Suomi haluaa ulkomailta koulutettuja osaajia. Onko meillä vetonauloja, jotka houkuttelevat heidät tänne ja heidät täällä pitävät?



Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2009


Kun kesähelteellä istuu katukahvilassa Helsingin Esplanadilla, on helppo uskoa The Economist -lehden tutkimukseen, jonka mukaan Helsinki on maailman seitsemänneksi paras kaupunki. Aurinko paistaa, ihmiset hymyilevät, ja tarjoilija tuo uuden tuopin. Tai mitä hittoa: miksei saman tien maailman paras kaupunki?

Meille suomalaisille, jotka olemme kiinnostuneita siitä, mitä muut meistä ajattelevat, ylistävät tutkimukset ovat aina mannaa. Ollaan kuitenkin hetki objektiivisia: onko Helsinki todella niin hyvä paikka - myös muille kuin alkuasukkaille?


Kohtuullisen hyvä

- Helsingin plussia ovat turvallisuus sekä hallinnon ja julkisen liikenteen toimivuus. Kaupunki on hyvin suunniteltu, ja asiat¬ hoituvat kuten pitää. Tietyssä elämänvaiheessa oleville, esimerkiksi lapsiperheille, Helsinki on todella hyvä kaupunki, tietää tutkija Venla Bernelius Helsingin yliopiston maantieteen laitoksesta.

Väitöskirjaansa valmisteleva tutkija perustaa tietonsa Acre-tutkimukseen, jossa verrataan 13 eurooppalaisen metropoli¬alueen kykyä houkutella kansainvälisiä, luovia tietotyöläisiä. Mukana vertailussa ovat muun muassa Amsterdam, Barcelona, Milano ja Helsinki, jossa hanketta luotsaa kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara.

Täällä tutkimukseen haastateltiin 25:tä eri puolilta maailmaa muuttanutta osaajaa. Suurin osa heistä ei tiennyt Suomesta paljoakaan ennen tuloaan. Osalle se oli jopa yksi vetovoimatekijä; he halusivat tulla eksoottiseen ja tuntemattomaan maahan. Opittuaan tuntemaan Helsinkiä he pitivät sitä ehdottomasti markkinoimisen arvoisena.

- Kokonaisuutena Helsinki on kohtuullisen kilpailukykyinen, mutta ei kuitenkaan niin vahva kuin monet muut eurooppalaiset metropolit. Esimerkiksi Amsterdamiin on eroa aika paljon.


Verkostot hylkivät

Suomen puutteina on totuttu pitämään kolmea asiaa: sijaintia, ilmastoa ja kieltä. Työn perässä maahan muuttaneet osaajat eivät kuitenkaan pidä niitä niin mahdottomina, että niiden takia pudottaisivat Helsingin kisasta. Vaikean kielenkin korvaa arjen askareissa suomalaisten hyvä englannin kielen taito.

- Monelle oli positiivinen yllätys, että Helsingissä saattoi toimia kuin normaali ihminen ensimmäisestä päivästä lähtien, kertoo Acressa työskennellyt tutkimusavustaja Elina Eskelä.

Kielellä on kuitenkin myös kielteinen vaikutuksensa. Se on yksi syy siihen, miksi ulkomaalaisten on erittäin vaikeaa päästä mukaan suomalaisten epävirallisiin verkostoihin. Kyse ei ole tietoisesta syrjinnästä, vaan siitä, että suomalaisille ei tule mieleen pyytää mukaan ihmisiä, jotka eivät jaa samaa kieltä tai samoja opiskelu-, työ- ja inttikokemuksia.

- Eräs pohjoisamerikkalainen tutkija sanoi kahdenkymmenen Suomessa asutun vuoden jälkeenkin tuntevansa itsensä vajaakykyiseksi, koska ei ole käynyt armeijaa, Eskelä valaisee.

Toimialarajat ja hierarkiatasot lävistäviä sosiaalisia verkostoja pidetään yhtenä Suomen kilpailukyvyn valttina. Niissä tieto liikkuu nopeasti ja suuriakin päätöksiä pystytään tekemään joustavasti.

- On traagista, että ulkomaiset osaajat jäävät niiden ulkopuolelle, vaikka olisivat kuinka korkeassa asemassa yrityksessään. Tiivis, kilpailukyvyn varmistava verkosto kääntää heille selkänsä, Bernelius sanoo.

Tutkija myöntää, että sisäpiiriin on vaikea päästä kaikkialla. Suomen tapauksessa ongelma korostuu, sillä epävirallisten verkostojen merkitys on meillä paljon suurempi kuin maissa, joissa päätökset tehdään hierarkkisesti ja hajautetusti.


Valinnanvara ratkaisee

Luovan luokan houkuttimina pidetään usein elävää kaupunkikulttuuria kahviloineen ja homoravintoloineen. Venla Bernelius muistuttaa yhdysvaltalaista kaupunkitutkijaa Richard Floridaa mukaillen, että kulttuuritarjonta on vain "kirsikka kakun päällä", joka saa osaajan valitsemaan juuri tietyn kaupungin tasaveroisten joukosta. Varsinainen kakku kirsikan alla on työmarkkinoiden monipuolisuus ja tiheys.

- Alueella pitää olla riittävästi oman alan yrityksiä ja työpaikkoja - muitakin kuin se tehtävä, johon ulkomailta tullaan. Kun työsuhteiden pituudet ovat melko lyhyitä, kukaan ei uskalla lähteä paikkaan, jossa ei ole seuraavaa mahdollista työtä, Bernelius muistuttaa.

Suomessa ja Helsingissä työmarkkinat ovat riittävän tiheät¬ oikeastaan vain it-alalla. Jotta seudun kilpailukyky paranisi, pitäisi syntyä tai synnyttää pari muutakin lippulaiva-alaa ja nykyisten lippulaivayritysten rinnalle uusia vahvoja yrityksiä.

- Ei riitä, että henkilöllä itsellään on mahdollisuus liikkua työpaikasta toiseen, se tulee olla myös puolisolla. Pari vuotta voi ehkä olla kotona lasten kanssa tai opiskella lisää, mutta sen jälkeen pitää löytää jotakin tai edessä on lähtö.


Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Helsingin plussat
n turvallisuus
n toimiva hallinto ja liikenne
n hyvä englannin kielen taito
n luonnonläheisyys


ja miinukset
n ohuet työmarkkinat
n suljetut sosiaaliset verkostot
n kalliit ja pienet asunnot
n vaikea kieli

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5259
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Lucid unet näen ehkä vähän samantyyppisenä kuin hypnoosin, niiden avulla voinee käsitellä asioita jotka eivät tule suoraan tietoisuuteen ja vaikuttaa siihen miten tietyt piirteet itsessään kokee. Mulla ne kuulu tiettyyn elämänvaiheeseen, olisinko ollut joku 25vuotias tjsp. Painajaisia oli, aika rajujakin jotka toistui samanlaisena lukuisia kertoja, pomppasin unissani sängyssä istumaan ja huusin ja uni vaan jatku ja jatku, näin päällekkäin unta ja todellisuutta. Kesti pitkään ennenkö uni lakkasi...
Lue kommentti