Sitä virtaa joesta, merestä ja ilmasta – pahimmillaan kaikista yhtaikaa. Ilmastonmuutos lisää tuhoisia kaupunkitulvia.

Teksti: Maria Korteila

Sitä virtaa joesta, merestä ja ilmasta – pahimmillaan kaikista yhtaikaa. Ilmastonmuutos lisää tuhoisia kaupunkitulvia. 

Julkaistu Tiede -lehdessä 7/2011Elokuussa 2007 Porissa sataa. Ja sataa. Ja sataa. Viemäriverkko täyttyy nopeas­ti, ja useat alikulkutunnelit ovat veden vallassa. Rautatieaseman ali pääsee vain uimalla. Keskussairaala on puoliksi saarroksissa. Kellareita täyttyy vedellä. Yhteensä tuhat kiinteistöä kärsii vesivahingoista. Kukaan ei loukkaannu, mutta aineelliset vahingot nousevat 20 miljoonaan euroon.Kolmessa tunnissa Porin keskustaan satoi vettä noin 100 millimetriä. Se tarkoittaa sataa litraa neliömetrille. Toistuvuustietojen mukaan yhtä voimakas sade esiintyy keskimäärin kerran tuhannessa vuodessa.Porin sade oli poikkeuksellisen raju, mutta huomattavasti lyhyemmätkin sadekuurot saavat taajamat tulvimaan. Viime kesänä Helsingin keskustassa sadevesi valtasi katuja, kellareita ja hissikuiluja, vaikka vettä tuli vain 25 millimetriä yhden tunnin ajan.Ja pahempaan päin olemme menossa: rankkasateiden aiheuttamat taajamatulvat yleistyvät koko ajan.

Rankkasateet lisääntyvät

Oma toimintamme lisää taajamatulvia. Kun tiheästi rakennetulla alueella talojen katoille satava vesi syöksyy kaduille, asfaltoitu maa ei ime vettä eivätkä viemärit vedä riittävän nopeasti – niitä ei ole taloudellisesti järkevää mitoittaa pahimpien sateiden mukaan. Ilmastonmuutos pahentaa tilannetta, koska lämpenemisen vuoksi ilmakehässä on entistä enemmän sateen raaka-ainetta eli vesihöyryä. Suomessa sademäärien arvioidaan kasvavan vuosisadan viimeiseen kolmannekseen mennessä 16 prosentilla. Rankkasateiden oletetaan lisääntyvän suhteessa vielä enemmän, 20 prosentilla. Porissa sateen voimakkuus oli parhaimmillaan viisi millimetriä minuutissa, mutta ilmaston muuttuessa jopa kahdeksan milliä minuutissa voisi olla Suomen oloissa mahdollista.

Rannikoilla rankinta

Eniten rankkasateita on rannikkoalueella, joten siellä lisäyksestä voi koitua erityinen riesa. Vaikutusten tutkimiseksi Suomen ympäristökeskuksessa mallinnettiin sateiden muutosta Espoosta valitulla koealueella. Tutkimuksen mukaan sademäärän 20 prosentin kasvu kaksinkertaistaisi sadevesikaivoista kaduille tulvivan vesimäärän. Vahingot voisivat olla pahemmat kuin Porin vuoden 2007 tulvassa.Riskeihin koetetaan varautua. Esimerkiksi  VTT yhteistyökumppaneineen kehittää rankkasateen aiheuttamista kaupunkitulvista varoittavaa järjestelmää. Tarkalla maanpinnan mallilla voi laskea, minne vedet valuvat, ja sade-ennusteita käyttäen voi arvioida vedenpinnan nousut.Ennakointia auttaakseen Ilmatieteen laitos on antanut rankkasadevaroituksia vuodesta 2009 lähtien, mutta aivan täsmällisesti tulohetkiä ja paikkoja ei osata ennustaa.

