Ainakin kuolonuhreja voi vähentää.

Teksti: Päivi Mäntyniemi ja Matti Tarvainen

Ainakin kuolonuhreja voi vähentää.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2012

Yleisin kuolinsyy 1900-luvun maanjäristyksissä oli asuinrakennusten rikkoontuminen. Siksi rakennustapaan kannattaa panostaa riskialueilla. Maailmanlaajuinen kokemus osoittaa, että seismisten rakennusnormien mukaan tehdyt talot selviävät maanliikkeistä paljon paremmin kuin kehnosti pystytetyt.

Moderni insinööriseismologia käynnistyi kokemuksista, joita syntyi Yhdysvalloissa San Franciscossa 1906 ja Euroopassa Messinassa 1908. Se, että uhriluku nousee runsasväkisellä huonon rakennuskannan alueella suureksi, nähtiin myös Pakistanissa 2005, Kiinassa 2008 ja Haitissa 2010.

Tuore rohkaiseva näyttö järistyksiä sietävän rakentamisen merkityksestä saatiin puolestaan Tōhokun maanjäristyksessä Japanissa 11. maaliskuuta 2011. Maan tärinä aiheutti hämmästyttävän vähän henkilövahinkoja, vaikka järistyksen magnitudi oli 9 ja rajujen maanliikkeiden alueella oli yli kuusi miljoonaa ihmistä. Noin 20 000 eli 0,3 prosenttia menehtyi, pääosin tsunamin uhreina. Kuolleita oli vähemmän kuin edellisessä Japania koetelleessa vakavassa hyökyaallossa 1896.

Terveysriskit kasvavat

Varsinaisesta järistyksestä ehjin nahoin selvinneetkin voivat kuitenkin altistua terveysriskeille. Järistyksillä on kerrannaisvaikutuksia, jotka johtuvat siitä, että rakennettu ympäristö on entistä monimutkaisempaa.

Kōbessa 1995 ilmanlaatu heikkeni rajusti tulipalojen ja betonipölyn takia, ja maaperän nesteytyessä sen epäpuhtaudet levisivät laajalle.

Izmitissä Luoteis-Turkissa 1999 maanjäristys saastutti vettä, ilmaa ja maaperää. Se iski moniin teollisuuslaitoksiin, mistä seurasi kemikaalivuotoja. Pahimmat ympäristöhaitat aiheutti maan suurimmassa öljynjalostamossa riehunut tulipalo. Paljon raakaöljyä myös valui säiliöistä mereen ja maahan.

Fukushiman ydinvoimalan vahingoittuminen maaliskuussa 2011 jättää itäisen Japanin merenrantaa asuinkelvottomaksi pitkäksi ajaksi. Sama hyökyaalto vei Tyyneenmereen valtavan määrän rojua, joka haittaa merenkulkua, kalankasvatusta ja meriekosysteemejä vuosikausia.

Talous kärsii pitkään

Taloudellisia menetyksiä on vaikea torjua. Maanjäristykset käyvät entistä hintavammiksi. Esimerkiksi Japanin vuoden 2011 järistysonnettomuuden hinnaksi on laskettu yli 300 miljardia dollaria.

Suoria kustannuksia koituu rakennusten ja muun infrastruktuurin, kuten tiestön ja siltojen, vahingoista. Kotinsa menettäneitä on yleensä moninkertaisesti enemmän kuin kuolleita ja loukkaantuneita.

Syntyy myös pitkäaikaisia taloudellisia kustannuksia, jotka aiheutuvat yhteiskunnan toiminnan lamaantumisesta esimerkiksi tehtaiden sulkemisen vuoksi. Vaikka maanjäristyksen vuoksi menetettäisiin vain lyhyesti työaikaa, kokonaisvaikutus voi kasvaa suureksi, koska se kertyy monista yrityksistä. Niiden väliset kytkökset ulottuvat tuhoalueen ulkopuolelle, ja siten järistysvaikutukset heijastuvat kansantalouteen ja jopa maailmantalouteen asti.

10 pahinta uhreina

vuosi/paikka/magnitudi/kuolleita1556 Kiina n. 8 830 0002010 Haiti 7,0 316 0001976 Kiina 7,5 243 0001138 Syyria ? 230 0002004 Sumatra 9,1 228 000856 Iran ? 200 0001920 Kiina 7,8 200 000893 Iran ? 150 0001923 Japani 7,9 143 0001948 Turkmenistan 7,3 110 000

9 pahinta kooltaan

Vuosi/Paikka/Magnitudi1960 Chile 9,51964 Alaska 9,22004 Sumatra 9,12011 Japani 9,01952 Kamtšatka 9,01868 Chile 9,01700 Oregon 9,02010 Chile 8,81906 Equador 8,8

Lähde: earthquake.usgs.gov