Suomi haluaa ulkomailta koulutettuja osaajia. Onko meillä vetonauloja, jotka houkuttelevat heidät tänne ja heidät täällä pitävät?



Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2009

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun kesähelteellä istuu katukahvilassa Helsingin Esplanadilla, on helppo uskoa The Economist -lehden tutkimukseen, jonka mukaan Helsinki on maailman seitsemänneksi paras kaupunki. Aurinko paistaa, ihmiset hymyilevät, ja tarjoilija tuo uuden tuopin. Tai mitä hittoa: miksei saman tien maailman paras kaupunki?

Meille suomalaisille, jotka olemme kiinnostuneita siitä, mitä muut meistä ajattelevat, ylistävät tutkimukset ovat aina mannaa. Ollaan kuitenkin hetki objektiivisia: onko Helsinki todella niin hyvä paikka - myös muille kuin alkuasukkaille?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kohtuullisen hyvä

- Helsingin plussia ovat turvallisuus sekä hallinnon ja julkisen liikenteen toimivuus. Kaupunki on hyvin suunniteltu, ja asiat¬ hoituvat kuten pitää. Tietyssä elämänvaiheessa oleville, esimerkiksi lapsiperheille, Helsinki on todella hyvä kaupunki, tietää tutkija Venla Bernelius Helsingin yliopiston maantieteen laitoksesta.

Väitöskirjaansa valmisteleva tutkija perustaa tietonsa Acre-tutkimukseen, jossa verrataan 13 eurooppalaisen metropoli¬alueen kykyä houkutella kansainvälisiä, luovia tietotyöläisiä. Mukana vertailussa ovat muun muassa Amsterdam, Barcelona, Milano ja Helsinki, jossa hanketta luotsaa kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara.

Täällä tutkimukseen haastateltiin 25:tä eri puolilta maailmaa muuttanutta osaajaa. Suurin osa heistä ei tiennyt Suomesta paljoakaan ennen tuloaan. Osalle se oli jopa yksi vetovoimatekijä; he halusivat tulla eksoottiseen ja tuntemattomaan maahan. Opittuaan tuntemaan Helsinkiä he pitivät sitä ehdottomasti markkinoimisen arvoisena.

- Kokonaisuutena Helsinki on kohtuullisen kilpailukykyinen, mutta ei kuitenkaan niin vahva kuin monet muut eurooppalaiset metropolit. Esimerkiksi Amsterdamiin on eroa aika paljon.


Verkostot hylkivät

Suomen puutteina on totuttu pitämään kolmea asiaa: sijaintia, ilmastoa ja kieltä. Työn perässä maahan muuttaneet osaajat eivät kuitenkaan pidä niitä niin mahdottomina, että niiden takia pudottaisivat Helsingin kisasta. Vaikean kielenkin korvaa arjen askareissa suomalaisten hyvä englannin kielen taito.

- Monelle oli positiivinen yllätys, että Helsingissä saattoi toimia kuin normaali ihminen ensimmäisestä päivästä lähtien, kertoo Acressa työskennellyt tutkimusavustaja Elina Eskelä.

Kielellä on kuitenkin myös kielteinen vaikutuksensa. Se on yksi syy siihen, miksi ulkomaalaisten on erittäin vaikeaa päästä mukaan suomalaisten epävirallisiin verkostoihin. Kyse ei ole tietoisesta syrjinnästä, vaan siitä, että suomalaisille ei tule mieleen pyytää mukaan ihmisiä, jotka eivät jaa samaa kieltä tai samoja opiskelu-, työ- ja inttikokemuksia.

- Eräs pohjoisamerikkalainen tutkija sanoi kahdenkymmenen Suomessa asutun vuoden jälkeenkin tuntevansa itsensä vajaakykyiseksi, koska ei ole käynyt armeijaa, Eskelä valaisee.

Toimialarajat ja hierarkiatasot lävistäviä sosiaalisia verkostoja pidetään yhtenä Suomen kilpailukyvyn valttina. Niissä tieto liikkuu nopeasti ja suuriakin päätöksiä pystytään tekemään joustavasti.

- On traagista, että ulkomaiset osaajat jäävät niiden ulkopuolelle, vaikka olisivat kuinka korkeassa asemassa yrityksessään. Tiivis, kilpailukyvyn varmistava verkosto kääntää heille selkänsä, Bernelius sanoo.

Tutkija myöntää, että sisäpiiriin on vaikea päästä kaikkialla. Suomen tapauksessa ongelma korostuu, sillä epävirallisten verkostojen merkitys on meillä paljon suurempi kuin maissa, joissa päätökset tehdään hierarkkisesti ja hajautetusti.


Valinnanvara ratkaisee

Luovan luokan houkuttimina pidetään usein elävää kaupunkikulttuuria kahviloineen ja homoravintoloineen. Venla Bernelius muistuttaa yhdysvaltalaista kaupunkitutkijaa Richard Floridaa mukaillen, että kulttuuritarjonta on vain "kirsikka kakun päällä", joka saa osaajan valitsemaan juuri tietyn kaupungin tasaveroisten joukosta. Varsinainen kakku kirsikan alla on työmarkkinoiden monipuolisuus ja tiheys.

- Alueella pitää olla riittävästi oman alan yrityksiä ja työpaikkoja - muitakin kuin se tehtävä, johon ulkomailta tullaan. Kun työsuhteiden pituudet ovat melko lyhyitä, kukaan ei uskalla lähteä paikkaan, jossa ei ole seuraavaa mahdollista työtä, Bernelius muistuttaa.

Suomessa ja Helsingissä työmarkkinat ovat riittävän tiheät¬ oikeastaan vain it-alalla. Jotta seudun kilpailukyky paranisi, pitäisi syntyä tai synnyttää pari muutakin lippulaiva-alaa ja nykyisten lippulaivayritysten rinnalle uusia vahvoja yrityksiä.

- Ei riitä, että henkilöllä itsellään on mahdollisuus liikkua työpaikasta toiseen, se tulee olla myös puolisolla. Pari vuotta voi ehkä olla kotona lasten kanssa tai opiskella lisää, mutta sen jälkeen pitää löytää jotakin tai edessä on lähtö.


Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Helsingin plussat
n turvallisuus
n toimiva hallinto ja liikenne
n hyvä englannin kielen taito
n luonnonläheisyys


ja miinukset
n ohuet työmarkkinat
n suljetut sosiaaliset verkostot
n kalliit ja pienet asunnot
n vaikea kieli

Sisältö jatkuu mainoksen alla