Kevät paisuttaa joet

Toinen tulvatyyppi on vesistötulva, joka Suomessa yleensä seuraa pitkistä sateista tai lumen sulamisesta.Sulamistulvien suuruuteen vaikuttaa etenkin sulamisen nopeus. Poikkeuksellinenkaan lumimassa ei välttämättä aiheuta tulvaa, jos lämpötila keväällä nousee hitaasti tai nousee ja laskee vuorotellen. Toisaalta pienikin lumimäärä voi yhtäkkiä sulaessaan tuottaa suuria paikallisia tulvia.Toinen ratkaiseva tekijä on jäiden patoutuminen. Kun joen jäät lähtevät liikkeelle, ne voivat pahimmillaan pakkautua jopa useiden kilometrien matkalle synnyttäen taakseen jättimäisen tulvan. Esimerkiksi toukokuussa 1859 Kemijoen pinta nousi Rovaniemen kaupungin kohdalla kymmenen metriä normaalia korkeammalle. Kevättulva on Kemijoessa nykyisinkin jokavuotinen ilmiö, ja runsaan tulvan alueella asuu noin 10 000 ihmistä.

Suomen suurin tulva

Sulamistulvien kategoriaan kuului myös Suomen historian suurin tulva, joka vaikutti vuonna 1899 lähes koko maassa. Talvi oli ollut poikkeuksellisen luminen, ja lumimassat alkoivat sulaa vasta melko myöhään keväällä. Yhtä aikaa alkoivat voimakkaat sateet.Muun muassa Saimaassa ja Tampereen Pyhäjärvessä vedenpinta nousi lähes kaksi metriä tavanomaista korkeammalle. Tampereella useat tehtaat pysähtyivät viikkokausiksi.Vastaavan suurtulvan on arvioitu voivan toistua kerran 100–150 vuodessa. Nykyaikainen vesistöjen säännöstely saattaa onnistua pitämään järvien pinnat taannoista matalampina, mutta toisaalta niiden rannoilla on nyt moninkertaisesti asutusta ja teollisuutta.

Poriin voi tulla miljardivahingot

Vesistötulvan riskit ovat suurimmat siellä, missä joen törmät ovat matalat ja missä joen läheisyydessä on paljon asutusta. Tästä pääsemmekin jälleen Poriin – siellä on Suomen suurin tulvariskien keskittymä.Porin kaupunki on noussut pikkuhiljaa Kokemäenjoen ympärille ja on hyvin tasaista aluetta. Kokemäenjoen valuma-alue on puolestaan Suomen suurimpia. Jokeen tulee vettä Keski-Suomesta ja Hämeestä saakka. Jos Kokemäenjoki tulvisi pahasti, käytännössä koko Porin keskikaupunki voisi jäädä veden alle ja vahingot nousta kokonaisuudessaan miljardiluokkaan. Porin tulvavaara-alueella asuu eri arvioiden mukaan 15 000–20 000 ihmistä. Heistä 5 000 asuu paikoissa, missä vesi voi nousta yli metrin. Virtaavassa metrisessä tulvavedessä on määritelmän mukaan ”ilmeinen vaara ihmishenkien menetyksille”. Vaikka kukaan ei hukkuisi, paniikki voisi aiheuttaa sydänkohtauksia, eivätkä ambulanssit pääsisi avuksi.Poriin saattaisi syntyä myös suuria tulvajärviä, joista vesi ei pääsisi takaisin jokeen. Riesa olisi paha, sillä kiinteistöt ja infrastruktuuri vahingoittuvat sitä pahemmin, mitä kauem­min ne joutuvat olemaan veden vallassa.

Talvitulvat yleistyvät

Jokitulvia on totuttu odottamaan keväisin, mutta voi olla, että tulevaisuudessa etenkin Etelä-Suomen pahimmat tulvat tulevatkin talvisin. Ilmaston muuttuminen voi nimittäin  lisätä hyydepatojen muodostumista. Hyydepato syntyy, kun jokeen ei lämpimän talven tai kovan virtauksen vuoksi ole ehtinyt syntyä suojaavaa jääkantta ja sitten lämpötila yhtäkkiä laskeekin koviin pakkaslukemiin.  Tuolloin joessa virtaa alijäähtynyttä vettä ja se alkaa jäätyä pohjasta ja seinämistä, mihin voi syntyä jopa metrin paksuinen jääkerros. Uoman supistuminen tukkii virtausta nopeasti.Talvitulva voi aiheuttaa erityisiä hankaluuksia, jos tulvinut vesi esimerkiksi kovilla pakkasilla jäätyy kellareihin ja kaduille. Jäätä ei niin vain pumpata pois.

