Sitä virtaa joesta, merestä ja ilmasta – pahimmillaan kaikista yhtaikaa. Ilmastonmuutos lisää tuhoisia kaupunkitulvia.

Teksti: Maria Korteila

Sitä virtaa joesta, merestä ja ilmasta – pahimmillaan kaikista yhtaikaa. Ilmastonmuutos lisää tuhoisia kaupunkitulvia. 

Julkaistu Tiede -lehdessä 7/2011Elokuussa 2007 Porissa sataa. Ja sataa. Ja sataa. Viemäriverkko täyttyy nopeas­ti, ja useat alikulkutunnelit ovat veden vallassa. Rautatieaseman ali pääsee vain uimalla. Keskussairaala on puoliksi saarroksissa. Kellareita täyttyy vedellä. Yhteensä tuhat kiinteistöä kärsii vesivahingoista. Kukaan ei loukkaannu, mutta aineelliset vahingot nousevat 20 miljoonaan euroon.Kolmessa tunnissa Porin keskustaan satoi vettä noin 100 millimetriä. Se tarkoittaa sataa litraa neliömetrille. Toistuvuustietojen mukaan yhtä voimakas sade esiintyy keskimäärin kerran tuhannessa vuodessa.Porin sade oli poikkeuksellisen raju, mutta huomattavasti lyhyemmätkin sadekuurot saavat taajamat tulvimaan. Viime kesänä Helsingin keskustassa sadevesi valtasi katuja, kellareita ja hissikuiluja, vaikka vettä tuli vain 25 millimetriä yhden tunnin ajan.Ja pahempaan päin olemme menossa: rankkasateiden aiheuttamat taajamatulvat yleistyvät koko ajan.

Rankkasateet lisääntyvät

Oma toimintamme lisää taajamatulvia. Kun tiheästi rakennetulla alueella talojen katoille satava vesi syöksyy kaduille, asfaltoitu maa ei ime vettä eivätkä viemärit vedä riittävän nopeasti – niitä ei ole taloudellisesti järkevää mitoittaa pahimpien sateiden mukaan. Ilmastonmuutos pahentaa tilannetta, koska lämpenemisen vuoksi ilmakehässä on entistä enemmän sateen raaka-ainetta eli vesihöyryä. Suomessa sademäärien arvioidaan kasvavan vuosisadan viimeiseen kolmannekseen mennessä 16 prosentilla. Rankkasateiden oletetaan lisääntyvän suhteessa vielä enemmän, 20 prosentilla. Porissa sateen voimakkuus oli parhaimmillaan viisi millimetriä minuutissa, mutta ilmaston muuttuessa jopa kahdeksan milliä minuutissa voisi olla Suomen oloissa mahdollista.

Rannikoilla rankinta

Eniten rankkasateita on rannikkoalueella, joten siellä lisäyksestä voi koitua erityinen riesa. Vaikutusten tutkimiseksi Suomen ympäristökeskuksessa mallinnettiin sateiden muutosta Espoosta valitulla koealueella. Tutkimuksen mukaan sademäärän 20 prosentin kasvu kaksinkertaistaisi sadevesikaivoista kaduille tulvivan vesimäärän. Vahingot voisivat olla pahemmat kuin Porin vuoden 2007 tulvassa.Riskeihin koetetaan varautua. Esimerkiksi  VTT yhteistyökumppaneineen kehittää rankkasateen aiheuttamista kaupunkitulvista varoittavaa järjestelmää. Tarkalla maanpinnan mallilla voi laskea, minne vedet valuvat, ja sade-ennusteita käyttäen voi arvioida vedenpinnan nousut.Ennakointia auttaakseen Ilmatieteen laitos on antanut rankkasadevaroituksia vuodesta 2009 lähtien, mutta aivan täsmällisesti tulohetkiä ja paikkoja ei osata ennustaa.

Kevät paisuttaa joet

Toinen tulvatyyppi on vesistötulva, joka Suomessa yleensä seuraa pitkistä sateista tai lumen sulamisesta.Sulamistulvien suuruuteen vaikuttaa etenkin sulamisen nopeus. Poikkeuksellinenkaan lumimassa ei välttämättä aiheuta tulvaa, jos lämpötila keväällä nousee hitaasti tai nousee ja laskee vuorotellen. Toisaalta pienikin lumimäärä voi yhtäkkiä sulaessaan tuottaa suuria paikallisia tulvia.Toinen ratkaiseva tekijä on jäiden patoutuminen. Kun joen jäät lähtevät liikkeelle, ne voivat pahimmillaan pakkautua jopa useiden kilometrien matkalle synnyttäen taakseen jättimäisen tulvan. Esimerkiksi toukokuussa 1859 Kemijoen pinta nousi Rovaniemen kaupungin kohdalla kymmenen metriä normaalia korkeammalle. Kevättulva on Kemijoessa nykyisinkin jokavuotinen ilmiö, ja runsaan tulvan alueella asuu noin 10 000 ihmistä.

