhemmuuteen. Jos lapset kokevat, että työ on kiva asia, he saavat intoa opiskella ja pyrkiä mieluiseen ammattiin.


Nuoristakin mukavaa tehdä "jotain vain"

Anna Rönkä muistuttaa, ettei perheiden stressistä kuitenkaan pidä syyttää yksinomaan työtä. Osa stressistä voi olla omaa syytä. Monissa perheissä lasten vapaa-ajan harrastukset - lätkätreenit, pianotunnit, jumppa, luistelu ja sähly - pitävät lapset ja vanhemmat liikkeessä. Vientien, noutojen ja kaupassakäyntien sovittaminen edellyttää joskus suorastaan logistista neroutta.

Välillä olisi hyvä hellittää. Nuoretkin toivovat tavallista arkielämää: yhdessä syömistä, television katsomista, yleistä huolenpitoa, sitä, että vanhemmat ovat läsnä.

Perheen antoisa yhdessäolo ei Röngän mukaan edellytä järjestettyä tekemistä. - On tärkeää, että perheellä on yhteisiä, rauhallisia hetkiä, jolloin ei tehdä mitään erityistä. Tehdään "jotain vain". 


Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.