Tuuli puhaltaa meren maalle

Aina vedennousu ei johdu sateista tai sulamisesta. Myrskytulva saattaa nostaa merenpintaa Suomen etelärannikolla jopa lähes kolme metriä, ja kaiken kukkuraksi meressä vellova aallokko voi kovalla tuulella olla jopa seitsenmetristä. Pahimmat myrskytulvat ajoittuvat yleensä joulu-tammikuulle, jolloin Itämerellä vaikuttavat voimakkaat Atlantilta saapuvat matalapaineet.Pitkänä aikana rannikon tulvariskiä lisää myös ilmastonmuutoksen aiheuttama merenpinnan nousu. Arviot siitä vaihtelevat huomattavasti, noin kymmenestä senttimetristä yhteen metriin sadan vuoden aikana.Maankohoaminen rannikolla pienentää vaikutusta jonkin verran. Esimerkiksi Helsingissä maanpinnan on laskettu kohoavan 37 senttiä sadassa vuodessa.Meren uhka on suurin Suomenlahden itäosissa, minne vesi pakkautuu kovien länsimyrskyjen aikana. Ilmastonmuutoksen arvioi­daan lisäävän näitä myrskyjä, ja jo 1980-luvulta lähtien niiden onkin nähty yleistyvän ja voimistuvan.Myrskytulvan tuhoja voi lisätä kylpyamme-efektinä tunnettu heilahteluliike, joka nostaa merenpintaa ajoittain noin puoli metriä lisää. Suomenlahti nimittäin käyttäytyy kuin suljettu amme. Kun vesi toisella rannikolla laskee, se toisella nousee. Heilahtelu saattaa jatkua useita vuorokausia myrskyn jälkeen.

Riskialueella ydinvoimalakin

Meri uhkaa myös Uudenmaan rannikkoa, missä asukastiheys on suuri ja missä on paljon vaikeasti evakuoitavia kohteita, kuten sairaaloita, päiväkoteja ja kouluja.Kokonaisuudessaan Uudenmaan rannikon tulvavaara-alueella asuu yli 31 000 ihmistä. Jos merenpinta nousee kolme metriä, veden valtaan joutuu Helsingissä toistatuhatta rakennusta ja Espoossakin lähes tuhat. Pieni näyte saatiin tammikuussa 2005, kun vesi lainehti Helsingin Kauppatorilla. Useita teitä oli poikki pitkin rannikkoa. Tulvavesi nousi kellareihin ja taloihin. Suomenlinnan laiturit olivat veden vallassa, ja lauttaliikenne jouduttiin keskeyttämään. Sörnäisten satamassa sadat tuontiautot kärsivät vahinkoja, kun tulvan suojaksi rakennettu suojavalli murtui. Tämä kaikki tapahtui, vaikka tulva kesti vain noin kymmenen tuntia.Meren pinta oli tuolloin Helsingissä noin puolitoista metriä tavallista korkeammalla, Loviisassa lähes kaksi metriä. Oli hyvin lähellä, että Loviisan ydinvoimala olisi jouduttu pysäyttämään.

Artikkelin asiantuntijoina:Akatemiatutkija, dosentti Petteri Alho, Turun yliopiston maantieteen ja geologian laitosJohtava hydrologi Bertel Vehvilänen, SykeKehitysinsinööri Mikko Sane, SykeErikoistutkija Jari Silander, SykeJohtava tutkija Juhani Korkealaakso, VTTTutkija Ville Pietiläinen, VTTRyhmäpäällikkö Kirsti Jylhä, Ilmatieteen laitos

Voiko Atlantilta tulla tsunami?

