Jos sinulla on mielenterveyden häiriö, pidä se omana tietonasi, jos vain voit. Tietoa voivat käyttää sinua vastaan ainakin poliisi, pankki, vakuutusyhtiö, koulu ja armeija.

Juuri nyt -sarja




Julkaistu Tiede -lehdessä 11/2009

Arska puukottaa humalassa kaveriaan. Arska tuomitaan törkeästä pahoinpitelystä ehdottomaan vankeuteen lähes kahdeksi vuodeksi.

Jennillä on teini-iässä hankala tilanne vanhempien riitaisan avioeron takia. Sukulaisten painostuksesta Jenni suostuu tapaamaan psykiatrin, ja hänelle määrätään masennuslääkitys. Hän ei kuitenkaan aloita kuuria apteekista jo haetuilla pillereillä vaan selviää ystäviensä tukemana.

Kaksitoista vuotta myöhemmin sekä Arska että Jenni hakevat poliisilta aselupaa sorsastushaulikkoa varten. Arskan törkeä pahoinpitely on juuri poistettu rikosrekisteristä, eikä se siten voi vaikuttaa lupaviranomaisen harkintaan.

Jennin diagnoosi lääkemääräyksineen löytyy edelleen Suomen julkisen terveydenhuollon potilastiedoista, ja se voi vaikuttaa siihen, saako Jenni aloittaa haaveilemansa uuden harrastuksen.
Arska ja Jenni ovat keksittyjä henkilöitä, mutta tämä useimpien ihmisten oikeustajua loukkaava asetelma, vaikka keksitty sekin, voi pian olla mahdollinen.

Luottamus murtuu

Lääkärin, asianajajan ja papin vaitiolovelvollisuus on ikiaikainen. Näissä ammateissa ajatellaan tarvittavan erityistä luottamussuhdetta asiakkaan ja ammattilaisen välillä.

Avun saamista on pidetty niin tärkeänä, että lain mukaan lääkäri, apteekkari, kätilö ja heidän apulaisensa eivät saa edes oikeudenkäynnissä todistaa siitä, mitä he asemansa perusteella ovat saaneet tietää.

Ehkä joskus joku jää tuomitsematta sen takia, ettei oikeus voi käyttää lääkäriä todistajana. Lainsäätäjä on kuitenkin katsonut tämän kohtuulliseksi hinnaksi siitä, että jokainen voi saada lääketieteellistä hoitoa pelkäämättä hoitoon hakeutumisen heikentävän asemaansa. Vaitiolovelvollisuus todistajana väistyy vain potilaan suostumuksella tai jos kyse on rikoksesta, josta voi saada yli kuusi vuotta vankeutta.

Todistamiskielto on lääkärin vaitiolovelvollisuuden äärimmäinen ilmenemismuoto. Hippokrateen valassa lääkäri lupaa yleisesti: "Mikäli parannustyössäni tai sen ulkopuolella ihmisten parissa näen tai kuulen sellaista, mitä ei pidä levitettämän, vaikenen ja pidän sitä salaisuutena."

Saman periaatteen mukaisesti hoidosta syntyvät potilasrekisterit ovat salaisia, eikä esimerkiksi työnantajalla tai pankilla tietenkään ole niihin pääsyä. Mutta ei potilastietoja anneta virka-apuna edes poliisille.

Yli kaksi vuosituhatta vanhat periaatteet ovat nyt kuitenkin uhattuina. Poliisi ja armeija ovat saamassa oikeuden tietoihin, jotka ovat syntyneet pelkästään hoitotarkoituksissa.

Mielenterveystodistusta ei ole

Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien jälkeen oli selvää, että Suomen aselakia pitäisi uudistaa. Nettikeskustelujen mukaan kouluampumiset olisi helppo ehkäistä, jos ensimmäistä aselupaansa hakevalta edellytettäisiin "mielenterveystodistusta".

Suomen lainsäädäntö sen enempää kuin psykiatriakaan ei tunne käsitettä mielenterveystodistus. Uudissanan löytää lähinnä Kansallisen Kivääriyhdistyksen sivuilta. Järjestö korostaa mielenterveyden häiriöitä henkirikollisuuden syinä.

