Meiltä puuttuvat tyystin muistot oman elämämme ensi askelista. Vauvoja tutkimalla on kuitenkin selvinnyt, että jo puolivuotiaan muisti pelaa. Se vain vuotaa kuin seula.

AAAS
Yhdysvaltain tiedeviikko 2007
Maailman suurin tiedetapahtuma
San Franciscossa



Vauvoja tutkimalla on kuitenkin selvinnyt, että jo puolivuotiaan muisti pelaa.
Se vain vuotaa kuin seula.




Muistatko, kun synnyit? Kuinka imit äidin lämmintä rintaa? Miten otit ensimmäiset horjuvat askeleet? Luultavasti et muista. Meillä ei juuri ole mielikuvia elämämme alkutaipaleelta. Monien tutkimusten mukaan aikuisten länsimaalaisten varhaisin muisto on keskimäärin kolmen vuoden iästä.

Ilmiö on saanut nimekseen varhaislapsuuden amnesia. Se kuvattiin tieteellisessä kirjallisuudessa ensi kerran jo vuonna 1893. Muistamattomuuden syytä on ihmetelty siitä alkaen.

Psykoanalyysin isä Sigmund Freud tarjosi selitykseksi, että ihminen torjuu mielestään varhaislapsuuden kokemukset, koska ne ovat epämiellyttäviä, seksuaalisia ja siksi traumaattisia. Toinen, laajemmin vaikuttanut teoria oli, että alle kolmivuotiaan kypsymättömät aivot eivät vielä pysty muodostamaan muistoja.


Nyt osataan tutkia kokeellisesti

Hassua kyllä, 1980-luvulle saakka teoriat varhaislapsuuden amnesiasta kyhättiin tutkimatta lainkaan pikkulapsia. Sittemmin vauvojen ja taaperoiden kanssa tehty tutkimus on näyttänyt toteen, että muisti kehittyy valtavaa vauhtia ensimmäisen elinvuoden loppupuoliskolla, sanoo Duke-yliopiston psykologian professori Patricia Bauer, pikkulasten muistin tutkimuksen uranuurtaja, avatessaan Yhdysvaltain tieteenedistämisseuran helmikuisen tiedeviikon muistiseminaarin.

Imeväisikäisten muistia on siitä hankala tutkia, että mukelot eivät osaa puhua. Mahdotonta se ei kuitenkaan ole.

Eri-ikäisten vauvojen lyhytkestoista näkömuistia on keksitty testata esimerkiksi näyttämällä rinnakkain kahta kuviota lyhyen aikaa kerrallaan. Toinen kuvioista vaihtuu näyttöjen välillä, toinen pysyy samana. Vauvat katsovat pitempään uutta kuviota. Se osoittaa, että nähty kuvio pysyy pienenkin mielessä. Kuusikuinen ihmislapsi pystyy muistamaan yhden kuvion mutta kymmenkuinen peräti kolme.


Jäljittely todistaa muistamisesta

Patricia Bauer on itse tutkinut vauvojen ja taaperoiden pitkäkestoista muistia, joka säilyttää tietoja, taitoja ja tapahtumia päivien ja viikkojen, jopa kuukausien ja vuosien ajan.

Näissä muistikokeissa lapsille voidaan näyttää, kuinka esineitä käytetään. Heille esitetään esimerkiksi, miten pienen oven edestä poistetaan hankala este ja ovi avataan. Oven takana odottaa söpö otus.

Kun oven avaamisen vaiheet näytetään kuuteen kertaan, kuusikuisista joka neljäs pystyy toistamaan tehtävän vuorokauden kuluttua. Yhdeksänkuisista puolet muistaa vaiheet vielä kuukaudenkin päästä. Vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäisistä jokainen osaa avata oven kuukauden kuluttua opetuksesta.

Muisti tulee luotettavammaksi mutta myös pitenee. Vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäisistä tenavista suuri osa pystyy säilyttämään muiston yli vuoden päähän.

Ilman muistia pikkulapsen sosiaalisesta ja taidollisesta kehityksestä tuskin tulisikaan mitään. Hän ei edes tietäisi, kuka on hänen äitinsä, ja maailma olisi joka aamu vieras. Tosiasiassa vauvakin jo tunnistaa äidin, ja yksivuotias on jo kerännyt valtavasti tietoa siitä, kuinka maailma toimii.

Osa 2,5-vuotiaista pystyy kertomaan pieniä tarinoita oman elämänsä sattumuksista, jotka ovat tapahtuneet puoli vuotta aiemmin.


Pikkulapset nopeita unohtamaan

Bauer on havainnut aivosähkömittausten avulla, että muistin voimakas kehitys varhaislapsuudessa on yhteydessä aivojen kehitykseen. Pikkulapsen aivojen eri osat, niiden toiminnot ja yhteistyö käyvät läpi suuria muutoksia.

Eri alueet kehittyvät eri tahdissa. Hippokampus on valmis jo puolivuotiaalla, mutta etuotsalohkon kuoriosan solut kypsyvät vasta yli vuoden iässä. Pykäläpoimu on kehittynyt aikuisen tasolle vasta 4-5-vuotiaalla. Kullakin on oma vaikutuksensa muistijälkien muodostumiseen, vahvistamiseen, säilömiseen ja mieleen palauttamiseen.
Minne lapsuuden muistot hukkuvat? - Ne vain unohtuvat, arvelee Bauer.

