Eleohjaus tulee kaikkialle, mutta ensin sitä hiotaan viihdekäytössä.

Teksti: Kalevi Rantanen

Eleohjaus tulee kaikkialle, mutta ensin sitä hiotaan viihdekäytössä.

Julkaistu Tiede -lehdessä 2/2011.Käyttäjä hallitsee konetta liikkeillään ja äänellään, ilman mitään kapuloita tai muita apuvälineitä. Tähän pystyy Microsoftin uusi Kinect-sensori, joka toimii pelikonsoli Xboxin kanssa. Kilpailevat koneet, Nintendon Wii ja Sonyn Move, vaativat ainakin toistaiseksi ohjaimen.”Tiedät jo, miten käyttää Kinectiä”, mainosti Microsoft julkistaessaan tuotteensa Yhdysvalloissa. – Riittää, että nousee ylös sohvalta ja osaa liikuttaa kehoaan, sanoi Jari Keskitalo, joka vetää yhtiön Xbox-bisnestä Suomessa. Epäilijöitä on. Sonyn tutkija Richard Marks kuvaili New York Timesissa viime lokakuussa, että valintojen tekeminen käsien liikkeillä tuntuu maagiselta mutta tunne häviää pian ja eleohjaus alkaa tuntua kömpelöltä. Katsotaanpa, mille on katetta, myynti- vai vastaväitteille.

Kädenheilautuksilla käyntiinKokeilin Kinectiä Microsoftin esittelytilassa, joka vastasi mitoiltaan ja valaistukseltaan olohuonetta. Peli lähti käyntiin muutamalla edestakaisella kädenheilautuksella. Tutun käyttäjän ohjelma tunnistaa. Uutta käyttäjää se pyytää näyttämään itseään monessa asennossa tunnistuksen luomiseksi. Äänitunnistusta ei vielä testaushetkellä ollut suomenkielisenä, mikä oikeastaan oli hyvä. Testi kovenee, kun koneen on toteltava pelkkiä eleitä.Kokeilin ensiksi kuntoiluohjelma Your Shapea, ja valitsin kuntonyrkkeilyn. Piti löydä mäsäksi vihreitä kuutioita vuoroin oikealla, vuoroin vasemmalla nyrkillä. Pelaajan kopio liikkui ruudulla. Kuutio pirstoutuu, jos nyrkki liikkuu oikein. Mitä suuremmalla vauhdilla nyrkkeilee, sitä enemmän tulee pisteitä. Kalorilaskin näyttää energiankulutuksen.Ohjelma rakentaa pelaajasta kuvan, jossa on 50 000 pistettä. Se seuraa liikkeitä tarkkaan ja viiveettä. On hyppäys eteenpäin, että kone pystyy muodostamaan ihmisestä tarkan kokovartalokuvan ja seuraamaan nopeitakin liikkeitä.

Lajeja heitoista tanssiinSuomalaiskansallista lajia keihäänheittoa pystyy Kinectin avulla harrastamaan niin hyvin kuin olohuoneessa on mahdollista. Kiinnostava kokemus oli myös keilaaminen. Ohjelma mukautuu käyttäjän päähänpistoihinkin: palloa voi halutessaan heittää sääntöjen vastaisesti. Tanssikeskus Dance Central sisältää yli 600 tanssiliikettä. Käyttäjä voi harjoitella tansseja myös hidastetusti. – Eräs tanssinopettaja sanoi, että liikkeet on kuvattu ohjelmassa moitteettoman tarkasti, kertoo Jarno Kallunki-Mättö, joka hoitaa Xboxin myynninedistämistä Suomessa. Parin tunnin kokeilu antaa vain pinnallisen käsityksen, mutta ensivaikutelma on vahva. Miksi meidän pitäisi painella nappuloita tai heilutella säätimiä, jos voimme ohjata konetta liikkeillä?

