Kun kesämökin laiturilla paistatteleva lomalainen kuulee sanan verkko, hänen mieleensä tulee todennäköisimmin langoista solmittu oivallinen kalanpyydys.

Juuri punomalla tai solmimalla valmistutettua kudosta verkko on alun perin tarkoittanutkin.

Sana on vanha germaaninen laina, ja samalta taholta ovat suomalaisten kielelliset esi-isät saaneet monia muitakin kalastussanoja. Näitä ovat esimerkiksi verkkokudosta merkitsevä havas, merta, nuotta, paula, siima, täky ja pientä verkkoa merkitsevä vata. Rysä on joko germaaninen tai vähän nuorempi ruotsalainen laina. Germaanisiin lainoihin kuuluu myös lanka, joka voi viitata verkon tekoaineeseen.

Suomalaisten esi-isät ovat osanneet kalastaa ja metsästää jo ennen pronssikaudella alkaneita germaanikosketuksia. Antreasta löydetty maailman vanhin verkko on noin 10 000 vuoden takaa, ja se on solmittu pajun kuoresta saadusta niinestä.

Lainojen runsaus todistaa, että taidot ja välineet ovat karttuneet naapurien esimerkkiä seuratessa. Verkkoja on tehty monenlaisia, ja niillä on pyydetty saalista sekä vedestä, maalta että ilmasta.

Kielentutkijalle verkko on havainnollinen esimerkki siitä, kuinka sanat elävät ja muuttuvat. Perusmerkitykseltään konkreettisia sanoja voi käyttää myös vertauskuvallisesti.

Niinpä verkosta on tullut monenlaisten, hahmoltaan verkkoa muistuttavien järjestelmien nimitys: verkko voi olla sähköverkko, kaapeliverkko, viemäriverkko, paikallisverkko ynnä muuta ynnä muuta. Langaton verkko todistaa, että kun idea on tarpeeksi selvä ja vakiintunut, solmukohtien väliin ei tarvita enää konkreettista yhdyssidettä lainkaan.

Mutkikkaaksi paisunut verkko muuttuu verkostoksi. 1900-luvun alussa verkosto oli vielä aivan marginaalinen sana, mutta nykyään verkostot ja verkostoituminen ovat arkipäivää lähes kaikilla elämän aloilla.

Konkreettisiin verkkopyydyksiin verkosto ei kuitenkaan voi viitata, vaikka verkkoja laskisi useammankin peräkkäin. Silloin syntyy jata, ei verkosto. Niin muuttuu maailma, Eskoni, aina vain abstraktimmaksi ja monimutkaisemmaksi.

Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2008