Sosiaalinen media on muuttanut myös aikuisten arkea, mutta nuorilta edelläkävijöiltä heihin ei ole tarttunut juuri muuta kuin leikkimieltä.





Sosiaalinen media on parissa vuodessa noussut yhdeksi verkkomaailman käytetyimmistä palveluista - jopa ohi sähköpostin. Suosituimmalla yhteisöllä Facebookilla on maailmanlaajuisesti yli 200 miljoonaa aktiivista käyttäjää, ja Suomessa miljoonan raja meni rikki vuoden alussa.

- Lapset ovat opettaneet sosiaalisen median käytön vanhemmilleen. Tiedän perheitä, joissa Facebookin välityksellä tiedotetaan isovanhemmille lastenlasten ensimmäiset hampaat ja muut tärkeät uutiset, sanoo digitaalista kulttuuria tutkiva filosofian tohtori Ulla Heinonen.


Aikuiset esiintyvät itsenään

Sähköisestä yhteisöllisyydestä Turun yliopistossa viime vuonna väitellyt Heinonen on tutkinut verkkoelämää vuodesta 2003. Tänä aikana yhteisöjen määrä on kasvanut selvästi ja ihmisten tapa toimia niissä muuttunut.

- Vielä kuusi vuotta sitten kukaan tervejärkinen ihminen ei laittanut verkkoon omaa nimeään ja kasvojaan. Jos nyt et ole verkossa omalla profiilikuvallasi, kukaan ei vastaa ystäväkutsuusi. Heinonen sanoo.

Avoimuus on suurinta aikuisten suosimilla sivustoilla. Nuoret käyttävät edelleen nimimerkkejä, ja profiilikuvissaan he pyrkivät tyylittelevään, jopa taiteelliseen vaikutelmaan.

- Tässä menee jako teknologiasukupolven eli nuorison ja meidän keski-ikäisten välillä. Meidät on kasvatettu olemaan ottamatta namuja vierailta sediltä ja välttämään pimeitä katuja, mutta ei varomaan verkossa. Oman henkilöllisyyden esille panoa ei koeta uhkaksi.


Kommentteja satelee harvakseltaan

Aikuisten ja nuorten verkkokäyttäytymisessä on muitakin eroja. Aikuiset arvostavat tuttuutta. Naamakirjaankin he kokoavat oman porukkansa entuudestaan tutuista ihmisistä, kun taas nuorten suosimissa yhteisöissä, vaikkapa Habbo Hotelissa, solmitaan paljon uusia ihmissuhteita.

Heinosen mukaan nuorten netinkäytölle on ominaista poukkoilu yhteisöjen välillä. Tietokoneella istuvat nuoret seuraavat samaan aikaan sujuvasti pelisivua, seurustelusivua, Irc-Galleriaa ja Messengeriä. Ja silloin, kun he eivät ole koneen ääressä, heillä on kädessään nettiyhteydellä varustettu puhelin.

- Ajankuva on, että pitää olla koko ajan verkossa tavoitettavissa, tutkija sanoo.

Aikuisista näin toimivat vain harvat suurkuluttajat. Useimmat Facebookin käyttäjät päivittävät tilansa muutaman päivän tai viikon välein ja kommentoivat vain harvojen ystäviensä tekemisiä. Kyse on passiivisesta yhteisöllisyydestä, joka ei velvoita mihinkään.

Nuorille tyypillistä on ollut myös hulluttelu, mutta nyt aikuisetkin ovat oppineet sen.

- Olisiko kukaan 1970-luvulla tehnyt sellaisia persoonallisuustestejä kuin "Millainen muki olisit"? Netissä leikkiminen on nopeaa, helppoa ja ilmaista. Eikä itseään tarvitse tehdä naurunalaiseksi, sillä testit voi pitää itsen ja koneen välisinä.


Verkoton jäämässä ajastaan

Vielä joitakin vuosia sitten verkkoyhteisöissä roikkuvia pidettiin sosiaalisesti rajoittuneina ressukoina, joilla ei ollut oikeaa elämää. Onko tilanne nyt kääntynyt päälaelleen: pitääkö olla verkossa ollakseen sosiaalisesti hengissä?