On epärealistista ajatella, että esimerkiksi terveyskeskuslääkäri voisi varttitunnin keskustelussa arvioida, onko aseluvan hakijalla sellainen mielenterveyden häiriö, joka tekisi hänestä vaarallisen itselleen tai muille. Siksi on paineita avata potilastietojärjestelmissä olevia tietoja hakijan aiemmista diagnooseista, hoidoista ja lääkityksestä.
Lääkärijärjestöt vastustavat aseluvan käsittelyn medikalisointia. Järjestöt ottivat vuosi sitten kantaa lääkärin vaitiolovelvollisuuden puolesta.

Eduskunnan käsittelyyn tuli kesällä hallituksen esitys aselain uudistamiseksi. Siinä aseluvan hakijan edellytetään antavan suostumuksensa siihen, että poliisi hankkii lääketieteellisen arvion luvan hakijan soveltuvuuden arviointia varten.

Lisäksi terveydenhuollon henkilöstölle esitetään oikeutta tehdä ilmoitus henkilöstä, joka saattaa olla sopimaton aseen haltijaksi.

Puolustusvoimat saa jo tietoja

Asevelvollisuuslaki muuttui jo aiemmin niin, että puolustusvoimat on voinut pyytää psykiatrista hoitoa antavilta tahoilta tietoja kutsuntoihin tulevista miehistä. Puolustusvoimat on kiinnostunut nuorten miesten mahdollisesta mielenterveysdiagnoosista ja psyykenlääkityksestä.

Mahdollisuutta käytettiin ensi kerran kutsunnoissa tämän vuoden elokuussa.

Nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Nina Lindberg totesi Lääkärilehdessä, että vastoin potilaan tahtoa lähetetyt tiedot voivat pahimmassa tapauksessa kariuttaa hoitosuhteen ja olla myös hoitoon hakeutumisen esteenä.

- Saatamme vastedes tavata nuoria, jotka kieltäytyvät psykiatrisen erikoissairaanhoidon konsultaatiosta, koska pelkäävät tietojensa päätyvän puolustusvoimille, Lindberg ennustaa.

Tiedoista ei edes välttämättä ole hyötyä puolustusvoimille. Palvelusturvallisuudelle vaaralliset henkilöt tuskin edes ovat psykiatrisen hoidon piirissä, arveli oikeuspsykiatrian erikoislääkäri Eija Sailas Lääkärilehdessä.

Sailas on huolissaan myös eriarvoisuudesta. Varakas potilas voi hoidattaa itseään yksityissektorilla, jolloin hänen tietonsa pysyvät salassa. Kunnallisesta terveydenhuollosta tiedot vuotavat.

Vakuutusyhtiökin haluaa tietosi

Viime aikoina on puhuttu myös mahdollisuudesta, että oppilaitokset voisivat tulevaisuudessa karsia soveltumattomia hakijoita mielenterveyssyin. Se edellyttäisi taas uutta tietosuojaa höllentävää lakia. Mitä asenneilmastossa on oikein tapahtunut?

Vielä vähän aikaa sitten näytti siltä, että esimerkiksi masennukseen olisi alettu suhtautua melko tavallisena mielenterveyden ongelmana, joka voi osua kenelle tahansa ja jota ei tarvitse hävetä.

Mielenterveyden häiriöt eivät sitä paitsi tutkimusten mukaan juuri lisää riskiä esimerkiksi henkirikollisuuteen (Ks. Miksi nuori surmaa, Tiede 9/2008, ja Skitsofrenia ei lisää väkivaltariskiä, www.tiede.fi/uutiset)

Mutta nytkö mielenterveyskuntoutujia on alettu taas syrjiä?

Mielenterveyden keskusliiton lakimiehen Merja Karisen mukaan myös esimerkiksi henkivakuutuksia evätään psyykkisen sairauden perusteella.

