Ennen radikaalit opiskelijat kokeilivat tajuntaa laajentavia huumeita. Nyt tehokkuutta ihannoivat opiskelijat käyttävät kognitiivista suorituskykyä parantavia lääkkeitä.  

Teksti: Marko Hamilo

On kuormittavan työviikon päättävä perjantai-iltapäivä. Ennen viikonloppua pitäisi saada valmiiksi vielä pari työtehtävää, jotka kysyvät sataprosenttista keskittymistä, huolellisuutta ja tarkkaavaisuutta. Kolmannesta lounaan jälkeisestä kahvikupillisesta huolimatta ajatukset harhailevat eikä muisti pelaa kunnolla. Minne ne lähdemateriaalitkin ovat kadonneet?Tällaisina hetkinä käy mielessä, voisiko muistia ja keskittymistä tehostaa jollakin kofeiinia vahvemmalla kemikaalilla. Futuristit ovat jo kauan haaveilleet ihmisten henkisten kykyjen parantamisesta. Keinovalikoimaan voisi kuulua esimerkiksi kantasoluhoitoja ja robotiikkaa sekä kognitiota parantavia lääkkeitä, kirjoittaa toimittaja Gary Stix Scientific Americanissa.

Kahvin sijasta Ritalinia?

Kantasolujen käyttöön on vielä matkaa, mutta amerikkalaisilla yliopistokampuksilla voi nähdä opiskelijan hankkivan tarkkaavuushäiriöstä kärsivän ystävän lääkemääräyksellä Ritalinia. Kauppanimellä Ritalin myytävä metyylifenidaatti on stimulantti, joka parantaa vireystilaa ja tarkkaavuutta. Normaalisti sillä hoidetaan muun muassa tarkkaavuushäiriöitä ja narkolepsiaa. Opiskelijat ja professorit käyttävät sitä ja muita vastaavia lääkkeitä paitsi jaksaakseen työskennellä pitempään myös ajatellakseen kirkkaammin ja muistaakseen paremmin. Lääkkeiden turvallisuudesta ei kuitenkaan ole takeita. Yleisiä sivuvaikutuksia ovat hermostuneisuus, päänsärky, unettomuus ja ruokahalun heikentyminen. Ritalin on amfetamiinijohdos, ja siihen voi kehittyä riippuvuus, vaikkei se olekaan vaarallisuudessa varsinaisen amfetamiinin tasolla.Akateemisissa piireissä on pohdittu myös kognitiivisen dopingin etiikkaa. Saavatko lääkkeitä käyttävät opiskelijat tai pääsykokeisiin osallistujat epäreilun etulyöntiaseman muihin verrattuna?

Yhdysvalloissa jo arkea

Yhdysvalloissa ilmiö ei ole enää aivan marginaalinen. Scientific Americanin mukaan vuonna 2007 yli 1,6 miljoonaa yhdysvaltalaista käytti stimuloivia reseptilääkkeitä muuhun kuin hoitotarkoituksiin. Joillakin kampuksilla neljäsosa opiskelijoista raportoi käyttäneensä näitä lääkkeitä. Vuonna 2008 tiedelehti Nature kysyi kokemuksia lukijoiltaan, ja vastanneista yli tuhannesta ihmisestä 60 maasta joka viides sanoi ottaneensa jotakin suorituskykyä parantavaa lääkettä. Useimmat käyttivät metyylifenidaattia tai modafiniilia keskittymiskyvyn lisäämiseen, jotkut beetasalpaajia esiintymisjännityksen poistamiseen.Akateeminen väki saa lääkkeensä usein internetistä tai lääkäreiltä, jotka kirjoittavat reseptin johonkin muuhun tarkoitukseen. Lääkeyhtiöt eivät saa markkinoida suorituskyvyn parantamiseen ainetta, jonka myyntilupa puhuu sairauden hoidosta, mutta viesti leviää ruohonjuuritasolla. Pfizerkään ei voi markkinoida Viagraa seksuaalisen suorituskyvyn ja -varmuuden parantajana – sehän on tarkoitettu varsinaisen erektiohäiriön hoitoon – mutta kyllä parikymppiset pelimiehet löytävät troppinsa ilman mainontaakin. Kognitiivisia tehostajia kutsutaankin joskus ”aivojen Viagraksi”.The New Yorker -lehden mukaan useimmat opiskelijat saavat neurobuusterinsa tuttavalta, jolle lääkettä on määrätty hoitotarkoitukseen. Yleensä lääkemääräyksen saanut vain antaa pillereitä eteenpäin, mutta jotkut opiskelijat myös myyvät niitä.

Ei vain uraihmisille

Neurobuustausta harrastavat eniten Yhdysvaltain koillisosien erittäin kilpailuhenkisten yliopistojen valkoihoiset miespuoliset opiskelijat, kertoo tutkija Sean Esteban McCabe Michiganin yliopiston päihdetutkimuskeskuksesta New Yorker -lehden haastattelussa. Radikaalin nuoruuden viettänyt keski-ikäinen alkaa jo huolestua. Eivätkö nykyajan nuoret enää ehdi pitää opiskeluvuosinaan yhtään hauskaa? Ajattelevatko he vain uraa?Ihan siitäkään ei ole kyse. McCaben mukaan aivoviagraa käyttäneet raportoivat kymmenen kertaa muita todennäköisemmin polttaneensa edellisen vuoden aikana marihuanaa. Kokaiinin kohdalla ero muihin oli kaksikymmenkertainen. Parhaissa kouluissa opiskellaan paljon, ja pärjätäkseen kunnolla opiskelijan pitäisi hillitä juhlimista enemmän kuin mihin kaikki ovat valmiita.New Yorker kertoo Harvardin yliopistosta juuri valmistuneesta, historiaa opiskelleesta Alexista, jolla oli monta rautaa tulessa. Hän oli aktiivinen opiskelijajärjestöissä, ja viikonloput menivät juhliessa yötä myöten. Tällaisella lukujärjestyksellä varsinaisia opintoja ei saa mitenkään hoidetuksi arkipäivien aikana. Niinpä Alex käytti stimulantteja jaksaakseen kirjoittaa esseet öisin.

Suomessa vielä harvinaista

Suomessa opiskelijaelämä on monille kiireetön välivaihe vaativien ylioppilaskirjoitusten ja kilpailullisen työelämän välillä. Opintojen ja juhlimisen yhteensovittaminen ei taida vaatia muita kemikaaleja kuin niitä, joita virtaa bileissä tiedekuntatentin jälkeen. Ainakin opiskelijoiden terveysasioiden parissa työskentelevät ammattilaiset arvelevat, että kognitiivisen suorituskyvyn doping on Suomessa vielä marginaalista.– Kysyin tätä yleisterveyden ja mielenter­veyden asiantuntijoiltamme, ja heidän mukaansa Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiössä ei ole tähän ilmiöön törmätty, vahvistaa säätiön viestintäpäällikkö Sari Krappe.

Marko Hamilo on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede -lehdessä 4/2011