Suomi suosii mekaanista. Sen hajulukossa kelluu koho. Kuvitus Jukka Fordell.
Suomi suosii mekaanista. Sen hajulukossa kelluu koho. Kuvitus Jukka Fordell.
1. Altaaseen kertyvä virtsa painaa kohon alas, ja hajulukko aukeaa. 2. Virtsa valuu hajulukkoon, jonka nestepinta nousee, kunnes virtsa poistuu ylivirtausaukosta viemäriin. 3. Virtsaamisen päätyttyä koho nousee ylös ja sulkee hajulukon. Tiiviste varmistaa, että lukko sulkeutuu eikä hajukaasuja karkaa ilmaan. Kuvitus Jukka Fordell.
1. Altaaseen kertyvä virtsa painaa kohon alas, ja hajulukko aukeaa. 2. Virtsa valuu hajulukkoon, jonka nestepinta nousee, kunnes virtsa poistuu ylivirtausaukosta viemäriin. 3. Virtsaamisen päätyttyä koho nousee ylös ja sulkee hajulukon. Tiiviste varmistaa, että lukko sulkeutuu eikä hajukaasuja karkaa ilmaan. Kuvitus Jukka Fordell.
Maailmalla myy kemiallinen. Siinä hajulukon sulkee öljykalvo. Kuvitus Jukka Fordell.
Maailmalla myy kemiallinen. Siinä hajulukon sulkee öljykalvo. Kuvitus Jukka Fordell.
1. Öljyä tiheämpi virtsa valuu kalvon läpi veden täyttämään hajulukkoon. Sen laipat ohjaavat virtsan kulkua, ettei se pääse rikkomaan kalvoa. Samalla ne hidastavat virtausta sen verran, että sakka-aineet ehtivät vajota pohjaan eivätkä päädy tukkeeksi viemäriin. 2. Hajulukon täyttyessä painovoima vetää virtsan poistoputkeen ja viemäriin.
1. Öljyä tiheämpi virtsa valuu kalvon läpi veden täyttämään hajulukkoon. Sen laipat ohjaavat virtsan kulkua, ettei se pääse rikkomaan kalvoa. Samalla ne hidastavat virtausta sen verran, että sakka-aineet ehtivät vajota pohjaan eivätkä päädy tukkeeksi viemäriin. 2. Hajulukon täyttyessä painovoima vetää virtsan poistoputkeen ja viemäriin.

Samalla säästyy miljoonia, laskettiinpa litroja tai euroja.

Vedetön pisuaari tai urinaali on varsin yksinkertainen laite. Päälle päin se näyttää hyvinkin samanlaiselta kuin tavallinen miestenvessan vedenheittoallas pohja-aukkoaan myöten. Vedettömässä mallissa pohja-aukon alla on kuitenkin hajulukko, joka kerää virtsan ja estää sen hajukaasuja leviämästä ilmaan.

Hajulukko on joko mekaaninen tai kemiallinen. Mekaanisessa vaihtoehdossa sulkimena toimii hajulukossa kelluva koho, kemiallisessa mallissa öljykalvo. Kummassakin tapauksessa virtsa päätyy viemäriin painovoiman vetämänä.

Hajuja voi torjua ennakolta

Hajuttomiksi mainostetut vedettömät pisuaarit ovat alkaneet yleistyä nopeasti. Samalla on tullut ilmi myös ongelmia.

Joidenkin käyttäjien mielestä vedettömyys aiheuttaa hajuhaittoja, mutta useimmiten syy ei ole vuotavissa hajulukoissa vaan huonossa siivouksessa.

Epämiellyttäviä hajuja torjutaan myös ennakolta. Öljyyn on lisätty tuoksuaineita, ja mekaaniseen pisuaariin sopii biologinen torjunta.

Virtsaamisaltaaseen pannaan puriste, joka sisältää satoja miljoonia bakteerien itiöitä. Kastuessaan mikro-organismit heräävät henkiin ja syövät virtsan rasvoja, valkuaisaineita ja muita yhdisteitä niin, ettei hajuja pääse muodostumaan.