Vakuutusyhtiö ei pääse itse potilastietoihin, mutta vakuutusta ei myönnetä, ellei vastaa terveystietoja koskeviin kysymyksiin. Jos on antanut väärää tietoa, korvausta ei myönnetä, ja harhaanjohtavien tietojen antamisesta voi saada syytteen, Karinen selittää. Myös pankkilainan saamisen sairaus voi estää.

Valehteluksi tuskin kuitenkaan tulkitaan sitä, jos jättää hakeutumatta hoitoon, vaikka olisikin paha olo.

Kun yksilö pohtii, hakeutuako esimerkiksi masennuksen vuoksi hoitoon, toisessa vaakakupissa on pelko hullun leimasta. Syrjinnän pelko ei viime aikojen uutisten valossa näytä kovinkaan paranoidiselta harhalta.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Hirmun anatomia on selvinnyt sääsatelliittien mikroaaltoluotaimilla. Ne näkevät pilvien läpi myrskyn ytimeen ja paljastavat ukkospatsaat, joista myrsky saa vauhtinsa. Kuva: Nasa/Trimm

Pyörivät tuulet imevät energiansa veden lämmöstä.

Trooppiset rajuilmat tappoivat vuosina 1995–2016 lähes 244 000 ihmistä, koettelivat muuten 750 miljoonaa ihmistä ja tuhosivat omaisuutta runsaan 1 000 miljardin dollarin arvosta, enemmän kuin mitkään muut mullistukset, esimerkiksi tulvat tai maanjäristykset.

Näin arvioi maailman luonnonkatastrofeja tilastoiva belgialainen Cred-tutkimuslaitos raporteissaan, joissa se laskee katastrofien pitkän aikavälin inhimillistä hintaa.

Myrskytuhot ovat panneet myrskytutkijat ahtaalle. Kaikki tahtovat tietää, mistä näitä rajuilmoja tulee. Lietsooko niitä ilmastonmuutos?

Lämpö alkaa tuntua

Näihin asti tutkijapiireissä on ollut vallalla käsitys, jonka mukaan hirmuista ei voi syyttää ilmastonmuutosta vielä kotvaan. Se alkaa voimistaa myrskyjä vasta pitkällä aikajänteellä.

Nyt hurjimpia myrskyjä on kuitenkin alettu kytkeä ilmaston lämpenemiseen. Esimerkiksi alkusyksystä 2017 Maailman ilmatieteen järjestö WMO arvioi, että lämpeneminen todennäköisesti rankensi elokuussa Houstonin hukuttaneen Harvey-myrskyn sateita.

Jotkut tutkijat ovat puhuneet kytköksistä jo vuosia.

Esimerkiksi Kerry Emanuel, Massachusettsin teknisen yliopiston myrskyspesialisti, laski 2005, Katrinan runnottua New Orleansia, että Atlantin ja Tyynenmeren myrskyt ovat nykyään 60 prosenttia voimakkaampia kuin 1970-luvulla.

Keväällä 2013 Nils Bohr -instituutin Aslak Grinsted raportoi, että lämpenemiskehitys vaikuttaa myrskyissä syntyviin tulva-aaltoihin.

Kun maapallon keskilämpötila nousee 0,4 astetta, myrskytulvien määrä tuplaantuu. Tämä rajapyykki on jo ohitettu. Kun lämpötila nousee kaksi astetta, tulvat kymmenkertaistuvat. Silloin superrajuja myrskyjä hyökyy Atlantilta joka toinen vuosi. Tähän asti niitä on nähty kerran 20 vuodessa.

Meri lämpenee otollisesti

Tärkein myrskyjä ruokkiva muutosvoima löytyy sieltä, mistä myrskyt ammentavat energiansa ja mihin ilmastonmuutoksen nähdään vaikuttavan: meriveden lämpötilasta. Se kehittyy myrskyille otolliseen suuntaan.

Esimerkiksi Meksikonlahdella, hurrikaanien voimanpesässä, on mitattu jopa pari astetta tavallista korkeampia meriveden lämpötiloja.

