Suomi haluaa ulkomailta koulutettuja osaajia. Onko meillä vetonauloja, jotka houkuttelevat heidät tänne ja heidät täällä pitävät?



Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2009


Kun kesähelteellä istuu katukahvilassa Helsingin Esplanadilla, on helppo uskoa The Economist -lehden tutkimukseen, jonka mukaan Helsinki on maailman seitsemänneksi paras kaupunki. Aurinko paistaa, ihmiset hymyilevät, ja tarjoilija tuo uuden tuopin. Tai mitä hittoa: miksei saman tien maailman paras kaupunki?

Meille suomalaisille, jotka olemme kiinnostuneita siitä, mitä muut meistä ajattelevat, ylistävät tutkimukset ovat aina mannaa. Ollaan kuitenkin hetki objektiivisia: onko Helsinki todella niin hyvä paikka - myös muille kuin alkuasukkaille?


Kohtuullisen hyvä

- Helsingin plussia ovat turvallisuus sekä hallinnon ja julkisen liikenteen toimivuus. Kaupunki on hyvin suunniteltu, ja asiat¬ hoituvat kuten pitää. Tietyssä elämänvaiheessa oleville, esimerkiksi lapsiperheille, Helsinki on todella hyvä kaupunki, tietää tutkija Venla Bernelius Helsingin yliopiston maantieteen laitoksesta.

Väitöskirjaansa valmisteleva tutkija perustaa tietonsa Acre-tutkimukseen, jossa verrataan 13 eurooppalaisen metropoli¬alueen kykyä houkutella kansainvälisiä, luovia tietotyöläisiä. Mukana vertailussa ovat muun muassa Amsterdam, Barcelona, Milano ja Helsinki, jossa hanketta luotsaa kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara.

Täällä tutkimukseen haastateltiin 25:tä eri puolilta maailmaa muuttanutta osaajaa. Suurin osa heistä ei tiennyt Suomesta paljoakaan ennen tuloaan. Osalle se oli jopa yksi vetovoimatekijä; he halusivat tulla eksoottiseen ja tuntemattomaan maahan. Opittuaan tuntemaan Helsinkiä he pitivät sitä ehdottomasti markkinoimisen arvoisena.

- Kokonaisuutena Helsinki on kohtuullisen kilpailukykyinen, mutta ei kuitenkaan niin vahva kuin monet muut eurooppalaiset metropolit. Esimerkiksi Amsterdamiin on eroa aika paljon.


Verkostot hylkivät

Suomen puutteina on totuttu pitämään kolmea asiaa: sijaintia, ilmastoa ja kieltä. Työn perässä maahan muuttaneet osaajat eivät kuitenkaan pidä niitä niin mahdottomina, että niiden takia pudottaisivat Helsingin kisasta. Vaikean kielenkin korvaa arjen askareissa suomalaisten hyvä englannin kielen taito.

- Monelle oli positiivinen yllätys, että Helsingissä saattoi toimia kuin normaali ihminen ensimmäisestä päivästä lähtien, kertoo Acressa työskennellyt tutkimusavustaja Elina Eskelä.

Kielellä on kuitenkin myös kielteinen vaikutuksensa. Se on yksi syy siihen, miksi ulkomaalaisten on erittäin vaikeaa päästä mukaan suomalaisten epävirallisiin verkostoihin. Kyse ei ole tietoisesta syrjinnästä, vaan siitä, että suomalaisille ei tule mieleen pyytää mukaan ihmisiä, jotka eivät jaa samaa kieltä tai samoja opiskelu-, työ- ja inttikokemuksia.

- Eräs pohjoisamerikkalainen tutkija sanoi kahdenkymmenen Suomessa asutun vuoden jälkeenkin tuntevansa itsensä vajaakykyiseksi, koska ei ole käynyt armeijaa, Eskelä valaisee.

Toimialarajat ja hierarkiatasot lävistäviä sosiaalisia verkostoja pidetään yhtenä Suomen kilpailukyvyn valttina. Niissä tieto liikkuu nopeasti ja suuriakin päätöksiä pystytään tekemään joustavasti.

- On traagista, että ulkomaiset osaajat jäävät niiden ulkopuolelle, vaikka olisivat kuinka korkeassa asemassa yrityksessään. Tiivis, kilpailukyvyn varmistava verkosto kääntää heille selkänsä, Bernelius sanoo.

Tutkija myöntää, että sisäpiiriin on vaikea päästä kaikkialla. Suomen tapauksessa ongelma korostuu, sillä epävirallisten verkostojen merkitys on meillä paljon suurempi kuin maissa, joissa päätökset tehdään hierarkkisesti ja hajautetusti.


Valinnanvara ratkaisee

Luovan luokan houkuttimina pidetään usein elävää kaupunkikulttuuria kahviloineen ja homoravintoloineen. Venla Bernelius muistuttaa yhdysvaltalaista kaupunkitutkijaa Richard Floridaa mukaillen, että kulttuuritarjonta on vain "kirsikka kakun päällä", joka saa osaajan valitsemaan juuri tietyn kaupungin tasaveroisten joukosta. Varsinainen kakku kirsikan alla on työmarkkinoiden monipuolisuus ja tiheys.

- Alueella pitää olla riittävästi oman alan yrityksiä ja työpaikkoja - muitakin kuin se tehtävä, johon ulkomailta tullaan. Kun työsuhteiden pituudet ovat melko lyhyitä, kukaan ei uskalla lähteä paikkaan, jossa ei ole seuraavaa mahdollista työtä, Bernelius muistuttaa.

Suomessa ja Helsingissä työmarkkinat ovat riittävän tiheät¬ oikeastaan vain it-alalla. Jotta seudun kilpailukyky paranisi, pitäisi syntyä tai synnyttää pari muutakin lippulaiva-alaa ja nykyisten lippulaivayritysten rinnalle uusia vahvoja yrityksiä.

- Ei riitä, että henkilöllä itsellään on mahdollisuus liikkua työpaikasta toiseen, se tulee olla myös puolisolla. Pari vuotta voi ehkä olla kotona lasten kanssa tai opiskella lisää, mutta sen jälkeen pitää löytää jotakin tai edessä on lähtö.


Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Helsingin plussat
n turvallisuus
n toimiva hallinto ja liikenne
n hyvä englannin kielen taito
n luonnonläheisyys


ja miinukset
n ohuet työmarkkinat
n suljetut sosiaaliset verkostot
n kalliit ja pienet asunnot
n vaikea kieli

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.