Teksti: Petri Riikonen

Suomalaisetkin havahtuivat meren tuhoisimman aallon olemassaoloon, kun sellainen iski Kaakkois-Aasian lomarannoille jouluna 2004 ja surmasi Intian valtameren alueella yli 200 000 ihmistä. Viime maaliskuussa vastaava hävitys osui Japaniin. Kuten pahimmat tsunamit tavallisimmin, kumpikin näistä aiheutui valtameren pohjan järistyksestä. Valtameristä Atlantissa tsunameja syntyy harvimmin. Yleisimpiä ne ovat Tyynessämeressä, jonka pohjassa maankuoren laatat monin paikoin törmäävät ja työntyvät toistensa alle. Atlantissa tällaista tapahtuu tuntuvimmin Karibialla, mutta sikäläisten tsunamien vaikutukset ovat jääneet paikallisiksi. Portugalin edustalla Afrikan ja Euraasian laattojen törmäysvyöhykkeellä sattui vuonna 1755 järistys, jonka tsunami hävitti Lissabonia, mutta tuhot eivät ulottuneet Pohjois-Eurooppaan.Tsunameja aiheutuu myös tulivuorenpurkauksista ja pohjavyöryistä. Niistä syntyy kuitenkin lyhyempiä aaltoja kuin järistyksistä, ja koska tsunami muutenkin heikkenee matkalla, näiden tuhot ovat yltäneet vain lähialueille. On spekuloitu, voisiko Kanariansaarilta sortua kokonainen tulivuoren seinämä Atlanttiin. Tutkijoiden vallitsevan käsityksen mukaan niin iso sortuma on epätodennäköinen, eikä sellaisenkaan tsunami ilmeisesti nousisi mullistavaksi enää Atlantin toisella laidalla.Voisiko ylipäätään syntyä sellaista tilannetta, että tsunami hävittäisi Suomen rantoja?Jos Atlanttiin iskeytyisi kymmenkilometrinen asteroidi, kuten dinosaurusten sukupuuton aikaan, kaikki Euroopan alavat alueet saisivat osansa hyöystä. Unohdetaan kuitenkin maailmanlopun visio ja pysytään suurimmissa tsunameissa, mitä historiallisena aikana on havaittu.Vaikka Atlantissa syntyisi yhtä voimakas tsunami kuin vuonna 2004 Intian valtameressä, se ei pääsisi Itämereen saakka, arvioi geofysiikan professori Matti Leppäranta Helsingin yliopistosta. Tsunami alkaisi menettää energiaa jo matalassa Pohjanmeressä ja uupuisi viimeistään törmätessään Tanskan ja Etelä-Ruotsin rannikoihin ja kapeiden Tanskan salmien saariin. Omissa vesissämme voisi tuottaa tuhoisan tsunamin vain isohkon meteoriitin iskeytyminen Itämereen: esimerkiksi sen kokoisen, joka synnytti Saarenmaalle yli sata metriä leveän Kaalin kraatterin joitakin tuhansia vuosia sitten.

Tsunameista lisää: www.tsunami.noaa.gov ja http://itic.ioc-unesco.org

Erikoistutkija Jarmo Koistinen, Ilmatieteen laitosTulvansuojeluhankkeen projektipäällikkö Pekka Vuola, Porin kaupunki

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

Koulujen lukukausi lähestyy loppuaan. Pian tulevat ne ajat, jolloin taas kerran pähkäillään, sopiiko päättäjäisissä laulaa suvivirttä vai ei.

Aiempien vuosien kädenvääntö on osoittanut, että virttä voivat iloisin mielin ja henkisesti häiriintymättä laulaa muutkin kuin luterilaista uskoa tunnustavat. Yhdessä laulaminen vahvistaa yhteistä tunnekokemusta enemmän kuin juhlapuheen kuuntelu.

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa virrellä tarkoitetaan yleensä kirkolliskokouksen hyväksymää hengellistä yhteislaulua, mutta tämä ei ole virsi-sanan vanhin eikä ainoa merkitys.

Virsi on alkanut vakiintua tietynlaisen kirkkolaulun nimitykseksi vasta luterilaisen reformaation myötä.