Mahdoton mahdolliseksiUutta laitteessa on varsinaisesti eleohjauksen yleiskäyttöisyys. Ele- ja puhetunnistimia on rakennettu jo kauan erikoistarkoituksiin, mutta kuluttajalaitteelta vaaditaan jotain, joka tähän mennessä on ollut tieteisfantasiaa. Kotona ihmiset puhuvat kaukana mikrofonista ja katsovat kameran ohi. Valaistus vaihtelee. Sensorin on tunnistettava erikokoiset ja erinäköiset ihmiset ja silloinkin, kun he ovat osittain huonekalujen tai toistensa takana.Kun Microsoft päätti muutama vuosi sitten kehittää ohjaimettoman käyttöliittymän, monet pitivät tehtävää mahdottomana. Osoittautui kuitenkin, että ratkaisun osat olivat jo syntyneet 30–40 viime vuoden aikana.Kamerat olivat parantuneet niin, että huonetta pyyhkivän infrapunasäteen ja valon puolijohdetunnistimen avulla pystyttiin rakentamaan aito kolmiulotteinen kuva. Silmä oli valmis, mutta vaikeampaa oli sensorin aivojen rakentaminen. Miten erottaa valtavasta kuvapiste- ja äänivirrasta data, jonka käsittelyyn pelikoneen kapasiteetti riittäisi?

Olennaisin data löytyiTutkijat hyödynsivät maatalousohjelmia, joilla erotetaan kaalit pellolla ja lehmät niityllä. He tutkivat ohjelmia, jotka pystyvät kertomaan, mikä lääketieteellisen kuvan piste esittää maksaa ja mikä sydäntä.Ongelmana oli tunnistuksen hitaus. Vanhat ohjelmat saattoivat tutkia yhtä kuvaruutua päivän, mutta pelisensorin oli seurattava ruutua, joka vaihtui 30 kertaa sekunnissa.Insinöörit tutkivat balettitanssijoiden liikesarjoja. Kun ihminen tekee liikkeen A, seuraava liike B ei tapahdu täysin satunnaisesti, vaan valittavana on rajallinen joukko todennäköisiä suuntia.Liikevaihtoehtoja jäi silti liikaa, mutta ratkaisu löytyi: kehon jokaisen pisteen sijasta riittää, kun laite seuraa nivelten liikettä.Prototyyppiä kokeilivat sitten sadat ihmiset yrityksen sisällä ja lopulta kymmenet tuhannet pelaajat. Loppukäyttäjiltä tuli kullanarvoista palautetta. – Xbox-käyttäjät ovat vaativia, muistuttaa Jarno Kallunki-Mättö.

Muut laitteet seuraavatKoska kotiin ja vapaa-ajan käyttöön on usein vaikeampi suunnitella laitteita kuin työelämän sovelluksiin, pelit ja viihde ennakoivat tekniikan kehitystä laajasti.Kinect edustaa kehitysvirtausta, josta käytetään nimitystä adaptiivinen informatiikka. Adaptiiviset koneet käsittelevät tehokkaasti dataa, joka voi olla yhtä hyvin ihmisen tuottamaa kuin elottomista esineistä mitattua. Esimerkiksi suomalaisyrityksen kuvaus jätteenlajittelujärjestelmästään ZenRobotics Recyclerista kuulostaa melkein Kinect-sensorin esittelyltä. – En tunne Microsoftin Kinectiä tarkemmin, mutta kuvauksesta päätellen tekniikka on samankaltaista, sanoo professori Erkki Oja, joka johtaa adaptiivisen informatiikan tutkimuksen huippuyksikköä Aalto-yliopistossa. – ZenRoboticsin laite on kehitetty suoraan adaptiivisen informatiikan tutkimuksen pohjalta.

Palstan pitäjä Kalevi Rantanen on diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Tietotekniikkaa ohjaimettoman liittymän takana

– Syvyystunnistus– Konenäkö– Koneoppiminen– Puheentunnistus– Elekäyttöliittymä– Henkilötunnistus– Äänen prosessointi– Rinnakkaislaskenta

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25799
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1194
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.