Asennus pitää tehdä huolella

Vedettömän pisuaarin asentaminen vaatii huolellisuutta. Laite pitää liittää hyväkuntoiseen ja puhtaaseen putkeen, koska virtsa on väkevähkö neste ja liikkuu hitaammin kuin vedellä huuhdottaessa.

Pisuaareihin päästetään myös muita nesteitä kuin virtsaa, vaikkapa kahvia, mehua, virvoitusjuomia ja olutta. Niiden happamuus saattaa aiheuttaa ongelmia hajulukossa ja putkistossa.

Joissakin vessoissa on kuulemma jouduttu palaamaan huuhteleviin altaisiin, koska vääränlainen käyttö tai vanha tai poikkeavalla tavalla asennettu viemäri eivät ole sopineet yhteen vedettömyyden kanssa.

Oikein kytkettynä ja käytettynä vedetön pisuaari on vaivaton. Se ei vaadi muuta kuin puhtaaksi pyyhintää ja hajulukkokasetin vaihdon 7 000 käyttökerran jälkeen.

Vettä säästyy valtavasti

Pulmista huolimatta vedettömyyden edut ovat huomattavat. Yksi tavallinen pisuaari saattaa kuluttaa vettä jopa sata kuutiometriä vuodessa. Teollisuusmaiden vessoissa vedetäänkin joka vuosi puhdasta vettä viemäriin miljoonia litroja miljoonien eurojen arvosta.

Suomessa kylmä vesi maksaa keskimäärin nelisen euroa kuutiometriltä, joten yleiset tilat, joissa vessaa käytetään runsaasti, kuten ravintolat, lentokentät ja uimahallit, voivat oikeasti säästää rahaa vaihtamalla vesikäymälät vedettömiin.

Monissa muissa maissa vesi on paljon kalliimpaa ja sen jakelua säännöstellään. Niinpä myyntiin on tulossa myös kotikäyttöön tarkoitettuja vedettömiä malleja.

Vedettömät pisuaarit valtaavat tilaa myös naisten vessoissa. Yksi ensimmäisistä naisten malleista Suomessa on asennettu Itäkeskuksen uimahalliin Helsingissä.

Ympäristön ja rahan säästämisen lisäksi uudenlaisen käymälän voi valjastaa tulojen hankintaan. Ainakin yhteen vedettömään malliin on mahdollista liittää videoruutu, johon voi myydä mainosaikaa.

Putkimiehet olivat vastaan

Vedettömän pisuaarin taival ei ole ollut helppo. Varsinkin alan uranuurtaja eli öljyn käyttöön perustuva tekniikka on kohdannut sitkeää vastarintaa.

Kun malli 1990-luvun alussa tuli Yhdysvalloissa markkinoille, putkiasentajien ammattiliitto vetosi terveysvaaroihin. Liiton asiantuntija, ympäristötutkija Phyllis Fox, varoitti, että hajulukkoa huollettaessa voi vapautua jopa tappava määrä viemärikaasuja. Tosin yleisesti arveltiin, että liitto oli enemmän huolissaan jäsentensä tuloista kuin terveydestä.

Laitevalmistajat eivät luovuttaneet. He markkinoivat tuotteitaan tehokkaasti päättäjille, ja kymmenisen vuotta sitten pisuaarien asentamiseen alkoi hellitä poikkeuslupia. Iso propagandavoitto tuli 2006, kun Yhdysvaltain armeija ilmoitti saaneensa vedettömistä vessoista hyviä kokemuksia ja siirtyvänsä käyttämään yksinomaan niitä.­

Rakentamisen ympäristöarvojen korostuessa putkiasentajienkin linja lientyi, ja vuonna 2009 vedettömät pisuaarit hyväksyttiin Yhdysvaltain rakennussäädöksiin. Putkimiehillä ei kyllä ollut perusteitakaan vastustamiseen, sillä poikkeusluvilla käytettyjä pisuaareja oli huollettu ja hajulukkoja vaihdettu miljoonia kertoja, mutta yhtään työtapaturmaa ei tiettävästi ollut sattunut.

Tosin ammattiliitto sai läpi tärkeän myönnytyksen. Vedettömään vessaan on vedettävä myös vesijohdot, vaikkei niitä käytettäisi. Vanhassa vara parempi.

Petri Forsell on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2014.