Meiltä puuttuvat tyystin muistot oman elämämme ensi askelista. Vauvoja tutkimalla on kuitenkin selvinnyt, että jo puolivuotiaan muisti pelaa. Se vain vuotaa kuin seula.

AAAS
Yhdysvaltain tiedeviikko 2007
Maailman suurin tiedetapahtuma
San Franciscossa



Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vauvoja tutkimalla on kuitenkin selvinnyt, että jo puolivuotiaan muisti pelaa.
Se vain vuotaa kuin seula.

Sisältö jatkuu mainoksen alla



Muistatko, kun synnyit? Kuinka imit äidin lämmintä rintaa? Miten otit ensimmäiset horjuvat askeleet? Luultavasti et muista. Meillä ei juuri ole mielikuvia elämämme alkutaipaleelta. Monien tutkimusten mukaan aikuisten länsimaalaisten varhaisin muisto on keskimäärin kolmen vuoden iästä.

Ilmiö on saanut nimekseen varhaislapsuuden amnesia. Se kuvattiin tieteellisessä kirjallisuudessa ensi kerran jo vuonna 1893. Muistamattomuuden syytä on ihmetelty siitä alkaen.

Psykoanalyysin isä Sigmund Freud tarjosi selitykseksi, että ihminen torjuu mielestään varhaislapsuuden kokemukset, koska ne ovat epämiellyttäviä, seksuaalisia ja siksi traumaattisia. Toinen, laajemmin vaikuttanut teoria oli, että alle kolmivuotiaan kypsymättömät aivot eivät vielä pysty muodostamaan muistoja.


Nyt osataan tutkia kokeellisesti

Hassua kyllä, 1980-luvulle saakka teoriat varhaislapsuuden amnesiasta kyhättiin tutkimatta lainkaan pikkulapsia. Sittemmin vauvojen ja taaperoiden kanssa tehty tutkimus on näyttänyt toteen, että muisti kehittyy valtavaa vauhtia ensimmäisen elinvuoden loppupuoliskolla, sanoo Duke-yliopiston psykologian professori Patricia Bauer, pikkulasten muistin tutkimuksen uranuurtaja, avatessaan Yhdysvaltain tieteenedistämisseuran helmikuisen tiedeviikon muistiseminaarin.

Imeväisikäisten muistia on siitä hankala tutkia, että mukelot eivät osaa puhua. Mahdotonta se ei kuitenkaan ole.

Eri-ikäisten vauvojen lyhytkestoista näkömuistia on keksitty testata esimerkiksi näyttämällä rinnakkain kahta kuviota lyhyen aikaa kerrallaan. Toinen kuvioista vaihtuu näyttöjen välillä, toinen pysyy samana. Vauvat katsovat pitempään uutta kuviota. Se osoittaa, että nähty kuvio pysyy pienenkin mielessä. Kuusikuinen ihmislapsi pystyy muistamaan yhden kuvion mutta kymmenkuinen peräti kolme.


Jäljittely todistaa muistamisesta

Patricia Bauer on itse tutkinut vauvojen ja taaperoiden pitkäkestoista muistia, joka säilyttää tietoja, taitoja ja tapahtumia päivien ja viikkojen, jopa kuukausien ja vuosien ajan.

Näissä muistikokeissa lapsille voidaan näyttää, kuinka esineitä käytetään. Heille esitetään esimerkiksi, miten pienen oven edestä poistetaan hankala este ja ovi avataan. Oven takana odottaa söpö otus.

Kun oven avaamisen vaiheet näytetään kuuteen kertaan, kuusikuisista joka neljäs pystyy toistamaan tehtävän vuorokauden kuluttua. Yhdeksänkuisista puolet muistaa vaiheet vielä kuukaudenkin päästä. Vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäisistä jokainen osaa avata oven kuukauden kuluttua opetuksesta.

Muisti tulee luotettavammaksi mutta myös pitenee. Vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäisistä tenavista suuri osa pystyy säilyttämään muiston yli vuoden päähän.

Ilman muistia pikkulapsen sosiaalisesta ja taidollisesta kehityksestä tuskin tulisikaan mitään. Hän ei edes tietäisi, kuka on hänen äitinsä, ja maailma olisi joka aamu vieras. Tosiasiassa vauvakin jo tunnistaa äidin, ja yksivuotias on jo kerännyt valtavasti tietoa siitä, kuinka maailma toimii.

Osa 2,5-vuotiaista pystyy kertomaan pieniä tarinoita oman elämänsä sattumuksista, jotka ovat tapahtuneet puoli vuotta aiemmin.


Pikkulapset nopeita unohtamaan

Bauer on havainnut aivosähkömittausten avulla, että muistin voimakas kehitys varhaislapsuudessa on yhteydessä aivojen kehitykseen. Pikkulapsen aivojen eri osat, niiden toiminnot ja yhteistyö käyvät läpi suuria muutoksia.

Eri alueet kehittyvät eri tahdissa. Hippokampus on valmis jo puolivuotiaalla, mutta etuotsalohkon kuoriosan solut kypsyvät vasta yli vuoden iässä. Pykäläpoimu on kehittynyt aikuisen tasolle vasta 4-5-vuotiaalla. Kullakin on oma vaikutuksensa muistijälkien muodostumiseen, vahvistamiseen, säilömiseen ja mieleen palauttamiseen.
Minne lapsuuden muistot hukkuvat? - Ne vain unohtuvat, arvelee Bauer.

Unohdamme jatkuvasti paljon asioita elämästämme. Arvoitukselliselta tuntuu, että varhaislapsuudesta on unohtunut lähes kaikki. Se ei kuitenkaan ole ihme. Jos muistaminen muuttuu aivojen kehittyessä, niin muuttuu unohtaminenkin. Pienimmät lapset unohtavat kaikkein eniten, nopeimmin ja helpoimmin.


Ensin pulmana jälki, sitten säilytys

Aivotutkimusten tulokset viittaavat siihen, että aluksi keskeinen syy unohtamiseen on muistijälkien puutteellinen muodostuminen. Myöhemmin suurin syyllinen on vuotava varastointi, mutta aivojen kehittyessä myös säilytys muuttuu varmemmaksi. Lopulta ykkösongelmaksi jää mieleen palauttaminen. Sekin käy helpommaksi, kun muistot tallentuvat yhä tarkempina ja moniulotteisempina. Omaelämäkerrallinen muisti alkaa toimia aikuisen lailla ensimmäisten kouluvuosien vaiheilla.

Bauer vertaa pikkulapsen ja aikuisen muistia erilaisiin lävikköihin. Terveellä aikuisella lävikkö on tiheä, siinä voi valuttaa kuivaksi vaikka riisiä. Pikkulapsella muistin lävikössä on suuret reiät. Riisi valuu auttamatta ulos, mutta pennepasta sentään pysyy hetken kyydissä.



 

Sisältö jatkuu mainoksen alla