Suomen suurin tulva

Sulamistulvien kategoriaan kuului myös Suomen historian suurin tulva, joka vaikutti vuonna 1899 lähes koko maassa. Talvi oli ollut poikkeuksellisen luminen, ja lumimassat alkoivat sulaa vasta melko myöhään keväällä. Yhtä aikaa alkoivat voimakkaat sateet.Muun muassa Saimaassa ja Tampereen Pyhäjärvessä vedenpinta nousi lähes kaksi metriä tavanomaista korkeammalle. Tampereella useat tehtaat pysähtyivät viikkokausiksi.Vastaavan suurtulvan on arvioitu voivan toistua kerran 100–150 vuodessa. Nykyaikainen vesistöjen säännöstely saattaa onnistua pitämään järvien pinnat taannoista matalampina, mutta toisaalta niiden rannoilla on nyt moninkertaisesti asutusta ja teollisuutta.

Poriin voi tulla miljardivahingot

Vesistötulvan riskit ovat suurimmat siellä, missä joen törmät ovat matalat ja missä joen läheisyydessä on paljon asutusta. Tästä pääsemmekin jälleen Poriin – siellä on Suomen suurin tulvariskien keskittymä.Porin kaupunki on noussut pikkuhiljaa Kokemäenjoen ympärille ja on hyvin tasaista aluetta. Kokemäenjoen valuma-alue on puolestaan Suomen suurimpia. Jokeen tulee vettä Keski-Suomesta ja Hämeestä saakka. Jos Kokemäenjoki tulvisi pahasti, käytännössä koko Porin keskikaupunki voisi jäädä veden alle ja vahingot nousta kokonaisuudessaan miljardiluokkaan. Porin tulvavaara-alueella asuu eri arvioiden mukaan 15 000–20 000 ihmistä. Heistä 5 000 asuu paikoissa, missä vesi voi nousta yli metrin. Virtaavassa metrisessä tulvavedessä on määritelmän mukaan ”ilmeinen vaara ihmishenkien menetyksille”. Vaikka kukaan ei hukkuisi, paniikki voisi aiheuttaa sydänkohtauksia, eivätkä ambulanssit pääsisi avuksi.Poriin saattaisi syntyä myös suuria tulvajärviä, joista vesi ei pääsisi takaisin jokeen. Riesa olisi paha, sillä kiinteistöt ja infrastruktuuri vahingoittuvat sitä pahemmin, mitä kauem­min ne joutuvat olemaan veden vallassa.

Talvitulvat yleistyvät

Jokitulvia on totuttu odottamaan keväisin, mutta voi olla, että tulevaisuudessa etenkin Etelä-Suomen pahimmat tulvat tulevatkin talvisin. Ilmaston muuttuminen voi nimittäin  lisätä hyydepatojen muodostumista. Hyydepato syntyy, kun jokeen ei lämpimän talven tai kovan virtauksen vuoksi ole ehtinyt syntyä suojaavaa jääkantta ja sitten lämpötila yhtäkkiä laskeekin koviin pakkaslukemiin.  Tuolloin joessa virtaa alijäähtynyttä vettä ja se alkaa jäätyä pohjasta ja seinämistä, mihin voi syntyä jopa metrin paksuinen jääkerros. Uoman supistuminen tukkii virtausta nopeasti.Talvitulva voi aiheuttaa erityisiä hankaluuksia, jos tulvinut vesi esimerkiksi kovilla pakkasilla jäätyy kellareihin ja kaduille. Jäätä ei niin vain pumpata pois.

Tuuli puhaltaa meren maalle

Aina vedennousu ei johdu sateista tai sulamisesta. Myrskytulva saattaa nostaa merenpintaa Suomen etelärannikolla jopa lähes kolme metriä, ja kaiken kukkuraksi meressä vellova aallokko voi kovalla tuulella olla jopa seitsenmetristä. Pahimmat myrskytulvat ajoittuvat yleensä joulu-tammikuulle, jolloin Itämerellä vaikuttavat voimakkaat Atlantilta saapuvat matalapaineet.Pitkänä aikana rannikon tulvariskiä lisää myös ilmastonmuutoksen aiheuttama merenpinnan nousu. Arviot siitä vaihtelevat huomattavasti, noin kymmenestä senttimetristä yhteen metriin sadan vuoden aikana.Maankohoaminen rannikolla pienentää vaikutusta jonkin verran. Esimerkiksi Helsingissä maanpinnan on laskettu kohoavan 37 senttiä sadassa vuodessa.Meren uhka on suurin Suomenlahden itäosissa, minne vesi pakkautuu kovien länsimyrskyjen aikana. Ilmastonmuutoksen arvioi­daan lisäävän näitä myrskyjä, ja jo 1980-luvulta lähtien niiden onkin nähty yleistyvän ja voimistuvan.Myrskytulvan tuhoja voi lisätä kylpyamme-efektinä tunnettu heilahteluliike, joka nostaa merenpintaa ajoittain noin puoli metriä lisää. Suomenlahti nimittäin käyttäytyy kuin suljettu amme. Kun vesi toisella rannikolla laskee, se toisella nousee. Heilahtelu saattaa jatkua useita vuorokausia myrskyn jälkeen.