Unohdamme jatkuvasti paljon asioita elämästämme. Arvoitukselliselta tuntuu, että varhaislapsuudesta on unohtunut lähes kaikki. Se ei kuitenkaan ole ihme. Jos muistaminen muuttuu aivojen kehittyessä, niin muuttuu unohtaminenkin. Pienimmät lapset unohtavat kaikkein eniten, nopeimmin ja helpoimmin.


Ensin pulmana jälki, sitten säilytys

Aivotutkimusten tulokset viittaavat siihen, että aluksi keskeinen syy unohtamiseen on muistijälkien puutteellinen muodostuminen. Myöhemmin suurin syyllinen on vuotava varastointi, mutta aivojen kehittyessä myös säilytys muuttuu varmemmaksi. Lopulta ykkösongelmaksi jää mieleen palauttaminen. Sekin käy helpommaksi, kun muistot tallentuvat yhä tarkempina ja moniulotteisempina. Omaelämäkerrallinen muisti alkaa toimia aikuisen lailla ensimmäisten kouluvuosien vaiheilla.

Bauer vertaa pikkulapsen ja aikuisen muistia erilaisiin lävikköihin. Terveellä aikuisella lävikkö on tiheä, siinä voi valuttaa kuivaksi vaikka riisiä. Pikkulapsella muistin lävikössä on suuret reiät. Riisi valuu auttamatta ulos, mutta pennepasta sentään pysyy hetken kyydissä.



 

Suomalaistutkija havaitsi, että maaseudun monimuotoinen luonto saattaa suojata koiria allergialta. Se antaa tukea biodiversiteettihypoteesille.

Kaupunkilaiskoirilla on enemmän allergioita kuin maaseudulla asuvilla. Vähiten allergioita on koirilla, jotka elävät maalla maalaismaiseen tapaan monilapsisessa, muitakin eläimiä omistavassa perheessä ja saavat ulkoilla vapaasti kotipihalla.

Tällaisia asioita koirista Jenni Lehtimäki sai selville väitöstutkimuksessaan, josta Helsingin Sanomat kertoo jutussaan.

Ihmisistä tosin ei samanlaista yhteyttä löytynyt allergioiden ja asuinpaikan väliltä.

Lehtimäki testasi biodiversiteettihypoteesia. Sen mukaan immuunijärjestelmämme häiriintyy ja allergian tapaiset tulehdusperäiset sairaudet lisääntyvät, kun ympäristön monimuotoisuus hupenee ja me altistumme entistä vähemmille luonnon mikrobeille.

Väitöskirja koostui neljästä tutkimuksesta, joista kaksi käsitteli lapsia ja kaksi lemmikkikoiria.

Kummassakaan lapsitutkimuksessa ei löytynyt merkittävää yhteyttä allergioiden ja ihon mikrobien tai luonnon monimuotoisuuden välillä.

Toisin oli lemmikkien laita. Koiranomistajille suunnatun kyslytutkimusken mukaan sairaimpia olivat kaupunkilaiskoirat, joista noin 17 prosentilla oli allergiaa. Maalla osuus oli viitisen prosenttia.

”Kysely osoittaa ensimmäistä kertaa urbaanin ympäristön ja muun nisäkkään kuin ihmisen allergian välisen yhteyden”, Lehtimäki kertoo.

Vielä selvemmän näytön tarjoaa neljäs tutkimus, johon osallistui yhteensä 170 labradorinnoutajaa ja suomenlapinkoiraa.

Se paljasti, että eniten allergioista kärsivät kaupungissa esimerkiksi kerrostalossa asuvat koirat, joilla on ”urbaani elämäntyyli”. Niiden hoidosta vastaa yksi ihminen, joka harrastaa monenlaista ja lenkkeilee paljon koiran kanssa.

Harvinaisimpia allergiat ovat maalaiseen tapaan maalla elävillä koirilla. Niiden iholla on viljalti ympäristöstä peräisin olevia bakteereja.

Lehtimäki ihmettelee, miksi ympäristön ja allergian yhteys tuli ilmi koirilla muttei lapsilla.

”Allergia on monimutkainen sairaus ja ihmiselämä on monimutkaista, mikä saattaa piilottaa ympäristön vaikutuksen”, hän miettii.

Täysin piiloon ihminen ei kuitenkaan jäänyt. Kyselytutkimuksessa paljastui, että jos allergia vaivaa koiraa, omistajakin on todennäköisesti allergikko. Tämä johtuu epäilemättä jostain yhteisestä tekijästä koiran ja omistajan elämäntavoissa tai ympäristössä.

”Maaseutumaisessa ympäristössä koiran ja ihmisen elimistö altistuu mikrobeille, jotka jollakin tavalla tukevat immuunijärjestelmän toimintaa”, Lehtimäki toteaa.

Kysely

Uskotko biodiversiteettihypoteesiin?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.