- Ei välttämättä. Voihan ihmisellä on verkon ulkopuolella niin paljon sosiaalisia suhteita, ettei hänellä ei ole aikaa netille.

Heinonen kuitenkin myöntää, että se, joka ei ole koskaan käynyt katsomassakaan, mistä verkkoyhteisöissä on kyse, on jäämässä ajastaan jälkeen. Nettiyhteisöt kun ovat tämän ajan viestintävälineitä - aivan kuten radio ja televisio.


Säästää aikaa ja vaivaa työssä

Erityisen tärkeitä nettiyhteisöt ovat tutkijan mukaan työelämässä, jossa moni asia järjestyy niiden kautta nopeammin ja ketterämmin kuin muutoin. Tämänkin haastattelun yhteydenpitoa hoidettiin Facebookin avulla.

- Työyhteisössäni on tutkijoita viidestä yliopistosta, ja olen verkottunut lähes kaikkien kanssa Facebookin välityksellä. LinkedIn-verkoston kautta taas on tietääkseni rekrytoitu useampia hyviä työntekijöitä. Näin ei ole tarvinnut käynnistää laajaa ja kallista hakuprosessia, Heinonen kuvailee.

Tutkija kuitenkin ymmärtää päätöksiä, joilla työnantajat ovat rajoittaneet työntekijöidensä pääsyä joihinkin nettipalveluihin.

- Mitä tahansa välinettä voi käyttää väärin. Esimerkiksi Facebook tarjoaa tuhat ja sata mahdollisuutta tehdä päivän aikana kaikkea muuta kuin töitä.

Kuinka moni muuta tekee, ei tiedetä, sillä asiaa ei ole tutkittu, mutta mututuntumalla Ulla Heinonen arvelee, että juuri nyt harvalla on aikaa roikkua hupimielessä missään netissä.


Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Valoa kansalle


Alkukesä on valon juhlaa. Aurinko käy vain hätäisesti horisontin alapuolella ja ponkaisee jälleen taivaalle helottamaan. Entisaikaan kesäauringon huikaisevaa säteilyä hyödynnettiin kankaiden valkaisemisessa. Valkeat lakanat taitavat olla jo katoavaa kansanperinnettä, mutta jos talosta sellaisia löytyy, niitä kannattaa juuri nyt kuivatella auringon paisteessa.

Valo ja valkea kuuluvat niin luontevasti yhteen, että myös sanat tekee mieli yhdistää. Ilmeisesti ne ovatkin samaa juurta, vaikka yhdistäminen vaatii vähän äännehistoriallista mielikuvitusta. Valkeus voi tarkoittaa valkoisuutta, valoisuutta ja valoa. Vanhojen Raamattujen luomiskertomuksessa tulee valkeus, nykysuomennoksessa valo.


Alkukesän aurinko kärventää kuin tuli. Tuli polttaa ja valaisee samalla kertaa. Suomen länsimurteissa valkea merkitseekin tulta tai salamaa. Kulovalkeasta puhutaan myös yleiskielessä, kun tarkoitetaan rutikuivassa pintakasvillisuudessa leviävää tulipaloa.

Valon yhteyteen kuuluu myös valistaminen. Nykyään se tarkoittaa hengen valon eli tiedon ja ymmärryksen lisäämistä, mutta alkuaan se on merkinnyt valaisemista. Uskonnollinen kieli tarjoaa tästäkin esimerkin: valista kasvosi meille. Uusissa teksteissä monet vanhat valistukset on korvattu valolla tai valaisemisella.


Kihdin tai reumakipujen kansanomainen nimitys on luuvalo. Kuinkahan moni minun lisäkseni onkaan tähän sanaan törmätessään kuvitellut fosforinhohtoista luurankoa!