Riskialueella ydinvoimalakin

Meri uhkaa myös Uudenmaan rannikkoa, missä asukastiheys on suuri ja missä on paljon vaikeasti evakuoitavia kohteita, kuten sairaaloita, päiväkoteja ja kouluja.Kokonaisuudessaan Uudenmaan rannikon tulvavaara-alueella asuu yli 31 000 ihmistä. Jos merenpinta nousee kolme metriä, veden valtaan joutuu Helsingissä toistatuhatta rakennusta ja Espoossakin lähes tuhat. Pieni näyte saatiin tammikuussa 2005, kun vesi lainehti Helsingin Kauppatorilla. Useita teitä oli poikki pitkin rannikkoa. Tulvavesi nousi kellareihin ja taloihin. Suomenlinnan laiturit olivat veden vallassa, ja lauttaliikenne jouduttiin keskeyttämään. Sörnäisten satamassa sadat tuontiautot kärsivät vahinkoja, kun tulvan suojaksi rakennettu suojavalli murtui. Tämä kaikki tapahtui, vaikka tulva kesti vain noin kymmenen tuntia.Meren pinta oli tuolloin Helsingissä noin puolitoista metriä tavallista korkeammalla, Loviisassa lähes kaksi metriä. Oli hyvin lähellä, että Loviisan ydinvoimala olisi jouduttu pysäyttämään.

Artikkelin asiantuntijoina:Akatemiatutkija, dosentti Petteri Alho, Turun yliopiston maantieteen ja geologian laitosJohtava hydrologi Bertel Vehvilänen, SykeKehitysinsinööri Mikko Sane, SykeErikoistutkija Jari Silander, SykeJohtava tutkija Juhani Korkealaakso, VTTTutkija Ville Pietiläinen, VTTRyhmäpäällikkö Kirsti Jylhä, Ilmatieteen laitos

Voiko Atlantilta tulla tsunami?

Teksti: Petri Riikonen

Suomalaisetkin havahtuivat meren tuhoisimman aallon olemassaoloon, kun sellainen iski Kaakkois-Aasian lomarannoille jouluna 2004 ja surmasi Intian valtameren alueella yli 200 000 ihmistä. Viime maaliskuussa vastaava hävitys osui Japaniin. Kuten pahimmat tsunamit tavallisimmin, kumpikin näistä aiheutui valtameren pohjan järistyksestä. Valtameristä Atlantissa tsunameja syntyy harvimmin. Yleisimpiä ne ovat Tyynessämeressä, jonka pohjassa maankuoren laatat monin paikoin törmäävät ja työntyvät toistensa alle. Atlantissa tällaista tapahtuu tuntuvimmin Karibialla, mutta sikäläisten tsunamien vaikutukset ovat jääneet paikallisiksi. Portugalin edustalla Afrikan ja Euraasian laattojen törmäysvyöhykkeellä sattui vuonna 1755 järistys, jonka tsunami hävitti Lissabonia, mutta tuhot eivät ulottuneet Pohjois-Eurooppaan.Tsunameja aiheutuu myös tulivuorenpurkauksista ja pohjavyöryistä. Niistä syntyy kuitenkin lyhyempiä aaltoja kuin järistyksistä, ja koska tsunami muutenkin heikkenee matkalla, näiden tuhot ovat yltäneet vain lähialueille. On spekuloitu, voisiko Kanariansaarilta sortua kokonainen tulivuoren seinämä Atlanttiin. Tutkijoiden vallitsevan käsityksen mukaan niin iso sortuma on epätodennäköinen, eikä sellaisenkaan tsunami ilmeisesti nousisi mullistavaksi enää Atlantin toisella laidalla.Voisiko ylipäätään syntyä sellaista tilannetta, että tsunami hävittäisi Suomen rantoja?Jos Atlanttiin iskeytyisi kymmenkilometrinen asteroidi, kuten dinosaurusten sukupuuton aikaan, kaikki Euroopan alavat alueet saisivat osansa hyöystä. Unohdetaan kuitenkin maailmanlopun visio ja pysytään suurimmissa tsunameissa, mitä historiallisena aikana on havaittu.Vaikka Atlantissa syntyisi yhtä voimakas tsunami kuin vuonna 2004 Intian valtameressä, se ei pääsisi Itämereen saakka, arvioi geofysiikan professori Matti Leppäranta Helsingin yliopistosta. Tsunami alkaisi menettää energiaa jo matalassa Pohjanmeressä ja uupuisi viimeistään törmätessään Tanskan ja Etelä-Ruotsin rannikoihin ja kapeiden Tanskan salmien saariin. Omissa vesissämme voisi tuottaa tuhoisan tsunamin vain isohkon meteoriitin iskeytyminen Itämereen: esimerkiksi sen kokoisen, joka synnytti Saarenmaalle yli sata metriä leveän Kaalin kraatterin joitakin tuhansia vuosia sitten.

Tsunameista lisää: www.tsunami.noaa.gov ja http://itic.ioc-unesco.org

Erikoistutkija Jarmo Koistinen, Ilmatieteen laitosTulvansuojeluhankkeen projektipäällikkö Pekka Vuola, Porin kaupunki

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.