Reformaation ohjelmaan kuului seurakunnan ottaminen mukaan jumalanpalveluksiin aktiivisesti virsiä laulamalla. Sitä ennen laulusta olivat huolehtineet papit ja heidän koulutetut avustajansa. Muutoksesta seurasi epäilemättä kirkkomusiikin tason dramaattinen lasku, ainakin väliaikaisesti.

Virsi-sana on esihistoriallisella ajalla saatu balttilainen laina, joka alun perin lienee tarkoittanut sanaa tai puhetta. Suomalaisessa kansankulttuurissa virsi on ollut pitkän kertovan runon nimitys. Kalevalan henkilögalleriaan kuuluu virsikäs eli runsaasti runoja taitava Vipunen, ja hänen muistissaan olevaa runovarastoa nimitetään sanaiseksi arkuksi tai virsilippaaksi.

Pitkiä runomuotoisia kertomuksia on tyypillisesti esitetty laulamalla. Laulettu sana kuuluu paremmin ja kauemmas kuin puhuttu. Sävelmä ja kalevalainen runomitta antavat sisällölle muodon, joka on helpompi muistaa ja toistaa kuin vapaa puhe.

Suvivirrelle antaa erityistä viehätystä sanan alkuosa suvi. Se on ikivanha kesää merkitsevä perintösana, jota on käytetty länsimurteissa, mutta nykyään se tuntuu runolliselta ja ylätyyliseltä, kun se on yleiskielessä jo aikoja sitten korvattu itämurteista poimitulla kesä-sanalla. Virressä vaikutelmaa tehostaa vielä alkusointuinen sanayhdistelmä suvi suloinen.

Muissakin tapauksissa suvi on tehokas tunnelman luoja. Suvisunnuntai on autuaan rauhallinen ja kaunis. Suvituuli on lempeä ja lauha, suvipäivä lämmin ja suviyö romanttinen. Kesän alkaessa suunnitellaan proosallisesti aikatauluja ja lasketaan rahoja, mutta suven kynnyksellä haaveillaan tulevan suven parhaista hetkistä.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 6/2018 

PÄÄKIRJOITUS

Eläköön uteliaisuus

Leikkisä mieli ja villit ideat potkivat maailmaa eteenpäin.

 

PÄÄUUTISET

Ystävyys syntyy 200 tunnissa

Läheinen suhde rakentuu yhteisissä riennoissa omalla ajalla.

Lintu suuntii kompassisilmin

Se näkee magneettikentän valoherkän proteiinin ansioista.

Ydin poikii mustia aukkoja

Linnunradan jättimäiselle Sagittarius A:lle löytyi 12 kaveria.

Atlantin merivirta jarruttaa

Hidastuminen varmistui sekä pinnalta että pohjalta.

 

ARTIKKELIT

Seitsemän mahdollista maailmanloppua

Kauhuskenaarioita riittää, mitä sanovat tutkijat.
Uhkaako jokin Maata meidän elinaikanamme?

Keskity! Siihen voi oppia

Ärsyketulva ei pääse häiritsemään tekemisiä,
kun käyttää aivojen toiminnanohjausjärjestelmää.

Kaikkien aikojen kalajuttu

Lohenpoikasten ei tarvitse kasvaa kassissa.

Opioidikriisi alkoi
joka kodin lääkkeestä

1800-luvulla oopiumia käyttivät kaikki.
Se oli halpaa ja hoiti vaivan kuin vaivan.

Antiaine kätkee mysteerin

Kyse on koko universumin olemassaolosta.

Otto Wille Kuusinen
käänsi takkia tarvittaessa

Punaisten ideologi teki itänaapurissa komean uran
pitämällä omana tietonaan, mitä mieltä asioista oli.

 

TIEDE VASTAA

Osaako norsu hypätä?

Missä digitaalinen tieto säilyy pisimpään?

Mihin avaruus laajenee?

Kuka syö Itämeren kalat?

Mikä on Tiede-lehden hiilijalanjälki?

Mistä johtuu raskauspahoinvointi?

 

KIRJAT

Remonttireiskana avaruudessa

Scott Kelly vietti vuoden Kansainvälisellä avaruusasemalla.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
ehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Virsi kantoi kauas

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.