Tämä valo ei kuitenkaan liity valaisemiseen vaan ilmeisesti valua-verbiin. Yhteys on sama kuin kreikan sanassa rheuma, joka sananmukaisesti merkitsee virtausta: kipu valuu paikasta toiseen.

Toisen selityksen mukaan tuskaa merkitsevä valo olisi samaa juurta kuin ruotsin kval.

Oli miten hyvänsä, alkukesän kunniaksi voi kerätä kimpun luuvaloheiniä. Näin on kansa nimittänyt niittyleinikkiä ja vanamoa, joita on käytetty luuvalon lääkintään. Samaan tarkoitukseen kelpasivat myös kannusruoho, isotalvikki ja vilukko, mutta niitä täytyy odottaa pitemmälle kesään.


Kaisa Häkkinen
Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Hirmun anatomia on selvinnyt sääsatelliittien mikroaaltoluotaimilla. Ne näkevät pilvien läpi myrskyn ytimeen ja paljastavat ukkospatsaat, joista myrsky saa vauhtinsa. Kuva: Nasa/Trimm

Pyörivät tuulet imevät energiansa veden lämmöstä.

Trooppiset rajuilmat tappoivat vuosina 1995–2016 lähes 244 000 ihmistä, koettelivat muuten 750 miljoonaa ihmistä ja tuhosivat omaisuutta runsaan 1 000 miljardin dollarin arvosta, enemmän kuin mitkään muut mullistukset, esimerkiksi tulvat tai maanjäristykset.

Näin arvioi maailman luonnonkatastrofeja tilastoiva belgialainen Cred-tutkimuslaitos raporteissaan, joissa se laskee katastrofien pitkän aikavälin inhimillistä hintaa.

Myrskytuhot ovat panneet myrskytutkijat ahtaalle. Kaikki tahtovat tietää, mistä näitä rajuilmoja tulee. Lietsooko niitä ilmastonmuutos?

Lämpö alkaa tuntua

Näihin asti tutkijapiireissä on ollut vallalla käsitys, jonka mukaan hirmuista ei voi syyttää ilmastonmuutosta vielä kotvaan. Se alkaa voimistaa myrskyjä vasta pitkällä aikajänteellä.

Nyt hurjimpia myrskyjä on kuitenkin alettu kytkeä ilmaston lämpenemiseen. Esimerkiksi alkusyksystä 2017 Maailman ilmatieteen järjestö WMO arvioi, että lämpeneminen todennäköisesti rankensi elokuussa Houstonin hukuttaneen Harvey-myrskyn sateita.

Jotkut tutkijat ovat puhuneet kytköksistä jo vuosia.

Esimerkiksi Kerry Emanuel, Massachusettsin teknisen yliopiston myrskyspesialisti, laski 2005, Katrinan runnottua New Orleansia, että Atlantin ja Tyynenmeren myrskyt ovat nykyään 60 prosenttia voimakkaampia kuin 1970-luvulla.

Keväällä 2013 Nils Bohr -instituutin Aslak Grinsted raportoi, että lämpenemiskehitys vaikuttaa myrskyissä syntyviin tulva-aaltoihin.

Kun maapallon keskilämpötila nousee 0,4 astetta, myrskytulvien määrä tuplaantuu. Tämä rajapyykki on jo ohitettu. Kun lämpötila nousee kaksi astetta, tulvat kymmenkertaistuvat. Silloin superrajuja myrskyjä hyökyy Atlantilta joka toinen vuosi. Tähän asti niitä on nähty kerran 20 vuodessa.

Meri lämpenee otollisesti

Tärkein myrskyjä ruokkiva muutosvoima löytyy sieltä, mistä myrskyt ammentavat energiansa ja mihin ilmastonmuutoksen nähdään vaikuttavan: meriveden lämpötilasta. Se kehittyy myrskyille otolliseen suuntaan.

Esimerkiksi Meksikonlahdella, hurrikaanien voimanpesässä, on mitattu jopa pari astetta tavallista korkeampia meriveden lämpötiloja.