Kun Haiyan, yksi kaikkien aikojen kovimmista taifuuneista, marraskuussa 2013 jätti kaksi miljoonaa filippiiniläistä kodittomiksi, meri oli myrskyn syntyalueella vielä sadan metrin syvyydessä kolme astetta normaalia lämpimämpi.

Meressä tapahtuu muutakin epäedullista: pinta nousee. Se kasvattaa myrskyjen nostattamia tulva-aaltoja, jotka usein saavat aikaan pahinta tuhoa.

 

Näin hirmumyrsky kehittyy

Hirmun syntymekanismi on sama kaikkialla, vaikka nimitykset vaihtelevat. Atlantilla ja Amerikan puoleisella Tyynellämerellä puhutaan hurrikaaneista, Aasian puolella taifuuneista ja Intian valtamerellä ja Oseaniassa sykloneista. Grafiikka: Mikko Väyrynen

 

Trooppisia hirmumyrskyjä syntyy päiväntasaajan molemmin puolin 5. ja 25. leveyspiirin välillä. Päiväntasaajalla niitä ei muodostu, sillä sieltä puuttuu coriolisvoima, jota myrsky tarvitsee pyörimiseensä

Kehittyäkseen myrsky vaatii tietynlaiset olot. Suursäätilan pitää olla laajalla alueella epävakaa ja ukkossateinen ja meriveden vähintään 26 asteista 50 metrin syvyydeltä. Lisäksi tuulien pitää puhaltaa heikosti 12 kilometrin korkeuteen asti. Voimakkaissa virtauksissa myrskynpoikanen hajoaa.

1. Merestä nousee lämmintä, kosteaa ilmaa. Se kohoaa nopeas­ti ja tiivistyy ukkospilviksi, jotka kohoavat 10–15 kilometrin korkeuteen. Samalla vapautuu lämpöä, mikä ruokkii matalapainetta.

2. Fysiikan säilymislakien mukaan ylös kohoavan ilman tilalle virtaa ympäriltä korvausilmaa, jolloin ilmanpaine alueella laskee.

3. Lämpöä kohoaa ylös yhä laajemmalti, ukkospilvien jono venyy, ja ilman virtausliikkeet voimistuvat. Ilmanpaine laskee lisää, ja alueelle syntyy liikkuva matalapaineen keskus.

4. Paine-ero tuottaa voiman, joka alkaa pyörittää tuulia kiihtyvää vauhtia. Maan pyörimisliikkeestä aiheutuva coriolisvoima kiertää niitä spiraalin lailla vastapäivään kohti matalan keskusta. Kun tuulen sekuntinopeus nousee yli 33 metrin, on syntynyt trooppinen hirmumyrsky.

Hurjimmissa myrskyissä tuulen nopeus nousee 70–90 metriin sekunnissa. Pyörteen halkaisija vaihtelee puolestaan 400 kilometristä 1 000 kilometriin.

5. Myrskyn voimistuessa sen ylle muodostuu korkeapaine, joka pyörii tuulia vastaan. Laskeva ilmavirtaus kuivattaa ja lämmittää keskusta, ja se seestyy myrskynsilmäksi.

6. Silmää kiertävät tuulet sekoittavat tehokkaasti meren pintaa 50–100 metrin syvyydeltä. Kun lämmintä vettä painuu syvyyksiin ja viileää kohoaa pintaan, ”lämpövoimala” jäähtyy ja hitaasti liikkuva myrsky voi heikentyä. Nopeaan myrskyyn jarru ei ehdi vaikuttaa, ja silloin kumpuava vesi voi loppumatkasta muuttua vaaralliseksi.

7. Kun ranta lähestyy ja meri madaltuu, tuulet pakkaavat vettä myrskyn tielle tulva-aalloksi, joka syöksyy myrskyn mukana maalle tuhoisin seurauksin.

Maalle saavuttuaan myrsky laantuu, kun se ei enää saa käyttövoimaa meren lämmöstä.

 

Tuula Kinnarinen on Tiede-lehden toimitussihteeri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2014. Päivitetty 12.9.2018.