Kun Haiyan, yksi kaikkien aikojen kovimmista taifuuneista, marraskuussa 2013 jätti kaksi miljoonaa filippiiniläistä kodittomiksi, meri oli myrskyn syntyalueella vielä sadan metrin syvyydessä kolme astetta normaalia lämpimämpi.

Meressä tapahtuu muutakin epäedullista: pinta nousee. Se kasvattaa myrskyjen nostattamia tulva-aaltoja, jotka usein saavat aikaan pahinta tuhoa.

 

Näin hirmumyrsky kehittyy

Hirmun syntymekanismi on sama kaikkialla, vaikka nimitykset vaihtelevat. Atlantilla ja Amerikan puoleisella Tyynellämerellä puhutaan hurrikaaneista, Aasian puolella taifuuneista ja Intian valtamerellä ja Oseaniassa sykloneista. Grafiikka: Mikko Väyrynen

 

Trooppisia hirmumyrskyjä syntyy päiväntasaajan molemmin puolin 5. ja 25. leveyspiirin välillä. Päiväntasaajalla niitä ei muodostu, sillä sieltä puuttuu coriolisvoima, jota myrsky tarvitsee pyörimiseensä

Kehittyäkseen myrsky vaatii tietynlaiset olot. Suursäätilan pitää olla laajalla alueella epävakaa ja ukkossateinen ja meriveden vähintään 26 asteista 50 metrin syvyydeltä. Lisäksi tuulien pitää puhaltaa heikosti 12 kilometrin korkeuteen asti. Voimakkaissa virtauksissa myrskynpoikanen hajoaa.

1. Merestä nousee lämmintä, kosteaa ilmaa. Se kohoaa nopeas­ti ja tiivistyy ukkospilviksi, jotka kohoavat 10–15 kilometrin korkeuteen. Samalla vapautuu lämpöä, mikä ruokkii matalapainetta.

2. Fysiikan säilymislakien mukaan ylös kohoavan ilman tilalle virtaa ympäriltä korvausilmaa, jolloin ilmanpaine alueella laskee.

3. Lämpöä kohoaa ylös yhä laajemmalti, ukkospilvien jono venyy, ja ilman virtausliikkeet voimistuvat. Ilmanpaine laskee lisää, ja alueelle syntyy liikkuva matalapaineen keskus.

4. Paine-ero tuottaa voiman, joka alkaa pyörittää tuulia kiihtyvää vauhtia. Maan pyörimisliikkeestä aiheutuva coriolisvoima kiertää niitä spiraalin lailla vastapäivään kohti matalan keskusta. Kun tuulen sekuntinopeus nousee yli 33 metrin, on syntynyt trooppinen hirmumyrsky.

Hurjimmissa myrskyissä tuulen nopeus nousee 70–90 metriin sekunnissa. Pyörteen halkaisija vaihtelee puolestaan 400 kilometristä 1 000 kilometriin.

5. Myrskyn voimistuessa sen ylle muodostuu korkeapaine, joka pyörii tuulia vastaan. Laskeva ilmavirtaus kuivattaa ja lämmittää keskusta, ja se seestyy myrskynsilmäksi.

6. Silmää kiertävät tuulet sekoittavat tehokkaasti meren pintaa 50–100 metrin syvyydeltä. Kun lämmintä vettä painuu syvyyksiin ja viileää kohoaa pintaan, ”lämpövoimala” jäähtyy ja hitaasti liikkuva myrsky voi heikentyä. Nopeaan myrskyyn jarru ei ehdi vaikuttaa, ja silloin kumpuava vesi voi loppumatkasta muuttua vaaralliseksi.

7. Kun ranta lähestyy ja meri madaltuu, tuulet pakkaavat vettä myrskyn tielle tulva-aalloksi, joka syöksyy myrskyn mukana maalle tuhoisin seurauksin.

Maalle saavuttuaan myrsky laantuu, kun se ei enää saa käyttövoimaa meren lämmöstä.

 

Tuula Kinnarinen on Tiede-lehden toimitussihteeri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2014. Päivitetty 12.9.2018.